perjantai 24. heinäkuuta 2015

Kesärientoja

Keskiviikkona saatiin seuratreeneihin mukava lisä, kun Kuje-neiti pääsi Sohvi-mummun jalanjäljille agilitykentälle. Pieni osoitti lupaavia putkihullun elkeitä. Kesti hienosti häiriötä muilta kentiltä ja erityisesti sivustalta, jossa isovanhempansa karjui luokattoman paljon ohjeistusta runsaalla kiroilulla höystettynä. Kuje jatkaa agilityharjoittelia pian alkavassa alkeisryhmässä.

Treeniseuralaiset.

Eilen tehtiin oman koulutusryhmän kanssa varsin kinkkistä A. Saviojan 2 lk rataharjoitusta. Alun hankalalta tuntuneesta muurilla käännöksestä selvittiin hyvin, mutta esteet 10 ja 15 tuottivat enemmänkin päänvaivaa.




Kesä on ollut niin hieno. Välillä toki satelee, mutta lämpötila on keikkunut mukavissa treenilämpötiloissa. Harvoin sitä ratatreenejä on päästy heinäkuussa luukuttamaan. Miilaik.

Muuten meillä viihdytään pihalla. Tässä ylläripylläri-purkkien kanssa. Meillä kierrätettävät maitopurkit läpikäyvät ekologisen silppurin ennen päätymistään pahvinkeräykseen.


Tänään karvanopat pääsevät mukaan tallille ja heppalenkille. Ja ensi viikolla aletaankin jo pakkaamaan lomareissulle. Riisitunturi soikoon, täältä tullaan.

keskiviikko 15. heinäkuuta 2015

Tarmo ja Mats

Koirat ottavat kesäpäivät lungisti. Etätyöpäiväni viettävät pihalla. Välillä pikku-Poo tulee sisälle ja ottaa tirsat sängyssä, jonka jälkeen siirtyy taas pihapuuhiin. Sohvia ei sisällä näy, kun pihaovi on auki.


Eilen käytiin moikkaamassa Patriciaa hierontapöydällä. Koirat olivat hyvässä kunnossa, kyllä taas tuli hyvä mieli. Fyssarin koirat karkasivat hoidon aikana ulkoa autosta, ja aikaansaimme hivenen hämminkiä vastaanotolla haaliessamme koiria kasaan. Bordereita metsästettäessä ympäri klinikkaa ja pihaa Sohvi oli livahtanut vastaanottotilaan ja kävi siellä odottavia koiria läpi. Voi elämän kevät :)

Vaikka vannoin aika kiireisen kevään jäljiltä ottavani ensi kauden paaaljon kevyemmin, niin huomaan tarmokkaasti järjestäväni seuran alkeiskurssia, varailevani omille koirilleni koulutuksia ja hevoselle ratsastustunteja. Kuka lähetti Tarmon kylään, häh?

Tästä tulikin taas loistava Fingerpori mieleen..

maanantai 13. heinäkuuta 2015

Kiva luonne

Cairnterrierikerho järjesti luonnetestiviikonlopun, jonka aikana testattiin 20 cairnia. Tuomareina Mikael Laine ja Sami Heikkilä, tuomariharjoittelijana Paula Söderholm. Koetoimitsijana Annu Aunola. Ja motivoitueena talkooporukkana kanssani hääri Sari, Tarja ja Päivi. Apukäsiksi saatiin vielä Kaarina, Tiina ja Sinikka. Kiitos kaunis kaikille, olette ihan mahtavia, satoi tai paistoi. Söpöin talkoolainen oli pieni malinoispentu Lauri (7wk), joka hääri tauoilla kanssamme.



Tämä oli kolmas kerta, kun osallistun testipäivään järjestäjän puolelta ja olen nyt nähnyt noin 60 cairnia testattavan. Aina jaksaa hämmästyttää pienet sävyerot luonteissa, erilaiset käytösmallit eri erikoiskokeilla. Koko skaalaa sai käyttää arvioinneissa yli 200 pisteestä useampaan keskeytettyyn. Toisista riitti ääntä ja toiset suorittivat testauksen lähes äänettä. Osa puolusti ja puolustautui, osa tyytyi ohjaajan takaa kurkkimaan, että nyt on joltain taas lääkitys jäänyt. Jollekin tynnyri oli aika iisi, ja johon voi nostaa jalkaa ja joku kiersi sen vielä pitkään kaukaa. Toisilla toimintakyky säilyi lähes muuttumattomana, toisilla teki tiukempaa.

Lauantaina paistoi aurinko ja lehtereillä riitti katsojia.



Toiset koirista kävelivät radan häntä heiluen ja näyttivät pitävän kivaa, ja toisilla polvet notkahtivat jo kelkalla. Laukauksiin asti päässeistä nähtiin pääosin kokemattomia, muutama varma, ärtyisä kuin altiskin.
 
Sunnuntain sateli, mutta sen ei annettu häiritä. Lounastauolla avihdettiin kuivaa päälle ja porskutettiin helposti iltapäivä.

Tuomari tutustuu.
Kelkalla.
Hatunnosto kaikille koiransa testattavaksi tuoville. Testissä arvioidaan koiran käyttäytymistä tilanteissa, jossa hermostoa rasitetaan. Kyseessä ei ole koe eikä kilpailu ja loppupisteita enemmän tulee katsoa arvioinnin sisään, mitkä ominaisuudet sieltä nousevat esiin. Kokeet antavat vinkkiä rodun luonnekuvasta ja sen mahdollisista muutoksista ja niistä saadun tiedon perusteella osataan ehkä paremmin tehdä oikeansuuntaisia jalostusvalintoja.

maanantai 6. heinäkuuta 2015

Rotumestari vaihtui

Kun Pikku-Poo nappasi tittelin tälle vuodelle. Aika Oho!!



Cairnien agilitymestaruudet kilpaillaan perinteisesti Agirodun Openin radalla. Tänä vuonna ensimmäistä kertaa molemmat koirat pääsivät rotumestaruuskarkeloihin mukaan. Itselläni tämä oli kolmas kerta mukana ja vihdoin aika suotuisassa säässä ja aikataulussa kisattiin Nastolassa. Aiempina vuosina on ollut täysin läkähdyttävä helle ja oma vuoro iltapäivän paahteessa. Nyt päästiin hoitamaan hommat puolipilvisellä säällä ja heti aamusta, joten sen suhteen ei valittamista.

Osa cairnleiristä Agirodussa 2015. Kuvat Suvin.
Aamusta lämmiteltiin KIL-joukkueradoilla. Ei sanottavaa menestystä, molemmille rapsui virhepisteitä. Sohvi kävi kuumana ja karjui minulle koko radan, huonolla ohjauksella ja tiukalla käännöksellä tiputti muurin palikoita ja jotain muutakin säätöä siellä oli. Poolla ei meinannut keskittyminen kestää, ratahenkilökunnan katsominen veti yhdeltä hypyltä ohi ja puomille ei löytänyt heti, tämä tosin olisi paremmalla ohjausvalinnalla voinut mennä paremmin.

Huilattiin hetki, ja käytiin kannustamassa ALO-joukkue maaliin. Sieltä saatiin ainokainen nollaratakin aikaiseksi, kun Tarja ja Rane paukuttivat varmaan tyyliinsä. Lopuksi käytiin juoksemassa open läpi. Poo teki nyt keskittyneemmin ja tosi tunnollisesti radan. Ei nopein versio, mutta ihan kohtuullinen. Sohvi sen sijaan teki varmasti yhden parhaimmista radoistaan tuolla, mutta nopea vauhti kostautui puomin alastulolla kontaktivirheenä. Yksi tassu kontaktilla mielestäni oli, mutta ihan oikein tuomita 5 vp, kun ei tuolla ollut aikomustakaan siihen pysähtyä.

Lopulta Popparin aika riitti 5. sijaan 65 koirakon joukossa. Mitsku kaulaan ja samalla rotumestarin poksu kannettiin takaisin kotiin. Puoliltapäivin oli jo leiri purettu ja kotimatkalle.





Illalla kotona pidettiin mitalijuhlat...


Mestaria häikäisee.

Pupu illalliseksi

Ajoin yksi ilta kotiin ja vain Poppari juoksi autoa vastaan pihalla. Sohvia ei näkynyt missään. Kävin pihalla huhuilemassa eikä vieläkään mitään. Ulkovarastosta kuului rapinaa ja pian sieltä putkahti Sohvi suussaan juuri tappamansa pieni citypupu. Tuli näyttämään saalistansa ja vielä esitteli, miten tapporavistelut sujuivat. Valitettavasti joutui luopumaan lopulta saaliistaan, kun alkoi barf-aterioimaan.



Eilen istuskeltiin koko perhe illalla pihalla, kun siili möngersi pihan poikki. Sohvi seurasi sitä tarkasti, mutta vältti tarkasti kaiken kontaktin. Ilm käynyt jo aiemmin tutustumassa, kun osasi varoa... Poppiksen nappasin varuiksi pois, kunnes siiliherra ehti turvallisemmalle puolelle aitaa.