Hyvää Uutukaista vuotta 2011 kaikille Sohvin kuulumisia seuraaville. Meillä vuosi vaihtuu kotona pienellä ystäväporukalla. Muutama paukku on jo kuultu eikä niitä juuri ole noteerattu. Yritän itse käyttäytyä aivan kuin ei mitään, vaikka hampaita nirskuttelenkin niiden paukuttelijoiden päänmenoksi...
Tänään on vietetty paljon aikaa ulkona, keli oli mainio ja ehdittiin tavata useita koiratuttuja. Kuva otettu äskeisen Sohvin ja göötti-Danin tunnin lumipainin jälkeen. Danin turkkiin ei lumi kiinnittynyt ollenkaan, mutta Sohvi oli kuin lumiukko.
perjantai 31. joulukuuta 2010
torstai 30. joulukuuta 2010
Uimakoulu
Tänään suunnattiin Sohvin ja veljensä Topin kanssa pentu-uintiin Hyvinkään koirauimalaan. Kokemus oli huima. Jo itse halli on melkoinen elämys, kaikenlaisia koiria ja paljon ääntä kaikuvassa hallissa, trooppisen kostea ja lämmin ilmasto, liukkaita pintoja, iso uima-allas, föönien kakofoniaa.
Onneksi meidän pienet ja rohkeat terrierimme tepastelivat rintarinnan keskelle uimahallin säpinää. Hetken ihmettelyn jälkeen koirat suihkuun, liivit päälle ja uimaopen ohjastuksessa altaalle. Veteensaatto oli rauhallinen, mutta päättäväinen. Ei houkuttelua eikä maanittelua, koirat nostettiin ilman suurempia seremonioita veteen ja vedessä oleva uimaope kulki koirien vierellä niiden uidessa altaanmitan. Ja me omistajat kuljimme altaan viertä edellä ja kannustimme pieniä vesipetoja.
Alkuun koirista näkyi pienoinen kauhu ja uinti suuntautuikin altaan reunoille poispääsyä hakien. Lempeän päättäväisesti ope kuitenkin ohjasi uimasuuntaa ja komensi koirat tiheällä tahdilla takaisin altaaseen. Alkukömpelyys vedessä muuttui nopeasti sujuvaksi kauhomiseksi ja pennut oppivat kääntymään ja muuttamaan suuntaa vedessä. Aluksi koirat uimaopettelivat perusteet yksin, mutta loppumatkasta polskivat jo yhdessä. Ja viimeinen altaallinen mentiin jo ilman kelluntaliivejä.
Tällä kerralla molemmat joutuivat keskittymään täysin tähän uuteen elementtiin eikä pallot ja muut lelut vedessä vielä kiinnostaneet. Pelon vähenemisen huomasi Sohvista muun muassa siitä, että altaasta noustuaan ei enää pyrkinyt mahdollisimman kauas vedestä, vaan koira jäi hengailemaan altaan reunalle ja seurasi myös muiden uimasuorituksia kipittäen vieressä. Samoin seurasin indikaattori-häntää: kun koira uinnin jälkeen nousi altaasta, se ravisteli, jonka jälkeen häntä sojotti heti kohti kattoa. Yes.
Myös Topi ui hienosti, loppua kohden huimasti parantaen ja viimeisellä vedolla siskonsa ohittaen. Topi tosin ei vielä ihan osannut päättää oliko uiminen hauskaa vai kamalaa. Ja viimeinen pisara veljelle oli föönaaminen, siihen jätkäpätkä ei suostunut enää lainkaan.
Tämä vaatii uusintaa, joten uusi vuoro on jo tilauksessa.
Onneksi meidän pienet ja rohkeat terrierimme tepastelivat rintarinnan keskelle uimahallin säpinää. Hetken ihmettelyn jälkeen koirat suihkuun, liivit päälle ja uimaopen ohjastuksessa altaalle. Veteensaatto oli rauhallinen, mutta päättäväinen. Ei houkuttelua eikä maanittelua, koirat nostettiin ilman suurempia seremonioita veteen ja vedessä oleva uimaope kulki koirien vierellä niiden uidessa altaanmitan. Ja me omistajat kuljimme altaan viertä edellä ja kannustimme pieniä vesipetoja.
Alkuun koirista näkyi pienoinen kauhu ja uinti suuntautuikin altaan reunoille poispääsyä hakien. Lempeän päättäväisesti ope kuitenkin ohjasi uimasuuntaa ja komensi koirat tiheällä tahdilla takaisin altaaseen. Alkukömpelyys vedessä muuttui nopeasti sujuvaksi kauhomiseksi ja pennut oppivat kääntymään ja muuttamaan suuntaa vedessä. Aluksi koirat uimaopettelivat perusteet yksin, mutta loppumatkasta polskivat jo yhdessä. Ja viimeinen altaallinen mentiin jo ilman kelluntaliivejä.
Tällä kerralla molemmat joutuivat keskittymään täysin tähän uuteen elementtiin eikä pallot ja muut lelut vedessä vielä kiinnostaneet. Pelon vähenemisen huomasi Sohvista muun muassa siitä, että altaasta noustuaan ei enää pyrkinyt mahdollisimman kauas vedestä, vaan koira jäi hengailemaan altaan reunalle ja seurasi myös muiden uimasuorituksia kipittäen vieressä. Samoin seurasin indikaattori-häntää: kun koira uinnin jälkeen nousi altaasta, se ravisteli, jonka jälkeen häntä sojotti heti kohti kattoa. Yes.
Myös Topi ui hienosti, loppua kohden huimasti parantaen ja viimeisellä vedolla siskonsa ohittaen. Topi tosin ei vielä ihan osannut päättää oliko uiminen hauskaa vai kamalaa. Ja viimeinen pisara veljelle oli föönaaminen, siihen jätkäpätkä ei suostunut enää lainkaan.
Tämä vaatii uusintaa, joten uusi vuoro on jo tilauksessa.
Mielenkiintoinen mesta tämä. |
Mitäköhän tuolla altaalla tapahtuu. |
Linda ja Topi valmistautumassa omaan suoritukseen. |
Tästä se nyt lähtee. |
Täältä mä nyt sitten tuun. Ihan itse. |
Yhdessä veljen kanssa. |
Loppuföönaus. |
tiistai 28. joulukuuta 2010
Jos lyöt vielä kerran, niin mä tapan sut
On yksi asia, mitä en siedä lainkaan. En missään muodossa. En koskaan enkä millään perusteella. Se saa mieleni mustumaan ja aiheuttaa syvää inhoa. Ja toivon, että en koskaan, koskaan kohtaa sellaista ihmistä.
Pahoitin syvästi mieleni lukiessani koiranpennun pahoinpitely -tapauksesta tänään.
Eläinsuojelulainsäädäntöä on jo onneksi tiukennettu. Mielestäni sen tulisi olla vieläkin tiukempi, ja eläisuojelurikkomuksesta tulisi aina, siis aina saada eläintenpitokielto. Sellaisen ihmisen täytyy olla peruuttamattoman vajaa.
Pahoitin syvästi mieleni lukiessani koiranpennun pahoinpitely -tapauksesta tänään.
Eläinsuojelulainsäädäntöä on jo onneksi tiukennettu. Mielestäni sen tulisi olla vieläkin tiukempi, ja eläisuojelurikkomuksesta tulisi aina, siis aina saada eläintenpitokielto. Sellaisen ihmisen täytyy olla peruuttamattoman vajaa.
torstai 23. joulukuuta 2010
Jouluvalmisteluita
Sohvi osallistui tarmokkaaseen tapaansa aatonaaton joulusiivoukseen ja lahjojen pakkaamiseen.
Vuodevaateiden tuuletusreissulle kannattaa Sohvin mukaan otta liukuri mukaan (?). |
Vaihdetaan lakanat |
Välipose. |
Nää lahjapaperit kannattaa reijittää ensin. |
Lahjanarua tietysti myös. |
Lahjapaketointia seurattiin tarkasti. |
maanantai 20. joulukuuta 2010
Matkapahoinvointi
Meilläpä on ihan yllättäen ilmennyt koiralla matkapahoinvointia automatkoilla. Mehän olemme pennusta saakka reissanneet lyhyitä ja pitkiä matkoja, Sohvi on viihtynyt niin häkissä kuin takapenkillä vöissäkin eikä mitään ongelmia. Nukkuu matkat läpeensä.
Nyt huomasin häkkiin tulleen oksennuksen, ja kun viime reissulla seurasin koiraa, niin siellähän se surkeana istui, kuolasi ja oksensi taas. Tämä ihan lyhyelläkin matkalla. Mitä hemmettiä?? Mikään muu ei ole muuttunut kuin, että juoksut oli välissä ja hormonitoiminta tietysti nyt erilainen. Ja matkapahoinvoinninhan tulisi heiketä iän myötä eikä toisinpäin.
Autoilut kohdistuvat yleensä mukaviin paikkoihin, tapaamaan koirakavereita ja metsälenkeille. Joten vaikea uskoa, että koiralla olisi tässä ollut jokin huono kokemus välissä. Hieman pidempi väli (n. 1 kk) autoilussa tuossa juoksujen yhteydessä oli, mutta aiemmin autoili joka viikko.
Perille päästyään koira toipuu nopeasti omaksi pirteäksi itsekseen, syö hyvin ja leikkii. Ja ainakin toistaiseksi autoon menokin on vielä sujunut. Mitähän ihmettä tässä tekisi. Päätimme aloittaa totuttelun alusta, käydään syömässä namia autossa, ajellaan lyhyitä matkoja mukaviin paikkoihin ja seurataan tilannetta. Toiset kehottavat peittämään näkymän ulos häkistä, jotta vilistävät maisemat eivät aiheuttaisi pahoinvointia, toiset taas kehottavat sijoittamaan häkin niin, että koira näkisi mahdollisimman hyvin ulos. On inkiväärivalmisteita ja D.A.P. -suihketta. Ja ihan matkapahoinvointilääkettäkin, johon en ihan ensimmäiseksi haluaisi turvautua. Toisaalta lääkkeellä kierteen voi saada katkeamaan, ja myöhemmin sitten luopua vähitellen lääkkeestä.
Ähh, toivottavasti ohimenevä juttu, sillä suunnitelmissa on kaikenlaisia matkoja, jolloin automatkailun soisi olevan enemmän mukavaa kuin kärsimystä.
Nyt huomasin häkkiin tulleen oksennuksen, ja kun viime reissulla seurasin koiraa, niin siellähän se surkeana istui, kuolasi ja oksensi taas. Tämä ihan lyhyelläkin matkalla. Mitä hemmettiä?? Mikään muu ei ole muuttunut kuin, että juoksut oli välissä ja hormonitoiminta tietysti nyt erilainen. Ja matkapahoinvoinninhan tulisi heiketä iän myötä eikä toisinpäin.
Autoilut kohdistuvat yleensä mukaviin paikkoihin, tapaamaan koirakavereita ja metsälenkeille. Joten vaikea uskoa, että koiralla olisi tässä ollut jokin huono kokemus välissä. Hieman pidempi väli (n. 1 kk) autoilussa tuossa juoksujen yhteydessä oli, mutta aiemmin autoili joka viikko.
Perille päästyään koira toipuu nopeasti omaksi pirteäksi itsekseen, syö hyvin ja leikkii. Ja ainakin toistaiseksi autoon menokin on vielä sujunut. Mitähän ihmettä tässä tekisi. Päätimme aloittaa totuttelun alusta, käydään syömässä namia autossa, ajellaan lyhyitä matkoja mukaviin paikkoihin ja seurataan tilannetta. Toiset kehottavat peittämään näkymän ulos häkistä, jotta vilistävät maisemat eivät aiheuttaisi pahoinvointia, toiset taas kehottavat sijoittamaan häkin niin, että koira näkisi mahdollisimman hyvin ulos. On inkiväärivalmisteita ja D.A.P. -suihketta. Ja ihan matkapahoinvointilääkettäkin, johon en ihan ensimmäiseksi haluaisi turvautua. Toisaalta lääkkeellä kierteen voi saada katkeamaan, ja myöhemmin sitten luopua vähitellen lääkkeestä.
Ähh, toivottavasti ohimenevä juttu, sillä suunnitelmissa on kaikenlaisia matkoja, jolloin automatkailun soisi olevan enemmän mukavaa kuin kärsimystä.
sunnuntai 19. joulukuuta 2010
Kavereitakavereita
Mennyt viikko oli koirakavereita pullollaan. Ensin Sohvi oli kylässä Pipsalla ja loppuviikosta haettiin Pipsa lenkille ja meille leikkimään. Torstaina tavattiin pitkästä aikaa Topi-veli ja kaverinsa Tino-cairn, joiden kanssa lenkkeiltiin ja leikittiin. Ja eiliselle joululounaalle osallistui 8 aikuista, 2 lasta ja 3 koiraa.
Kaikkien kavereiden, lenkkien ja hössötyksen jälkeen, me ollaankin tänään vain käyty aurailemassa metsälenkkejä auki, järsitty luita ja otettu pitkiä tirsoja. Vietetty kiireetöntä sunnuntaita.
Alla potretti eiliseltä sekä potrettia edeltävät asettelut. Kärsivällisestä stailaamisesta kiitos Karolle.
Seuraavaksi taas päätimme ottaa perhepotretin, johon taas Nyyti nyt halusi ehdottomasti osallistua. Joten olkaapa hyvä, meidän perhe ja ihana-Nyyti.
Kaikkien kavereiden, lenkkien ja hössötyksen jälkeen, me ollaankin tänään vain käyty aurailemassa metsälenkkejä auki, järsitty luita ja otettu pitkiä tirsoja. Vietetty kiireetöntä sunnuntaita.
Alla potretti eiliseltä sekä potrettia edeltävät asettelut. Kärsivällisestä stailaamisesta kiitos Karolle.
Sohvi, Pinja ja Nyyti |
Tulkaapas tänne |
Mitenkäs nämä asetettaisiin |
Riviin järjesty |
Paikallanne nyt! |
Yksi karkas. |
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Voittaja 2010
Messuilut jatkuivat. Sohvi edusti tänäänkin ständillä reippaasti, ja rotuesittelyn hoiti mallikkaasti yhdessä cairn-poika Ranen kanssa. Koiranrapsuttelijoita ja rodusta kiinnostuneita riitti tällekin päivälle.
Palkaksi messukoiralle ostettiin iso kasa koirien irtokarkkeja (poronkorvia, kanankauloja, kuivattua maksaa, lammas sticksejä jne namiskusnamiskus). Tänä viikonloppuna me siis saatiin aimo annos näyttelyhärdeliä. Eli sen puolen pitäisi olla hanskassa, kun suuntaamme tammikuussa omiin koitoksiin.
Sohvin kaveri Sylvi nappasi tänään täyden potin ollen pitkäkarvaisten chihujen juniorivoittaja. Onnea Sylville ja perheellensä! Sylvi onkin aina ollut aivan mahdottoman nätti.
Tässä vielä kuvia kerhoständin emännistä; Suvista, Sohvista ja Almasta.
Palkaksi messukoiralle ostettiin iso kasa koirien irtokarkkeja (poronkorvia, kanankauloja, kuivattua maksaa, lammas sticksejä jne namiskusnamiskus). Tänä viikonloppuna me siis saatiin aimo annos näyttelyhärdeliä. Eli sen puolen pitäisi olla hanskassa, kun suuntaamme tammikuussa omiin koitoksiin.
Sohvin kaveri Sylvi nappasi tänään täyden potin ollen pitkäkarvaisten chihujen juniorivoittaja. Onnea Sylville ja perheellensä! Sylvi onkin aina ollut aivan mahdottoman nätti.
Tässä vielä kuvia kerhoständin emännistä; Suvista, Sohvista ja Almasta.
lauantai 11. joulukuuta 2010
Helsinki Winner 2010
Meillä oli ilo ja kunnia osallistua Messarin kansainväliseen koiranäyttelyyn. Pentujahan tuolla ei arvostella, mutta Sohvi edusti Cairnterrierikerhon ständillä ja pääsi isolle lavalle terrierien rotuesittelyssä. Hienosti pieni jaksoi häntä heiluen useamman tunnin messuhälinää. Ja lavalla kulki oikein reippaasti ja iloisesti eli kovasti omana itsenään.
Tässä muutama kuva ständiltä. Sohvi pääsi Kasvattajan hellään huomaan.
Nyt meillä kotona on kovasti rauhallista. Sohvi sulattelee kaikkea kokemaansa unten mailla. Ja huomenna uudestaan!
tiistai 7. joulukuuta 2010
Säänkestävä
Olimme Kasvattajalassa siistimään Sohvin kuontaloa. Resupekasta piti saada edustuskelpoinen neitokainen, sillä Sohvi on saanut kunnian esiintyä Messukeskuksen koiranäyttelyn terrierien rotuesittelyssä. Voikun tulikin hieno koiruli esiin.
On mielenkiintoista päästä koiran kanssa tutustumaan oikeasti isoon näyttelyyn. Hälinä sekä ihmis- ja koirapaljous käyvät hyvästä harjoituksesta oikeisiin kehäkoitoksiin, jotka meidän osalta käynnistyvät Turussa tammikuussa.
Olemme Sohvin kanssa myös tulossa kerhon ständille auttelemaan ja jutustelemaan kaikille cairneista kiinnostuneille. Ja mielellänihän minä tätä rotua kehun. Parasta juuri nyt on toimelias, hyväntuulinen ja säänkestävä koira :)
On mielenkiintoista päästä koiran kanssa tutustumaan oikeasti isoon näyttelyyn. Hälinä sekä ihmis- ja koirapaljous käyvät hyvästä harjoituksesta oikeisiin kehäkoitoksiin, jotka meidän osalta käynnistyvät Turussa tammikuussa.
Olemme Sohvin kanssa myös tulossa kerhon ständille auttelemaan ja jutustelemaan kaikille cairneista kiinnostuneille. Ja mielellänihän minä tätä rotua kehun. Parasta juuri nyt on toimelias, hyväntuulinen ja säänkestävä koira :)
Nuorimmaiset
Itsenäisyyspäivää juhlisteltiin Ystävien luona herkullisen illallisen äärerssä. Kiitos M&E&Napero.
Nuorimmaiset (Napero 10 kk ja Sohvi 7 kk) pysyttelivät lattian tasolla. Sohvista oli ihana, että Napero oli samalla tasolla, ja kerrankin ylettyi pusuttelemaan kunnolla. Vain vauvan itku sai koiran lievästi hätääntymään ja katsomaan huolestuneena välin vauvaa ja välin minua.
Naperosta koira oli ihan jees, ei hätkähtänyt edes haukkua. Rohkea poika! Työnsi tarvittaessa pusuttelevan koiran kauemmas ja maisteli mielummin sen luuta. Ja kun Sohvi söi possunkorvaa, sai Napero rauhassa kontata sen yli.
Nuorimmaiset (Napero 10 kk ja Sohvi 7 kk) pysyttelivät lattian tasolla. Sohvista oli ihana, että Napero oli samalla tasolla, ja kerrankin ylettyi pusuttelemaan kunnolla. Vain vauvan itku sai koiran lievästi hätääntymään ja katsomaan huolestuneena välin vauvaa ja välin minua.
Naperosta koira oli ihan jees, ei hätkähtänyt edes haukkua. Rohkea poika! Työnsi tarvittaessa pusuttelevan koiran kauemmas ja maisteli mielummin sen luuta. Ja kun Sohvi söi possunkorvaa, sai Napero rauhassa kontata sen yli.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)