maanantai 24. marraskuuta 2014

Tuuliselta Pyynikiltä kertailuja

Kauheesti kaikkea. Piti tulla tänne Pyynikille asti ennen kuin ehti koneelle pidemmäksi aikaa. Tosin nytkin aikaa on vain sen verran kun mies viihtyy juoksumatolla... Radat ja kuvat tulee sitten leiter.

Tehiksen treenit olivat ensimmäistä kertaa huikeat, ohjaajan asennemuutos tuotti tulosta. Tuosta keppikulmasta olen erityisen ylppis, meni sekä pakkovalssilla että lähettämällä+persjätöllä. (ratapiirustus)

Viikon luontobongaus oli vaellus Nuuksiossa, joka tietty on joiltain osin hyvinkin tuttua seutua, mutta nyt painuttiin länteen. Käytiin kiertämässä Saarilammen ja Kurjolammen reitti. Lammet olivat riitteessä. Samalla reissulla koluttiin luontokeskus Haltia.

Perjantaina satoi lunta, ja minä sahasin edestakaisin pahimmassa liikennesumassa. Kesärenkailijat prkl. Yhden auton työnsin penkasta, kun oli Ojangossa ja oli koiraväkeä ;) Koirat hoituivat samaan aikaan fyssarilla. Sohvi oli suorastaan hyvä! Juhuu. Patricia läpikävi nyt ensimmäistä kertaa Poon, eikä ollut ihan tyytyväinen sen toiseen takajalkaan, samaan jota on pompottanut pennusta alkaen. Polvi naksuu eikä kinnerkään saanut erinomaisia arvosanoja. Koira on kompensoinut heikkouttaan vahvistamalla vastapuolta, ja oli näin toispuoleinen. Kunnon fysiointi molemmille ja yksilölliset jumppaohjeet. Seuraava aika kalenterissa.

Fyssarin jälkeen koirat lepäsivät pari päivää, ja minä keskityin ratsastamaan. Tuntuma, tuntuma, tuntuma oli viikon teema. Lisäksi huutia edelleen laukkaympyröiden istunnasta. Paino valuu oikeassa kierroksessa edelleen sisälle. Ainoastaan ilman jalustimia saan istuttua ne pääosin suorassa.

Eilen yhteislenkillä koirametsällä kera seitsemän cairnin. Koirat vetivät lumisissa maisemissa kuin mielipuolet ja ihmisväki taituroi perässä. Uusiakin oli mukana. Ja kerrankin sai pakata puhtaat koirat metsältä mukaan. Ihana lumi.

Mielipuolinen meno näytti illammalla vähän kostautuneen, kun Poo kevensi levon jälkeen toista takastaan. Ja kun sama toistui aamulla piti pitää pikapalaveri ja miettiä suunnitelmat uusiksi. Tarkoitus oli viettää alkuviikko Helvetinjärvellä vaeltamassa, mutta jalkapuolella reissuun ei lähdettäisi. Onneksi täydenpalvelun koirahoitola Oma Äiti pystyi näin nopealla varoitusajalla ottamaan pirpanan hoitoon, ja me loppujengi pääsimme kuin pääsimmekin matkaan. Onpas ollut vähän outoa matkustaa vain yhden koiran kanssa. Kohta kyllä pitää soittaa ja kysyä kuin pahnanpohjimmainen voi.

Palailen kuvien ja vaelluskuulumisten kanssa. Pitäkää mössarnoista kiinni, täällä ainakin tuulee vimmatusti.


keskiviikko 19. marraskuuta 2014

Avuttomaksi opetettu

Sori koiraiset, hevoset laukkaa mielessä myös.

Jillan Blogi: Avuttomaksi opetettu: Hevosen hoidossa, kasvatuksessa, koulutuksessa ja kilpailemisessa omistajan arvot ovat ratkaisevassa osassa hevosen kokonaisvaltaista hyvin...

tiistai 18. marraskuuta 2014

Pikapikaa

Mietiskelin kotona ääneen, että miten ihmeessä villakoiria pilkistelee nurkissa ja pyykkikori pullistelee. Mies purki rannetietokoneeni. Viime viikolla neljät omat treenit (sauva, MTB, juoksu ja jooga), viisi ratsastustuntia ja yhdet estekisat työmoodissa, kolmet ohjatut agilitytreenit ja yhdet omatoimet. Yksi kulttuurikäynti ja lounastreffit. Jaaniin, eihän sitä kaikkea ehdi.

Kuplakauppaan kuitenkin oli ehdittävä, kun kavereiden perhekoko kasvoi yhdellä hevosella. Halailen sitten sitä, jos omaa en saa. Tallipuolella vastalaukkaa, etuosakäännöksiä ja tutustumista kuolainten ihmeelliseen maailmaan.

Eilen Seppoa tänään Jannea. Loppuviikosta Nuuksiota, kopotikopotia, "busuleeta", teatteria ja fysioterapiaa (koirilla). Nyt pitää mennä, että ehtii. Viuuuuh.

perjantai 14. marraskuuta 2014

Rahalla saa ja hevosella pääsee

Viikko mennyt enemmän vähemmän näissä merkeissä.


Lisäksi olen saanut seurata läheltä hevoskaupankäynnin edistymistä. Tänään on ostotarkastus Hyvinkään hevossairaalalla, joten nyt jännätään saadaanko nimet alle ja iso musta uuteen rakastavaan kotiin. Vähän haikeata on tietysti ollut, kun omat suunnitelmani eivät toteutuneet. Mutta iloitsen suunnattomasti Ystävieni puolesta.

Koirat kävivät keskiviikon illassa seuratreeneissä. Poolle vedettiin normitreeni, mutta Sohvi käväisi radalla vain kevyesti eilisten tehistreenien vuoksi. Välistävedoissa ei ongelmia kummallakaan. Poo osasi kepit hienosti. Keinut menee molemmilta yhtä hitaasti, mutta ei sieltä virheitäkään tule. Vähän hinkatiin omaa liikettäni, että saataisiin Sohvia vähän edemmäs keinulla.


Nyt suunnittelen maanantain ryhmälle putki-puomi/A -erottelutreenin, käyn hallilla tekemässä kotiläksyjä kepeillä, pinkaisen metsälenkille ja illaksi tallille, jossa toivottavasti tapaan upouudet hevosenomistajat....

Iiiiiiihanaa viikonloppua.

Lällällää.

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Omissa ja muiden treeneissä

Sohvilla ei ihmeempiä Sepon treeneissä. Malttoi (kun minä maltoin) pysäyttää kontaktit. Helpolla radalla aika miellyttävää ja sujuvaa etenemistä.


Eilen aamusta tuli kutsu tuuraamaan tehisten huippujen treeneihin. Mietin hetken, kun ei noiden haastajienkaan harkat niin kamalan hyvin ole menneet. Ongelmaa ohjaajan päänuppiin tehiksessä on aiheuttanut oman työskentelyn vertaaminen muihin koirakoihin. Tehis kun on täynnä älyhyviä koiria ja erityisesti osaavia ja taitavia ohjaajia. Ja meidän yritykset Sohvin kanssa ovat niihin verrattuna vaikuttaneet surkeilta ja alokasmaisilta räpellyksiltä. Olen jopa harkinnut paikasta luopumista keväälle, kun ei me osata, eikä me olla noin nopeita, ei me kuuluta tänne jne.

Kävin viimein tuiman vuoropuhelun itseni kanssa ja päätin jatkossa yrittää keskittyä siihen omaan tekemiseen ja sen parantamiseen. Niinpä eilen marssin rohkeasti huippisten sekaan ja aloitin meidän oman harjoittelun.

Rata oli tosi kiva. Tämä oli ilm Janakkalan viime viikonlopun kisarata.



Etenevillä pätkillä ei ongelmia. Hankalamman keppikulman osalta mietittiin ja testattiin eri mahdollisuuksia. Tässä vaiheessa ohjaus ja puolenvaihto pakkovalssilla toimi luotettavimmin. Oli vain pakko uskaltaa jättää koira omilleen keinulla, hienosti se siellä tuntui pärjäävän, Lisäksi sain pari älyhyvää treenivinkkiä keppihäiriöiden siedättämiseksi. Erottelussa piti olla tarkkana, jos ohjaus putkeen. Kontaktiesteet hakee aina ongelmitta. Toisella kiekalla Janne halusi lisätä haastetta muuttamalla rataa muutaman takaakierron ja epäloogisemman putkenpään osalta. Siinä hienosäädettiin paria kohtaa ja oltiin lopputulokseen puolin ja toisin riittävän tyytyväisiä.

Kotona yömyöhään, tyytyväisenä, mutta nälkäisenä. Olin unohtanut syödä sitten lounaan.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Raunioilta kuuluu haukku

Otsake viittaa eilisiin rauniotreeneihin, jossa maalimiehet haukuttivat Sohvin aika onnistuneesti eilen. Kiitoksia taitaville "ukoille". Haukku on vähän omalaatuinen, ei ollenkaan tummaa saatika painostavaa, enemmän kimakkaa; "Palkka tänne ja sassiin".  Haettiin yhden etsinnän aikana neljä piiloa. Poo oli proo, haki itse ja teki koko ajan töitä. Uskaltautui vaativimmillekin reiteille. Kerran kävi tsekkaamassa Mintun, joka oli siirtymässä seuraavalle piilolle, mutta palasi hyvin hommiin. Sohvi jäi kerran hetkeksi jalkoihini, kun ei heti saanut hajua, mutta lähti pyydettäessä etsimään. Hienot suoritukset, vaikka taukoa edellisiin treeneihin ehtikin kertyä. Eilen oli rullakoirakin mukana, joten oli kiva päästä siihenkin tapaan tutustumaan. Sää suosi, ja lämpökerrastossa tuli kuuma.
Tämä laji on kyllä koukuttava, tekisi mieli tehdä ja oppia enemmänkin.

Viikonloput muut treenit olivatkin enemmän vähemmän huonoja. Ratsastusvalmennuksessa meille teetettiin vähän turhan vaativaa harjoitusta, jonka epäonnistumisen myötä saimme saavillisen palautetta niskaamme. Katson peiliin, mutta niin saa tehdä kyllä opekin. Tuosta lopputunnista en oppinut yhtään mitään, jäi vain paha mieli. Tuolta kaahasin Poon kanssa Teemun rytmityskouluun (sama tehtävä kuin viime viikonloppuna Soon kanssa). Ajatuksena, että tehdään hommia Junnun kanssa häiriössä (uusi halli, uusi ope, uudet koirat). No häiriö löi sitten sen verran yli, että vaikka saatiin ensimmäinen tehtävä taisteltua läpi, niin toinen pätkä keskityttiin kontaktiin ja leikkiin koiran kanssa. Eipä jäänyt oikeastaan mitään käteen tästäkään. Tässä vaiheessa mieli oli jo totaalisen synkkä, ja vaati pitkän metsälenkin, kuuman saunan ja kylmän oluen palautua suosta...

Nyt on jo ajatukset saatua järjestykseen ja olemme valmiit uuteen viikkoon ja tekemiseen. Sohvi pääsee ekaa kertaa tänä syksynä Sepon treeneihin, keskiviikkona seurakoulutus molemmille ja sitten minäitse ratsastan viitenä päivänä ja kuudentena olen estekisoissa töissä. Hevoinen sentään.

Marraskuuta mennään Te lukijat siellä. Metsässä ei ole yhtään harmaata. Ja jos muu ei auta, niin päälläseisontaa kannattaa kokeilla...

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Keppihäiriötä filmillä

Koska Sählä-Söhvelöinen kokeili pitkästä aikaa sekä Teemun että eilisissä Jannen treeneissä onneaan josko lähdöstä kuitenkin saisi varastella. Niin käytiin tänään muistuttelemassa lähtökäytöksen aakkosia hallilla.

Sitten me on aloiteltu noudon opiskelu, kun sattui noutokapula vastaan autotallin siivouksessa. Sohvi vasta pitää ja nostaa kapulaa, Poo jo noutaa. Koska teen taas tällain kotitokona, niin suurpiirteistähän tuokin. Vaikeinta saada palautus eteen ja käteen, meinaa sylkäistä ulos ennen kuin ehdin saamaan kapulan hyppysiini.

Aloitin samalla Pikku-Poolle häiriön lisäämisen kepeille. Eli pientä leijeröintiä, ohjausta ensin aitojen ja sitten putken takaa. Vähän oli hämmennystä ilmassa ja pujottelu muuttui varovaisen hitaaksi, että mitäköhän nyt tapahtuu. Muistelin Sannan vinkkiä etäisyyden otossa eli kasvatin etäisyyden alussa ja helpotin tehtävää pienentämällä etäisyyttä lopussa. Sohvi rynnii loppuun parit kepit.

 
 

maanantai 3. marraskuuta 2014

Sovella oppimaasi

Poo oli pätevä Sepolla. Minäkin yritin olla. Jopa sovelsin Teemun oppeja jarruta-käänny-kiihdytä parissa kohdin. Otettiin kisanomaisesti, juoksutin kontaktit, vitsi että teki hienosti alas asti. Keinun huomasi tosi myöhään, joten siitä tuli poikkeuksellisen nopea, toisella kerralla sen kyllä palkkasin. Seppo tykkää, kun Poolla on vauhtia. Koira nosti päätään vain kepeille mennessä (ja sekin parantunut huimasti), muuten pysyi matalana ja eteni pitkällä laukalla. Näin siis mulle kerrottiin. Itse vastasin kysymyksen (mistä tiedät, että koirasi etenee hyvin?) "No, kun mä olen hengästynyt maalissa" :D


Peeäs. cairnharkkaajat Sirpa, Minna ja Hannamari, kun joskus kuulutte käyttävän näitä ratoja omatoimiharkoissa. Tätä kannattaa kokeilla, oli tosi kiva.

Kohta hurautan vielä vetämään omalle ryhmälle hollantilaistuomarin inspiroiman harjoituksen. Elämä on yhtä aata.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Yhtä en saa, yksi jää aina puuttumaan

Tervomaan lyriikka soi ripiitillä päässä ja pettymys kirvelee. Kyseessä noin 500 kg haave, joka eilen kaatui hylätyn ostotarjouksen myötä. Perhekoko pysyy siis toistaiseksi neljässä. Nuoleskelen nyt hetken haavoja ennen uusia suunnitelmia tällä sektorilla.

Viikonloppuna oli onneksi sen verran paljon puuhaa, että en juuri ehtinyt jännittää tarjousvääntöä. Lauantaina päästiin testaamaan Niinun uusi halli Masalassa, kun tarjolla oli Teemun rytmityskoulua Sohvin kanssa.



Alkuun rytmit sujuivat jotenkin helposti eikä Teemu halunnut muuttaa mitään (ympyräradat). Oho. Jatkossa toki vaikeutui ja tuli pippurisempaakin palautettakin. Niistoaloituksiin muutama tarkennus, takaaleikkauksiin pari hyvää oivallusta. Kelloteltiin paria vaihtoehtoa. Muistiin autokouluopetus, ennen käännöstä jarruta ensin, käännä vasta sitten.

Tänään painuttiin sateiseen metsään cairnien yhteislenkille. Vaikken uskonutkaan, niin taas saatiin seuraa ja reilu tunti tarpomista vierähti helposti. Nuorisolauma (Poo luetaan vielä nuorisoksi) veti hullunlaukkaa koko reissun. Nyt meillä sitten kuorsataan loppuilta. Paitsiettä ensin parit joogamuuvit kynttilänvalossa lämpölamppujen alla. Josko se siitä taas olokin kohentuisi.