keskiviikko 29. helmikuuta 2012

Kevättä rinnassa ja rahkantuoksuisia pusuja

Ihana kevätpäivä, jonka kunniaksi Poppari pääsi ensimäistä kertaa piipahtamaan metsälenkille. Siellä piiperöinen painalsi polulla menemään kuin vanha tekijä. Välillä kahlaili umpihangessa ja välillä kirmasi siskon perässä minkä töppösistä pääsi. Uutena tyylinä kiihdyttää polulla ja jarruttaa tömäyttämällä täysillä päin Sohvin takamusta. Loppulenkistä tapasimme vanhan mäyräkoiraherran Oivan, joka heilutteli hajamielisesti häntää, kun pieni kiipeili sen päällä.

Meillä oli Sohvin kanssa laatuaikaa yhdessä, kun suuntasimme illan agitreeneihin. Minttu oli tänään ihan liekeissä ja tekstiä tuli jos mahdollista niin normaaliakin enemmän :D. Minttu oli lähettänyt sivukaupalla etukäteispohdittavaa treenaamisesta alkuviikosta ja patisti kaikkia miettimään tavoitteitaan ja systematisoimaan ohjaustapojaan.  Radalla haettiin eri motivointitapoja ja videoitiin kunkin suoritteet. Ohjasimme koiria myös ilman ääntä, mikä oli todella mielenkiintoista. Ja meni yllättävänkin hyvin, joutui ainakin kunnolla keskittymään ohjaamiseen.

Mintun ohjeiden mukaan tuli miettiä 5 asiaa treeneissä, jotka onnistuivat. Noo, vaikkapa:

1. Sohvilla oli tänään kohtuuhyvä vauhti ja tahtotila tehdä töitä
2. Koira haki hyvin kepeille
3. Sain viimein päätettyä A:n kontaktit (juoksukontaktit)
4. Puomin pysäytyskontaktit toimi aavistuksen paremmin kuin viimeksi
5. Meillä oli tänään hyvä fiilis tehdä yhdessä töitä

Illalla ihmisväki teki marjarahkaa ja koirat saivat rahkapurkit nuoltavaksi. Poppari ei meinannut pysyä nahoissaan ja työnsi koko päänsä purkkiin, josta kuului hirvittävä ryystö.

tiistai 28. helmikuuta 2012

Sisäleikit

Tänään pyrytti lunta siihen malliin, että Pompulalle olisi pitänyt asentaa piippari matkaan. Hangesta ei välillä erottanut kuin korvat, mutta ei tuntunut menoa haittaavaan. Tämä nuorimmainen on kyllä kova tyttö ulkoilemaan, aina ovella kinuamassa mukaan.

Töiden jälkeen me rämmimme Sohvin kanssa toista tuntia ihmettelemässä kadonneita polkuja. Poppari sai tyytyä enemmän sisäleikkeihin kuten kuvasta näkyy.

Lelukoppaan pitää kiivetä usein ja sieltä sitten huudella.
Sohvi tuli seuraamaan tilannetta. Ja kun pikkarainen sieltä tarpeeksi elvisteli, niin kaatoi koko kopan.
Mutta paini on parasta.

maanantai 27. helmikuuta 2012

Arki

Kuudelta ylös. Koirat ulos. Aamupalat kaikille. Leikkihetki. Ja töihin. 4h kaksinoloa tälle päivälle.

Hyvin näytti menneen. Emme erotelleet koiria, kun kerran viihtyvät niin hyvin yhdessä. Sohvalle kiipeäminen vain estettiin Popparilta. Mikko teki iltapäivän töitä kotona. Ja huomenna teen minä vuorostani niin. Aloitellaan asteittain nämä yksin-kaksinolot.

Meillä olikin Sohvin kanssa erinomainen ohitusharjoitus tuossa iltalenkillä. Meidän normireitillä  oli joku firmaryhmä tekemässä kävely/juoksutestiä. Koira kulki vapaana ja aina, kun tuli joku vastaan tai juoksi takaa ohi, niin koira viereen ja palkalla ohi. Aina kun havaitsi juoksijan riittävän lähellä otti kontaktin ja siitä sitten helposti ohi. Taitava pikku otus. Ihmisten kanssa tuo onnistuu, toisten koirien kanssa ei vielä todellakaan.

Popsyn päivään on mahtunut leikkiä sisällä ja ulkoa. Tirsoja. Hihnaharjoituksia. Ja matkimalla opittua rukkasessa roikkumista. Sohvan nakertamista- miten niin ei muka saa? Sukkien varastelua ja muuta valtavan hauskaa. Ja illalla me maistellaan vähän kanaa, uskoisin maistuvan meidän suursyömärille.

Mukava maanantai kera hömelöiden.

sunnuntai 26. helmikuuta 2012

Pedikyyri

Tänään oli aika ottaa työnalle projekti leikataan kynnet. Olin varautunut aika pahaan rastiin. Pompula kun on melkoisen päättäväinen neitokainen, joka osaa laittaa kovasti hanttiin, jos siltä tuntuu. Odottelin, että tytteli on viittä vailla nukahtamassa. Valjastin Mikon namiautomaatiksi ja rupesin itse leikkauspuuhiin. Nopeasti havaitsimme, että yksi taktiikka on leikata kynsi, kun Popsy vielä syö edellistä palkkiota,koska keskittyy niin naminsyöntiin, että on ihan paikallaan. Näin mentiin etutassut. Takatassuissa pyöräytin neitokaisen selälleen ja kas kummaa rauhoittui ja sain leikata loputkin kynnet ihan tuosta vain. Palkattiin ja kehuttiin kovastikovasti.

Tässä vaiheessa Sohvi oli sitä mieltä, että pikkarainen oli saanut niin paljon huomiota, että asettui vapaaehtoisesti ja suorastaan halukkaasti omaan kynsienleikkaushetkeensä. Ekaa kertaa ikinä. Hassu koira. Kehuin ja palkkasin kovin Sohviakin.

Loppuun kampasin molemmat koirat. Poppis keskittyi metsästämään kampaa ja koko sessio meni ihan nauruksi.

Helmikuun yhteislenkki

Vallan hienossa talvisäässä tehtiin lenkki Helsingin keskuspuistossa alkaen Laakson kentältä. Mukaan kirmasivat Sohvin lisäksi Luca, Elli, Perro ja Elmeri sekä Paddy. Kerääntyessämme lähtöön paikalle tuli reipas pariskunta, joka kertoi harkitsevansa cairnin hankintaa ja oli kerhon sivuilta huomannut yhteislenkistä ilmotuksen. Hyvin ajateltu ja mieluustihan me siinä esittelimme rotua ja kerroimme koiristamme. Tosin naureskelin, että ensimmäiseen kysymykseen -onko tämä kiva rotu?- tuskin annoimme kovin puolueetonta mielipidettä :D Ja aina, jos minulta kysytään, niin suosittelen tätä rotua aktiiviseen ja harrastavaan perheeseen, en missään tapauksessa sylipullaksi. Toivottavasti saamme siitä uuden cairnikon lenkeille jatkossa mukaan...

Lenkki meni tällä kertaa hihnassa, sillä kanssaliikkujia oli runsaasti liikkeellä. Paluumatkalla piipahdimme tyhjään koirapuistoon, jossa päästiin irrottelemaan viimeiset höyryt. Ohikulkeneet ratsastustallin hepolaiset saivat kyllä kuulla kunniansa.

Kiitos ihanaiset yhteislenkkiläiset. On aina niin hauska lenkkeillä kanssanne.

Vitsi mehän ollaan ihan pukeuduttu samaan tyyliin, Tänään tehostevärinä punainen...

Yhteislenkin jälkeen Minttu ja Luca tulivat vielä tervehtimään pentua. Ja Poppiksesta oli taas niin ihana tutustua kaikkiin. Kovasti yritti nuorta Luca-herraa pyytää ja jopa käskeä leikkiin, mutta Luca tyytyi muutamaan nuuhkaisuun ja hännänheilautukseen, jonka jälkeen yritti sinnikkäästi esittää, että pentu on näkymätön. Minttu söpösteli pienen pyörryksiin ja lopullisesti hurmasi pikkuisen palalla broilerinsydäntä. Namiskus sanoi meidän pieni ahne pentumme ja pyrki moneen otteeseen taskulle. Ja sitten taas paineli töppöjaloin menemään. Kiitos Minttu ja Luca osallistumisesta sosiaalistamisohjelmaamme, teille olisi muutama jatko-osakin varattuna...

Huomenna pitäisi mennä töihin. Harminpaikka.

lauantai 25. helmikuuta 2012

Siskokset

Poppis sai tänään vierailulle siskonsa Selman (Prankster's Winterholly) kera Kristinan. Voi miten superduperkivaa siskoksilla oli. Selma on kertakaikkisen valloittava tarmopesä, joka ujosteli vain hetken Sohvia ja sitten pisti jo leikit pystyyn. Juostiin, painittiin ja vähän äristeltiinkin. Pennut saivat leikkiä ensin keskenään ja lopuksi Sohvi leikitti molempia. Menoa ja meininkiä riitti koko vierailun ajaksi. Ja me omistajat saimme vaihtaa kuulumisia ja kokemuksia. Aika tättähääriä meillä on kaiken kuuleman perusteella tässä kasvamassa.

Kuviakaan ei malttanut ottaa kuin ihan lopuksi, kun tyttäret pysyivät edes hetken paikoillaan. Kaunis kiitos Kristina ja Selma mukavasta vierailusta ja ihanasta kukkakimpusta. Lähtönne jälkeen Poppis oli niin tööt, että silmät seisoi päässä ja neitokainen sammui samantien.

Ja pakko kehua Sohvia, niin mahtavasti ja suurella kärsivällisyydellä suhtutui pieniin riekkujiin. Ja leikitti Selman siinä kuin Poppiksenkin. Oma ihana ensimmäiseni <3




Meillä on ollutkin tässä kohtuu rauhallinen lauantai-ilta...

Aamurata

Käytiin pyöräyttämässä Sohvin sekä Lindan ja Topiveljen kanssa aamuinen agitreeni. Selkeä, helppo rata. Kasvattelin Sohville lähdössä kierroksia ja juoksin radalla itse kovaa ja saatiinkin vähän parempaa vauhtia tänään, jopa haukahteli muutaman kerran mennessään. Vieläkin pinnoilta lähdöt on aika laiskoja ja lönköttelee hetken ennen kunnon vauhtia. A:lta tuppasi valumaan alas. Hyvää tänään oli startissa pysyminen, kohtuullinen vauhti ja estevarmuus. Huonoa oli jälleen kerran häiriöherkkyys toisen kentän tapahtumista, Sohvi lähti kaksi kertaa kesken radan möyhkäämään portille. Niin ärsyttävää :(

Linda ja Topi tekivät tasaisen hyvää ja varmaa työtä. Topilta menee nykyisin rengas radalla jo tosi varmasti. Vieläkin tuppaa Topi olemaan Lindaa nopeampi, eli koira ehtii katsomaan pitkän tovin vieressään juoksevaa ohjaajaansa ennen kuin tämä tajuaa ohjata seuraavan esteen. Mutta virhettömiä ratoja tuo kaksikko tarjosi tänään, hyvähyvä!

Tein väliin pari kevyttä keinuharkkaa maksipöydältä. Keinun liikkuessa hermoilee vielä, mutta keinun paukahdettua alas, liikkuu itse rohkeasti esteen loppuun. Tätä pitäisi vaan tehdä enemmän.

Loppuun kevyet lenkkeilyt Topiveljen kanssa. Topi ei vielä osoittanut kiinnostusta Sohvia kohtaan, mutta Sohvin muusta käytöksestä (tolkuton kiinnostus tuoksuista ja lisääntynyt merkkaaminen) päätellen, odottelen juoksuja alkavaksi lähiviikkojen aikana.

Linda ja sisarukset.

perjantai 24. helmikuuta 2012

"Mummolassa"

Pakkailin Poppiksen illan autoharjoittelua varten kyytiin ja huristelin äitiäni moikkaamaan. Kun emme lapsia ole hankkimassa, niin onpas edes tarjota näitä karvaisia lapsenlapsia :D Sohvi pääsi sillä aikaa kunnon lenkille Mikon kanssa.

Autoilu yksinkin meni Poppikselta hyvin. Mennon tullen piippailli tylsistymistään ensimmäiset kilometrit, mutta kun en ollut huomaavinani, niin söi hetken luuta ja sitten nukkui kuin ellun kana loppumatkan. Hyvähyvä. Poppis paistatteli hetken mummolan ihailussa. Pissasi vieraskoreasti vasta pihalla ja oli muutenkin mallikelpoinen nassikka.

Ainiin. Aamulla pihapissojen aikaan naapurin iso Poju-rotikka käveli ohi ja eikun tutustumaan. Nostin Popparin syliin ja koirat löivät aidan yli kuonot vastakkain. Pompulan häntä alkoi villisti vispaamaan ja pikkuinen oli oikopäätä kiipeämässä aidan yli jatkamaan tutustumista lähemmin. Kiipesi lumen mataloimalla aidalla nimittäin niin näppärästi, että tuota täytyy oikeasti alkaa vahtaamaan pihalla. Vikkelä pieni otus.

Muutenkin näiden 5 d perusteella alkaa näyttämään siltä, että Poppari tulee tarjoamaan meille kovemman palan purtavaksi kuin Sohvi aikoinaan. Joku joskus sanoikin, että Sohvi on ollut niin helppo eka koira, että meille on ihan oikein saada oikea riiviö taloon. Klups.

Lumitöissä

Mikko teki lumitöitä pihalla tytöt seuranaan.




Ihanaa, vieraita, ihanaa

Sari, Mellyn Mamma, kävi kylässä. Toi tuliaisia, sylitteli ja pusutteli tasapuolisesti molemmat koirat. Molemmat tytöt oikein roikkuivat Sarin kimpussa. Poppis nuoli naaman silmälaseja myöten ja puri korvasta. Oli ihana nähdä, saa tulla pian uudestaan.




Auvoisaa autoilua muttei aamua

Eilen aloitettiin autoilu. Autoon asennettin häkki, joka kiinnitetään paikalleen. Sohvi pakotettiin opettajaksi samaan häkkiin. Ajeltiin lähimarkettiin. Ei niin mitään ongelmia, Poppis tuskin tajusi höösämiseltään edes autossa olevansa. Matkan aikana syötiin luuta ja kiusattiin isosiskoa. Kaupalla hyödynsimme hälyisää parkkipaikkaa, jossa teimme lenkin (ja pissat!). Odottelu häkissä meinasi vähän kyllästyttää, joka myös ilmoitettiin suuriäänisesti. Sohvi huokaili vieressä. Pirpana saa nyt pentuaikansa matkustaa häkissä, vanhempana myös valjaissa sekä verkolla eristetyssä farmarin takaosassa. Autoilua pyritään opiskelemaan nyt tiiviisti.


Tänään oli sellainen aamu, että koko perhe oli jotenkin eri rytmissä. Olin heränyt 03 ja 05 viemään makkarissa hiippailevan pennun pissalle, joten herätyskellon soidessa ei omakaan vireystila ollut parhaimmillaan. Mikään ei oikein edennyt sujuvasti, kahvi jäähtyi kolmeen kertaan kuppiin, kakat liisteröityi mattoon, pikkarainen himosi kaikkea ei sallittua, koirat söivät eri aikaan, Sohvi ei halunnut ulkoa sisälle ja miljoona muuta pientä ärsyttävää asiaa. Tällaisina hetkinä mutisen, että kuka kumma keksi ylipäänsä hankkia meille koiria, ja vielä kaksin kappalein. Mies ei edes vaivaudu vastaaman, pussaa kaikki järjestyksessä (minä, Sohvi, Pompula) ja lähtee töihin.

Juuri sopivasti Kasvattaja-Taru oli päivittänyt bloginsa ja toivotti pentujen perheille hyviä hermoja ja huumorintajua niihin päiviin, kun kaikki ei sujukaan niin auvoisesti. Nämä toivotukset tulevat tänään tarpeeseen.

Nyt isot ja pienet terrierit nukkuvat, keitin uudet kahvit, syvennyn hesariin, huokaan ja nautin hetken rauhasta. Ehkä se tästä taas.

torstai 23. helmikuuta 2012

Pentutapaamisia

Taidamme saada järjestettyä ensimmäiset pentutreffit viikonlopulle, kun Poppiksen siskonplikka Selma tulee meille kylään. Voi hauskuus sentään.

Tarkoituksena siis järjestää säännöllisesti tärskyt Popparin sisaruksille. Alkuun täällä meillä, mutta suunnitelmissa on jatkossa muutkin mielenkiintoiset paikat. Virikeluolaston Hanna jo ehdotteli pentutreffejä luolastolle...

Ajatus tästä tuli siitä, että Sohvihan on tavannut velipoikaansa Topia 9-viikkoisesta alkaen. Sisarukset ovat siis tarjonneet toisilleen samankokoista leikki- ja koiraseuraa koko elonsa ajan. Pulikoivat yhdessä ensimmäiset uinnit ja kiipesivät peräkanaa ensimmäiset agilityesteensä. Niistä on tullut hyviä kaverit ja nykyisin harastavat kaikkea kivaa yhdessä.

Toivottavasti voisimme Poppiksenkin kanssa tavata velipoikaa ja siskoja säännöllisesti. Tuskin maltan odottaa :D

Neliö

Agilityssä tehtiin rataa, johon kului neliön muodossa olevat hypyt, joita sitten kierrettiin edestä ja takaa. Sohvista harjoituksen tämä osa oli kamalan tylsä, kun hyvä vauhti piti hukata turhanpäiväisiin käännöksiin. Saatiin tehtyä rata pari kertaa virheittä, mutta vauhti oli neliössä kävelyluokkaa, vaikka hihkuin ja innostin koiraa hengästymiseen saakka. Alun puomiosuus ja lopun hyppysuora ja kepit menivät hienosti, kun niissä sai juosta täysiiiiii. Kepeissä oli verkko-osioita poistettu jo molemmilta puolin. Ensimmäisen kerran, kun kokeiltiin, niin Sohvi koitti oikoa, loput kerrat menivät jo ihan ookoo. Kannustustapa viereltä aiheuttaa vielä vähän päänvaivaa. Sohvi alkaa helposti katsomaan minua, jos sanon Hyvä!, joten verkottomissa kohdissa tyydyin sanomaan neutraalisti Kepit!, jotta sain koiran jatkamaan suoraviivaista menoaan.

Muutkin koirakot (Topi ja Altsu) takkusivat neliössä, mutta välipalkkausta lisäämällä innostumista saatiin lisää. Sen verran hinkhink-osastolta tuo kuitenkin tuntui, että kun Minttu ehdotti tuleviin lauantain ylimääräisiin treeneihin neliötä, niin hänet äänestettiin auttamatta paitsioon :D Minttu ei siis pääse meitä piiskaamaan lauantaina, joten me aijotaan vetää tukkaputkella suoraa rataa, lällälllällää....

Junnuja ei tällä kertaa ollut mukana, mutta Petsku-vetsku kävi vähän hurvittelemassa Mintun kanssa esteillä. Voi elämä sitä onnea, kun Pete pääsi tekemään muutamia hyppyjä ja uskalsi mustaan putkeenkin.

Pikkarainen oli sillä aikaa pitänyt Mikon kiireisenä täällä kotona, ja pääsi vielä kotiuduttuamme remmilenkkiharjoitukselle. Vastaan tuli naapuruston kiltti ja arka pinseri, joka väistää Sohvin, mutta uskaltautui tekemään tuttavuutta pennun kanssa. Ja turha kai mainitakkaan, että Poppiksesta kaikki oli taas NIIN ihanaa. Ei malta ollenkaan kävellä lenkillä, vaan kaikkialle pitää ehdottomasti juosta.

Tänään koirat jäävät ensimmäistä kertaa muutamaksi tunniksi keskenään, kun käyn kaupungilla. Mikko kävi eilen hakemassa lisäportteja, jotta tarvitaessa saamme koirat erotettua toisistaan. Muuten tarvetta ei olisi, mutta pelkään, että Pikkarainen rupeaa aikansa kuluksi kiipeilemään tuonne sohvalle Sohvin perässä. Sohva itsessään on matala, mutta selkänoja ja ikkunalauta ovatkin jo turhan korkeita paikkoja pienelle rämäpäälle.

keskiviikko 22. helmikuuta 2012

Luu-buffet

Tässä vielä näitä luunsyöntisessioita:



Äsken tehtiin päivän ensimmäinen yhteislenkkiharjoitus, joka meni mainiosti. Naapuripihan haukkuvat belgit jännittivät pientä, mutta siskon perässä uskaltauduttiin ohi. Metsän puolella pieni pääsi juoksemaan vapaana ja lirautti siinä pissatkin emäntänsä suureksi tyydytykseksi. Sisälletulohepulit ja nyt maistuu ruoka.

Isoja pieniä tyttöjä

Poppis pääsi eilen saattamaan Sohvi ja Pipsaa isojen tyttöjen lenkille. Pipsa oli Poppiksesta mahdottoman ihana, vaikka Pipsa ei alkuun edes tajunnut koko tirriäistä. Vasta hetken matkaa edettyämme Pipsa hätkähtäen tajusi, että juma toihan taitaa olla koiranpuolikas, jonka jälkeen kävi uudelleen esittäytymässä ja kertomassa, että on jo isompi tyttö. Poppis vain höyrysi menemään, ihanaaihanaa, kaikki on niin ihanaa. Kulki mahdottoman reippaasti hihnassa eikä millään olisi halunnut kääntyä kotiin. Paitsi kun Mikko kaivoi taskusta namit esiin, niin suunnanmuutos olikin jo helpompaa.

Pitäisi varmaan aktivoitua tuon Popparin sisäsiisteysasian kanssa. Nyt isoin osa osuu paperille, osa saadaan ulos ja osa menee lattialle. Ulkona on vain vielä niin mahdottoman jännää, että meinaa tarpeidenteko pieneltä unohtua. Unien jälkeen onnistumisprosentti on erinomainen, muuten menee vielä arpapelinä. Ja tietysti minä vähän huolin tuosta kylmästä enkä raaski pientä kovin pitkään siellä seisottaa. Tai se siellä mitään seiso, vaan viipottaa rohkeasti omia polkujaan minä jo välillä huolissani lipsuttimilla liukastellen perässä :)


Sohvi tuntui nauttivan eilisestä aikuisesta lenkkiseurasta ja koirat saivatkin juosta ja möyrytä vapaana. Pipsa menee tänään sterilointiin, ja täällä pidetään peukut ja tassut tanassa, että kaikki menisi hyvin ja saisimme nauttia Pipsa-neidin seurasta mahdollisimman pian. 

Tänään päästään Sohvin kanssa pitkästä aikaa aksaamaan, katsotaan mitä me vielä osataan. Rata ainakin näytti kimurantilta minun äitiysloman pehmittämään päähäni. Ja kepeistä oli jo verkkoja vähennetty, hui.

tiistai 21. helmikuuta 2012

Penalti

Sohvi on muka toosi kiinnostunut puruluistaan, vaikka normisti ne lojuvat lelukopassa viikkotolkulla. Asettuu jäystämään pennun eteen ja väistelee, kun pikkarainen yrittää tavoitella. Pieni yrittää kaikkia keinoja, hivuttautuen, takamus edellä pungeten, hypähdellen ja turhautuneesti vinkumalla. Viimeisenä keinona syöksyi sohvan alle, otti sieltä vauhtia ja juoksi täyttä höyryä päin Sohvia taklaten koiran kyljelleen. Ja sai kuin saikin luunkin hetkeksi haltuunsa. Toisti vielä muutamaan otteeseensa hienon lähes ryntäyksen tunnusmerkit täyttävän taklauksensa.

Ja näihin ei sitten auta yhtään tarjota jotain miljoonaa muuta luuta tilalle, kyllä se on se toisen suussa oleva joka kiinnostaa.

Sohvihan ottaa nämä ihan leikin kannalta. Silloin kun suussa on jotain oikeasti herkkua, niin elekieli onkin jo jotain ihan toista ja pentu jää suosiolla etäälle. Hienosti ne puhuu koiraa.

Puuro

Ahkeroin ison vuoan (onneksi italialaisia ruokia kokkaava perheenpää omaa valtavan lasagnevuoan) uunipuuroa koirille. Nassikat lupasivat toimia assareina, mutta mutta...

Puuron jaossa pakastepusseihin auttajia oli jo kaksin kappalein. Toinen sai palkaksi nuolla vuoan ja toinen lusikan.





Uusi päivä, uudet suunnitelmat

Uusi päivä käynnistyi hyvin nukutun yön jälkeen klo 05:30 Poppiksen maailmaasyleilevällä aamutervehdyksellä. Pieni poukkoilee vuoroin moikkaamaan kaikki, joihin ylettyy, häntä piiskaa ja pusuja satelee. Sohvi väisteli silmät ristissä innosta pakahtuvaa herhiläistä, mies pyyhki lattiaa lirujen jäljiltä ja minä hihittelin vuoteen reunalla. Ei käy tylsäksi tämä elo.

Kovaa pyöritystä seuraa kunnon nokkaunet. Pieni nukkuisi niin mielellään Sohvissa kiinni. Sohvi vetäytyy pidemmälle, mutta pikkuinen seuraa unenpöppörössä perässä. Unijuna.


Nyt kun kotiutuminen on saatu käyntiin, niin käynnistelemme sosiaalistamisohjelmaa. Eilen opettelimme kulkemaan jo vähän remmissä kotitiellä ja voi sitä menoa systerin perässä. Muutaman kerran Poppis tömäytti takamuksensa tantereeseen, mutta  pienellä houkuttelulla kohta taas kiidettiin töppöset ojossa menemään. Muutama autokin ohitti kolmikkomme sopivasti. Ei ongelmia. Ja naapurintäti lumikolan kanssa tervehdittiin ilman muuta. Muistankin Sohvin kanssa ihan stalkanneeni lähialueelta sopivia kohteita tyyliin "Haa, partamies/rollaattorilla kulkenut mummeli/lastenvaunut/tummaihoinen naapurin basisti/skeittaripoika etc etc, mennääpä tervehtimään". Jos ei muuta, niin sainpa yltiösuulaan maineen ja kohtuusosiaalisen koiran. Lähialueella kulkevien kannattaa jälleen varoa...

Tähän väliin on pakko kertoa eiliseltä lenkiltä kohtaus. Joku setä tuosta naapurustosta ohikulkiessamme alkoi matkia sorsaa saadakseen Sohvin huomion. Sohvi pysähtyi, katsoi sorsamaisesti ääntelevää setää päästä jalkoihin ja sen jälkeen mua, että mikäs tota nyt sitten vaivaa. Ja jatkoi matkaansa. Yritin pitää pokkaa ja pahoitella sorsalle, että minusta se kyllä kuulostaa ihan aidolta... Että kyllä noihin sitä luontaista pidättyväisyyttä tarttuu matkan varrella, vaikkei sitä pentuna olisi uskonut.

Vieraita on lisäksi kutsuttu lähiviikkojen aikana runsaasti kahvittelemaan tai vaihtoehtoisesti tälläämme itsemme kylään tutuille. Eli myös autoilut aloitellaan heti tällä viikolla. Ensimmäisenä koiratuttavuutena Poppis saa tänään tavata Sohvin uimakaverin Pipsan, joka tulee hakemaan Sohvia illalla lenkille.

maanantai 20. helmikuuta 2012

Molski

Tänään puettiin jo trikoot päälle ja ruvettiin painimaan.





Mä tuun peräs


Pentueloon kuuluu ehdottomasti pissakakka-jutut, joten seuraavat kuukaudet höystetään vessa-asioilla. Ulos on nyt pissattu ensimmäistä kertaa kera asiaankuuluvien ylenpalttisten kehujen ja herkkujen. Sohvi katsoi mua kuin vähäjärkistä, kun siinä Poppista ylistelin ja palkkasin mokomasta lirusta. Samoin isosiskon tyrmistys oli sanoinkuvaamaton, kun tajusi vaavan aamulla väkertävän kekoa keskelle olohuoneen mattoa. Käveli tilanteesta jäykin jaloin pois, eikä nyt suostu tulemaan lähellekään tuota kohtaa lattiasta, vaikka on putsattu ja puunattu. Hassu hienohelma.

Taru on vienyt Poppista jo ulos, joten ihan uudesta elementistä ei ollut kyse. Olin kolannut valmiiksi helppokulkuisen alueen tuonne takapihalle, mutta tirriäinen sinkosi isosiskon perään umpihankeen innosta hihkuen. Kiipeili, möyri ja tutki hangessa kuin vanha tekijä sekä kiukutteli ääneen, kun ei kurottelusta huolimatta nähnyt siskonsa tapaan vallin yli. Jouduin lopulta kantamaan vilpertin sisään, kun olisi viihtynyt pihalla vaikka kuinka enkä vielä uskalla näin pientä pitää ulkosalla muutamaa hetkeä pidempään. Kuivattelu pyyhkeellä ja iloiset hepulit päälle. Ja samantien pihalle johtavalle ovelle kinuamaan takaisin ulos. No, onneksi ruoan päälle maistui jo ettoset.

Mihinsämeetmäkintuun.

No voi ei, jäin mahastani tähän mäkeen kiinni.


Miten niin nyt heti sisälle?

Aina näit sun rauhallisia sisälajeja. Meil muuten syödään luita pentuvaiheessa usein kädestä. Ja Sohvi hyödyntää tätä palvelua vielä edelleen.

Mites tonne pääsis?

Mökki

Ja mökkeilyt me aloitettiin kans. Ja sinnehän se sitten nuupahti.


Ensimmäinen yö ja aamu

Niin oli jännittävä ensimmäinen päivä, että yö meni kaikilla ihan nukkuessa. Alkuun Poppis tosin näki niin villiä ja äänekästä unta, että keräännyimme muut sitä ihmettelemään. Muuten nukuttiin hipihiljaa. Voi juma, miten iloinen yllätys. Sohvi on nukkunut penskasta asti kuin tukki yöt läpeensä, joten odotin nyt enemmän piippailua.

Mutta annapas, kun Mikko heräili ja nousi, niin sellainen aamukaruselli pyörähti käyntiin: näkemisenriemua, sata suukkoa, aamuäreän isosiskon huokailuja, äkkiä paperille, oho tuli myös matolle, kamala NÄLKÄ, Sohvi pyysi ulos, no nyt tuli kakka paperille, leikitäänleikitäänleikitään, painia siskon kanssa, varpaita EI saa purra, siskon vuoro syödä rauhassa. Leikit ovat jo siskoilla täydessä vauhdissa. Sohvi menee muina koirina säkkituoliin ja pieni lähtee jo kaukaa väijymään, hiipii hiipii, Sohvi katselee muka muualle, häntä viuhtoo ja sitten pienin säntää suoraan naamariin. Sohvi kellahtelee jo selälleen ja sallii pienemmän rökitellä päällimmäisenä. Saimme Mikon kanssa aamukahvin juotua jossain välissä ja päästin huojentuneen oloisen miehen töihin. Nyt tytöt simahtivat ja kello on vasta kahdeksan. Reipasta huomenta.

Ohjelmassa myöhemmin tänään: ulkoilua pihalla, yksinoloharjoituksia (Sohvin kanssa minipäivälenkille) ja Yrjölän puuron valmistusta.




sunnuntai 19. helmikuuta 2012

Vaauu, mikä TOI on?

Nyt meitä on sitten neljä. Minä, Mikko, Sohvi ja Poppis.

Winterpoppy haettiin nimensä mukaisissa tunnelmissa, sankassa lumipyryssä. Kyseessä tuntuu olevan varsin joviaali kaveri. Autossa puuhaili häntä tötteröllä koko matkan. Pureskeli aikansa kuluksi luuta, metsästi taskustani herkkuja, sääteli ilmanvaihtonamiskuukkeleita ja pyrki tarmokkaasti etupenkille.



Kotiuduttuamme moikkasi hämmentyneen isosiskonsa ja pisteli ison kupin sapuskaa hyvällä ruokahalulla. Mennä tepasteli joka paikkaan ja työntäen uteliaan pikku nokkaansa joka koloon. Ja aina uusia löytöjä seuraa toi vaauu, mikä toi on -ilme. Ja ihan kuin hännässä olisi sellainen vieteri, se ei laske oikeastaan ollenkaan.

Isosisko ei oikein tiedä miten olisi. Seuraa pientä kuin hailaivaa eikä anna hetken rauhaa. Alistaa ja härkkii aika tavalla. Aika inhaa seurattavaa, toivottavasti loppuisi pian. Poppis ei tunnu olevan moksiskaan, tarvittaessa painaltaa sohvan alle piiloon ja sieltä hyökkii minkä ehtii. Leluista ja luista ei ole toistaiseksi tullut sanomista lainkaan. Vain pennun liike ja puuhailu on sitä, mitä Sohvi herkeämättä seuraa. Lepohetkiin olen kuitenkin yrittänyt kiinnittää huomiota. Sohvin lenkin aikana, pikkuinen viimein malttoi tuupertua keittiössä hääränneen miehen jalkoihin, ja nukkui sitten siinä kuin tukki. Ja tämän hetkinen tilanne: Sohvi nukkuu selkänojalla ja Popsy jaloissa, ja kai pentuäikkärillä lasi viiniäkin on sallittua :)



Ihan ensimmäinen pentuoppi pienellä oli jo tullessaan hienosti hallussa, eli Poppis tunnistaa nimensä ja painaltaa kaameeta laukkaa luokse, kun kutsutaan nimeltä (hyvä Taru!). Alan yhdistämään tuohon reippaaseen luoksetuloon hetimiten luoksetulokäskyä ja hyvää palkkiota. Ja pantaharjoite me aloitettiin heti tänään. Pidän alkuun pantaa päiväsaikaan pari päivää oikeastaan putkeen, jonka jälkeen homma yleensä on siinä. Tänään mokomaa kapistusta piti tietty rapsutella enemmänkin.Tänään me jätettiin ulkoilut vielä pienen kanssa väliin, mutta huomenna meillä on jo tarkoitus lähteä tsekkaamaan lähireviirit eli piha tutuksi.

Ensimmäisen päivän jälkeen kaikki hyvin. Vain rauhoittumiseen katson kiinnitettävän tässä vaiheessa huomiota, jotta molemmat saisivat tarvitsemansa lepohetken. Ja me Mikon kanssa myös. Jatkan tilannekatsausta huomenna.

Hurlumhei

Kotiuduimme viime yönä reissusta ja ensitöiksi haimme Sohvin kotiin. Suurkiitos äidille parhaasta mahdollisesta hoidosta. Koirallehan tuo on ihan kakkoskoti. Viikko sitten kun veimme koiran hoitoon se sai ilohepulit heti sisään päästyään, eli ei siinä tarvinnut paljoa erotuskaa potea. Viime yönä oli taas Sohvista niin kiva palata kotiin ettei malttanut mennä nukkumaan lainkaan, vaikka aamuyöntunteja mentiin. Hääri sängyssä pussailemassa meitä, lelukopassa möyrimässä ja ikkunoissa kurkistelemassa. Loppuyön nukkua haalotti jaloissa. Seuraavaksi puramme laukut, teemme viikon lumityöt ja käymme pitkällä lenkillä. Ja sitten levitämme sanomalehdet lattialle ja lähdemme hakemaan uusimman perheenjäsenen kotiin! Onneksi minulla on 1 wk äitiysloma, 9 kk kun ei kuulema myönnetä cairnterrieripennuille, mitä kummaa...

keskiviikko 15. helmikuuta 2012

Täällä Italia, kuuleeko Suomi

Terveiset aurinkoisilta rinteiltä. Päivät ovat kuluneet aamusta iltaan lumilaudan päällä. Jalat ovat jo aikoja sitten sanoneet sopparin irti. Kävimme eilen hieronnassa, josko se siitä taas. Perjantaille on varattu helikopterinosto ylös, joten pakko hellittää vähän. Sohvi on kuuleman mukaan voinut hoidossa hyvin, saanut juoksuhepuleita uudesta lumesta, nukkunut ja syönyt hyvin. Ikävä vaivaa siis enemmän täällä päässä. Rinteissä koiria on näkynyt kaksinkappalein vaeltamassa ja yksinkappalein paikallisessa minimarketissa. Mutta meidän afterbarissa emännöi kissa, jolla silitellessä käynnistyy melkoinen purinamoottori.

torstai 9. helmikuuta 2012

Viimeistä vailla

Maanantaina uitiin Pipsan kanssa. Pipsa viihtyi vedessä, Sohvi enemmän altaan ympäriämpäri juoksemalla. Haki lelun moitteetta muutamaan otteeseen, jonka jälkeen näytti siltä, että ui ite hakemaan, kun sitä sinne koko ajan viskot. Veden lämpötilaa oli laskettu edelliskerroista enkä tiedä vaikuttiko se meidän hienohelman viihtyvyyteen.

Lauhana startannut viikko kääntyi kipakoille pakkasille juuri kun piti suunnata agitreeneihin. Niinpä skipattiin ratahurvittelyt ja tehtiin yksittäisharjoituksia siivekkeiden ympärillä ilman rimoja. Takaakiertoa, välistävetoa, pimeää putkea, pintaharjoituksia, pöytää, keinua pöydällä ja muutamat kepit verkoilla. Meni ihan ok, harjoitusten välillä otti vähän häiriötä muista ja olisi niin mielellään käynyt moikkaamassa vieressä treenannutta velipoikaa. Loppulenkillä piti lämpöä yllä leikittämällä Lucaa.

Laumamme siis kasvaa viikon päästä yhdellä pienellä ja pörröisellä cairntyttösellä. Sappihappotestitulokset sain kasvattajalta tänään ja Poppiksen arvo ok. Kasvattajan mukaan pylleröt voivat kaikenkaikkisen mainiosti ja ovat siis kamalia riiviöitä.

Vielä pitäisi kotiutua täältä työmatkalta ja käydä kokeilemassa kuinka täti pysyy lumilaudalla pystyssä. Sohvi menee ensi viikoksi äidilleni hoitoon, kun me käymme korkeanpaikan viimeistelyleirillä. Siitä sitten suoraan äitiyslomalle. Aika rennosti valmistaudun pentuaikaan, kun vertaa aikaa vajaa pari vuotta sitten kun Söhvelöinen saapui. Kamppeet on jo olemassa ja uskon vakaasti, että apukasvattajasta on apua. Ja Mikko saa fanilaumaansa yhden uuden naisjäsenen.

keskiviikko 8. helmikuuta 2012

Invat

Läpikävin taannoin Söhvelöisen lelukoppaa pennun kotiutumista silmällä pitäen. Lempilelut näyttivät jokseenkin rakastetuilta terrierin tapaan.

Jalkapuoli Strutsi ja silmäpuoli Ankka.

Hyvä puoli on, että ei imuroi noita osia kitusiinsa, vaan on pienestä pitäen sylkenyt ulos. Josta tuleekin mieleen pikku-Luca-vintiö, jota Minttu aina välillä pyytää tyhjentämään mahalaukkunsa sisällön esille ja sieltä sitten kaivellaan mitä mielenkiintoisempia osia ja esineitä. Josta tulikin mieleen muistaa soittaa Tapiolaan ja ottaa Poppikselle täyskasko voimaan heti kotiutumispäivästä alkaen...

tiistai 7. helmikuuta 2012

Popcorn

Blogi ylpeänä esittelee: Prankster's Winterpoppy eli Poppis, jota myös Poppariksi kutsutaan

Kuva Kennel Prankster's
Jos kaikki menee hyvin, niin tällainen paukkumaissi meille pitäisi muuttaa vajaan parin viikon päästä...
Kyseessä siis sijoituspentu, joka pääsee meidän perheeseen rakastetuksi laumanjatkoksi.

sunnuntai 5. helmikuuta 2012

Pienet kullanmurut

Kävimme pentuja kurkkaamassa ja sinne jäi pieni pala sydäntämme. Valinta alkaa olla selvä, mutta odotellaan vielä eläinlääkärin käynti sekä pentujen isän kasvattajan näkemys pikkuisista. Pikkuinenhan tulee meille mitä todennäköisimmin sijoitukseen, kun samaan pakettiin tuntui löytyvän niin jalostukseen kuin harrasteisiin sopivia ominaisuuksia. Kiitos Taru taas kerran.

Mikko otti piiperöistä myös hulvattoman videon. Katsotaan osaanko modata siitä pätkiä tänne.








Sohvi pääsi samalla reissulla kampaajalle, ja hieno pieni otus kuoriutui esiin. Reissun jälkeen agitunnilla oli koiralla jo unihiekkaa silmissä, joten unohdettiin vaativimmat ratakiemurat. Muutama radanpätkä kovasti kehuen ja reilulla palkalla, ja loppuun kepit verkoilla. Keskeltä kepeistä puuttui verkot, mutta ei ongelmia. Otettiin hypyllä ja silti meni tooosi hienosti.

Minttu ja Paavo teki hienosti osin kinkkistäkin rataa. Ei voi kuin ihailla kaksikon reipasta työskentelyä yhdessä, hyvähyvä.