maanantai 25. huhtikuuta 2016

Yhteislenkin mutajaiset

Sohvin fysiot ovat edelleen edenneet ja hetken mietin jo sen ottamista mukaan yhteislenkille. Päädyimme kuitenkin, että Söhvelöinen pääsi vielä privametsälenkille Mikon kanssa ja me Poon kanssa otimme suuntiman koirametsään.


Matkalla tuli vettä, räntää ja raetta. Metsän parkkipaikka ammotti tyhjyyttään ja hetken mietin, että joudutaanko lenkkeilemään keskenämme. Mutta pian paikalle kaarsi kolme muuta innoaksta reippailijaa ja Poppari sai seuraa Kujesta, Bennystä ja Ticosta. Lenkin ajoitus osui nappiin ja jopa aurinko pilkahteli. Oli varmaan rauhallisin seurue, jonka muistan. Koirat tulivat erinomaisesti toimeen, haistelivat ja tutkivat paikkoja yhdessä. Yhden hepsun Poppis sai, mutta muuten aika leppoisaa menoa.


Bennyn perhe lähetti vielä kasan kuvia lenkiltä, kiitos!





Poppis :D





keskiviikko 20. huhtikuuta 2016

Where is my monkey?

On se ihmismieli ihmeellinen. Treeneissä tuntui eriltä, kaikki oli rentoa ja helppoa, ja kivaa. Virheet eivät haitanneet ja niistä otettiin opiksi.  En ollutkaan tiedostanut, miten tiukassa se apina oli siellä selässä roikkunut. Sohvi on aina ollut niin poikkeuksellinen yksilö, että en oikein jaksanut uskoa että nassikka pystyy samaan. Nyt Poo näytti minulle, että täältä se kana pissii...



Superkiva rata eiliseltä, vauhdikas viuhahdus.



maanantai 18. huhtikuuta 2016

Mini Kolmonen

Kevään toinen kisamatka Turenkiin Janakkalaan koirakerhon (JanKK) agilitykilpailuihin toi meille Poppiksen kanssa jackpotin; LUVAn ja SERTIn, sijoitukset 2. ja 1. sekä nousun kolmosluokkaan. Olin ilmonnut Popparin kahdelle kakkosluokan agilityradalle, ja se sitten riittikin. Tuomarina toiminut Minna Räsänen oli tehnyt mielestäni vallan kivat radat, vai mitä mieltä olette?




On nyt kevät harjoiteltu niin saakelin vaikeita ratoja, että nämä kakkosluokan kisaradat ovat oikeasti tuntuneet helpoilta. Lisäksi on näköjään harkattu oikeita asioita. Molemmilla radoilla sama alku, jota on hinkutettu treeneissä, ei ongelmaa minkäänsuuntaista. Samoin ansaputkensuihin mietitty valintoja, nyt päätin luottaa ohjaajaan liikkeeseen ja vein itsevarmasti, en missään välissä yrittänyt ns blokata väärää putkensuuta, ja toimi kuin tauti!! Myös taaksetyönnöt ja välistävedot radoilta löytyivät, nekin onnistuivat.


Popparilla oli hyvä vauhti, paitsi kepeillä, joka on edelleen hidas este meille. Pikkarainen jopa haukahti kerran radalla, jota ei tee koskaan ikinä. Ohjaajan keskittyminen riitti vain ensimmäiseen rataan, toisen otin ihan löysin rantein. Ekaa kertaa en tiennyt koko rataa ennen rataantutustumista, kaaduin kesken radan (Poo oli onneksi putkessa silloin), unohdin radan ja jäin puomin väärälle puolen. Sovelsin kaksi kertaa eli tein lennossa eri vaihtoehdon kuin mitä olin rataantutustumisessa päättänyt tehdä. Näköjään tällainen valmistautuminen toimii meille, kun natiainen voitti tällä vedolla luokkansa ja pokkasi sen sertykän. Etenemä kärsi hitaista kepeistä sekä B-radalla puomilla seisottamisesta, jotta sain vaihdettua sen saakelin puolen :D


Haettiin vielä Mikko lentokentältä, saunottiin ja viettiin iltaa perheen kesken. Koirille oli varattu isot luut. Tällaisen päivän jälkeen Poppari nukkuikin sunnuntain läpeensä, iltapäivällä veteli yhdet hepulit pitkin pihaa, ja jatkoi sitten uniaan.

Enpä olisi tuosta koskaan uskonut. Kiitosta vaan tälläkin foorumilla meitä luotsanneille, erityisesti HSKH:n valkullemme Heidille, joka kannatteli meitä ne vaikeat junnuajat, nykyiselle TuuKKin valkulle Mikalle, joka laittaa meidät töihin myös siellä epämukavuusalueilla sekä tietty kaikille entisille ja nykyisille treenikamuille.

Jäämme miettimään jatkosuunnitelmia, jos niitä on. 

perjantai 15. huhtikuuta 2016

Ulkonäkö voi pettää

Istutaan ell-asemalla odottamassa Sohville cartrophen-piikkiä. Omat koirat istuvat levollisesti vieressä, ihan tuttua puuhaa niille. Sisään tulee herttainen rouva kahden herttaisen bichonin kanssa. Katsahtaa epäilevästi meihin ja vetäytyy loitomalle. Herttaisuus karisee, kun pumpulipallot rähisevät kaikille ohikulkeville koirille ja rouva rähisee niille. Kun ell saapuu, niin rouva toteaa, että kuonokoppa tarvitaan ennen kuin yritätkään koskea. Kaikkea sitä.


Aika yllättävä oli myös sisään marssiva konstaapeli virka-asussa ja nuori malikka hakemassa rokotuksia. Koira aloittaa varoittavan murinan jo ovelta ja sitä jatkuu koko odotus, henkilökunta antaa kaksikolle oman huoneen. Poliisi toteaa, että ei ole lainkaan vihainen, mutta kun sitä pelottaa niin pirusti. Jaajaa, hämmästelen.


Näin pohdiskellen viikonloppua kohden. Poo pääsee juoksemaan pari kisastarttia, ja sit me käydään koko akkalauma hakemassa lauman puuttuva jäsen lentokentältä.


Kuvia eiliseltä metsälenkiltä ja kepitkin on saatu asennettua.











torstai 14. huhtikuuta 2016

Toivahdus

Tuulahdus toivoa eli toivahdus oli meillä eilen fyssarikäynnin anti. Pitkästä aikaa edistymistä havaittavissa. Supertarkka Mariakin suorastaan kehui Sohvin juoksumatto-osuutta, joka oli eilen jo ennätyspitkä 2x 7 min intervallia kävellen. Itse en enää tuossa juoksumatolla erottaisi leikattua polvea. Fyssari sai muutenkin mobilisoitua polven hyvin, itse en aivan uskalla niitä koukistuksen ääriasentoja venyttää. Tänään vielä leikanneet ell-konsultaatio, niin tästä on hyvä jatkaa. Pitkän kaavan mukaanhan tässä mennään, mutta tavoitteena olisi vaelluskuntoinen koira syyskuulle.


Popparin kanssa meillä oli hauskat vedot tiistain treeneissä. Pipparainen teki vallan mallikkaita ratoja, hyvä Piippa.
Tänään olisi tarkoitus kantaa kepit pihalle, jos vain Madamoisellen pää kestää...


Eilen siistiydyttiin. Hoitotoimetkin on paljon kivampia ulkona. Karvapallo on tarkoitus jättää pönttöjen lähelle petivarusteiksi böördeille.

Rehottavat tassukarvat leikattiin niin tarmokkaasti, että fyssarikin repesi. Ei taida tietää hyvää seuraavan kampaamokäynnin yhteydessä :D

torstai 7. huhtikuuta 2016

Fiilistellen tarkkuuden kustannuksella

Ohjasin treenissä Poota kuin Sohvia. Vauhdilla ja fiiliksellä. Poolla oli kamalan kivaa, minä en juuri koiraa nähnyt radalla ja esteitä paukuteltiin ohi iso kasa. Totesin, että vaikka kuinka haluaisin, en vain voi, pöh.


Okseri oli tilanpuutteen vuoksi useimmille koirille vielä liian vaikeassa kulmassa. Poppikselle pisteet tarkasta hypystä.
Plussa seiskaesteelle toimivalle takaaleikkaukselle (niiden harkkaus alkaa tuottamaan tulosta) ja ehdottomasti irtoamisesta renkaalle, sitä se koira rakastaa yli kaiken. Tehtiin jopa takaakiertoa renkaalle (yksittäisenä esteenä), tukemaan esteosaamista vaikeissa kulmissa. Havainto fiilisohjauksesta: putkien jälkeiset hypyt iloisesti ohi, keppien vikaväli tekemättä. Kotiläksynä ohjaajalle saksalaisen nopeuttaminen, olin koko ajan koiran tiellä. Ja ehkä nyt on vain pakko opetella katsomaan sitä koiraa. Puutteeni, joka ei Söhvelöisen kanssa menoa juuri haitannut, ei enää menekään läpi junnukoiran kanssa.


Sohvin kuntoutumisessa on ollut nyt vaihe, jossa edistymistä ei ole tapahtunut. Polven koukistusaste on jäämässä selvästi puutteelliseksi. Ojennus on tosi hyvä, esim. takapotkut tekee moitteetta. Emme ole tyytyväisiä nykytilaan kumpikaan, fyssari enkä minä. Tdn käymme kontrollikäynnillä leikanneella lääkärillä, pohdimme kipulääkityksen aloittamista ja muutoksia liikuttamiseen ja jumppiin. Kamalan turhauttavaa. Ainoa ilonpilkahdus eilisellä fyssarikäynnillä oli vesijuoksumattotreeni, joka oikeasti sujuu hyvin ja parantaa jalan liikekulmaa jo harjoituksen aikana. Sohvi voi muuten oikein hyvin, leikkii ja painii Poon kanssa, puuhailee omiaan pihalla ja lähtee lenkeille mielellään. On hyväntuulinen ja ilmeisen kivuton. Polvi pitäisi vain saada toimimaan oikein.


Kesän koulutusryhmät on muodostettu. Hirveän haikeaa pian luopua kevään ryhmästä, joka on ollut ihan huikia.  Sen kanssa on ollut kiva aloittaa koulutushommat TuuKKissa, ja tulen varmasti seuraamaan koirakoiden edesottamuksia jatkossakin. Kiitokset jo nyt Aini, Kössi, Vilho ja Oiva ohjaajineen, olette ihan parhaita.

maanantai 4. huhtikuuta 2016

Kurssitusta

Koko viikonloppu kului agilityn koulutusohjaajakurssin kakkososiossa. Täytettiin oppimispäiväkirjaa, suunniteltiin harjoituksia, opittiin paremmiksi palautteenantajiksi, laadittiin kausisuunnitelmia ja vaikka mitä. Puhuttiin innostuneesti agilitystä ja sen kouluttamisesta ja ammennettiin oppia Lehtosen Sannan kokemuksista.


Huikea viikonloppu, josta jäi työkalupakkiin taas vaikka ja mitä. Kiitos mailman parhaille opelle ja kurssikavereille. Ja kiitos kotisektorille, joka mahdollisti kokoviikonloppuisen opiskelun, hoiti ja ulkoilutti ja viihdytti omat koirat.