sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Kuulumiset

Meillä on ollut ihana loma täällä San Sebastianissa. Merituuli viilentää kuumasti paahtavan auringon siedettäväksi lämpötilaksi. Rannalla on ihana juosta ja talviturkki viskattiin Biskajanlahteen. Pintxokset ja paikallinen siideri maistuvat.

Täällä on valtavasti koiria. Koirat kulkevat pääosin vapaana. Ja koirat ovat tervetulleita niin rannalle kuin kahviloihin. Jos naapuripöydän koira käy naapurin puolella, se saa usein rapsutuksen palkaksi. Paikalliset tutnuvatkin olevan hyvin koiraystävällistä porukkaa. Rotuja on laidasta laitaan, havannalaisia on paljon, mutta myös westieitä on näkynyt useita ja on me yksi cairnikin bongattu! Löysin kaupungilta hyvinvarustetun eläintarvikeliikkeen, joten tuliaisia tiedossa perheen pienimmälle

Oma ikävä on pysynyt kohtuullisen hyvin kurissa, kun olen päivittäisissä viesteissä kuullut miten hyvin Sohvi voi. Mökillä on viihdytty ja pihalla oltaisiin mieluusti vaikka koko ajan. Maalaiskissoja on käyty moikkaamassa, ja kylässä löydetty kissanlelu laitettu tuusannuuskaksi. Pinja-russelin kanssa leikitty ja karattu aidatusta pihasta. Syöty hyvin ja ulkoiltu paljon. Kuulostaa siis ihan, että Sohvilla on ollut kivaa.

perjantai 27. toukokuuta 2011

Ähäskutti

Torstaina Hyvinkään agissa opeteltiin rengasta. Sohville se on aina ollut suht helppo este.

Koska koira toimi hyvin, niin kouluttaja päätti tehdä meille ensimmäistä kertaa Hyvinkään treeneissä radan: hyppy, rengas, kulma ja hyppy, putki. Varoitteli, että tuskin menee läpi. Hah, Sohvi teki radan edes takaisin ja hirrrrmuisella vaudilla. Olisittepa nähneet Hyvinkään open ilmeen :) Hyvä Söhvelöinen!!

Treenin jälkeen vein koiran luottohoitolaan äidilleni, tosin nyt mökkimaisemiin. Sinne jäi koira iloisena mökkeilemään, kun omistajansa ajoi itkusilmässä pois. Lomailemme viikonlopun lentomatkan päässä, joten koira pääsi mökille siksi aikaa.

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Vaikeat kepit

Eilisen cairn-agitreenin ohjelmassa oli kepit. Hankalat kepit. Erityisesti ohjaajille. Treenin veti ansiokkaasti Pekka Mintun tsempatessa meitä. Muutama kerta taisi meillä mennä jopa oikein, mutta Sohvi seuraa namikättä ja jos minä mokaan, niin koira mokaa. Tätä pitää harjoitella paljon, ja reilulla palkkauksella yrittää pitää koiran mielenkiintoa yllä.

Hyppyratana: pituus, hyppy, kulma ja hyppy, valssi ja hyppy. Meillä oli muutamia haasteita: koira edistää startissa, ja kun kutsun sen takaisin, meinaa turhautua (mennäänmennäänMENNÄÄNnyt). Tähän auttoi se, että Odottaa käskyä ei aina seuraakaan starttikäsky, vaan käyn palkkaamassa koiraa pelkästä odottamisesta. Sohvi ei näin tiedä tuleeko seuraavaksi lupa radalle vai namia suuhun. Auttoi.

Toinen ongelma liittyy vauhtiin. Sohvi on niin nopea radalla, että en itse uskalla mennä niin kovaa. Jään herkästi seuraamaan koiran tekemisiä, jolloin jään helposti jälkeen ohjauksessani. Pekan neuvo oli, että luota koiraan enemmän ja lisää omaa vauhtia, koira kyllä tulee perässä.

Niin ja kolmas ongelma oli minun hallitsemattomat ohjaukseni. Kun mennään lujaa, niin huidon kuin heinämies kohti esteitä. Onneksi terrieri antaa enimmät näistä holtittomista liikkeistäni anteeksi ja etenee radalla ihan niin kuin pitääkin.

Muutkin Pimut + Elmeri menivät treenin mallikkaasti. Tosin Lempi vaihtoi kerran hyppyradan keppitreeniin, koska kepeillä oli paremmat palkat :)

Yhteislenkillä sain aimoannoksen vertaistukea narttuelämän ongelmiin, kiitso Sanna ja muut. Nyt on nelisen viikkoa juoksuista ja koira on edelleen aika pöllyssä. Yhteislenkin jälkeen Tiitta innostui kuitenkin pitkästä aikaa painimaan veljensä kanssa toviksi. Ja illalla kuultiin vinkulelun vingutusta ensimmäistä kertaa neljään viikkoon. Olemme varovaisen toiveikkaita.

sunnuntai 22. toukokuuta 2011

Cairnmetsä

Cairnit valloittivat yhteislenkillä Sipoon koirametsän. Mukana 8 cairnia: Plyush, Vauhti, Pipsa, Eetu, Sohvi, Elmeri, Perro, Sudden ja Romi sekä Tepa-manssi ja Taru-westie.  Metsässä ei tänään muita kulkijoita juuri ollut, joten porkkanahännät saivat rauhassa valloittaa polut ja kalliot. Niin, ja ne mutaojat...

Miten kaikkia mukavia ihmisiä yhdistääkin cairn :)

Järjestäytyminen starttiin.
Nyt se kamera pois ja menoks.
Ennen kapeita metäpolkuja, koirat saivat tutustua ja päästellä isoimmat höyryt pellolla.
Mia johtaa ja lauma seuraa.
Nuorin osallistuja.
Potretin alku...
..ja loppu.
Kiitos kaikille osallistujille.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Iltapäiväkerho

Perjantain kunniaksi haettiin naapurin Pipsa meille hoitoon. Iltapäiväkerhon ohjelmassa oli luontoretki Keskuspuistoon ja leikkihetki meillä kotona.

Pipsalla on juoksut, joten joutui kulkemaan hihnassa. En kyllä muutenkaan pidä hoitokoiria lenkeillä vapaana. Sohvi sen sijaan kirmasi ympärillä, ja tyttelin meno alkoi jo näyttää entisenlaiselta.  Olen suorastaan tyytyväinen, kun jouduin muutamaan otteeseen pyytämään edellä viipottavaa koiraa odottamaan. Viime viikot kun on nyhjännyt vapaana ollessaankin jaloissani. Koirat lenkkeilivät mallikkaasti yhdessä, mitä nyt nassikan pyrähdykset ajoittain ottivat kytkettynä kulkenutta Pipsa-rouvaa päähän.

Lenkille saatiin purettua enin riemu ja rakkaus, ja kotona oli jo mukavan rauhallista. Väliin Sohvi vielä heittäytyi pentumaiseen riekkumiseen, mutta tarvittaessa Pipsa pisti rajat.

Turvallista matkaa

torstai 19. toukokuuta 2011

Pissis

Sohvi alkoi tuossa alkuviikosta kikistellä pissalla, joten päätin viedä pissanäytteen tutkittavaksi. Virtsan korkea pH (8) ja lievä bakteerikasvu viittasi alkavaan/lievään virtsatietulehdukseen. Aloitettiin varuiksi antibiootit, mikä tarkoittaa sitä, että viikonlopun Aptus-näyttely jää nyt meiltä väliin. Normaalien oraalisten antibioottien antidopingsäännösten mukainen varoaika kun on se 7 vuorokautta hoidon päättymisestä.

Ell-käynnin hyvä puoli oli, että kurkattiin samalla kohtu, joka näytti juoksun jäljiltä ihan normaalilta. Samoin kaikki veriarvot kunnossa. Hyvä niin.

Olen etäpäivällä, ja tiitta näkee unta jaloissani, jalat vispaa ja partakarvat väpäjää. Mitä lie pupua jahtaamassa unissaankin.

tiistai 17. toukokuuta 2011

Taitava agilitisti

Mukavat cairn-agilityt taas kerran. Mukana radalla Sohvi, veljensä Topi, Elmeri ja Lempi.

Mintun ohjauksessa rataa ja ohjausta sekä itsenäisesti pussia ja A:ta. Rata meni Sohvilla näin: rengas - mutkaputki - hyppy (ok), vaikeutettiin: rengas, mutkaputki, este takakautta (ok), vaikeutettiin: rengas, mutkaputki, este takakautta, valssilla koira mukaan, mutkaputki ja rengas (ok). Toistoissa koira alkoi kieltää putkella, joten pidettiin tauko, loppuun vaikein rataversio meni taas sukkana läpi, jätettiin tähän ja oltiin tyytyväisiä. Yksittäiset esteet ok. Pinta-käsky A:lla ei irtoa luontevasti minulta, pitäisi keksiä uusi käsky. Nyt olen lähinnä suhissut shhh tai kiekaissut varovasti, ja näihin koira hiljentää.

Treenikumppanit ovat kehittyneet huimasti. Topi ei seikkaile, vaan kuuntelee Lindaa. Elmeri kiipeää jo hienosti A:ta ja Lempi nyt tekisi Suvin kanssa vaikka voltteja takaperin. Treenin jälkeen jaloiteltiin koko poppoo, ja aloitettiin syystreenien suunnittelu...

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Jälki

Aloitimme jälkikurssin tänään. Siellä sitä sitten istuttiin palveluskoiraväen kanssa ensin luennolla ja sitten tekemässä peltojälkeä Sohville. Pienesti meinasi minulla mennä pupu pöksyyn saksanpaimenkoirien ja belgien omistajien keskellä kuuntelemassa jälkikokeista ja esinetunnistuksesta. Huh, oltiinkohan taas väärässä paikassa.

Porukka oli kuitenkin mutkatonta ja kouluttaja Satu Ehrlund Koirankoulutuspalvelu Jadesta kannustava opastaja jäljen saloihin. Menin kurssille aika nollatiedoilla, joten opin varsin runsaasti uutta asiaa tänään.
Teorian jälkeen suuntasimme pellolle, ja kukin lähti tekemään jälkeä omalla koiralleen. Minä valitsin "kantapääjäljen" eli kantapää hakkaa jäljelle pienen kolon, johon myös herkku asetetaan. Jälki ensikertalaisille oli noin 10-metrinen suora jälki. Tamppasin jäljen alun ja lopun erityisellä huolella ja sinne aseteltiin enemmän herkkuja. Osa tamppasi koirilleen neliön ja kokeneemmille työstettiin jälkiä kulmilla ja esineillä. Jäljen teko oli muuten aika työlästä hommaa, voi olla huomenna jalat kipeät..


Huolellisesti jälkeä työstämässä.
Tasapainoa ja ketteryyttä.

Jäljen annettiin asettua vähintään puolisen tuntia, jonka jälkeen koira kerrallaan tuotiin jäljelle. Käytin Sohvin ensin pienellä ulkoilulla, jonka jälkeen koira kannettiin paalulle, josta jälki lähti. Koiraa sai houkutella tutkimaan maaperää, mutta ei näyttää herkkuja. Varauduin hankalaan alkuun ja houkutteluun, mutta mitä teki pieni terrieri; painoi kuonon peltoon, laittoi nuuskutinuuskuti-koneen päälle ja lähti jäljestämään!! Häkeltyneenä hiippailin perässä ja yritin olla häiritsemättä koiraa. Kaksi kertaa Sohvi nosti päänsä matkan aikana, mutta jatkoi heti matkaa. Rauhallisesti kehuin aina, kun palasi jäljelle. Pari kertaa palasi muutaman askeleen taaksepäin noutamaan unohtuneen herkun, mutta muuten teki teki äärimmäisen tarkkaa ja järjestelmällistä työtä, jäljeltä toiselle ja siitä seuraavalle ja seuraavalle, kunnes oltiinkin maalissa. Hurjasti kehuja ja koira nostettiin pois jäljeltä. Kun laskin koiran seuraavaksi maahan, niin nuuskuttelu jatkui heti, mikä oli kuulema hyvä merkki.

Älyttömän kivaa. Ja on niin mielenkiintoista oppia koirasta uutta. Kun Sohvi jäljesti, niin se oli kuin omassa maailmassaan, ympäristö unohtui täysin. Eteni matalana, häntä alhaalla liikkumattomana, nokka pysyi maassa ja suu oli kiinni. Nuusknuusk vain kuului.

Kerron lisää, kun kurssi jatkuu.


Paalulla. Sohvi pääsi nopeasti jäljelle.

Liinan pitäisi mennä mahan alta myös takajalkojen välistä,
 mutta en viitsinyt alkaa korjaamaan, kun koira oli jo päässyt imuun. 

Sit vain mennään. Kouluttaja seuraa tarkkana toimintaamme. Naureskeli myöhemmin,
että ohjaajaa taisi jännittää enemmän kuin koiraa. Pitää paikkansa :)
Huomatkaa Sohvin hännän asento. Onneksi kouluttaja oli ehtinyt kertomaan,
että kun koira keskittyy kunnolla, häntä jää alas. Olisin muuten kummastellut näin epätyypillistä asentoa. 

lauantai 14. toukokuuta 2011

Reitti 2000

Vaelsimme tänään pari tuntia lempilenkilläni Reitti 2000 ns. Rinnekoti -osuudella. Tänne samaiselle lenkille vien cairnit yhteislenkille kesäkuussa. Vajaan 10 kilometrin metsäreitillä tapasimme 1 metsätyökoneen ja 1 suunnistajan. Reitti on aikoinaan tullut tutuksi maastopyörien kanssa, mutta se on suosikkini myös koiralenkeille. Käki kukkui tälläkin kerralla hienosti.

Kun lähdemme umpimetsään vaeltamaan, varustan Sohvin aina pannalla, jossa on yhteystietomme, ja mukaan pakataan koirapilli, johon Sohvi on ehdollistunut hyvin. Koira kyllä kulkee aika lyhyellä säteellä meistä. Yleensä seurailee ensin kulkevaa ja pitää samalla peränpitäjää silmällä.



perjantai 13. toukokuuta 2011

Hormonihiiri

Juoksun jälkeinen hiljaiselo jatkuu. Koska koiralla ei ole kuumetta ja ruoka maistuu, niin toistaiseksi koiran apaattisuus on laitettu hormonitoiminnan piikkiin. Seuraan kuitenkin tilannetta ja olen jo sopinut labrakokeista, jos koiran olo huononee.

Olemme pyrkineet keksiä pientä kivaa puuhaa ja aktiviteettia Sohville. Eilinen agility meni taas ihan ok, tosin totesimme, että Sohvi tulisi harjoitella hippasen edistyneempien ryhmässsä. Sohvi tekee oman harjoituksen noin minuutissa, kun muita harjoitetaan noin 5-10 minuuttia. Eli pitkästyminen uhkaa. Harjoitteena eilen hypyt, ja putki + hyppy. Teimme odotellessa puomia ja keppejä itseksemme. Sain myös uusia ohjausohjeita, joista en ihan kaikkia päättänyt ottaa harjoitusohjelmaan. Kiitos cairn-agilitisti Mintulle, jota olen voinut konsultoida, jos joku ohje on ollut ristiriitainen tai jäänyt mietityttämään.

Tänään lenkkeilimme naapurin Pipsan kanssa ja Sohvi sai mukavasti muuta ajateltavaa, ja lenkki kulki jo vähän paremmin. Voi kun saisin pian oman elohiireni äkkiä takaisin.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Agilityä alakuloon

Sohvi on ollut juoksun jälkeen vähän alakuloinen. Lenkillä laahustaa perässä, mieluiten istuskelisi ja tuijottelisi kaukaisuuteen. Ei innostu leikeistä, vaan nyhjöttää vierellä. Ruokahalu on iso, ja ruoka on oikeastaan ainoa asia, joka viime päivinä on kiinnostanut.

Huolestuneena olen pienen koiran murheita seurannut. Keskustelin Kasvattajan kanssa, ja kuulin, että kyseisessä narttulinjassa hormonitoiminta on muillakin nartuilla vaikuttanut juuri mielialaan. Lääkkeeksi paljon liikuntaa ja vähemmän ruokaa. Toivottavasti menisi nopsasti ohi. Ehkä inhottavinta näissä tilanteissa on se, että ei voi aivan varmasti sanoa onko kyse hormonaalisesta, ohimenevästä synkkyydestä vai onko koira kipeä. Toki tarvittaessa sitten piipahdetaan eläinlääkärissä katsomassa veriarvot ja kohdun tilanne.

Vähän epäillen pakkasin koiran ja häkin eiliseen cairnien agilitytreeneihin, ja varoittelin kouluttajaamme Minttua, että ei välttämättä tänään onnistu meiltä agiliitely. Onneksi Sohvi piristyi kentällä ja teki harjoitukset reippaasti. Pidin treenit tarkoituksella lyhyinä ja mukavina. Harjoiteltiin mutkaputki + este+este (esteet kulmassa putkeen nähden), rengas ja lyhyt A-harjoitus.

Sohvilla ei ongelmia esteellä, mutta minulle tuli taas joukko uutta asiaa:

a) mieti oma kulkuratasi ennen kuin lähdet suin päin juoksemaan rataa läpi, Sohvilla on lähtökohtaisesti hyvin vauhtia, joten voin itse ottaa vähän rauhallisemmin.

b) kehu/kutsu koiraa jo kun se on putkessa, jotta suuntautuu oikein putkesta ulos (sama asia kuin viimeksi Hyvinkäällä)

c) ÄLÄ anna koiran edistää (renkaalla en edes aina itse huomannut, että koira lähti millisekuntia ennen käskyäni, onneksi Minttu valvoi tarkkana)

d) leiki/innosta koiraa ennen harjoitetta. Tämä oli mielestäni tärkeä huomio, liian usein kutsun koiran vakavana perusasentoon, komennan odottamaan ja sitten aloitetaan rata. Nyt riehuttiin hetki, ja siitä innostunut koira lähetettiin radalle. Toimi meillä hyvin.

Treenin jälkeen yhteislenkille Topi-veljen kanssa. Veli onneksi piristi siskonsa menoa hieman. Tällä menolla Sohvin jalostustarpeet tulee kyllä tarkkaan harkittavaksi hyvinkin pian. Muutoin nipsnaps sterilointi on edessä nopealla aikataululla.

tiistai 10. toukokuuta 2011

Hotelliasiaa

Yövyimme Tampereen reissulla Scandic Rodendahlissa, joka sijaitsee muutaman kilmometrin päässä Tampereen keskustasta. Ja täytyy sanoa, että olipas hieno ympäristö koiran kanssa yöpyjän kannalta. Upeat ulkoilumaastot aukesivat heti hotellilta. Lisäksi henkilökunta oli hyvin koiraystävällistä väkeä. Hotelli itsessään kaipaa päivittämistä sisätilojen osalta, mutta menettelee vielä.  Lisäkustannuksia koirasta tuli 10 €. Ainoa miinus tuli auringon kuumentamasta huoneesta (koirakerros on ylinkerros), eikä ilmastointi kunnolla viilentäyt tilaa. Onneksi tulimme myöhään ja lähdimme aikaisin, joten kuumus ei meitä juurikaan ehtinyt haittaamaan.

Näyttelyaamuna Sohvi jahtasi sorsia Pyynikin järvimaisemassa, vaikka yritinkin esittää, että tuo ei ehkä sovi fiinille näyttelykoiralle ;) Harmi, ettei tuolloin ollut kameraa mukana. Nämä kuvat otettu lähtöhetkellä näyttelyn, jolloin Sohvi pidettiin kytkettynä ettei painellut rantahiekalle jatkamaan sorsajahtia.

Rannalle menossa. Hotelli taka-alalla.
Hah, onneksi minä en esitä koiraa kehässä, kun on vähän suureleistä toimintaa..

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Very sound movement

Nassikka meni ja nappasi luokkavoiton Tampereen koiranäyttelyssä.

Tuomarina Elfriede Heidecker, Itävalta

Wellbalanced. Feminine head & expression. Elegant topline. Well tailset. Excellent front. Hindquerter & angulation OK. Excellent coat. Very sound movement.

Nartut junioriluokka
ERI-1, SA

Jippii!! Vähän painoi juoksut vielä Sohvin olemuksessa, joten tulos oli kyllä ihan yli odotusten.
Suurkiitos Tarulle viimeistelystä ja loistavasta luotsaamisesta. Sohvin perhe pakahtuu ylpeydestä.

Alkupuunausta.

Sohvin kisakumppanit narttujen junioriluokassa.
Tuomarin tarkastelussa.
Liikettä. Ja kuvaajan kädet tärrää...
Pöydällä.


Tyttövärit.

lauantai 7. toukokuuta 2011

Mentaaliharjoituksia

Huomenna Sohvilla on kauneuskilpailut Tampereella. Tavoitteena ei ole suuri kehämenestys, vaan saada arvio koirasta tässä vaiheessa kasvua ja kehitystä.

Valmistauduimme koitokseen pitkällä ja rauhallisella metsälenkillä. Illaksi suuntaamme Tampereelle ja yövymme siellä. Matkatavaroihin pitää muistaa pakata Possu.

perjantai 6. toukokuuta 2011

Piikkipäivä

On se koiran muisti hieno. Vein Sohvin 1-v rokotuksiin, ja jätin auton kauemmaksi klinikasta ja käveltiin loppumatka. Kaikki muut suunnat kelpasivat, kunhan ei suunnattu kohti klinikkaa. Suivaantui näköjään niistä tammikuun ultrista ja pitkävihaiselta vaikuttaa.

Paavo tutki alkuun koiran ja totesi kaikinpuolin terveeksi. Sohvikin vähän leppyi kun ei tarvinnut tällä kertaa seljälleen mennä. Ja eikun piikit selkänahkaan. Hankin samalla täydennykset kotiapteekkiin, silmätipat ja matolääkkeet varuiksi sekä punkkisuojat koko kesäksi.

Detaljitason hommia

Sohvista ja ehkä vähän minustakin paras agilitytreeni on sellainen, että vedetään rata sata lasissa, ehkä uusitaan se ja sit tehdään jotain muuta.

Eiliset harkat olikin sitten ihan muuta. Nyt aloitettiin kontaktien hinkkaus ihan tosissaan. Ja vihoviimeisellä kerralla koira tosiaan taisi hieman hidastaa A:lla Pinta! käskyn kuullessaan. Huhhuh, meinasi molemmat hyytyä. Koira osuu kontakteihin hyvin, mutta ei todellakaan pysähdy eikä juurikaan edes malta hidastaa. Meillä taitaakin juoksukontaktit olla se todennäköisin tapa tehdä.

Onneksi toinen harjoite oli putki. Meillä ei tuo vauhti ole ongelma, mutta sitä tehostettiin vielä sinkoamalla pallo eteen. Uutensa harjoitteena oli koiran suuntaaminen vielä sen ollessa putkessa. Eli kun Sohvi juoksee putkessa, annan ääntä (esim. Täällä! käskyllä) siltä puolelta jonne sen haluan kaartavan putkesta tullessaan. Tämän Sohvi oppi kerrasta. Koira tuli suorastaan mutkalla putkesta ulos ääneen suuntaan. Hyvä Tyttö!!

Ja harjoitukset muuten tehtiin koira vapaana. Vähän haahuili, kävi juomassa tms, kun minua opastettiin, mutta tuli pyynnöstä tekemään harjoitukset. Olin tyytyväinen, että pysyy hallinnassa kohtuullisesti, vaikka toisia koiria oli radalla. Vähän kyllästyi kontaktitoistoissa ja kiihtyi aika ajoin muiden suorituksista.

Olen nyt saanut ohjeita 3:lta eri kouluttajalta ja useilta lajia harrastavilta. En enää nielaise kaikkea sanottua, vaan yritän löytää sellaisen tavan harjoitella, joka sopisi sekä Sohville että itselleni. Aika näyttää, mitä meistä sitten tuleekaan.

torstai 5. toukokuuta 2011

1 vuotta

Meidän pieni Tiitiäinen on jo iso tyttö ja täyttää tänään 1 vuotta. Nyt täytyy sitten lopettaa pennusta puhuminen ja siirtyä junnujuttuihin.

Syntymäpäivää juhlistetaan aloittamalla agitreenit Hyvinkäällä, ja huomenna on vuorossa 1-vee rokotukset. Samalla ell-käynnillä ostetaan punkkilääke, jotta suojaus saadaan kesää vasten kuntoon.

Synttäriherkuksi illalla pieni ydinluu, sillä neiti on slimmaavalla dieetillä sunnuntain näyttelykehää varten. Juoksujen aikana painoa kertyi puolisen kiloa ylimääräistä, joista nyt sitten pyritään eroon.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Cairnit agiradalla

Tänään alkoi 5-kerran treenisarja, jossa cairnit harrastavat agilitya. Juoksutauko ei onneksi ollut vaikuttanut agi-intoon, ja Sohvilta sujui hypyt, putki ja puomi vanhaan malliin vauhdikkaasti. Vähän ulkohallin hajut kiinnostivat normaalia enemmän, mutta sain kuin sainkin koiran houkuteltua takaisin asiaan.

Koirilta otettiin hihnat ja pannat harjoitusten ajaksi pois. Tehtiin harjoitukset koira kerrallaan, mutta koiria oli radan ulkoreunoilla. Koirahäiriö ei onneksi vaikuttanut meidän suoritukseen tänään. Sain muutaman vinkin omaan ohjaukseen. Ohjaava käsi jää helposti taakse (kohti koiraa), kun sen pitäisi olla edessä, osoittamassa kohti seuraavaa estettä. Lisäksi käskyt tulisi antaa vielä aikaisemmin ja vielä aikaisemmin.

Hyvää on Sohvin nopeus ja ohjausherkkyys. Koiraa ei tarvitse innostaa, enemmänkin hillitä, jotta kontaktit onnistuisivat. Huonoa on, että Sohvi edistää edelleen helposti eli ennakoi startit. Lisäksi toistot alkavat helposti maistumaan puulta. Ekat sarjat on ihan täydellisiä, mutta sitten alkaa "plääh, taasko tää sama, johan mä tein sen". Ja kontakteja täytyy vahvistaa koko ajan tämän pikajunan kanssa. Yritän päättää treenit onnistuneeseen harjoitukseen ja iloiseen leikkiin.

Mukana radalla Topi-veli, jonka salaisuus tänään oli nakit. Poikahan kirmasi nakkipalkalla hienosti. Ja treenin jälkeen päästiin jo yhteislenkille. Hiphuraa, ja seuraavat juoksut mielellään joskus hamassa tulevaisuudessa.

Lapset

Sohvi suhtautuu lapsiin innostuneesti. Ihan pienet se pusuttaa ja anastaa pienten käsistä kaiken syötävän. Pikku-T:kin oppi kuljettamaan porkkanasuikaleita ylempänä, kun Sohvi oli ensin käynyt imuroimassa aiemmat. Isommat ja erityisesti vilkkaasti liikkuvat lapset saavat koiran innostumaan ja se hyppii herkästi ja saattaa kajauttaa haukunkin. Kaikki menee mainiosti, jos lapset ovat tottuneet koiriin. Aremmat lapset saattavat pelätä ajoittain riehakasta koiraa, ja tällöin menoa pitää rauhoittaa. Lasten kanssa me leikitäänkin aina valvotusti. Välillä se tarkoittaa riehakkaan koiran hillitsemistä ja välillä se tarkoittaa lepäävän koiran rauhan turvaamista.

Kuvassa ihana pikku-T, Sylvi ja Söhveli.