Sallan Poropuiston patikointi ympäri Kolmiloukkosen oli sekä hieno että hyytävä. Reitti oli mukavan polveileva, löytyi nousuja ja laskuja, kivikkoa, metsää, suota ja pitkoksia, lampia ja tuo pieni järvi, jonka ympäri pääsi mukavasti kiertämään ja samalla koirat pääsivät uimaan aina kun halusivat.
 |
| Pomppu löysi suolta ison hauen jäämistöt. Ei ymmärtänyt, miksei sen päällä saanut kieriä... |
Hyytäväksi reissun teki se, että koirat bongasivat pitkospuilta kyykäärmeen. Ehdin juuri estämään vapaana kulkevien koirien tarkemmat tutkimukset, kyy sihisi varoittavasti, Mikko karjui meitä kauemmaksi ja mina kiljuin tahdissa. Huh, mikä meteli.
Loppumatka mentiinkin sitten varpaillaan ja kytkettynä:
Reissun tylsempiä puuhia, auton pakkausta. Poo varmistaa, ettei vaan unohdeta ketään.
Sallassa kiipesimme viimeiseksi Ison Pyhätunturin huipulle. Lähestyessämme huippua havaitsimme taivaanrannan tummenneen uhkaavasti ja huipulla kuului ensimmäiset pahaenteisen jyrähdykset. Nappasimme nopsasti pari kuvat, juotimme koirat ja lähdimme aika ripeästi laskeutumaan.
Sallasta suuntasimme karavaanin jo kohti etelää ja Rovaniemellä sijaitsevaa Moskun majataloa. Koiraystävällinen ja kodikas majoitus sijaitsee aivan Ounasjoen varrella, jonne suuntasi iltalenkkimme.
Tässä vielä nostettiin roseet Rollolle.
Tänään kiivetiin Ounasvaaralle.
Ja löydettiin tällainen stage ylhäältä.
Pitihän siellä vähän ottaa tempputreeniä.
Ja paikkamakuuta (jonossa).
Niin ja muualta maailmasta kantautuu tieto, että remonttimme on edennyt vauhdikkaammin kuin osasimme toivoa, nyt peukut, että hätämajoituksen tarve olisikin oletettua lyhyempi.
Ja tänään varmistui, että saimme Minnan kanssa ikioman agiryhmän vedettäväksi hallikaudeksi. Mitäköhän kaikkea kivaa sitä keksisikään...
Mutta nyt perinteikkäälle tikkakisalle siitä kumpi lämmittää puulämmitteisen saunan.
