Sohvista ja ehkä vähän minustakin paras agilitytreeni on sellainen, että vedetään rata sata lasissa, ehkä uusitaan se ja sit tehdään jotain muuta.
Eiliset harkat olikin sitten ihan muuta. Nyt aloitettiin kontaktien hinkkaus ihan tosissaan. Ja vihoviimeisellä kerralla koira tosiaan taisi hieman hidastaa A:lla Pinta! käskyn kuullessaan. Huhhuh, meinasi molemmat hyytyä. Koira osuu kontakteihin hyvin, mutta ei todellakaan pysähdy eikä juurikaan edes malta hidastaa. Meillä taitaakin juoksukontaktit olla se todennäköisin tapa tehdä.
Onneksi toinen harjoite oli putki. Meillä ei tuo vauhti ole ongelma, mutta sitä tehostettiin vielä sinkoamalla pallo eteen. Uutensa harjoitteena oli koiran suuntaaminen vielä sen ollessa putkessa. Eli kun Sohvi juoksee putkessa, annan ääntä (esim. Täällä! käskyllä) siltä puolelta jonne sen haluan kaartavan putkesta tullessaan. Tämän Sohvi oppi kerrasta. Koira tuli suorastaan mutkalla putkesta ulos ääneen suuntaan. Hyvä Tyttö!!
Ja harjoitukset muuten tehtiin koira vapaana. Vähän haahuili, kävi juomassa tms, kun minua opastettiin, mutta tuli pyynnöstä tekemään harjoitukset. Olin tyytyväinen, että pysyy hallinnassa kohtuullisesti, vaikka toisia koiria oli radalla. Vähän kyllästyi kontaktitoistoissa ja kiihtyi aika ajoin muiden suorituksista.
Olen nyt saanut ohjeita 3:lta eri kouluttajalta ja useilta lajia harrastavilta. En enää nielaise kaikkea sanottua, vaan yritän löytää sellaisen tavan harjoitella, joka sopisi sekä Sohville että itselleni. Aika näyttää, mitä meistä sitten tuleekaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti