sunnuntai 26. huhtikuuta 2015

Melkein koiranpäivänä

Kisakausi käynnistetty. Koiranpäivän kunniaksi molemmille varattiin pari starttia Parolasta. Onhan se varsin jännää mennä ulkokisoihin, kun ulkokentällä on viimeksi kirmattu syksyllä. Aurinko paistoi ja lämmitti, tunnelma oli pikkukisojen tapaan leppoinen.

Molemmille rekuille oli heti selvää, mikä on homman nimi. Sohvilla kierrokset heitti yli, lähtökäytös oli luokattoman huonoa ja karjui koko radan mitalla. Muuten menivät aikalailla omalla tasollaan. Minä en ohjaajana siihen ihan pystynyt, hidastelin ja varmistelin ja erityisesti Poo katsoo minua radalla todella paljon ja hidastuu ihan silmin nähtävästi.

Anne Savijoki oli tehnyt aika kivat radat, joissa oli höysteenä muutama tarkkuutta vaativa kohta. Poon eka rata kosahti heti alkuesteillä, kun suunnittelemani persjättö oli aivan liian myöhässä, koira väärälle puolelle ja takaakiertoon. Hylly tuli, mutta tuskin Poo sitä huomasi vaan jatkettiin muina koirakkoina loppurata tosi kivasti. Toinen rata oli sujuva perusrallattelu. Kepit olivat kolmas este suoralla hyppylinjalla, ja siihen tosi moni koira ei saanut hiljennettyä vaan kosautti kakkosväliin. Päätin antaa Poon hoitaa homman, ja niin se spurttasi lähdöstä, ohitti minut ja sukelsi ihan ite kepeille. Hyvä tyttö! Varmisteluni loppuradalla hiljensi vauhtia, mutta aika kivalla asenteella maaliin asti. Jäähdyttelylenkillä iloitsin nollasta, mutta en uskaltanut ajan riittävän. Luokka oli pieni, mutta tosi nopeita vetoja ehdin nähdä muutaman. Tulostaululla odottikin yllätys, kun pienipiltti olikin sijoittunut kakkoseksi ja vastaanotti LUVAn. Aika huimaa, kun kyseessä oli pikkaraisen tokat kisat, ekat kisat kakkosluokassa ja viides startti. Etenemä (3,45) ei päätä huimaa, mutta parantunut noista ensimmäisistä kisoista ja tiedän pystyvän tätä vielä parantamaan.

Sohvi nappasi mielestäni aika helpoilta kolmostenradoilta ekalta 10, joista puolet menee omaan piikkiini (kaadoin alkuhässäkässä ensimmäisen esteen) ja toisen nappasi kepeiltä, kun meni ensin tsekkaamaan ratatyöntekijän. Toinen rata oli alkuhässäkkää lukuunottamatta rimavitonen. Tässä päästiin 3s alle ihanneajan, vaikka yksi valssini pysäytti koiran kokonaan ja yksi kaarre levisi ihan överiksi. Muuten mentiin niin kovaa, kun osattiin ja päästiin. Täytyy tuosta käydä tsekkaamassa etenemä, sillä se on nyt meidän nykyistä parasta. Kävin katsomassa 3,94m/s oli meidän etenemä. Lienee paras agilityradan etenemä, mikä meillä toistaiseksi on.

Pakattuani koirat autoon ja lähtiessä ajamaan kotiin huomasin miten totaalisen puhkipoikki olinkaan. Neljät lämmittelyt, neljät rataantutustumiset, neljä vetoa ja neljä jäähdyttelyä veivät ohjaajasta mehut tehokkaasti. Kotona makasin varmaan tunnin saunassa radleria hörppien.

Mennä viikolla jäi raportoimatta Jennan tehistreenit. Montaa kohtaa hinkutettiin ja kun lopulta vedettiin rata puhtaasti läpi, valkku halusi lyödä ylävitoset, kun makasin maalissa maassa läähättäen. Jos en ole aiemmin maininnut, niin J. Caloander on ERITTÄIN motivoiva ope! Yksi huikeimpia, joiden opeissa olemme olleet.

Tänään sataa ihanasti vettä. Sateiset sunnuntait ovat kivoja. Kohta lähdetään rapalenkille cairnien yhteislenkille. Meillä on koirienpäivä vähän joka päivä.

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Rotumestari 2014

Cairnterrierikerho jakoi vuosikokouksen yhteydessä palkintoja mennä vuonna menestyneille, ja kävimme Sohvin kanssa pokkaamassa Rotumestaruus 2014 -tittelin itsellemme. Kerho jakaa josjonkinmoista pystiä näyttelymenestyksestä, mutta kyllä harrastepuolikin sieltä nostaa päätänsä.



Poksun luovutti itseoikeutetusti mentorimme ja vuoden 2013 Agimestari Minttu, joka Paavo koiransa kanssa vei koko Openin voiton.
Kiitämme kerhoa ja jatkamme mittelöissä tänäkin vuonna. Nyt ihan kahden koiran voimin, kun Pookin pääsee starttiviivalle.

Vuosikokouksen yhteydessä oli lihashuoltoluento, jonka piti Petra Niemenpalo. Sohvi pääsi Petran demokoiraksi.



 

Harmillisen vähän juuri kasvattajia oli niin tällä lihashuoltoluennolla kuin aiemmalla kerhon järjestämällä luonnetestausluennolla. Molemmissa on tullut tärkeää asiaa niin kasvattajille kuin jaettavaksi pentujen uusille omistajille. Toki ne muutamat poikkeukset erottuvat hienosti edukseen...

torstai 16. huhtikuuta 2015

Rally-mimmit

Meillä kävi tuuri ja saimme Poon kanssa seuran rally-tokokoulutuspaikan kesäksi. Mehän olemme pari kertaa käyneet rallattelemassa, mutta nyt ensimmäistä kertaa tätä laatua seuran väreissä. Laji on tuntunut aina vähän liian rauhalliselta meille, mutta tekee hyvää meille molemmille vähän keskittyä ja tehdä hommia matalammilla sykkeillä.




Matalista sykkeistä sen sijaan ei voinut puhua eilisissä agitreeneissä, jossa juoksin kahden koiran kanssa ratatreenin melkein peräjälkeen, että hiki tuli. Haidi oli taas kehitellyt meille sellaiset muuvit, että suoritettiin suosiolla pätkissä. Pompulainen oli tosi pätevä pikkupöhiläinen, joka on tosissaan syttynyt tähän hommaan. Päällejuoksut, saksalaiset ja muut vastaavat, joissa koira hyppää minua kohti eivät ole Poon vahvuus, niissä pitää muistaa vielä auttaa koiraa. Kepitkään eivät junnulla vielä vallan mairittelevia ole, mutta vahvistumaan päin.

Sohvi-Söhvelöinen hoiti oman osuutensa ihan kivasti, mitä nyt vähän ottaa häiriötä ympäristöstään, lenkittämällä Heidin kanssa, reagoimalla valkun kommentteihin jne. Minäkin tein parhaani, vähän sorruin huonoon tapaani rynniä esteille, mutta ihan kohtuullisia pätkiä siellä oli ja kivaahan meillä oli.

Sain vihdoin täällä työmatkallani kahlattua viimeisimmän ASB-lehden läpi, ja siellä Agilityliiton hallituksen pj ja agilitytuomari Petteri Kerminen kantaa huolta kisakentillä lisääntyneestä ilmiöstä, jossa ohjaaja osoittaa oman turhautumisensa koiralle. Mä en halua enkä aijo olla osa tätä ilmiötä!

maanantai 13. huhtikuuta 2015

Maalimiesten jäljillä

Rauniokausi korkattiin eilen. Sää suosi ja ilman pitkiä kalsareita pärjäsi.

Ryhmä muuntui tälle kaudelle, kun nyt kyseessä on HSKH:n virallinen raunioryhmä. Yksi kokeneempi koirakko, pari aloittelijaa ja muutama meitä vanhasta ryhmästä. Into Korson radalle oli meillä kaikilla hurja. Poo haki ensin kolme äijää. Eka oli helppo. Tokalla tuuli vei hajun mennessään ja ajautui etsimään väärältä puolen. Ohjaaja jäi hölmösti pyörimään paikalleen ennen kuin koutsi antoi ohjeet edetä. Pookin saatiin näin parempaan kohtaan, nappasi hajun ja kiipesi kasan päälle roskikseen, jossa toinen ukko makoili. Ensimmäistä kertaa maalimiehenä oli isokokoinen mies, joten katsottiin vähän miten juniori suhtautuu. Ei antanut sukupuolen tai koon hämätä, kiipesi melkein Samin syliin. Ja kun sai vielä itse haukata palkkapurkista suuntäydeltä, niin sen jälkeen tämä ukko oli kyllä ihan paras. Vikan löysikin tuosta sitten helposti. Ei halunnut radalta pois.

Loppuaika meni maalimiehenä makoillessa ja istuskellessa piiloissa. Aloittelevia koiria oli hauska seurata, nopsasti pääsivät jutun juonesta kiinni. Kokeneempi koira ilmaisee jo hienosti, joten uutta meille maalimiehillekin.

Pienemmällä porukalla jäätiin vielä opiskelemaan ilmaisua. Sohvi haukkui sekä Minnalle että Mintulle. Minttu irrotti hyvän haukun myös piilolta, jonne koira ei päässyt, joten turhauma lisäsi ponttaa haukkuun. Poosta saatiin pari murahdusta hirveällä jumpalla irti, mutta se on kyllä vielä vaikeaa. Itse en saa sitä oikein millään konstilla haukkumaan.

Tästä se taas lähtee.

Lauantain vietin seuran kisoissa tulospalvelua hakaten. Hienoja ja hauskojakin suorituksia nähtiin, vaikka kolmosluokkalaisia minejä seurasin. Parasta oli nähdä hyllyttäneen koirakon saapuminen maaliin ratkiriemukkaana ja ohjaajan kauniisti koiraansa kiittäen. Niistä tuli erityisen hyvä mieli. Jos vaikka tällä iloisella mielellä kisakalenteria selaamaan. Kilpailumotivaationi katosi oikeastaan kokonaan, kun Sohvi nousi kolmosiin ja Poo kakkosiin. Ehkä alitajuisesti tiedän, että olemme saavuttaneet maksimin :D

keskiviikko 8. huhtikuuta 2015

Hapoilla

Olipa jäätävät Jennan tehistreenit. Tulihan tämäkin kerta vastaan, että ohjaajan jaloista ei irtoa enää liikettä. Vika suora edessä, koutsi ja yleisö kannustaa, koira tulee tuhatta ja sataa, ja yritän juosta minkä pystyn, eikä mitään tapahdu :D

Huisa putkirallattelu.



Tutustuin rataan vähän sanantyyppisesti kuin nuo nopeiden koirien ohjaajat, mutta Jenna ei ollut ekaan koitokseemme tyytyväinen. Haluttiin mun liike mukaan lisäämään koiran liikettä, eli juostiin aika paljon. Välillä vain vaihdettiin suuntaa ja sit taas mentiin.

Juniori meinasi pakahtua häkissään, joten pääsi viereiselle kentälle tekemään keppejä (kohtuulliset), hetsauspuomia (hyvä), pussia (ei moitetta) ja keinua (huono). Vitsi, kun toi keinu pitäisi aloittaa alusta, mutta kun en itsekään oikein tykkää mokomasta esteestä. Stiplujahan siitä harvoin tulee, mutta hidas kuin mikä se molemmilla on.

tiistai 7. huhtikuuta 2015

Tuliaiset viidakosta

Näistä maisemista terveiset.

Singaporen cityä. Siisti kaupunki. Ja kuuma. koko ajan oli kuuma. Paitsi sisällä.

En ole eläintarhojen ystävä, mutta Singaporen sademetsämäinen häkitön eläintarha oli tehty niin luonnonmukaisiksi kuin se noissa olosuhteissa on mahdollista.



Toinen päivistä käytettiin eläintarhan reissulla ja toinen Marina Bayn Garden by the Bayn 100 hehtaarin puutarhassa. Lisäksi tutustuttiin Chinatownin ja Little Indian ruoka- ja juomakulttuuriin. Orchard Roadin ostospiina sivuutettiin yhteistuumin.

Mutta tokihan tuliaiset naperoille piti hankkia. Hurjista tassuista irtosi iloa...





sunnuntai 5. huhtikuuta 2015

Hevosenkarvat omassaan

Hei vaan hei. Viime yö meni matkustaessa ja makoisasti nukkuessa Singaporesta Frankfurtiin, jossa nyt odotellaan ja odotellaan paluulentoa kotiin. Olipa ihanan raikas +3C tuon viidakon jälkeen. Lähtöpäivänä paukutti yli 30 astetta ja oikein mukavalla kosteusprosentilla. Huuh, toivottavasti mun kesähelteet oli sit tossa. Muuten reissu oli kyllä tekemisen arvoinen. Loistoseura, mielenkiintoisia kohteita, aasialaista ruokaa, paljaita varpaita, mielettömän hyvää palvelua, ilmastoituja tiloja, kuubalaisia rytmejä ja rommicocktaileja ja lopullisena pitkän lentomatkan pelastuksena täysin vaakatasoon kääntyvät istuimet. Menomatkan valvoin turbulenssia irvistellen, mutta viime yö oli tasaista kyytiä ja 8 tunnin yöunet.

Nyt sitten tapetaan tosissaan aikaa täällä loungessa. Onneksi netti laulaa ja agi-ja heppakirjoja pakattu kasa mukaan. Jatkossa tallintaustat täältä:

Pustan Prinsessan Ikioma Blogi

keskiviikko 1. huhtikuuta 2015

Aprillia

Kun tämän tekstin ajastimella julkaisen, olemme jo koneessa. Matkalla kauas. Juhlimaan. Tämä on yllätys Ystävällemme, joten tästä jo kuukausia suunnitellusta ei ole pystynyt yhtään hihkumaan.

Pienet korvat hoituvat äidilläni. Isompi sijaisperheessä sekä luotettavien liikuttajien käsissä.

Palataan, kun aikaerosta toetaan. Maapallon toiselta puolen seuraavaksi....