Sohvi on muka toosi kiinnostunut puruluistaan, vaikka normisti ne lojuvat lelukopassa viikkotolkulla. Asettuu jäystämään pennun eteen ja väistelee, kun pikkarainen yrittää tavoitella. Pieni yrittää kaikkia keinoja, hivuttautuen, takamus edellä pungeten, hypähdellen ja turhautuneesti vinkumalla. Viimeisenä keinona syöksyi sohvan alle, otti sieltä vauhtia ja juoksi täyttä höyryä päin Sohvia taklaten koiran kyljelleen. Ja sai kuin saikin luunkin hetkeksi haltuunsa. Toisti vielä muutamaan otteeseensa hienon lähes ryntäyksen tunnusmerkit täyttävän taklauksensa.
Ja näihin ei sitten auta yhtään tarjota jotain miljoonaa muuta luuta tilalle, kyllä se on se toisen suussa oleva joka kiinnostaa.
Sohvihan ottaa nämä ihan leikin kannalta. Silloin kun suussa on jotain oikeasti herkkua, niin elekieli onkin jo jotain ihan toista ja pentu jää suosiolla etäälle. Hienosti ne puhuu koiraa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti