lauantai 30. marraskuuta 2013

Agendalla tänään

Aamulla oli ihana lenkkeillä kunnon pakkasessa. Kaikki heräsivät kunnolla ja loppulenksu hölkättiin, että saatiin lämpöä lihaksiin. Pomppu jäi ruokakipolle, mutta me käytiin Söhvelöisen kanssa aamutreeneissä.

Teetin kanssatreenareiden iloksi Sepon maanantain radan. Sohvi osasi tutut kiemurat ja leppoisasti otettiin pari kiekkaa. Kaksi kertaa kepit ja kaksi huikeaa sisäänmenoa jarruineen päivineen. Loppuaika hinkattiin muita ohjaajia. Ihanat lenkit jatkuivat pakkasmetsässä kavereiden kanssa.

Nyt ehti käydä kaupat, lukea ASB-lehden (taas hienosti cairneja tekstissä ja tuloslistauksissa) ja syödä lounaan perheen kanssa. Vielä hetki Popparin kanssa temppuja; peruutus, ohjaajan kierto, nouto, ja koirat korttelilenksulle. Jonka jälkeen pitääkin ottaa suuntima Ojankoon kisatalkoisiin.

Huomenna nukutaan pitkään ja kirmataan yhteislenkki koirametsässä. Paitsi Pops, joka jää kotiin mököttämään. Lienevätkö pikkaraisen viimeiset juoksut. Kasvattaja on käyttänyt viisasta harkintaa ja päätyi luopumaan jalostussuunnitelmista Poppiksen osalta. Lillerilalleri siirtyy pian kirjoissakin meidän omaksi koiraksi. Kuin omaa sitä tosin on pidetty 9-viikkoisesta alkaen :) Tämä kuitenkin tietää sitä, että steriloin neidin keväällä, maaliskuulle olisi leikkuri varauksessa. Viikkiin vien, kun olen ollut erittäin tyytyväinen YESssä saamaani palveluun ja asiantuntemukseen.

torstai 28. marraskuuta 2013

Omat namut

Omatekemät palkat on nyt tositoimissa testattu ja erinomaisiksi todettu. Helppoa ja hyvää, ja ennen kaikkea ilman turhia lisämömmöjä ja yletöntä suolaa. Säilyvyys lyhyt, joten pakastus erissä ja nopsa käyttö sulatuksen jälkeen.

Lyödään läjään:

noin 500 g kalkkunan/broilerin jauhelihaa
pari egua
noin 1 dl korppujauhoa
vähän juustoa
hippunen merisuolaa

muotoile vapaasti ja paista 200C noin puolituntia


Arvatenkin puuhailujani seurasi pari innokasta assaria...

Koostumus hyvä, ei murentunut liikaa.
Testaus tehtiin tällä radalla, joka sisälsi muutaman takaakierron. Koira osasi moiteetta, ohjaaja treenasi omia pyörteitään enemmänkin. Näistä harkoista löytyy raakaa videomateriaaliakin, katsotaan onko julkaisukelpoista...

 
 
Tässä radan alku (1-4), en vielä luota putkierotteluun, joten saatteelen aika pitkälle, jonka jälkeen tuleekin kiire pakkovalssaamaan.. Juoksin alkuun kilpaa koiran kanssa tuonne pakkovalssille, mutta tässä ehdin jo ehkä vähän edelle...
 

 
Loppurata. A:n unohdan ohjata, mutta Sohvi paikkailee, minkä kerkeää. Radan ulkopuolelta kuuluva kannustus kuuluu staffiharjoituskavereillemme.
 

Kirjoja ja kansia

Olen nyt kuullut niin paljon hyvää tästä opuksesta, että taidan ostaa sen itselleni pukinkonttiin.



Kirjakaupan ehkä kaunein kansi oli kuitenkin:

Nytkö se aikuistuu?

Pomppu päräytti nyt ne juoksut käyntiin. Onneksi ehtivät loppumaan ennen syntymäpäiväriemuja sisarusten kanssa.

Mikko kysyi eilen, että joko se Pompula nyt sitten aikuistuu vihdoin?! Olen joskus todennut, että varsinaisen pentuvaiheen voi ajatella päättyvän ensimmäisiin juoksuihin. Nämä ovat Popparin kolmannet ja edelleen toivoa sopii :D

tiistai 26. marraskuuta 2013

Kuntoilun merkeissä

Kiireisen etätyöpäivän katkaisi koirien kuntokoulu, ensin aurinkoiset päivätärskyt tuttujen kanssa Pitkäkosken koirapuistossa, isojen puolella. Juoksu- ja loikkatreenejä.

Sitten lepo.

Ja illaksi uimaan Hyvinkäälle. Lelunhakua ja uimapyrähdyksiä. Pakkasten kunniaksi plikat pääsivät uinnin jälkeen ihan föönattavaksi. Molemmat onnesta soikeena kiemurtelivat lämmössä.

Pian aloitan Annen kokkikoulun. Sain uuden, hyväksi kehutun reseptin koirien palkkionameiksi ja kävin äsken ostamassa pari boksia broilerin jauhelihaa. Palaan, kun tiedän lopputuleman...

Pomppu näyttäisi käynnistelevän juoksuja. Saas nähdä onnistuuko suunnittelemamme syntymäpäivävastaanotto kk päähän...

maanantai 25. marraskuuta 2013

Maanantain sport

Kuntosalin kangistamin jaloin Sepon radalle. Treenikaverit tarjosivat joulutorttuja, nammam. Päätin, että tänään en pakkaa ohjaajan sähläystä matkaan. Otin mahdollisimman rauhallisesti, keskityin katsomaan koiraa ja ohjasin joka esteen. Selvittiin maaliin. Eka kiekka ei toki ollut kovin kaunis, mutta kun otin Sepon opit matkaan kakkoslenksulle, niin parani.



Poispäinkäännöksiä (6-7) tehty aiemmin vain muutaman kerran putkilla, nyt harjoituslistalle hypyt. Opin pitämään koivet etiäpäin saksalaisessa (3-4-5). Keinu ja kepposet hyvät. Otan tämän matkaan lauantain omatoimivuorolle, oli niin kiva rata. Junnukin pääsee kokeilemaan.

Kulmahammas

Mur. En pidä etuilijoista, epäoikeudenmukaisista toimintatavoista enkä "meillä on ollut tapana" -asetelmista. Arvostan reilua, reipasta ja avointa tapaa tehdä hommia, pyyteettömyyttä ja yhteen hiileen puhaltamista.

Minulla on vahvat kulmurit, joita väläytän pelotta, jos on tarve. Toivottavasti ei tarvitse kuitenkaan näykkäistä. Olen aavistuksen huonolla tuulella, joten kamalasti ei nyt kannata ärsyttää.

Lääkkeet loppu

Antiseerumi pentukuumeiluun on loppumassa.


Aika-ajoin annostus lipsahtaa liian matalalle ja huomaan selailevani katse lasittuneena erinäisiä rotusivustoja.


Vesikoirasivuja totuttuun tapaan, nyt uutena staffien rotujärjestön sivut (tähän lienee syynä Sohvin nykyiset, tosikivat treenikaverit), tutut sheltit, heelerit ja göötit.


Äh, lähettäkää lisäpillereitä ja vähän äkkiä!
 


maanantai 18. marraskuuta 2013

Kalenteriviikko

Ma Sepon agilityakatemia

Juoksua, leijeröinnin alkeita, juoksua, vastakäännöksiä, monta kertaa. Hengästymistä. Itselle muistiin tarkastella omia juoksulinjoja, pitäisi osata juosta suoraan. Kun mennään kovaa, meinaa oma pakka vielä levitä, koira korjaa hienosti. Putkista koira sinkoaa maata kiertävälle radalle ja sieltä sitten ehtiessään katsoo, että minne päin, häh.

Ti Pompun seura-agility

Tehtiin tuota edellisessä postauksessa ollutta rataa. Poispäinkäännöksiä ja sylkkäriä, joita opiskeli  sekä junnu että ohjaajansa. Ensikertalaisiksi meni kait ihan ok. Olen tehnyt jo aiemminkin havainnon, että jos kovasti innostun radalla hihkumaan ja kannustamaan kovalla äänellä, niin Pomppu hämmentyy ja hidastaa tdn minua rauhoittaakseni. Täytynee löytää maltillisempi tapa kehua vauhdissa. Gabin mukaan rengastreeni voisi jo vähän näkyä. Poppiduu haki renkaan aina jos sen ohi käveltiin. Vauhti ei vielä ratatreenissä päätä huimaa, mutta harjoitukset onnistuvat tosi kivasti rauhallisemmalla etenemällä. Katsotaan kertyykö vauhti ajan kanssa vai edetäänkö Poppiksen kanssa radalla maltillisemmin kuin Mamsellin kanssa.

Olen saanut pelottavan aivopierun ja suunnittelen kevääksi tokon alkeita. Se ei tule olemaan edes möllitokoa, vaan suoranaista röllitokoa. Taustalla raunioryhmämme ja ihan paras kouluttajamme Hanna.


Ke Ratsastus

Löysimme nuoren Eddie-herran kanssa mukava flown. Ope keskittyi ratsastajaan ei hevoseen. Menimme koko tunnin ilman jalustimia, ravivoltteja ja laukkaympyröitä. Jalkojen asentoon, pohkeiden käyttöön, ylävartaloon ympyröillä ja käsien asentoon kiinnitettiin erityistä huomiota. Hevonen tuntui pehmeältä ja vastasi apuihin hyvin. Mennä puksutti korvat hörössä koko tunnin. Kuumui aavistuksen laukkaosuuksilla täpätäydessä maneesissa, mutta pysyi juuri lapasessa ja ympyröillä toimi laukassakin kivasti.

Joskus vähän meinaan väsyä yhdistystoiminnan koukeroihin. Virkamiehenä olen suhteellisen tottunut välillä kankeaankin byrokratiaan, mutta myös toiminnan avoimuuteen ja läpinäkyvyyteen sekä hyvään vuoropuheluun. Harmissani seuraan motivaationi hiipumista...

To Sohvin seura-agility

Nojopas. Tehtiin suosiolla kiemurat pätkissä (1-5, 6-11, 11-17). Sohvi handlaa päällejuoksut aika hyvin, mutta meitsiä kylmää. Alun lähtö hyvä. Kuumeni vasta treenin puolivälin ja otti häiriötä viereisiltä kentiltä ja kommentoi. Tehdessä keskittyi asiaan. Kepit meille hyvät.
Sataa sataa ropisee. Hoidimme muutaman asian Messarin standille, ja samalla Minttu kävi Tatun kanssa lenkillä kanssamme. Ihmeellisesti sade taukosi juuri tuoksi tunniksi. Tarvottiin pimeässä metsässä ja lapset juoksivat sadetakit viittoina lepattaen. Illan lämppälenkillä satoikin sitten entiseen malliin. Itseäni ei sade oikeastaan haittaa, mutta meidän hienohelmat nyrpistelevät pitkillä lenkeillä.

Treenien jäljiltä kotona odotti savuporopiirakka ja lasillinen Beujolais Nouveauta. Mies on palannut työmatkalta. Valvoin myöhään mehuviiniä lipitellen ja olin häpi.

Pe Ratsastus, Ponikerhon saunailta

Aamulla väsytti vähän, mutta silleen onnellisesti. Kuntosali ja ratsastus ovat kipeyttäneet vatsa- ja pakaralihakseni. Auts, miten hyvältä sekin tuntuu. Töissä  tiedossa jotain hämärää työhyvinvointijupinaa, yleensä vähän irvistelen näille konsulenteille, mutta onneksi valtavat hedelmälautaset roudattiin juuri neukkariin. Nautin niistä C-vitamiinokset ja muutun vastaanottavaisemmaksi ;)  Ihanaa alkavaa viikonloppua!

Talliterapia toimii aina. Opiskelimme Jackie B:n kanssa C-merkin rataa. Tallilta koko revohka suuntasi saunomaan, katsomaan videoita tunnilta ja puhumaan heppaa. Olin kahdelta kotona. Ehdin nukkua 5h.

La Agilityn omatoimivuoro

Edelleen onnellisen väsyneenä aamun agiharkkoihin. Jatkoimme sylkkäriharjoituksia ja teimme pientä ratahurvittelua, jolle haettiin puomille vauhtia. Junnu teki lisäksi pussia ja keinua. Sohvi keppeili.

Hetken harkitsin pitkiä päiväunia karvakorvien kanssa, mutta skarppasin ja kävin täydentämässä koirien ruokavarastot Murren murkinassa ja kulutin Sohvin kisalahjakortiti M&M:ssä. En vieläkään löytänyt karvalelua, jonka sisään saisi laitettua herkkuja. Pitänee kädä noita verkkoliikkeitä vielä läpi.

Ehdittiin vielä valoisalla metsään ja koirat pääsivät juoksemaan vapaana.

Su Raunioharkat, Need for Speed -agilityn teemakoulutus

Raunioaamu valkeni jälleen aurinkoisena, mutta kylmä viima sai kaivamaan kerrastot ja toppahousut esiin. Harkat menivät tänään niin hyvin heti ensimmäisellä kierroksella, että päätettiin jättää tänään etsinnät kolmee ukkoon. Sohvi teki tdn parhaimmat rauniohakunsa, ihan muutaman kerran vilkaisi kasoilla minua, mutta jatkoi töitä ilman, että edes ehdin pyytää. Pomppu oli aika lailla yhtä hyvä kuin aina ennenkin. Se ei vilkaisekaan minua, vaan tekee itsenäisesti hommia. Kun löysi ukon pimeän kelan sisältä, niin pysähtyi ja vasta kun tunnisti Mintun, niin uskalsi porhaltaa sisään.

Loppulenkki Kaarinan ja pesueen kanssa ei sujunut ihan kauhean ihanasti. Ensin kaikki koirat sinkosivat jonnekin, jonkun perään. Muut ilmaantuivat melkein heti näköpiiriin, mutta Poppari puuttui! Jätin Sohvin Kaarinalle, jolla ei ollutkaan kuin neljä koiraa ja vauva huolehdittavana ja lähdin seuraamaan polkua, joka oli täynnä sorkan jälkiä. Voi herttinen, kun manailin. Varmaan puolikilsaa etenin ja kutsuin koiraa, niin johan ilmaantui kieli vyön alla. Eikun uudestaa soramontuille. Ylhäällä reitti muuttui ajoittaun melkoiseksi mutavelliksi, joka kuorrutti koirat ja joihin vauvanrattaat upposivat. Melkoisen tetsauksen jälkeen selvisimme takaisin autoille.

Ehdin kotiin häthätää pesemään koirat ja eikun Ojankoon teemakoulutukseen. Tässä vaiheessa vähän jo painoi niin ohjaajalla kuin koirallakin. Kouluttaja katsoi perusratameininkiä kultakin koirakolta ja sitten saatiin yksilöllistä opastusta. Yllätyksenä ei tullut se, että Poppari ei etene minun eteen, vaan etenemä on minun nopeuteni. Irtoamisjuoksuharjoituksia kotiläksyksi. Samoin kehtotti minua rauhoittamaan omaa kannustustani, jotta en vahingossa paineistasi koiraa. Matalampaa ja rauhallisempaa äänenkäyttöä. Voi kiekukaula sentään... Sitten keskityttiin lelupalkkailun kehittämiseen. Koko koulutuksen aikana ei saanut palkata namilla, nami sai korkeintaan olla lelun sisällä. Poppis leikki yllättävän hyvin, myös kouluttajan kanssa. Tavallinen pallo toimi, namimuna toimi, samoin vedettävä reikäpallo. Sai kunniamaininnan pallon "tappamisesta".

Ihan uusi kokemus oli paristokäyttöinen karvalelu, joka heitettäessä aktivoitui ja alkoi liikkua ja pyöriä itsekseen. Lähes kaikki koirista pelkäsivät lelua, mutta Poppis hyökkäili sen kimppuun. Puraisi lelua ja perääntyi katsomaan, että taintuiko jo :D Tilasin lelua maahantuovalta kouluttajalta sellaisen meillekin. Katsotaan jos saadaan Mamsellikin leikkituulelle. Sohvihan ei tunnetusti juuri leiki leluilla, ei yksin eikä kaksin.

Nyt me löhötään kaikki naiset sohvalla ja vaaditaan yhtä lisäpäivää viikonloppuun. Mikko lupasi tarjoilla pian jäätelöä, joten kelpuutetaan se.

Täydennetään täydellä työviikolla ja omilla treeneillä. Ei vapaa-ajan ongelmia. Nyt syvä sisäänhengitys ja polskimaan.

sunnuntai 17. marraskuuta 2013

Kaurismetsällä

Minnan brassipoika Pele järjesti meille turhankin jännittävän jäähdyttelylenkin lauantain agilityn jälkeisellä lenkillä. Koirat kävivät kuumina jo lämmittelylenkillä ja jouduin kytkemään jopa Poppiksen, kun nenä meinasi viedä pienenkin mennessään. Lähdettiinkin jäähdyttelemään vähän toisaalle metsään, mutta taas sama homma. Olin kytkenyt Sohvin jo aiemmin ja nipanappa saimme loput vielä hallintaan, paitsi Pelen, joka katosi niin nopeasti. Pian kaukaa kuuluikin ajohaukkua muistuttava ääni.

Kierreltiin ja kaarreltiin aluetta, mutta ei vilaustakaan Pelestä. Kävin lopulta viemässä omat koirat autolle, tehiin nopsat suunnitelmat ja hajaannuimme kolmen ihmisen voimin metsään. Reilun tunnin kuluttua olimme ehtineet haravoimaan lähimetsikön, tsekkaamaan lähellä olevan suomaisen alueen, tarkastamaan ruokintapaikat ja ällöt supiloukut, eikä edelleenkään pihaustakaan. Tässä vaiheessa soitin Viikin löytöeläintaloon ja ilmoitin karkulaisesta. Minna yritti pysyä rauhallisena, vaikka Pele ei koskaan aiemmin ole tällaista katoamistemppua tehnytkään.

Juttu alkoi purkaantumaan, kun kävin juttelemassa lähitalon asukkaiden kanssa, jotka kertoivat alueella aamusta pyörineestä 5-6 metsäkauriin laumasta. Kehottivat lähtemään tiettyyn suuntaan, jonne kauriit aina kulkevat. Soitin muille etsijöille ja lähdin neuvottuun suuntaan. Ja tadaa, yhtäkkiä Pele seisoo vieressäni. Oli palaamassa kaurismetsältä takaisin. Olipas valtava helpotus löytää koira, joka vaikutti onneksi olevan ihan kunnossa. Suurkiitos myös Tarjalle, joka osallistui etsintöihin omista menoistaan tinkien. Koirakavereita ei jätetä! Illalla tuli vielä viestiä, että koira ei vaikuta edes erityisen väsyneeltä reissunsa jäljiltä, mutta matte on aika puhki...

Ja tässä vielä treenit. Tehtiin junnujen ensiviikon harkkaa. Siinä riitti ihan pähkinöitä isoillekin koirille. Sohvi oli taas ihan liekeissä, kun lepoilun jälkeen pääsi taas kentälle. Supersähikäinen.


Haastavin kohta tuntui olevan 4. hypyn jälkeinen putki, koska koirat lukitsivat herkästi putken väärän pään. Sen sijaan toi 13-16 pätkä sujui yllättävän hyvin. Tiistain sitten kuullaan, miten tuo pitäisi ohjata...

perjantai 15. marraskuuta 2013

Pieni tuurari

Poppari tuurasi eilen Sohvia, jolla lepoviikko kisaviikonlopun jäljiltä. Pieni oli kovin innokas ja teki lämmittely- ja jäähdyttelyradanpätkät sekä isojen radasta esteet 1-3 sekä välistävetoharjoituksen, esteet 6-9. Pakkovalssi toimii koiralle tosi hyvin ja minun pitää vain muistaa olla kunnolla siivekkeen takana, jotta pääsen itse liikkeelle sulavasti. Välistävedotkin pikkarainen osaa, mutta minä vielä harjoittelen etenemään suoraan ja riittävän edellä.


Perjantai pärähti käyntiin. Ratsastusta, agilitya, kummitytön OVO Cup ja talvikaudenavajaiset. Ihanaa viikonloppua kaikille, minä keskityn glögiin ja katsomaan kun muut voikkaa. Joku on käynyt täyttämässä ensi viikon kalenterini, kuka myöntää?!

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Mä tuun ja mä meen

Pikainen kuikkaus täältä työpaprujen alta. Vähän kiireenoloista elo juuri nyt ja monta juttua kesken. Välillä olen käynyt tallilla heppaterapiassa. Auttaa aina, vaivaan kuin vaivaan.

Koirat ovat ottaneet iisisti ja saaneet riekkua keskenänsä. Tai aloitettiin me Popparin kanssa yksi uusi harjoitus, johon liittyy se, että piipahdimme Porvoon reissulla paikallisessa mopokaupassa. Joko arvaatte?

Tavoitteena siis renkaan vahvistaminen itsenäiseksi ja ohjaajasta riippumattomaksi suoritteeksi. Sohvihan hakee ja tekee renkaan hyvin. Popparikin tekee hyvin, jos este on linjalla ja olotila muuten varma. Ei kuitenkaan hae rengasta ja jos joku jänskättää, niin tulee mielummin tästä esteestä puoleltani ohi.

Tämä näkyi myös tässä moponrengasharjoituksessa omalla pihalla. Sohvi tarjosi heti sukeltamista läpi, mutta Pomppu mietti ja tarjosi kaikenlaista ennen kuin osui oikeaan. En siis houkutellut enkä ääniohjannut lainkaan, vain kyykin renkaan vierellä. Ja aina, kun koira meni läpi, niin palkka lensi liikkeen suuntaan. Nyt homma on on koirista ihan huippupuuhaa. Juoksevat renkaan läpi edestakaisin ja palkaa sataa. Ei väliä istunko, seisonko, olenko miten päin koiraa kohden, läpi vain. Seuraava vaihe on ottaa appari renkaalle ja katsoa oman sijoittumisen/liikkeen vaikutusta. Mikko on varmasti intoa täynnä, kun pääsee pitämään moponrengasta pystyssä pihalle ;)

Sepolle ja mentori-Mintulle kuuluu kiitos innoituksesta.

maanantai 11. marraskuuta 2013

Kaunis maanantai

Lauantaina kun valvoin kipeän koiran vointia, juottelin ruiskulla vettä ja maanittelin syömään nutrigeliä sormenpäästä, muistin hämärästi seuraavan päivän agikisat, jotka sillä hetkellä tuntuivat niin kovin merkityksettömiltä.

Sunnuntaina, huonosti nukutun yön jälkeen aamulenkillä hihnan päässä oli onneksi virkeä koira, jolla oli hirrmuinen nälkä päivän paaston jäljiltä. Näyttipä niin hyvältä nähdä juniorin normisähläystä ja herkkujen mankumista. Itsellä olotila oli helpottunut, mutta aika väsähtänyt.

Olin kuitenkin lupautunut kuskiksi kisoihin, joten ei auttanut kuin hajamielisesti pakata kamat ja ottaa suuntima kohti Hyvinkään koirakeskusta. Yassu ja Rocky-cairn matkasivat kisaseurana. Eipä ainakaan jännittänyt kisailut tällä kertaa.

Anne Huittisen kakkosten radat olivat oikein mukavat, mutta jo vähän kimurantimmat. Hyppärillä aloitettiin, kepeille vaikea kulma, jossa kosahtikin. Vitosella ja ihan mukavalla ajalla maaliin. Kakkosrata oli yhtä kääntämistä ja siinä Sohvin alkukiihtyminen kostautui ja koira hyppäsi linjalla olleen pituuden väärinpäin. Loppurata sujuvaa, paitsi, että kepit jälleen kahteen kertaan. Kolmas rata oli täynnä ansaesteitä, kepit sujuivat, mutta väärä putkensuu imuroi innokkaan koiran mukaansa. Iloisesti rallatellen maaliin. Kuulin yleisön kommentoivan maalissa hyvää aikaa, mutta en sitä ehtinyt taltioida. Vauhdin ja innon lisäksi hyvää löysin myös perusohjauksesta, aina niin varmoista renkaista, näteistä ja nopeista kontakteista sekä hallituista keinuista. Harjoituksissa pääpainoa asetettava nyt oikeasti startteihin  (Heidi saa alkaa puhaltelemaan pilliin harjoituksissa, sillä kierrokset nousivat selvästi pillistä) sekä keppeihin radan osana. Keskitytään nyt talven ajan harjoitteluun, mutta molempien kisahermoja tarkoitus kehittää piipahtelemalla silloin tällöin kisaradoilla. Tosi kiva olla kakkosissa, olen meistä ja erityisesti Mamsellista hirveän ylpeä.

Päivän kruunasi kuitenkin Yassun ja Rockyn tosi hienot ja sujuvat radat, joilta parivaljakko pokkasi sijoituksia, kaksi LUVAaa ja SERTin, joilla hupskeikkaa kolmosiin! Yasminin kuvaukset kisoista täältä. Blogi ja taustajoukot onnittelevat tuoreita kolmosia lämpimästi!!

Monta kokemusta taas rikkaampana nautin aurinkoisesta maanantaiaamusta, terveistä koirista ja ihan tavallisesta arjesta.

lauantai 9. marraskuuta 2013

Hyvä vai huono päivä

Tämän piti olla ihan kiva päivä. Ja olihan se toisaalta ja toisaalta ei.

Todettiin aamulla, että kennelyskää on taas liikkeellä. Juuri itsekin tarkastin, milloin pitää käydä noille ottamaan uusi nenäsuihke.

Aamun agit oli ihan kivat. Agiseurakin oli uuttaa ja mukavaa. Pentuagiakin päästiin ihastelemaan, kun pikku-Siiri aloitti putkien valloittamisen. Olisi saanut hauskoja kuvia, kun putken toisesta päästä näkyi Siirin takatassut, joita piti turvallisella alueella ja toisesta päästä ohjaajan varpaat, kun oli kömpinyt putkeen houkuttelemaan koiraa. Kun koira viimein saatiin vapaaehtoisesti putkesta läpi, niin sittenhän homma olikin ihan ok, ja pikkainen teki putkea hurlumhei edestakaisin.

Jäähkälenkki ei sitten ollutkaan niin kiva, kun samainen pikkarainen Siiri onnistui melkein heti metsälenkillä satuttamaan etutassunsa. Koirat viilettivät edeltä, eikä aivan nähty, mitä tapahtui. Mutta kunnon älähdys, eikä enää varannut tassulle :( Iltapäivällä tuli viestiä, että varvasluita oli napsahtanut poikki ja nyt on eläväinen otus häkkilevossa ja tassussa pinkki paketti. Ai että harmittaa :( Tiedetään, että näitä sattuu, mutta silti. Pikaista paranemista Siirille.

Minna piristi ajatuksiani ilmoamalla, että olivat suorittaneet agikisoissa upean nollatuloksen aliaikaan eli tervemenoa Minna ja Pelen kakkosluokkaan. Huikea suoritus, blogi onnittelee lämpimästi!

Agihallilta ajoimme terveystarkkiin Porvooseen. Pomppu oli jo lähtiessä kieltäytynyt namista ja oksensi sitten ajon aikana häkkiin. Joi metsässä riekkuessaan lätäköistä ja ajattelin, että riekkumiseen yhdistettynä aikaansai ykän. Oksensi kuitenkin eläinlääkärillä uudestaan ja vielä kotimatkallakin. Juo onneksi ja otti nutrigeliä ja nyt nukkuu. Mutta tarkkailllahan sitä nyt sitten pitää ja tarvittaessa käväistä näin viikonlopun kunniaksi Viikissä. Ihan tyhmä juttu.

Tarkissakin hyviä ja sellaisia semejä uutisia. Sohvi terve kuin pukki, polvista todettiin, että päivän tiukimmat :) Tämä tietysti ihana uutinen, kun Kasvattajalla pieniä suunnitelmia Söhvelöisen jälkikasvun osalta. Pompulla priimat polvet, mutta silmien osalta todettiin PPM. Kyseessä siis persistoiva pupillaari membraani, jossa sikiöaikainen  silmän kalvorakenne ei kokonaan häviäkään syntymän aikoihin, vaan jää jäänteenä silmään. Popparilla rihma on iiriksessä, mikä tarkoittaa yleensä täysin harmitonta muutosta eikä vaikuta koiran näkökykyyn tai muuhun eloon mitenkään.

Vähän ristiriitainen päivä ja vielä tuo Popparin huonovointisuus päälle, niin vähän vakavampi lauantai meillä. Valoisampaa menoa sinne muualle.

perjantai 8. marraskuuta 2013

Erottelua

Hyvä hyppytekniikkatreeni eilen. Sohvi hyppää teknisesti ehdottomasti paremmin kuin juniori. Käyttää kuitenkin herkästi takaosaansa epätasaisesti. Näitähän mun on lähes mahdoton nähdä ilman tällaista treeniä ja kouluttajaa. Samoin lähdössä koiran paino on tosia paljon edessä, johon sain hyviä vinkkejä harjoitella.

Putki-puomi -erottelua:



Sohvi hakeutuu herkemmin kontaktille, joten putkiinohjaukset tuli tehdä tosi voimakkaasti ja pitää ohjaus riittävän pitkään. Puomille kiipeää sujuvasti, kun nostaa ohjauksen ylös ja lähtee itse pinkomaan. Taidettiin kovasti tsempaten ja voimakkaasti blokaten saada pyöritys läpi :)

Ohen keppiharjoitukset sisäänmenojen suhteen ok, keskellä muutama hairahdus. Reippaan sisännmeno jälkeen minun pitää vielä aavistus rauhoittaa omaa menoani.

torstai 7. marraskuuta 2013

Jännää tämä jännitys

Ihmettelinkin, kun en ole yhtään jännittänyt viikonlopun kisailuja, ei edes lähtölistojen lukeminen ole aiheuttanut kipristelyä. Vähän vain nauratti nähdä meidät siellä kakkosluokassa. Luulin, että vähän turhankin nopea luokkanousu purki jännitystilani ja nyt voin rauhassa käydä kokeilemassa kakkosen ihmeellisyyksiä ja harjoitella sitten rauhassa.  Tänään kuitenkin löysin itseni selailemasta tuomarinna Huittisen ratoja ja jopas se jännittäjäkin sieltä jo löytyi. En mä osaa tollasta, mitenköhän toikin pitäisi ohjata, tosta me ei selvittäisi ikinä....Asenne kohdallaan, hah.

Agi.fi lehdessä on Teemu Linnan artikkeli ohjauksen yksinkertaistamisesta. Lehteä en ole selausta enempää lukenut, mutta aiheesta käydään värikästä keskustelua Agi.fi -verkkosivuilla. Tunteita herättävä laji. Me menemme tunteilemaan Sohvin kanssa illan treeneihin, hyppytekniikkaa ja putki-puomierottelua lupasi valkkumme Heidi.

tiistai 5. marraskuuta 2013

Hieno pieni koira

Pompun kanssa on ollut kiva harrastaa agilitya. Kun en vielä oikein tiedä onko siitä varsinaiseksi kisaavaksi koiraksi, niin aika rennoin mielin ja löysin rantein on harrasteltu. Välillä pieni kuitenkin väläyttelee, niin kuin tänään. Teki innolla, haki jo vähän paremmin esteille, vaikea persjättökin onnistui, kun ohjaaja ensin uskalsi sen tehdä, kepit verkoilla hienot ja kontaktit aina niin hauskat. Putki-A-erottelussa haki oikean. Hyvänmielentreenit eilisen itsenipistelyn jälkeen. Hyvä pieni Popparini.

Iltalenkillä tavattiin tuossa lähimetsälenkillä ketturepolainen. Tillitteli rauhassa meitä keskellä tietä, vähän väisti metsän puolelle, kun ohitin sen karjuvien terrierien kanssa ja lähti peräämme. Oli pakko jo vähän hushussata sitä kauemmaksi, kun pelkäsin, että nappaa Pompun iltapalaksi. Kaunis eläin oli kyllä ja toivottavasti syö kaikki pupujuupelit lähialueelta.

maanantai 4. marraskuuta 2013

Kriikun kraakun

Ääni ei ole vielä palautunut, joten melkoista kraakkumista Sepon treeneissä. Ei mitään hirveän ihmeellistä menoa meiltä, perushuttua. Niistot toimii, huonoilla valsseilla (eli niitä, joita osaan) koira kääntää huonosti ja lenkittää tosi paljon, kepeillä parit huonot sisäänmenot, putki-puomi erottelussa hakee mielummin kontaktiesteelle, joten putkiohjaus pitää olla vahva ja matala, paino koiranpuoleisella jalalla, käsiohjaus pysyy, kunnes koira putkessa. Kontaktit kivat, vapautin osan heti, osalla seisotin. Oli tarkka tyttö. Takaakierrossa potki hyvin vauhtia.

Onpas sitä surkea ohjaaja, äh. Onneksi koira ei niin vällää, kunhan tehdään yhdessä ja juostaan ja välillä lentää lihapulla kitusiin :D

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

BOT tuli taloon

Nyt se sitten saapui tännekin. Back on Track-verkkoloimi. Kotiinkuljetettuna. Kiitos Lotta (Pro Equus) ja Minttu. Kyseessä siis ns. funktionaalinen tekstiili, johon liitetyt keraamiset partikkelit sitovat kehosta vapautuvaa lämpöä ja heijastavat sen takaisin infrapuna-aaltoina kiihdyttäen verenkiertoa, laukaisten lihasjännitystä ja toivottavasti näin myös ennaltaehkäisten vammoja. Loimea käytetään myös lieventämään tulehdusperäisiä oireita.

Piti ottaa muutama edustava otos Sohvin päällä. Mutta Sohvi nukkui mejäilyjen jäljiltä ketarat kohti kattoa. Pomppu hääräsi omiaan. Puin loimen sille, mutta naperopa huokaisi tyytyväisenä ja nyt sekin nukkuu kuin tukki uusi mantteli niskassaan. Saiskohan ton kieputettua oman kaulan ympärille, jos vaikka auttaisi tähän raakuntaan.

Huomenna loimi jo tositoimissa ennen ja jälkeen treenin. Ja uinnin jälkeen kylpytakkina :)

Käheää Halloweenia

Pahuksen viirus päätti kiinnittyä kurkunpäähän ja ääntä lähtee enää kuiskaamalla. Koirilla päät alkaa kummastuksesta pyöriä, kun yritän puhua jotain.

Eilisissä aamuageissa kulki onneksi vielä ääni, ja päästiin Popin kanssa muistutteleman kontakteja alla olevan mukaisesti.

 
Puomille haettiin vauhtia lisää. Keinu edelleen erillisenä esteenä. Yllätyksen ipana kuitenkin järjesti erillisessä keppihrjoituksessa, pujottelemalla ensimmäistä kertaa puhtaasti ja ilman avuja 12 keppiä. Oho! Kävellen rauhallisesti menee, mutta silti palat alkavat loksahdella paikoilleen.
 
Tässä vertailuksi Sohvin nykyiset kepit. Vähän on tullut vauhtia lisää ja rytmittää jo paremmin alusta. Vedättämällä saan vauhtia lisää, mutta myös virheitä herkemmin.  
 

Iltapäivällä käytiin tekemässä jälkiä uusiin maastoihin Sipoonkorven Hindsbyn puoleisiin metsiin.
Kohta pitäisi käydä ne ajamassa. Onneksi tuossa lajissa ei tarvita meikäläisen ääntä. Melkoista pihinää enää irtoaa. Mikko lähti työmatkalle ja käsi- ja häntäpari kävi kentällä heiluttamassa heipat. Tytöissä olisi taas pärjättävä viikko.

Pyhäinpäiväviikonloppuna olen lisäksi sytytellyt kynttilöitä ja muistanut. Vähän herkistynyt muistojen äärellä, mutta vielä enemmän hymyillyt.

perjantai 1. marraskuuta 2013

Marraskuu

Aamulla satoi. Tykkään sateen ropinasta katolla. Sadevaatteet päällä lenkillä. Sohvi huokaili alkumatkan, mutta piristyi metsässä. Otsalamppua tarvitaan nyt aamuisinkin poluilla. Pari sinnikästä työmatkapyöräilijää ja yksi juoksemassa koiran kanssa. Muuten tarvottiin keskenämme. Kumpparit jalassa töihin, korkkarit kassissa. Mä en vaan voi tälle mitään, mutta syksy on musta vaan niin ihanaa.

Töissä cairnkalenterin marraskuun pikkukuvassa kurkkaa Sohvi. Kuva syksyltä 2011.



Päässä soi Heikki Salo, tässä teillekin korvamato:

Ohi syyskuun
läpi repaleisen lokakuun
kaipuun kaljakori kilisee
yli taivaan
päivät niinkuin varisparvi
raahautuu
 
Mua vaivaa
ikävistä ikävin
milloin beibi palaat takaisin
etko tiedä
voi yksinäisen miehen viedä
marraskuu