lauantai 31. maaliskuuta 2012

Pennut virikkeillä

Tänään suuntasimme virikeluolastolle kolmen pennun voimin, kun Popparin Selma-sisko ja Viki-veli tulivat mukaan luolailemaan. Sohvikin pääsi mukaan malliksi.

Nyt luolailun alku meni leikiksi, sisaruksilla oli ratki riemukasta yhdessä. Luolastoakin käytettiin, mutta lähinnä temppuratana, jonka läpi juostiin tuhatta ja sataa. Kun suurimmat höyryt oli riehuttu, niin pennut alkoivat seurailla Sohvin puuhia ja malttoivat tutkailla jo luolaston sisältöä. Nyt edettiin jo pidempiä pätkiä kuin viimeksi ja pennut uskaltautuivat jo yksinkin etsimään luolaston herkkuja. Nyt oli jo hetkiä, että neljästä koirasta ei näkynyt vilaustakaan ja oli ihan hiljaista, kun kukin tutki keskittyneesti paikkoja luolaston sisällä.
Ja sitten taas leikittiin.

Oli ihana nähdä Popparin siskoa ja veljeä. Pennut ovat kasvaneet ripirinnan, tosin Poppari näytti vähän kukkakepiltä skroden veljensä ja pyöreämmän siskonsa rinnalla. Taitaa tuo ipana kuluttaa melko tavalla Sohvin kanssa painiessaan. Viki oli jo hyvällä menestyksellä aloittanut koulunkin, joka muuten meillä starttaa huomenna, klups.

Tarkkaa nuuskuttelua jo luolaston ulkopuolella.

Kolmen kopla.



Mahtuumahtuu, vaikka kaksi yhtä aikaa.


Viki kieri supin ihanassa tuoksussa.

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Hallipiipahdus

Vitsi mä oon hyvä. Lähdin agihallille palauttaakseni Mintulle verkot keppeihin. Pakkasin koirat matkaan muuten vain, kun Sohvi lepää jalan takia tämän viikon ja Poppis nyt ei vielä halleilla ole käynyt. No, unohdin sitten ne verkot, sori tiimiläiset.

Muut tekivät mielenkiintoista rataa, jossa rata alkoi kuin ulkokehältä pienentyen kierros kierrokselta. Esteitä radalla 19! Ilmankos alkoi tehdä tiukkaa jo muistaa. Radalla harjoiteltiin rytmitystä putkiin, vekkaamista ja putkijarrutusta. Sohvilla oli kova into, mutta tyydyin koiran mieliksi tekemään muutaman putkijarrutuksen. Toimi yllättävän hyvin. Sitten Sohvi autoon mököttämään, ei olisi halunnut lähteä hallilta ulos, vastahan me tultiin tuijotti minua tyrmistyneenä. Otin Pompulan hetkeksi seuraamaan muiden treeniä ja siinä sitä oli pienelle kaverilla ihmeteltävää. Alkujännityksestä selvittiin ja namit maistui. Vähän käytiin esteitä ihmettelemässä ja juoksemassa kentällä. Reipas tyttö. Jahka saadaan tehosteet rokotteisiin, niin pääsee aina mukaan. Vähän kuin meidän vetskut Hertta, Taika ja Perro, jotka ovat usein seuraamassa nuorempiensa treeniä loikoillein häkeistään ja pääsevät sen jälkeen mukaan yhteislenkille.

Odottaa - Saa ottaa

Odottaa -käsky namin edessä opittiin matkimalla isosiskon tapaa toimia. Erona, että Sohvi pyytää katsekontaktilla lupaa ottaa ja Pikkarainen tuijottaa namia :D

Äänet minimiin, pliis. Mun on pakko opetella matalampi ja vakuuttavampi koulutusääni :) Toivottavasti en shuhise noin pahasti agikentällä. Ai kamala.

Poppis odottaa, 14 wk

Ja sama uusiks

Ratsaille

Eilen toteutimme Lennun Hannamarin kanssa suunnitelman kivuta hevosen selkään ja suunnata ihan oikealle ratsastustunnille. Olimme molemmat tahoillamme asiaa jo pitkään pohtineet ja mikäs sen mukavampaa kuin lähteä yhdessä tutustumaan tallivaihtoehtoihin ja ihmettelemään, että mitenkäs se hevonen toimikaan.

Suositusten perusteella suuntasimme Knaperbackan tallille Sipooseen. Ihan ensimmäiseksi pitää mainita tosi mukava ja välitön ilmapiiri, joka tallilla vallitsi. Tunsimme olomme tervetulleiksi heti alusta alkaen. Satulahuoneen listasta löysimme meille varatut hevoset, jotka piti laittaa valmiiksi ennen tunnin alkua. Satuloinnit sujuivat mutkitta, kun tallitytöt meitä ystävällisesti opastivat. Hevoset maneesiin ja selkään, uralle käyntiin. Hoplaa.

Kokeneet hepat huomasivat välittömästi saaneen selkäänsä kokemattomammat ratsastajat ja vetelivät tunnin laiskan letkeästi. Oikoivat kulmia korvat heiluen :) Kyllä oli pohkeet kovilla, kun apuja joutui käytämään aika rutkasti. Tehtiin käynnissä taivutteluita pääty-ympyröillä ja kevyessä ravissa ravi-käynti-ravi harjoitteita. Täyskaartoja ja koko rata leikkaa. Tunnin jälkeen hiki virtasi minulla, ei niinkään ihanalla Atsilla, joka myhisteli tyytyväisenä omaan suoritukseensa ja naposteli palkkanäkkärit hyvällä ruokahalulla.

Tästä se lähtee. Kiitoksia Hannamarille mainiosta seurasta, ja Knaperin talliväelle hyvästä vastaanotosta ja kärsivällisyydestä tumpeloiden opastuksessa. Ja superpusu Atsille.



tiistai 27. maaliskuuta 2012

Luopuminen

Työkaverin pöydän alta kuuluu taukoamaton läähätys. Siellä makaa peittojen alla 14-vuotias cairn-mummo, jonka elonaika on käymässä loppuun. Koiran silmistä näkee, että olo ei ole enää hyvä, vaikka voimakkaat kipulääkkeet ovat taittaneet kivun. Vaivoja on monia, ollut jo pitkään. Kaikkea on kokeiltu ja olokin saatu ajoittain kohenemaan. Mutta nyt taitaa olla aika. Työkaverin epätoivo luopumisen edessä on raskasta katsottavaa.

Sydäntä raastaa kun kevyesti silitän mummoa ja toivotan mielessäni hyvää matkaa. Pala kurkussa halaan työkaverin ja toivotan voimia sen päätöksen edessä, jota ei voine eikä pidä enää lykätä. Kiiruhdan etätöiksi iltapäiväksi kotiin, ja eteisessä vuodatan viimein kyyneleet omien koirien turkkiin. Vannotan taas kerran itselleni, että suon omille koirilleni arvoisensa lähdön, kun sen aika on. Vannotan miehen muistuttamaan minua, jos luopumisen hetkellä en itse osaisi nähdä tilannetta.

Suru puserossa.

Rokotukset, haittoja ja hyötyä

Tarkastin tuolla cairnkatselmuksessa koirien rokotustodistuksia. Ja tuli useamman kerran puhe kennelyskärokotteesta. Toisilla vuosittainen tehoste löytyi ja toiset vastustivat tehosteita ja moittivat niitä suoranaiseksi rahastukseksi. Joku kertoi jopa eläinlääkärin kieltäytyneen antamasta vuosittaista tehostetta. Hmmm...

Olen työskennellyt pitkään rokotekehityslaboratoriossa ja immunologina kantani lienee kaikille selvä. Meillä kotona pidetään ihmisten rokotukset kunnossa (kurkkumätä ja jäykkäkouristus, poliorokote löytyy vielä minulta matkustusstatuksen vuoksi) kuin myös koirien. Lisäksi influenssarokotuksen tarjoaa työnantaja. Meillä ei siis sovelleta eikä kikkailla, vaan mennään suositusten mukaisesti. Piste.

Rokotusmyönteisyyttäni perustelen sillä, että katson rokotuksista saatavien hyötyjen olevan suurempia kuin mahdollisten haittojen. Kaikissa rokotuksissa on tietty määrä sivu- ja haittavaikutuksia, joista valtaosa lieviä rokotusreaktioita ja osa harvinaisempia vakavia haittavaikutuksia. Haitat tulee aina suhteuttaa saavutettavan hyödyn kanssa. Haittavaikutuksia seurataan viranomaisraporttien avulla ja suosituksia muutetaan niin niiden kuin epidemiologisten muutosten sekä tutkimuksista saatavan uuden tiedon myötä.

Kennelyskä on koirien tarttuva hengitystieinfektio, jota aiheuttaa joukko niin viruksia kuin bakteereita.
Koiran parainfluenssaviruksen ajatellaan olevan taudin alkuvaiheessa merkittävässä osassa raivaamassa tietä bakteeritulehduksille. Tärkein kennelyskän yksittäinen aiheuttaja on bakteeri Bordetella bronchiseptica. Kennelyskän oireet vaihtelevat lievästä hengitystieinfektiosta vakavampaan keuhkoputkentulehdukseen. Kennelyskä tarttuu herkästi pisaratartuntana ja myös oireeton koira voi levittää tautia. Ennaltaehkäisyn perusperiaatteet ovat taudinaiheuttajien välttäminen ja koiran rokottaminen. Rokote (kuin myös aiempi sairastettu infektio) suojaa vain osaa taudinaiheuttajia vastaan, mutta usein rokotetut koirat saavat lievemmän infektion kuin immunisoimattomat.

Vaikka rokotteen tarjoama suoja ei ole täydellinen, minulle kelpaa myös osittainen suoja. Mitä haittaa siis kennelyskärokotteen ottamisesta on? No, se maksaa. Se sen haitta on.


Rokotesuojan ylläpitäminen säännöllisillä tehosterokotuksilla on tärkeä osa tarttuvien tautien ennaltaehkäisyä!

Toinen asia, josta saa mikrobiologin voimaan melkein pahoin on homeopatiavaihtoehdot infektiotaudeissa... Ei, ei mennä siihen.



maanantai 26. maaliskuuta 2012

Kasvattaja ROP

Tässä vielä muutama kuva kasvattajaluokasta. Voi tauti tuota mun keskittymistä ja silti koiran koivet harottaa minne sattuu :D




Kuvassa Taru ja Rita (Prankster's Tirlittan), Tarja ja Unna (Prankster's Undine) ja minä ja Sohvi (Prankster's Star Sapphire). Onnea Tarulle Kasvattajaluokan voitosta.

Kuvat Tarja Taberman.

sunnuntai 25. maaliskuuta 2012

Bestis

Meidän iki-ihana peruskoira Sohvi-Söhvelöinen meni ja nappasi tänään voiton Cairnkerhon järjestämässä epävirallisessa pentujen ja nuorten koirien katselmuksessa. Kyseessä on leppoisa cairnväen tapahtuma pennuille, junnuille ja nuorille, sekä cairneille, jotka eivät ole aiemmin kehässä olleet. Lisäksi mukana oli tänä vuonna myös sohvachampion -luokka cairneille, joilla on jokin hammas- yms. puutos, mikä estää normikehät.

Oli taas ihana tavata niin uusia kuin vanhoja tuttuja. Kasvattaja-Taru-kiltti pääosin esitti koiran, joten olin suorastaan rennolla mielellä ja keskityin höpöttelemään kaikkien kanssa.

Osan kuvaamisesta hoiti Siirin Satu. Kiitos.


Sohvi Tarun luotsaamana.


Tuomarina Tiina Hirvonen/Kennel Heathermoor

Meikäläinenkin joutui puikkoihin, kun Tarulla useita koiria kisaamassa.

Palautetta kuulemassa.

Isossa kehässä.





Arvostelu: Erinomainen nuori narttu, jolla kaunis pää ja ilme. Hyvä kaula ja runko. Tasapainoisesti kulmautunut. Erinomainen turkki. Kauniit liikkeet. Esiintyy iloisesti. NUO 1 KP PN-1 ROP-NUORI BIS- 1

lauantai 24. maaliskuuta 2012

Hyvältä näyttää

Sohvi ei edelläänkään arista jalkaa ja liikkuu ihan normaalisti. Levon kannalta on sen kohdalla menty koko päivä. Eli kohta lienee syytä kaivella rekkarit ja rokotetodistukset esiin huomista katselmusta varten. Mitäs muuta sinne näyttelyyn piti ottaa mukaan?? Jotta taattiin Sohville kunnon lepo myös päivällä, Pompula pääsi meidän kanssa autokaupoille. Siellä se Seat-centerissä kipitti tervehtimään kaikki asiakkaat. Yhdelle perheelle ehdin siinä jo vähän kertomaan rodusta, kun niin ihastuivat pippivipeltäjään. Loppu aika mallailtiin koirahäkkejä erilaisten farmarien perään. Joutunemme viimein antamaan periksi ja hankkimaan perheeseen toisen auton. Ärsyttävää, joskin melko välttämätöntä, jos halutaan, että Mikko voi edes joskus päästä omille työmatkoilleen omalla työsuhdeautollaan :D

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Just.

Kiiruhdin tänään huolissani töistä kotiin. Ja koira ontui edelleen. Ei epäilystäkään. Huolissani soitin uudestaan Mevettiin ja kinusin aikaa jo tälle illalle. Sain viimein peruutusajan myöhemmin illalle.

Kävin kuuntelemassa pennun koulutuksesta luennon, jonka jälkeen Mikko toi koiran eläinlääkäriin vietäväksi. Katselin siinä vastaanotolle kävellessä, että mites se koira askeltaa noin hyvin. Ontumisesta ei sitten ollut tietoakaan, kun marssimme Mevetin vastaanottoon. Eläinlääkäri siinä sitten tuijotti silmä kovana, kun juoksutin koiraa edestakaisin. Yritä siinä nyt sitten vakuutella, että vasta se ontui. Seuraavaksi lekuri käänsi ja väänsi ja tutki jalat varpaanvälejä myöten. Eikä mitään havaintoa mistään poikkeavuudesta. Saimme purkin kipulääkettä ja ohjeen aloittaa lääkitys, jos tilanne sitä vaatii.

Seurailen nyt hämmentyneenä tätä ihmeparantumista ja otamme levon kannalta. Jätin dropsit vielä purkkiin, niiden käyttöönotto ratkeaa huomisen kondiksen perusteella. Ja jos kaikki menee ihan putkeen, niin ehkä Sohvi pääsee kuin pääseekin mukaan sunnuntain cairnkatselmukseen.

Kaikesta tästä säädöstä ml. kahden agitunnin peruutus ensi viikolta ja kohtuullisesta eläinlääkärilaskusta huolimatta olen pelkästään iloinen tapahtumien saamasta käänteestä. Huhhuh, lepäillään nyt ensi viikko ja toivotaan, että selvittiin tällä.

Kramppeja ja nyrjähdyksiä

Sohvi leikki eilen pennun kanssa ja hyppäsi jotenkin hassusti sivuttain sängylle. Ja venäytti toisen takajaloista. Satuin näkemään tilanteen eikä koira vinkaissut tms, mutta istahti hypyn jälkeen heti siihen malliin, että arvasin jotain käyneen.

Nyt sitten ontuu jalkaa :( Ei valita eikö tunnusteltaessa arasta mistään ja varaakin jalalle, mutta liikkuu epäpuhtaasti. Epäilen, että on lihasrevähdys. Koira lepoon ja seurantaan. Soittelin jo Mevettiinkin ja sovittiin, että haen viikonlopuksi  Rimadylia ja tarvittaessa käyn näyttämässä koiven. Taitaa näin jäädä Sohvilta Cairnien katselmus sunnuntailta väliin. Olen lupautunut tapahtumaan auttelemaan, joten tulen joko yksin tai sitten Pikkarainen pääse mukaan tunnelmaa haistelemaan.

Harmittava juttu. En ala.

keskiviikko 21. maaliskuuta 2012

Sokkarit

Juoksut on juostu ja päästiin Sohvin kanssa aksaamaan. Harjoituksena toisilla valssit ja meillä sokkarit. Olen itse tehnyt noita sokkareita tositosi vähän. Nyt valmistauduin treeneihin huolella, pähkäilin harjoitusta ja kuivaharjoittelin muutamaa kohtaa eilisellä juoksulenkillä. Joo-o, maine senkun kasvaa naapurustossa...

Vaikka radalla tuntui hurjalta jättää koira hetkeksi selkänsä taakse, niin ohjaus toimi kuin toimikin meillä. Sohvi lukitsi esteet hyvin, minä ehdin kääntymään ja vauhti säilyi. Hauskaa oli vaihtaa muutamalle radalle valssiin, jolloin ei-ohjaava käsi jäi ylemmäs ja koira ampui siihen.

Toisella radalla muun muassa pimeää putkea, keppejä ja takaakiertoa. Lisäksi haasteensa loi putki pussi yhdistelmä, joka vedettiin radalla ensin putkeen ja myöhemmin niin, että putken jälkeen käännyttiinkin kepeille eikä siihen edessä houkuttelevaan pussiin. Onnistui, toki jonkinsortin laajemmalla kaarteella, mutta silti. Sohvi alkoi aavistuksen hyytymään toisella radalla, mutta näin mummovaihteella etenevänä jaksoi ihan hyvin.

Kiva päästä taas yhdessä tekemään hommia.

Sokkarirata alla:

Hymyilyttää

Etäpäivä.
Auringon lämmittämä piha.
Pihalle tehdyt pissat.
Yhdessä nukkuvat assarit.
Varattu ratsastustunti.
Mies, joka tuli lounaalle kotiin.
Illan agiharkat.


Tuosta koirien pedistä on joku kysynyt. Kyseessä on useamman vuoden vanha Fatboyn ulkokäyttöön soveltuva säkkituoli, josta on nyt tehty pentuturvallinen matala versio. Kyseinen tuote hankittiin kyllä ihan minun käyttööni, mutta Sohvi omi sen jo pentuna ja Pikkarainen tietysti perässä. Kesällä roudaan sen tuohon pihaterassille ja yritän valloittaa takaisin.



tiistai 20. maaliskuuta 2012

Tavoitteet 2012

Saiskos harjoitteluun ekstrapuhtia, jos kirjaa tavoitteet tälle vuodelle julkisesti.

Tavoitteet/Sohvi:
  • motivaation, nopeuden ja ennen kaikkea hauskuuden ylläpito agikentillä
  • kepit ja keinu
  • osallistuminen möllikisoihin
  • verijälkimetsällä käynti säännöllisesti
  • tutustuminen viehejuoksuun
  • rally-tokon alkeet
Tavoitteet/Poppis:
  • omat harjoitteet: sosiaalistaminen, naksutin, katsekontakti, luoksetulo, ohitukset, paikallapysymisen perusteet, kosketusalusta, leikkiharjoitukset (palkkaaminen leikillä)
  • pentukurssi keväällä/kesällä
  • agin pentukurssi syksyllä
  • jos ei esteitä ilmaannu, niin näyttelykauden avaus
  • uimaharjoitteet
  • jälkimetsälle mukaan
  • virikeluolailu
  • kettu ja keinoluolasto
Tavoitteet /Anne:
  • systemaattisempi ja suunnitelmallisempi tapa harjoitella
  • hyvä keskittyminen koiraan ja harjoitukseen
  • eri motivointitapojen kokeileminen (Sohvilla toimii lähinnä nami sekä jonkin verran vauhti= seuraava este, Pompulalle toivottavasti myös lelupalkka onnistuisi)
  • eri ohjaustapojen hallinta agiradalla
  • uskaltautuminen ja kärsivällisyyden kehittäminen: ei näin: ei me tätäkään osata :(, vaan näin: tätä meidän pitääkin harjoitella :)


maanantai 19. maaliskuuta 2012

Maanantain mallia

Maanantai-iltaa mennään. Alkuillasta käytiin kaupunkikävelemässä ja tutustumassa raitiovaunuliikenteeseen. Lisäksi vietettiin aikaa eläintarvikeliikkeessä. Poppista alkuun vähän jänskätti pienessä kaupassa, jossa papukaijat ja undulaatit juttelivat äänekkäästi ja omistajan koira murisi takahuoneessa. Selvisi kuitenkin namitestistä eli pystyi syömään kaikissa tilanteissa. Ostettiin mukaan vähän naudan kuivattua mahaa, jolla harjoiteltiin ohittamista ulkona. Onnistui jo paremmin. Eli tarvitaan vain hyvät eväät ja tiheää harjoitusta.

Nyt on sian kielet porisemassa ja koirien pedikyyri ohjelmassa. Poppiduu ei vaihteeksi pitänyt kynsienleikkauksesta vaan vinkuroi päättäväisesti. Ihan samanlainen kuin Sohvi pentuna. Mutta ei auta, homma hoidetaan rauhallisesti loppuun. Jotenkin tuntuu, että ei niinkään protestoi sitä leikkausta, vaan ennemminkin kiinnipitämistä.

Sen sijaan tämä pentu tykästyi harjaamiseen ja tykkää nykyisin lekotella harjaamisen aikana silmät lurppien. Se on uutta se.

Tänään muuten varmistui meidän kesäagivuorot. Treenaamme pienellä porukalla lauantaisin toukokuusta syyskuuhun Vuokkoset-hallilla. Saa sataa :D Vuoro on Sohvin vuoro, mutta Pikkarainen pääsee varmasti vähän tutustumaan.

Mukavaa viikkoa ystävät hyvät.

Hirnahdus

Blogin aiheesta sivuun. Olen jo vuosia suunnitellut vanhan ratsastusharrastukseni elvyttämistä. Viime vuosina olen lievittänyt pahinta kuumetta issikoiden kanssa vaeltamalla. Mutta nyt projekti takaisin satulaan on tosissaan käynnistetty. Ja viimeistään kesällä olisi tarkoitus päästä aloittamaan oikeat hevostelut.

Hörinää.

Raakaluut

Sohvi syö lihaisia raakoja luita viikoittain. Koira pitää niistä ja hampaat putsautuvat. Ja vatsa kestää luut ja rustot hyvin. Pompula on kotiutumisestaan asti saanut pieniä ydinluukiekkoja maisteltavaksi. Eilen se sai ensimmäisen oikean luun, kyseessä oli lihainen ja rapsakka pala hirven kylkiluuta. Sohvihan syö nuo kylkiluut kuin näkkileivän, mutta pentu malttoi maltilla putsata lihat luun ympäriltä ja vähän sai luutakin näkerrettyä pienillä hampaillaan.

Pienissä erissä aloitellaan, ja ainakin toistaiseksi luut ovat sulaneet hyvin eivätkä aiheuttaneet vatsanväänteitä. Luumurskehan on toinen hyvä tapa totuttaa vatsaa.

Koirat syövät omia luitaan hyvässä sovussa, kunnes Sohvi luu on loppu, jonka jälkeen käy poimimassa herkun pennun suusta. Niinpä Pompula nauttii omat superherkkunsa rauhassa omassa kopassa. Vain minä pungen itseni välillä sinne koppaan ottamaan luuta, kehumaan koiraa ja palauttamaan luun samantien.

Meille on taas hetkeksi muuttamassa Mummo. Eli Sohvin juoksunjälkeiset alakuloajat tekevät tuloaan :(

sunnuntai 18. maaliskuuta 2012

Lentolaukkaa

Heilahtanut otos, mutta oli niin hieno venytys. Viki edellä, Poppis ilmassa.

Pennut luolailee

Tänään pennut pääsivät aivan uusien virikkeiden pariin, kun suuntasimme pentutreffille virikeluolastolle. Valitettavasti Selma-siskolle tuli este ja niinpä Sohvi pääsi opastamaan Poppista ja Viki-veljeä luolaston saloihin.

Tutustuminen meni hienosti, suorastaan yli odotusten. Pennut eivät ujostelleet uutta tilaa tai sen tuoksuja, vaan pokkana heti alusta alkaen kipittivät Sohvin perässä luolastoon ja etenivät sujuvasti muun muassa ahtaammassa putkessa, johon en ole monen aikuisenkaan cairnin uskaltautuneen. Meidän oli tarkoitus alkuun availla luolaston kattorakenteita, mutta ei me ehditty. Ne meni jo. Pennut etenivät aika paljon Sohvin perässä ja loppua kohden uskaltautuivat luolailemaan myös kahdestaan.

Toki välillä leikki vei voiton, mutta yllättävän hyvin jo hyödynsivät luolastoa. Kouluttajana luolastolla meillä toimi Tommi/Heiluva Häntä, ja kovasti pennut saivat häneltä kehuja reippaudesta. Loppuun antoi pentujen vielä tutustua linnun sulkiin, kurren karvaan, jänön jalkaan ja lopulta siihen isoon ja pelottavaan supiin. Sohvihan ei noista osista ole koskaan järin kiinnostunut ollut, mutta Poppari tutki eri elementit tarkkaan ja niin vain yritti kihnuttaa itseään siihen supinrevohkaan (!).

Kyllä me oltiin Leean kanssa niin ylpeitä noista pienistä ja ehdottomasti päätimme jatkaa luolastoharjoituksia.

Alkuun kurkkailtiin venyttäen takajalat vielä ulkopuolelle.
Yhdessä me uskalletaan.

Tää olikin ihan iispiisi.
Nasta mesta.

Mut nyt mä kurkkaan viel tän putkiston.

Mitäs sulla siinä on?

Tällaset kurret meillä on tapana pistää poskeen.

No nyt löytyi kaikkia kiinnostavaa kamaa.

Jänöstä jalka.

Poppis kohtaa Supin.

Saiskos sitä odööriä vähän itseensäkin.


Häkellyttävän yhdennäköisyys.

lauantai 17. maaliskuuta 2012

Luennolla

Poppiksen pentukouluun kuuluu kaksi luentoa meille ohjaajille. Vietin perjantai-illan kuuntelemassa eläinkoulutuksen perusteita. Luennon alkuun kouluttaja kyseli yleisöltä minkä rotuisia koiria kuulijakunnalla on. Terrierin kohdalla totesi totesi meidän selvästi halunneen haastetta elämään. Hänellä itsellään oli pystykorvien ja paimenkoirien jälkeen ensimmäinen terrieri kotona kasvamassa, ja russeli oli kuulema kyseenalaistanut monet hyvät ja muilla koirilla toimineet koulutusmetodit.

Mitään valtavan uutta oivallusta luento ei tarjonnut, mutta muistutteli mieliin tärkeitä perusperiaatteita koulutuksessa. Pääpaino tietysti positiivisessa vahvistamisessa, palkkauksen ajoituksessa ja tiheydessä sekä kriteerien asettamisessa. Muistiinpanoihin oli tallentunut mm. muistutus kouluttaessa oikeasti keskittymään koiraan ja harjoitukseen. Aika usein sitä tulee tehtyä johonkin väliin improttu harjoitus, joka vedetään vähän kiireessä ja sinne päin. Hymyssä suin kirjailin myös kehotuksen "Älä ota koiran käytöstä henkilökohtaisesti".

Pennun koulutusta sivuttiin nyt lyhyesti ja kehotettiin karsimaan epätoivottua käytöstä mahdollisimman varhain. Esimerkkinä muiden ihmisten ja koirien ohitukset lenkillä. Meillä on tämä ongelma juurikin eli kaikkia olisi pakko päästä moikkaamaan. Pompulan kohdalla ei auta se, että Sohvi ohittaa edellä, eikä pentu kiinnostu tarjotusta herkkupalastakaan, kun se toinen koira/ihminen on vaan niin paljon kiinnostavampi. Pyrin nyt siihen, että rimpuilua ei palkata kohtaamisella, vaan jatkamme episodin jälkeen matkaa. Yritän tuijottaa vastaantulevia ihmisiä tuimasti, jotta eivät näissä ohituskohtaamisissa jäisi sirkuttelemaan pennulle, vaan jatkaisivat matkaa. Saan varmasti hyvän maineen tällä seudulla :D Harjoitellaan nyt niitä ohituksia kauempaa, että saataisiin onnistumisia ja niiden vahvistamista alle.

Luennon ehkä paras anti oli tutustuminen USAlaisen eläinlääkäri ja eläintenkouluttaja Sophia Yinin koulutustapaan ja hänen kirjoittamiin koulutusoppaisiin. Nappasin kaupasta matkaan kouluttajan hehkuttaman oppaan Perfect Puppy in 7 Days. Olen selaillut opasta tämän aamun ja se vaikuttaa aika hyvältä. Pompula pääsee harjoittelemaan muutamaakin juttua heti jo tänään...

perjantai 16. maaliskuuta 2012

HSKH

Pitkien pohdintojen jälkeen liityin Hakunilan Seudun Koiraharrastajiin (HSKH), joka on vuonna 1983 perustettu koiraharrastuksiin ja -urheiluun keskittynyt yhdistys. Pääpaino meillä siis olisi säännöllisessä agility-harrastuksessa kahden koiran kanssa.



Viime kesänä pääsin treenailemaan Ojangon ulkokentillä ja nyt olemme käyneet tutustumassa Vuokkoset-halliin, joka todettiin toimivaksi talvitreenauspaikaksi. Eli puitteet olivat ykkösjuttu ja lisäksi olen kuullut kehuja kouluttajista. Eri juttu sitten on mahdutaanko jatkossa niin Sohvin kuin Pompulankin kanssa ryhmätreeneihin, mutta yritystä on. Ainakin pyrimme hyödyntämään noita kenttiä jäseneduilla. Kertoilen sitten jatkossa kokemuksia jäsenyydestä ns. tavallisen harrastajan katsantokannasta.

Say Hello To Contact Pants

Ei juma. Kaarina antoi loistovinkin hioa meidän kontaktit kuntoon.

Kontaktit kuntoon!

torstai 15. maaliskuuta 2012

Kaikki keinot käyttöön...

Tälle illalle oli sovittu lenkki Pipsan kanssa. Pipsan emännällä Minnallahan on kasvusuuntainen pentukuume, mutta perheen miesväki pitäisi vielä saada toisesta koirasta vakuuttuneeksi. Niinpä tänään matkaan pakattiin taktisesti myös Pompula. Koirat pääsivät ensin Pipsan luo kylään ja leikkimään, jonka jälkeen isojen tyttöjen kanssa suunnattiin lähimetsään lenkille, jolloin Markukselle esitettiin viaton pyyntö katsoa hetki Poppiksen perään...

Aika näyttää onnistuiko tartutusyrityksemme, mutta ainakin Poppis viihtyi taka-ajatuksista huolimatta moitteetta hoitopaikassaan :D

Ja jos pentuelon ihanuudesta halutaan puhua, niin sisäsiisteysharjoitukset etenevät aika hitaasti. Nyt Pompula jo osaa odottaa herkkupalaa ulkona tehtyjen tarpeiden jälkeen ja kipittää äkkiä taskulle. Toisaalta se ei estä estotonta lorotusta sisällä. Meniskös sellain fiftisiksti.



keskiviikko 14. maaliskuuta 2012

Nobivac DHPPi vet.

Tänään Poppari immunisoitiin aktiivisesti penikkatautia, tarttuvaa maksatulehdusta ja parvovirusinfektiota sekä adeno- ja parainfluenssavirusten aiheuttamia hengitystieinfektioita vastaan.

Käytin pennun rokotettavana Mevetin Paavolla. Paavo tutki pennun, kuunteli sydämen ja kurkki silmät, korvat ja hampaat. Totesi pennun kaikinpuolin terveeksi ja terhakkaaksi tapaukseksi (silmätutkailua vastustettiin koko pienen pennun päättäväisyydellä). Itse piikkiä ei huomattu, kun vedeltiin kissaraksuja pöydältä naamariin. Kokoa kehuttiin sopivan hoikaksi. Vaaka näytti 2,8-2,9 kg.

Nykyinen Mevetin sijainti Pitkussa tarjosi paremmin parkkipaikkoja, mutta oli koiran ulkoilutuksen kannalta Munkkaa hälyisämpi paikka. Poppari ihasteli eläväistä paikkaa, tykkäsi kiipeillä portaissa ja viihtyi vastaanoton tyttöjen rapsutettavana. Eli oli ihan reipas oma itsensä. Ja lirauttikin hienosti vasta ell-käynnin jälkeen ulos. Varasin seuraavat käynnit 4 ja 5 wk päähän, ja samalla Sohvi saa vuosittaisen tehosteen kennelyskään, noilla halleilla kun tulee luuhattua.

Nyt sitten eikun vasta-aineet ja soluvälitteinen immuniteetti kehittymään...

Olen tutkinut sytotoksisia T-soluja ja niiden merkitystä rokotteissa työkseni 10 vuotta. Ja välillä vielä halaan tutkijakammariin.... 

tiistai 13. maaliskuuta 2012

Äänimaailma

Meillä on täällä kotimaisemissa niin rauhallista, että iltaisin pakkaan koirat autoon ja lähdetään etsimään älämölöä. Tänään retkeiltiin Käpylässä tutustumassa juniin. Siellä on hyviä kävelyteitä ja polkuja junaradan äärellä. Samalla kuljeskeltiin vilkasliikenteisen tien varrella, käytettiin alikulkusiltoja ja siedätettiin Popparia kulkemaan ihmisvilinässä. Tämä kun palavasti haluaa tehdä tuttavuutta ihan jokaikisen kanssa.

Hyvin meni eikä namitukea tarvittu missään vaiheessa. Isosisko on melkoinen magneetti ja tuki. Tuttujakin näkyi, erityisen mieluisaa Sohvista oli tavata Käpylän bestis, naapurin Pipsa. Ja Popparikin löysi ensimmäsen ihailijansa, kun puolivuotias Jörö-silkkiterrieri ihastui neitokaiseen eikä olisi malttanut lopettaa leikkiä millään, vaan karkasi omistajaltaan vielä peräämmekin.

Kotona maisteltiin ensimmäistä kertaa NEUta ja nyt tutilullaa.

Sohvilla on juokut tärppipäivissä. Kääntelee komeasti häntää, kun poikakoirista näkyy vilauskin. Skidisti lortto :D, jolta jää tämän viikon molemmat agit  luonnollisesti väliin.

sunnuntai 11. maaliskuuta 2012

Unettaa

Popparin uniasentoja. Vähän kurkkasi, kun kuvasin.

Rieku ja Raiku

Kristina ja Selma toimivat tämän viikon pentutapaamisen emäntinä. Samalla reissulla Poppis sai paitsi aimo annoksen pentusäpinää, niin myös autoilu-, rappukäytävä- ja kyläilyharjoitusta.
Ensin pennut riekkuivat lumikinoksissa ja siitä karuselli jatkui sisätiloissa. Ympäri, ämpäri ja uudestaan. Pikajuoksua ja painia. Lisäksi Poppari lutasi antaumuksella kylän juomakipossa vedet ympäriinsä loiskuen vaikkei ole tehnyt sitä koskaan kotona. Kristinan kanssa todettiin, että harvassa paikassa sitä viitsii tässä vaiheessa näiden pissaiitojen kanssa kyläillä. Onneksi tällaisessa toisessa pentukodissa voi ottaa rennosti niin isäntäväki kuin kyläilijät. Kaksi tuntia siskokset jaksoivat jumpata ja autoon kannettiin onnellisen väsynyt pentu, joka kuorsasi kotiin asti, söi kipponsa tyhjäksi ja nukahti uudelleen. 
 
Pennut ovat kasvaneet ripirinnan. Poppari on aavistuksen Selmaa pienempi. Ihanaisia tarmopesiä molemmat. Kiitos Kristina järjestelyistä! Ensi viikolla yritän saada meille ajan virikeluolastolle. Katsotaan, mitä nassikat siitä sanovat...