Aamupäivästä huristelimme Poparin kanssa työpaikallani ja tutustuimme samalla paitsi kymmenkuntaan ihastuksesta huokailevaan ja lepertelevään työkaveriini, niin myös autoparkkihalliin, rappukäytäviin ja näköalahissiin. Meni ihan kuin olisi ikänsä tuolla toimistolla pyörinyt. Ei voi kuin ihmetellä! Kaikki olivat äimistyneitä pikkuisen tomeruudesta.
Poppari on Sohvia paljon itsenäisempi pentu eli kun Sohvi aikoinaan piti minua tarkasti silmällä, niin tämä hilleri se mennä porskuttaa omia polkujaan. Työhuoneeni palmun mullat levitteli tehokkaasti ympäriinsä, pureskeli kollegan saapikkaan nauhat ja otti kaikkien hellittelyt auliisti vastaan. Tunnuttiin tartuttavan pentukuumetta tehokkaasti ympäristöön.
Automatkailun alkuun Poppari esittää äänekkäät vastalauseet, mutta tuntuu, että se ei liity niinkään autoiluun, vaan häkissä kenottamiseen. Maristuaan hetken keskittyy luun pureskeluun tai ottaa tirsat.
Nyt on pentu tankattu ja se jää kotiin lepäämään ja me jatkamme vuorostamme Sohvin kanssa agilityhallille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti