JB:n (lyhenne rakkaasta unkarilaisesta puoliverisestäni EI Justin Bieberistä, kuten tallimme teinit nimesivät) eläkkeellejäämisjuhlat lähestyvät. Lauantaina tamma tekee viimeisen työtuntinsa ratsastuskoulussa ja siirtyy oloneuvokseksi yksityishevosten nokkavaan laumaan.
Olen ollut onnellinen hevosenomistaja yhden kuukauden. Minulta on eniten kysytty miten jaksan ja ehdin. En oikein ymmärrä kysymystä jaksamisesta, jaksaahaan monet maata sohvalla telkkua katsomassa tuntikaupalla joka ilta. Kivoja asioita jaksaa aina. Ehtiminen on kinkkisempi. Työmatkat (omat ja miehen) ja venyvät kokoukset aiheuttavat luonnollisesti järjestelyitä. Toivon todella, että tukiverkkoni pitää silloin. Olen päättänyt olla huolestumatta jo etukäteen. Järkkäillään sitten kun pakka leviää.
Toiseksi eniten kysytään miltä tuntuu ratsastaa omalla hevosella. No, aika lailla samalta kuin aina ennenkin. Sen sijaan seurustelu ja yhdessä tekeminen on kaikkinensa vähän erilaista. Rauhallisempaa ja kiireettömämpää. Viihdyn yhdessä hyvin, saatan istuskella boksissa ihan muuten vain, kirjoitella tallipäiväkirjaa ja seurailla heinänjämiä keräävää hevosta, joka käy välillä nuuskuttamassa taskuja porkkananpalojen toivossa. Tammasta on aukeamassa uusia puolia, kun siihen tutustuu. Huumorintaju ja pilke silmäkulmassa. Ja myös ne asiat, joista tamma ei pidä, ei yhtään. Pidän siitä, kun huomaan luottamuksen kasvaneen, puolin ja toisin. Eilen tuntiratsastaja ei saapunutkaan, joten heitettiin loimi niskaan ja lähdettiin kahlailemaan lumeen. Tehtiin perusmaastakäsittelytehtäviä ja loppuaika ihmeteltiin ja kaiveltiin lunta. Meillä oli kivaa.
Eläkkeellelähdön lähestyessä mukavan moni on käynyt onnittelemassa ja kertonut jäävänsä kaipaamaan Jiitä opetushevosena. Osan toivonkin jäävän osaksi tukiverkkoani, hoitavan ja ratsastavaan silmäterääni jatkossakin. Osaa en sitten kaipaakaan. Kiireisiä aikuisratsastajia, viime hetkellä tunnille saapuvia, jotka eivät ehdi harjata ja puhdistaa hevosta kunnolla, lyövät salamana suojat jalkoihin katsomatta onko suojissa tai jaloissa vielä puhdistettavaa, kylmät kuolaimet suuhun, huovan lattialta suoraan selkään, nykäisevät vyön kerralla tiukalle ja vielä motkottavat huonotapaisesta hevosesta. Jättävät tunnin jälkeen hevosen karsinaansa, heittävät kamppeet paikoilleen ja kiirehtivät matkoihinsa. Eivät huolla eivätkä kiitä hevosta. Vaikka kuinka taitavia ratsastajia ovatkin, yksikään sellainen ei tule lähellekään hevostani huomisen jälkeen. Ei yksikään.
perjantai 30. tammikuuta 2015
Yhdessä vai erikseen
Huotarin Peten harjoitus tehiksessä oli aivan yhtä avartava kuin viime viikolla. Perhanan kone ei lataa kuvia, joten saatte odottaa kuvitusta hetken. Nyt rintamasuuntaopit oli sisäistetty, ja keskityttiin yläkropan rentouttamiseen.
Lisäksi uutena asiana a) katsottiin koiraa, b) nähtiin se koira. Savikon Seppo on sanonut minulle joskus, että teitte ok radan, mutta sinä teet omaa rataa ja koira omaa, tarkoitus olisi tehdä yhdessä. Ja nyt Pete tarrasi tähän puutteeseen terrierin lailla. Ja sitten oikeasti katsottiin sitä koira ja voi tavaton miten jutut taas aukesivat. Lisäksi muutama ahaa-elämys liittyen niistoon ja rytmittämisessä ohjaajan takaakiihdyttämiseen.
Sain muutaman kivan foton maanantain koulutusryhmä treeneistä, jossa Essi ja Poppari työstivät putkihässäkkää.
Ratapiirustus
Lisäksi uutena asiana a) katsottiin koiraa, b) nähtiin se koira. Savikon Seppo on sanonut minulle joskus, että teitte ok radan, mutta sinä teet omaa rataa ja koira omaa, tarkoitus olisi tehdä yhdessä. Ja nyt Pete tarrasi tähän puutteeseen terrierin lailla. Ja sitten oikeasti katsottiin sitä koira ja voi tavaton miten jutut taas aukesivat. Lisäksi muutama ahaa-elämys liittyen niistoon ja rytmittämisessä ohjaajan takaakiihdyttämiseen.
Sain muutaman kivan foton maanantain koulutusryhmä treeneistä, jossa Essi ja Poppari työstivät putkihässäkkää.
maanantai 26. tammikuuta 2015
Lainaohjaajalla
Koulutusryhmä oli yhtä koiraa vailla, ja vein Popparin lainaan. En ollut ollenkaan varma lähteekö Essin mukaan, mutta sinne ne painelivat. Tekivät putkirallia putkijarrulla, pimeitä putkenkulmia, vauhdikkaita pätkiä takaakierrolla. Älyhyvin vetivät, vähänkö olin ylpeä molemmista. Essi veti vielä radan toisellakin lainakoiralla nollana läpi, on meillä vain taitavat koulutettavat!
Tein päätöksen satulakaupoista, eikä mennyt tämäkään taas halvimman kautta, huokaus. Mutta toivottavasti on sitten fyllit ratsulla mukavasti. Oma perä saa nyt vain tottua kuppimaiseen istuimeensa, kun sattui satula sopimaan hevoselle paremmin kuin ratsastajalle. Kopotikopoti.
Tein päätöksen satulakaupoista, eikä mennyt tämäkään taas halvimman kautta, huokaus. Mutta toivottavasti on sitten fyllit ratsulla mukavasti. Oma perä saa nyt vain tottua kuppimaiseen istuimeensa, kun sattui satula sopimaan hevoselle paremmin kuin ratsastajalle. Kopotikopoti.
sunnuntai 25. tammikuuta 2015
Villivarsa ja uudet kengät
Ihan nyt vallan hymyilyttää tällaisen viikonlopun jäljiltä.
Perjantaina kotiuduin ekalta työreissulta, joka oli sekin älykiva, ja kävimme koko perhe juoksemassa metsässä. Polupohjat ovat mainiossa kunnossa just nyt, onnistuu niin polkujuoksu kuin maastopyöräilykin. Illaksi hulvattomalla tätienergialla ratsastavan ryhmän kanssa treenaamaan. Katsomassa tuntia oli Leea, jota oikeastaan voidaan kiittää tai syyttää koko tästä hevosjupakasta. Leealla on Poppiksen velipoika Viki, ja olemme näiden karvanaperoiden kanssa aikoinaan tavanneet. Ja juuri Leea kehotti aloittamaan tunnit juuri Knapperissa, kun etsiskelin sopivaa tallia pääkaupunkiseudulta. Ja tässä sitä ollaan.
Lauantain ennen kukon pieraisua Sporttikselle cairnryhmän kanssa harrastamaan agilityä. Vanha jengi oli koossa taas, ja kylläpä oli kiva. Rakensimme ja juoksimme Andersin jotain vanhaa 1 lk kisarataa. Omatkin pääsivät humputtamaan radan kertaalleen läpi. Loppulenkki porukalla ihanan lumisessa metsässä. Pomppu sai kaameat hepulit ja veti ympäri ryhmää onnellisena pienenä koirana.
Kävi palauttamassa koekäytössä olleen satulan ja aloitin kaupanteon, mutta valitettavasti tingattu hintani ei mennyt läpi. Sama satula olisi mm Lappeenrannassa pari sataa halvemmalla, joten katsotaan, mihin päädyn... Aika hieno kartanomiljöö muuten tuolla Satulapajalla. Kuolailin siellä muutenkin ylellisiä satulavöitä (joihin ei todellakaan ole varaa) ja lampaankarvasatulaa.
Tänään saatiin kengittäjämme Mika paikalle, ja kaviot vuoltiin nyt uuteen uskoon, ja talvikumit alle. Jopas kelpaa.
Lukujärjestyksessä luki maasto, joten sinne me kipitimme Chipon ja Lauran liidatessa ja Heidin toimiessa turvaponina. Pellolla oli paikoittain jäätävän liukasta ja paikottain taas aivan mahtava 20-30cm pehmeä hanki pitävällä pohjalla. Päästiin ravailemaan, ja loppuun laukattiin. Chipulisko vallan innostui ja intopukkasi Lauran maankamaralle. Pienen laukkanäytöksen jälkeen palasi kuuliaisena poikana Lauran luokse ja homma uusiksi. Kyllä oli mein Ruusunenkin melkoisen innostunut ja hanki vain pöllysi kun pääsi laukkaamaan. Muutenkin teki hyvin hommia hangessa kahlatessa ja ylä-alamäkiosioissa.
Akut ladattuina hyvillä mielin uuteen viikkoon. Kynnenaluset puhtaaksi ja kauluspaita silitykseen, virkatehtävät kutsuvat.
Perjantaina kotiuduin ekalta työreissulta, joka oli sekin älykiva, ja kävimme koko perhe juoksemassa metsässä. Polupohjat ovat mainiossa kunnossa just nyt, onnistuu niin polkujuoksu kuin maastopyöräilykin. Illaksi hulvattomalla tätienergialla ratsastavan ryhmän kanssa treenaamaan. Katsomassa tuntia oli Leea, jota oikeastaan voidaan kiittää tai syyttää koko tästä hevosjupakasta. Leealla on Poppiksen velipoika Viki, ja olemme näiden karvanaperoiden kanssa aikoinaan tavanneet. Ja juuri Leea kehotti aloittamaan tunnit juuri Knapperissa, kun etsiskelin sopivaa tallia pääkaupunkiseudulta. Ja tässä sitä ollaan.
Kiitämme tuliaisista :D |
Lauantain ennen kukon pieraisua Sporttikselle cairnryhmän kanssa harrastamaan agilityä. Vanha jengi oli koossa taas, ja kylläpä oli kiva. Rakensimme ja juoksimme Andersin jotain vanhaa 1 lk kisarataa. Omatkin pääsivät humputtamaan radan kertaalleen läpi. Loppulenkki porukalla ihanan lumisessa metsässä. Pomppu sai kaameat hepulit ja veti ympäri ryhmää onnellisena pienenä koirana.
Kävi palauttamassa koekäytössä olleen satulan ja aloitin kaupanteon, mutta valitettavasti tingattu hintani ei mennyt läpi. Sama satula olisi mm Lappeenrannassa pari sataa halvemmalla, joten katsotaan, mihin päädyn... Aika hieno kartanomiljöö muuten tuolla Satulapajalla. Kuolailin siellä muutenkin ylellisiä satulavöitä (joihin ei todellakaan ole varaa) ja lampaankarvasatulaa.
Tänään saatiin kengittäjämme Mika paikalle, ja kaviot vuoltiin nyt uuteen uskoon, ja talvikumit alle. Jopas kelpaa.
Lukujärjestyksessä luki maasto, joten sinne me kipitimme Chipon ja Lauran liidatessa ja Heidin toimiessa turvaponina. Pellolla oli paikoittain jäätävän liukasta ja paikottain taas aivan mahtava 20-30cm pehmeä hanki pitävällä pohjalla. Päästiin ravailemaan, ja loppuun laukattiin. Chipulisko vallan innostui ja intopukkasi Lauran maankamaralle. Pienen laukkanäytöksen jälkeen palasi kuuliaisena poikana Lauran luokse ja homma uusiksi. Kyllä oli mein Ruusunenkin melkoisen innostunut ja hanki vain pöllysi kun pääsi laukkaamaan. Muutenkin teki hyvin hommia hangessa kahlatessa ja ylä-alamäkiosioissa.
Akut ladattuina hyvillä mielin uuteen viikkoon. Kynnenaluset puhtaaksi ja kauluspaita silitykseen, virkatehtävät kutsuvat.
keskiviikko 21. tammikuuta 2015
Uusia tuttavuuksia ja oivalluksia
Tehiksen treenit käynnistyivät, ja kävin tuuraamassa huippujen puolella. Ratatreenin veti Huotarin Pete, jonka valkuissa en ole aiemmin käynyt.
Nyt avattiin ohjauspuolta eli rintamasuuntaa ihan reippaasti. Piti ihan oikeasti miettiä linjoja vähän eri tavalla. Jalat suht niin kuin ennenkin, mutta rintakehä jätettiin kunnolla auki koiran suunnalta, eikä koira näin hukkunut kertaakaan. Käsien huitomista pyrittiin vähentämään, luotettiin vartalo-ohjaukseen ja oltiin häiritsemättä koiraa. Näe ponnistuspaikan lisäksi laskeutumispaikka! Mullahan meinaa jäädä ohjaava käsi helposti taakse, kohti koiraa. Peten mukaan hän itse ohjaa aina käsi kohti koiran häntää! Hah, taidanpa pitää maneerini yllä.
Pete tykkäsi Sohvista. Sanoi muutamaan kertaan, että liikkuupas se kivasti ja omalla moottorilla. Tosin taisi perään todeta, että noin niin kuin rotunsaedustajaksi.. Sohvista olikin selvästi kiva päästä ihan kahdestaan hallille tekemään. Kuumui, mutta malttoi kohtuullisesti pysyä hyppysissä.
Tallimaailmassa saimme satulan koeratsastukseen. Onpas se kevyt ja pieni vanhaan verrattuna. Ehdin läpikäydä sileän tunnilla kaikki askellajit. Perjantaina vielä toinen koestus. Ja tänään sain sovittua kengityksen, että saadaan ne kumit viimein alle ja etuset vuoltua ell suositusten mukaisesti. Tammalla on melkoinen karvanlähtö, joten hevosen kiillettyä kaikki harjat ja meikäläinen ovat täpötäynnä kullanpunaista karvaa. Voiko hevosen imuroida nimimerkillä aloittelija.
Nyt avattiin ohjauspuolta eli rintamasuuntaa ihan reippaasti. Piti ihan oikeasti miettiä linjoja vähän eri tavalla. Jalat suht niin kuin ennenkin, mutta rintakehä jätettiin kunnolla auki koiran suunnalta, eikä koira näin hukkunut kertaakaan. Käsien huitomista pyrittiin vähentämään, luotettiin vartalo-ohjaukseen ja oltiin häiritsemättä koiraa. Näe ponnistuspaikan lisäksi laskeutumispaikka! Mullahan meinaa jäädä ohjaava käsi helposti taakse, kohti koiraa. Peten mukaan hän itse ohjaa aina käsi kohti koiran häntää! Hah, taidanpa pitää maneerini yllä.
Pete tykkäsi Sohvista. Sanoi muutamaan kertaan, että liikkuupas se kivasti ja omalla moottorilla. Tosin taisi perään todeta, että noin niin kuin rotunsaedustajaksi.. Sohvista olikin selvästi kiva päästä ihan kahdestaan hallille tekemään. Kuumui, mutta malttoi kohtuullisesti pysyä hyppysissä.
Tallimaailmassa saimme satulan koeratsastukseen. Onpas se kevyt ja pieni vanhaan verrattuna. Ehdin läpikäydä sileän tunnilla kaikki askellajit. Perjantaina vielä toinen koestus. Ja tänään sain sovittua kengityksen, että saadaan ne kumit viimein alle ja etuset vuoltua ell suositusten mukaisesti. Tammalla on melkoinen karvanlähtö, joten hevosen kiillettyä kaikki harjat ja meikäläinen ovat täpötäynnä kullanpunaista karvaa. Voiko hevosen imuroida nimimerkillä aloittelija.
maanantai 19. tammikuuta 2015
Esteklubi
Meidän eka esteklubben Jiin kanssa. Pari kuukautta on nyt tyttelillä ollut hyppäämisestä taukoa, ja nyt veti tamma GP-korvahupun päähänsä ja näytti kuskille, että hallitsee vauhdin ja tiet niin paljon paremmin. Että pidä Mamma kypärästä kiinni, nyt mentiin.
Olen vielä vaihtanut kuolaimen pehmeämpään, mikä ei ehkä tulikuumalle estehirmulleni ehkä ollut klubitunnille paras valinta sekään. No, meni ne maapuomit ihan hyvin! Ja ehkä joku yksittäinen okserikin. Mutta radanpätkät olikin sitten jo jotain ihan muuta. Hihhih, en voinut kyllä kuin nauraa. Korvat tötteröllä ja lapasest läks kierros toisensa jälkeen. Estevalkkuni lupasi vähän ratsastella hurjallani, että pääsee osaavamman kuskin kanssa hommiin.
Sain muutaman vinkin puomiharjoituksiin. Niitä päästään tekemään itsekseenkin. Muuten seurailen noiden etusten kestämistä, ja harvakseltaan klubeillaan, jos antavat myöten.
Huomenna pitäsi tulla satulaseppä nipun satuloita kanssa. Jos vaikka joku sopiva löytyisi. Huomenna sileällä treenit ja keskiviikoksi yritän mankua kengittäjän laittamaan tilsakumit alle. Ja koirien kanssa päästään esteille myöskin, niilläkin valkkujen silmien alle. Että eikun Jump vaan soimaan...
tiistai 13. tammikuuta 2015
Juhlahumua
Viikonloppu meni humussa. Koiratkin osasivat käyttäytyä suitessa hienosti :) Voin lämpimästi suositella Johannan ja Rikun luotsaamaa hotelli Onnia ja ravintola Sicapelleä oli kyse sitten majoituksesta, illallisesta, sunnuntain brunssista tai juhlien järjestämisestä. Hieno mesta ja huikea tunnelma. Ja ihan vain vähän hullut juhlavieraat...
Nyt on palauteltu kahlaamalla hangessa, ensin lumitöissä kotona, koirien kanssa metsässä ja vielä ennen valkkua käytiin Jiin kanssa lämmittelemässä pellolla. Huomenna koirat luottohoitolaan äidilleni, heppa sijaisperheelle ja itsemme Lontoon koneeseen. Agendalla paitsi pari Michelin intialaista ja afternoon teehetkiä niin ensimmäistä kertaa myös Hyde Park Stables...
Nyt on palauteltu kahlaamalla hangessa, ensin lumitöissä kotona, koirien kanssa metsässä ja vielä ennen valkkua käytiin Jiin kanssa lämmittelemässä pellolla. Huomenna koirat luottohoitolaan äidilleni, heppa sijaisperheelle ja itsemme Lontoon koneeseen. Agendalla paitsi pari Michelin intialaista ja afternoon teehetkiä niin ensimmäistä kertaa myös Hyde Park Stables...
lauantai 10. tammikuuta 2015
Räpsyripset
Meillä on huomenna isot juhlat. Juhlapaikka, korkkarit, vieraita ja domppaa. Kävin sen kunniaksi laitattamassa kulmani ja ripseni, pidennykset ja sellaiset. Hajamielisenä kuuntelin ammattilaisen ohjeita hoitotoimista. Ei tainnut ihana kosmetologini tietää, että todellakin käytin koirat tihkusateella metsälenkillä, ratsastin Jackiellä valkut, saunoin kuin hullu enkä aijo vaivata päätäni, missä asennossa nukun. Katsotaan pysyykö lisäkkeet kyydissä :)
Huomenna juhlitaan, sunnuntaina huilitaan ja maanantaina tavataan sekä tallilla että agilityhallilla. Töihin ei tarvitse mennä, kun on loma. Mutta Lontoossa käydään ja siellä pitäisi osata käyttäytyä Fullhamin matsissa. Mikko inttää, että ei saa sanoa halli eikä erä. Miten lätkäfani tähän taipuukaan...
Huomenna juhlitaan, sunnuntaina huilitaan ja maanantaina tavataan sekä tallilla että agilityhallilla. Töihin ei tarvitse mennä, kun on loma. Mutta Lontoossa käydään ja siellä pitäisi osata käyttäytyä Fullhamin matsissa. Mikko inttää, että ei saa sanoa halli eikä erä. Miten lätkäfani tähän taipuukaan...
tiistai 6. tammikuuta 2015
Pakastesei
Nyt voi jo rennosti kirjailla, kun on pari tuntia sulanut saunassa ja istuu kupu täynnä meksikolaista kanakeittoa viltin alla yksi koira sylissä ja toinen jaloissa.
Olen ollut töissä kokonaista kaksi päivää ja niissäkin oli vklp välissä, ja jo ajoittain uhkaa verenpaine nousta. Hemmetti vieköön, en muistanutkaan kuinka paljon istun kokouksissa ja kuinka rikkonainen työpäiväni on. Toisaalta työ on niin mielenkiintoista ja työkaverit ja toimijat kivoja, että enköhän taas kohta totu tasaisempaan raviin oravanpyörässä.
Tänään otettiin sitten ilot ja hyödyt irti Loppiaisesta. Nukuttiin pitkään koko perhe ja heiluteltiin pölyhuiskuja. Kun pakkanen edes aavistuksen antoi periksi, niin pukeuduin pulleaksi ja painuttiin tunniksi metsään. Vapaana juostessaan koirat eivät tarvinneet takkeja eikä tassujakaan nosteltu. Metsältä loppuperhe kotiin ja itse jatkoin hevostelemaan. Loimi Jacksonille niskaan ja ulos tunniksi ennen maneesiin ja koulutukseen menoa. Nyt maastoiltiin ekaa kertaa yksin ja johan oli jännempää. En itseasiassa edes tiedä, onko tuon kanssa juurikaan yksin maastossa taivallettu. Viimeksi kun tallusteltiin pitkin ohjin Chipon perässä, niin nyt katsoi ratsastaja viisaammaksi ottaa paremman tuntuman. Puhkua piti jos jonkinmoiselle lautakasalle ja heinäpaalille. Metsää piti tuijottaa tarkemmin ja pari sivuaskeltakin ottaa. Kotiin kun käännyttiin, niin mielummin olisi juostu. Huuuui, kun jännää. Ja tätä jännää jatkossa enemmän ja enemmän.
Nyt oli jo tottunut lämppäloimeensa ja sen korjaaminen lautasten päältä ei enää aiheuttanut säpsyämistä. Maneesissa ehdin kuoria ylimääräiset vaatekerrat niin hepalta kuin itseltänikin, taivutella, venytellä ja ratsastaa vielä muutkin askellajit läpi ja näin opetuksen alkaessa alla olikin hereillä oleva ja hyvin lämmitelty polle. Treenin jälkeen tallissa joi sangollisen lämmintä vettä, söi päivältä jääneet heinänloput sitä harjatessani ja nukahti :) Itse raivailin kiireettä kamppeita, keräsin pesuun meneviä, siivoilin ja juorusin talliväen kanssa.
Jos vielä joku hyvä leffa, niin eiks tää ois tässä ja paineet aisoissa...
Olen ollut töissä kokonaista kaksi päivää ja niissäkin oli vklp välissä, ja jo ajoittain uhkaa verenpaine nousta. Hemmetti vieköön, en muistanutkaan kuinka paljon istun kokouksissa ja kuinka rikkonainen työpäiväni on. Toisaalta työ on niin mielenkiintoista ja työkaverit ja toimijat kivoja, että enköhän taas kohta totu tasaisempaan raviin oravanpyörässä.
Tänään otettiin sitten ilot ja hyödyt irti Loppiaisesta. Nukuttiin pitkään koko perhe ja heiluteltiin pölyhuiskuja. Kun pakkanen edes aavistuksen antoi periksi, niin pukeuduin pulleaksi ja painuttiin tunniksi metsään. Vapaana juostessaan koirat eivät tarvinneet takkeja eikä tassujakaan nosteltu. Metsältä loppuperhe kotiin ja itse jatkoin hevostelemaan. Loimi Jacksonille niskaan ja ulos tunniksi ennen maneesiin ja koulutukseen menoa. Nyt maastoiltiin ekaa kertaa yksin ja johan oli jännempää. En itseasiassa edes tiedä, onko tuon kanssa juurikaan yksin maastossa taivallettu. Viimeksi kun tallusteltiin pitkin ohjin Chipon perässä, niin nyt katsoi ratsastaja viisaammaksi ottaa paremman tuntuman. Puhkua piti jos jonkinmoiselle lautakasalle ja heinäpaalille. Metsää piti tuijottaa tarkemmin ja pari sivuaskeltakin ottaa. Kotiin kun käännyttiin, niin mielummin olisi juostu. Huuuui, kun jännää. Ja tätä jännää jatkossa enemmän ja enemmän.
Nyt oli jo tottunut lämppäloimeensa ja sen korjaaminen lautasten päältä ei enää aiheuttanut säpsyämistä. Maneesissa ehdin kuoria ylimääräiset vaatekerrat niin hepalta kuin itseltänikin, taivutella, venytellä ja ratsastaa vielä muutkin askellajit läpi ja näin opetuksen alkaessa alla olikin hereillä oleva ja hyvin lämmitelty polle. Treenin jälkeen tallissa joi sangollisen lämmintä vettä, söi päivältä jääneet heinänloput sitä harjatessani ja nukahti :) Itse raivailin kiireettä kamppeita, keräsin pesuun meneviä, siivoilin ja juorusin talliväen kanssa.
Jos vielä joku hyvä leffa, niin eiks tää ois tässä ja paineet aisoissa...
maanantai 5. tammikuuta 2015
Maastoiltu
Kävin viikonloppuna vierailulla cairnryhmän agilitytreeneissä. Pääsivät tekemään Sepon ratapohjalla serpentiiniä ja vähän muutenkin kiihdyttelemään. Vallan päteviä koirakoita, ja uudet vauvakoiratkin tekivät hienosti hommia. Omat pääsivät spurttailemaan radanrakennuksen ajaksi, sekä jäähdyttelylenkille muiden kanssa. Sohvilla on anturassa kynnestä tullut nirhauma, joten saa vielä hetken odotella omia harkkojaan.
Viikonloppuna satulaseppä kävi mittailemassa Jacky-makupalan selkää. Nykyinen satula todettiin aivan liian pitkäksi lyhytselkäiselle tammalle. Selän painelu sai Typyn irvistelemään siihen malliin, että pääsee pian hierottavaksi. Ja eilen koitti molemmille odotettu päivä, kun jätettiin kentän ja maneesin urat taaksemme ja painuttiin ulos maastoon. Pellon pohja oli hyvässä kunnossa, mitä nyt tilsoja vähän jännittelin, kun kumit saadaan alle vasta seuraavan kengityksen yhteydessä. Onneksi pakkanen puri juuri sen verran, että pahoja korkoja ei muodostunut. Käytiin ison tien varrella pyörähtämässä ja siellä piti vähän puhallella isommille kulkuneuvoille. Seurana meillä Heidi ja Chippo.
Tästä me viime keväänä haaveilimme, kun Heidin kanssa sanottiin ääneen niinkin utopistinen ajatus kuin, että ostetaanko omat hevoset...
Illalla kävin vielä tyhjentämässä kaverin kaverin autotallia, ja sain vihdoin haaveilemani enkkuviltin ja kaupanpäälle parit satulahuovat. Valkoiset kisahuovat luovutan ihan suosiolla Chippoliinille.
Viikonloppuna satulaseppä kävi mittailemassa Jacky-makupalan selkää. Nykyinen satula todettiin aivan liian pitkäksi lyhytselkäiselle tammalle. Selän painelu sai Typyn irvistelemään siihen malliin, että pääsee pian hierottavaksi. Ja eilen koitti molemmille odotettu päivä, kun jätettiin kentän ja maneesin urat taaksemme ja painuttiin ulos maastoon. Pellon pohja oli hyvässä kunnossa, mitä nyt tilsoja vähän jännittelin, kun kumit saadaan alle vasta seuraavan kengityksen yhteydessä. Onneksi pakkanen puri juuri sen verran, että pahoja korkoja ei muodostunut. Käytiin ison tien varrella pyörähtämässä ja siellä piti vähän puhallella isommille kulkuneuvoille. Seurana meillä Heidi ja Chippo.
Tästä me viime keväänä haaveilimme, kun Heidin kanssa sanottiin ääneen niinkin utopistinen ajatus kuin, että ostetaanko omat hevoset...
Illalla kävin vielä tyhjentämässä kaverin kaverin autotallia, ja sain vihdoin haaveilemani enkkuviltin ja kaupanpäälle parit satulahuovat. Valkoiset kisahuovat luovutan ihan suosiolla Chippoliinille.
torstai 1. tammikuuta 2015
Sohjossa tarpomassa
Kauramoottori tekee tallin pyynnöstä vielä tammikuun muutamia opetustunteja kaurojensa eteen. Piipahdin tallilla hoitamassa ja lulluttelemassa tamman, huomatakseni, että aika moni ratsastaja oli ilmoittamatta jättänyt tulematta tunnilleen. Niin myös Jackien oppilas. Eipä siinä mitään, seepraviltti selkään ja kävelylle pimeään, sohjoiselle kentälle. Siellä me tarvottiin yhdessä. Kuunneltiin kauempaa kuuluvia yksittäisiä paukahduksia. Onni on heppa, joka ei turhaan hermoile mitään. Vaihdettiin suuntaa, pieniä ja isompia ympyröitä. Peruutuksia. Odottamista, luoksetuloa. Vajaa tunti lumisohjossa ja molemmilla oli lämmin. Sinne jäi perusteellisesti puunattuna tyytyväisenä odottamaan iltaheiniään.
Hauskaa nykyisin tulla tallille, kun ääneni kuullessaan yksi pää nousee muita korkeammalle. Ja hörökorvat seuraa tarkasti, kun oma ihminen saapuu. Ja oman ihmisen taskusta löytyy lähes poikkeuksetta omena.
Hauskaa nykyisin tulla tallille, kun ääneni kuullessaan yksi pää nousee muita korkeammalle. Ja hörökorvat seuraa tarkasti, kun oma ihminen saapuu. Ja oman ihmisen taskusta löytyy lähes poikkeuksetta omena.
2015
Today is the first blank page of a 365 page book. Write a good one!
Ihanaa aloittaa uusi vuosi, vaikka ei kyllä vanhassakaan mitään vikaa ollut. En ehtinyt ihan loppuun haasteessa sata syytä olla onnellinen. Joten otan nyt yhden ylimääräisen päivän ja listaan loput näin:
# 77 Jackie Brown, minun hevoseni
# 78 kaikki ne ihanat ystävät joihin olen tutustunut koirieni ja hevoseni kautta
# 79 uudenvuodenaaton ratsastus ystävien kanssa
# 80 vetreiksi fyssaroidut mies ja koirat, Sohvi rentoutui nyt kolmannella kerralla Patricialla kunnolla ja hoito oli helppo toteuttaa
# 81 raketteja pelkäämättömät koirat
# 82 tsinuskitoffee, muistatteko vielä?, sitä saa taas
# 83 upouusi kalenteri
# 84 lauantain cairnien agilityharkat, joihin ehdin taas piiiitkästä aikaa
# 85 kaksi mielenkiintoista artikkelia työnalla; uuden kasvattajan esittely cairn-lehteen sekä koirien käyttö sairauden havainnoinnissa Hesyn lehteen
# 86 hyvät kumpparit ja lämpimät villasukat
# 87 urheilusta kipeät lihakset
# 88 lämmin ja siisti autotalli, jonne rakentuu oma paikka talliromppeille
# 89 auton sisätilanlämmitin, olikohan tää jo..., mutta ansaitsee toisenkin merkinnän
# 90 takkatuli
# 91 musiikkiväittelyt rockpoliisi-mieheni kanssa
# 92 äiti, joka tarvittaessa hoitaa koirat ja kutoo villasukat sekä valmistaa lipeäkalaa, johon mies ei suostu
# 93 lumilautareissu on jo ihan kohta, Lechin offarit huutelevat jo
# 94 samuli putro levylautasella, no menis se ehkä muutenkin. Top-kymppiin vetovoimaisista miehistä pääsee paitsi samuli, niin bana, seriffi ja reininantti. Älkää naurako siellä.
# 95 hyväntekeväisyys, tavalla ei väliä
# 96 verkkokauppojen alemyyntien kahlaaminen, oi mikä loimi...
# 97 en ole ostanut enkä käyttänyt avokkaita, kauluspaitoja enkä kynsilakkaa 9 kk
# 98 puen parikan avokkaat sekä kauluspaidan ja lakkaan kynteni huomenna, kun...
# 99 ...iso työhuoneeni ja maailman paras pomo odottavat
# 100 mieheni, rakkaani, joka ainakin yrittää ymmärtää ja saa minut nauramaan
Ihanaa aloittaa uusi vuosi, vaikka ei kyllä vanhassakaan mitään vikaa ollut. En ehtinyt ihan loppuun haasteessa sata syytä olla onnellinen. Joten otan nyt yhden ylimääräisen päivän ja listaan loput näin:
# 77 Jackie Brown, minun hevoseni
# 78 kaikki ne ihanat ystävät joihin olen tutustunut koirieni ja hevoseni kautta
# 79 uudenvuodenaaton ratsastus ystävien kanssa
# 80 vetreiksi fyssaroidut mies ja koirat, Sohvi rentoutui nyt kolmannella kerralla Patricialla kunnolla ja hoito oli helppo toteuttaa
# 81 raketteja pelkäämättömät koirat
# 82 tsinuskitoffee, muistatteko vielä?, sitä saa taas
# 83 upouusi kalenteri
# 84 lauantain cairnien agilityharkat, joihin ehdin taas piiiitkästä aikaa
# 85 kaksi mielenkiintoista artikkelia työnalla; uuden kasvattajan esittely cairn-lehteen sekä koirien käyttö sairauden havainnoinnissa Hesyn lehteen
# 86 hyvät kumpparit ja lämpimät villasukat
# 87 urheilusta kipeät lihakset
# 88 lämmin ja siisti autotalli, jonne rakentuu oma paikka talliromppeille
# 89 auton sisätilanlämmitin, olikohan tää jo..., mutta ansaitsee toisenkin merkinnän
# 90 takkatuli
# 91 musiikkiväittelyt rockpoliisi-mieheni kanssa
# 92 äiti, joka tarvittaessa hoitaa koirat ja kutoo villasukat sekä valmistaa lipeäkalaa, johon mies ei suostu
# 93 lumilautareissu on jo ihan kohta, Lechin offarit huutelevat jo
# 94 samuli putro levylautasella, no menis se ehkä muutenkin. Top-kymppiin vetovoimaisista miehistä pääsee paitsi samuli, niin bana, seriffi ja reininantti. Älkää naurako siellä.
# 95 hyväntekeväisyys, tavalla ei väliä
# 96 verkkokauppojen alemyyntien kahlaaminen, oi mikä loimi...
# 97 en ole ostanut enkä käyttänyt avokkaita, kauluspaitoja enkä kynsilakkaa 9 kk
# 98 puen parikan avokkaat sekä kauluspaidan ja lakkaan kynteni huomenna, kun...
# 99 ...iso työhuoneeni ja maailman paras pomo odottavat
# 100 mieheni, rakkaani, joka ainakin yrittää ymmärtää ja saa minut nauramaan
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)