perjantai 31. joulukuuta 2010

Uusi Vuosi

Hyvää Uutukaista vuotta 2011 kaikille Sohvin kuulumisia seuraaville. Meillä vuosi vaihtuu kotona pienellä ystäväporukalla. Muutama paukku on jo kuultu eikä niitä juuri ole noteerattu. Yritän itse käyttäytyä aivan kuin ei mitään, vaikka hampaita nirskuttelenkin niiden paukuttelijoiden päänmenoksi...

Tänään on vietetty paljon aikaa ulkona, keli oli mainio ja ehdittiin tavata useita koiratuttuja. Kuva otettu äskeisen Sohvin ja göötti-Danin tunnin lumipainin jälkeen. Danin turkkiin ei lumi kiinnittynyt ollenkaan, mutta Sohvi oli kuin lumiukko.

torstai 30. joulukuuta 2010

Uimakoulu

Tänään suunnattiin Sohvin ja veljensä Topin kanssa pentu-uintiin Hyvinkään koirauimalaan. Kokemus oli huima. Jo itse halli on melkoinen elämys, kaikenlaisia koiria ja paljon ääntä kaikuvassa hallissa, trooppisen kostea ja lämmin ilmasto, liukkaita pintoja, iso uima-allas, föönien kakofoniaa.

Onneksi meidän pienet ja rohkeat terrierimme tepastelivat rintarinnan keskelle uimahallin säpinää. Hetken ihmettelyn jälkeen koirat suihkuun, liivit päälle ja uimaopen ohjastuksessa altaalle. Veteensaatto oli rauhallinen, mutta päättäväinen. Ei houkuttelua eikä maanittelua, koirat nostettiin ilman suurempia seremonioita veteen ja vedessä oleva uimaope kulki koirien vierellä niiden uidessa altaanmitan. Ja me omistajat kuljimme altaan viertä edellä ja kannustimme pieniä vesipetoja.

Alkuun koirista näkyi pienoinen kauhu ja uinti suuntautuikin altaan reunoille poispääsyä hakien. Lempeän päättäväisesti ope kuitenkin ohjasi uimasuuntaa ja komensi koirat tiheällä tahdilla takaisin altaaseen. Alkukömpelyys vedessä muuttui nopeasti sujuvaksi kauhomiseksi ja pennut oppivat kääntymään ja muuttamaan suuntaa vedessä. Aluksi koirat uimaopettelivat perusteet yksin, mutta loppumatkasta polskivat jo yhdessä. Ja viimeinen altaallinen mentiin jo ilman kelluntaliivejä.

Tällä kerralla molemmat joutuivat keskittymään täysin tähän uuteen elementtiin eikä pallot ja muut lelut vedessä vielä kiinnostaneet. Pelon vähenemisen huomasi Sohvista muun muassa siitä, että altaasta noustuaan ei enää pyrkinyt mahdollisimman kauas vedestä, vaan koira jäi hengailemaan altaan reunalle ja seurasi myös muiden uimasuorituksia kipittäen vieressä. Samoin seurasin indikaattori-häntää: kun koira uinnin jälkeen nousi altaasta, se ravisteli, jonka jälkeen häntä sojotti heti kohti kattoa. Yes.

Myös Topi ui hienosti, loppua kohden huimasti parantaen ja viimeisellä vedolla siskonsa ohittaen. Topi tosin ei vielä ihan osannut päättää oliko uiminen hauskaa vai kamalaa. Ja viimeinen pisara veljelle oli föönaaminen, siihen jätkäpätkä ei suostunut enää lainkaan.

Tämä vaatii uusintaa, joten uusi vuoro on jo tilauksessa.

Mielenkiintoinen mesta tämä.
Mitäköhän tuolla altaalla tapahtuu.
Linda ja Topi valmistautumassa omaan suoritukseen.
Tästä se nyt lähtee.
Täältä mä nyt sitten tuun. Ihan itse.
Yhdessä veljen kanssa.
Loppuföönaus.

tiistai 28. joulukuuta 2010

Jos lyöt vielä kerran, niin mä tapan sut

On yksi asia, mitä en siedä lainkaan. En missään muodossa. En koskaan enkä millään perusteella. Se saa mieleni mustumaan ja aiheuttaa syvää inhoa. Ja toivon, että en koskaan, koskaan kohtaa sellaista ihmistä.

Pahoitin syvästi mieleni lukiessani koiranpennun pahoinpitely -tapauksesta tänään.

Eläinsuojelulainsäädäntöä on jo onneksi tiukennettu. Mielestäni sen tulisi olla vieläkin tiukempi, ja eläisuojelurikkomuksesta tulisi aina, siis aina saada eläintenpitokielto. Sellaisen ihmisen täytyy olla peruuttamattoman vajaa.

torstai 23. joulukuuta 2010

Joulukortti

Perhekoon kasvu näkyy myös saapuneiden joulukorttien osoitteissa. Kiitoksia Ystävät Rakkaat!


Lekottelua

Koskaan ei ole niin kiire ettei ehtisi lekotella.






Jouluvalmisteluita

Sohvi osallistui tarmokkaaseen tapaansa aatonaaton joulusiivoukseen ja lahjojen pakkaamiseen.

Vuodevaateiden tuuletusreissulle kannattaa Sohvin mukaan otta liukuri mukaan (?).

Vaihdetaan lakanat

Välipose.
Nää lahjapaperit kannattaa reijittää ensin.
Lahjanarua tietysti myös.
Lahjapaketointia seurattiin tarkasti.

maanantai 20. joulukuuta 2010

Matkapahoinvointi

Meilläpä on ihan yllättäen ilmennyt koiralla matkapahoinvointia automatkoilla. Mehän olemme pennusta saakka reissanneet lyhyitä ja pitkiä matkoja, Sohvi on viihtynyt niin häkissä kuin takapenkillä vöissäkin eikä mitään ongelmia. Nukkuu matkat läpeensä.

Nyt huomasin häkkiin tulleen oksennuksen, ja kun viime reissulla seurasin koiraa, niin siellähän se surkeana istui, kuolasi ja oksensi taas. Tämä ihan lyhyelläkin matkalla. Mitä hemmettiä??  Mikään muu ei ole muuttunut kuin, että juoksut oli välissä ja hormonitoiminta tietysti nyt erilainen. Ja matkapahoinvoinninhan tulisi heiketä iän myötä eikä toisinpäin.

Autoilut kohdistuvat yleensä mukaviin paikkoihin, tapaamaan koirakavereita ja metsälenkeille. Joten vaikea uskoa, että koiralla olisi tässä ollut jokin huono kokemus välissä. Hieman pidempi väli (n. 1 kk) autoilussa tuossa juoksujen yhteydessä oli, mutta aiemmin autoili joka viikko.

Perille päästyään koira toipuu nopeasti omaksi pirteäksi itsekseen, syö hyvin ja leikkii. Ja ainakin toistaiseksi autoon menokin on vielä sujunut. Mitähän ihmettä tässä tekisi. Päätimme aloittaa totuttelun alusta, käydään syömässä namia autossa, ajellaan lyhyitä matkoja mukaviin paikkoihin ja seurataan tilannetta. Toiset kehottavat peittämään näkymän ulos häkistä, jotta vilistävät maisemat eivät aiheuttaisi pahoinvointia, toiset taas kehottavat sijoittamaan häkin niin, että koira näkisi mahdollisimman hyvin ulos. On inkiväärivalmisteita ja D.A.P. -suihketta. Ja ihan matkapahoinvointilääkettäkin, johon en ihan ensimmäiseksi haluaisi turvautua. Toisaalta lääkkeellä kierteen voi saada katkeamaan, ja myöhemmin sitten luopua vähitellen lääkkeestä.

Ähh, toivottavasti ohimenevä juttu, sillä suunnitelmissa on kaikenlaisia matkoja, jolloin automatkailun soisi olevan enemmän mukavaa kuin kärsimystä.


sunnuntai 19. joulukuuta 2010

Kavereitakavereita

Mennyt viikko oli koirakavereita pullollaan. Ensin Sohvi oli kylässä Pipsalla ja loppuviikosta haettiin Pipsa lenkille ja meille leikkimään. Torstaina tavattiin pitkästä aikaa Topi-veli ja kaverinsa Tino-cairn, joiden kanssa lenkkeiltiin ja leikittiin. Ja eiliselle joululounaalle osallistui 8 aikuista, 2 lasta ja 3 koiraa.

Kaikkien kavereiden, lenkkien ja hössötyksen jälkeen, me ollaankin tänään vain käyty aurailemassa metsälenkkejä auki, järsitty luita ja otettu pitkiä tirsoja. Vietetty kiireetöntä sunnuntaita.

Alla potretti eiliseltä sekä potrettia edeltävät asettelut. Kärsivällisestä stailaamisesta kiitos Karolle.

Sohvi, Pinja ja Nyyti

Tulkaapas tänne

Mitenkäs nämä asetettaisiin

Riviin järjesty
Paikallanne nyt!
Yksi karkas.
Seuraavaksi taas päätimme ottaa perhepotretin, johon taas Nyyti nyt halusi ehdottomasti osallistua. Joten olkaapa hyvä, meidän perhe ja ihana-Nyyti.

sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Voittaja 2010

Messuilut jatkuivat. Sohvi edusti tänäänkin ständillä reippaasti, ja rotuesittelyn hoiti mallikkaasti yhdessä cairn-poika Ranen kanssa. Koiranrapsuttelijoita ja rodusta kiinnostuneita riitti tällekin päivälle.
Palkaksi messukoiralle ostettiin iso kasa koirien irtokarkkeja (poronkorvia, kanankauloja, kuivattua maksaa, lammas sticksejä jne namiskusnamiskus). Tänä viikonloppuna me siis saatiin aimo annos näyttelyhärdeliä. Eli sen puolen pitäisi olla hanskassa, kun suuntaamme tammikuussa omiin koitoksiin.

Sohvin kaveri Sylvi nappasi tänään täyden potin ollen pitkäkarvaisten chihujen juniorivoittaja. Onnea Sylville ja perheellensä! Sylvi onkin aina ollut aivan mahdottoman nätti.

Tässä vielä kuvia kerhoständin emännistä; Suvista, Sohvista ja Almasta.


lauantai 11. joulukuuta 2010

Helsinki Winner 2010

Meillä oli ilo ja kunnia osallistua Messarin kansainväliseen koiranäyttelyyn. Pentujahan tuolla ei arvostella, mutta Sohvi edusti Cairnterrierikerhon ständillä ja pääsi isolle lavalle terrierien rotuesittelyssä. Hienosti pieni jaksoi häntä heiluen useamman tunnin messuhälinää. Ja lavalla kulki oikein reippaasti ja iloisesti eli kovasti omana itsenään.

Tässä muutama kuva ständiltä. Sohvi pääsi Kasvattajan hellään huomaan.



Nyt meillä kotona on kovasti rauhallista. Sohvi sulattelee kaikkea kokemaansa unten mailla. Ja huomenna uudestaan!


tiistai 7. joulukuuta 2010

Säänkestävä

Olimme Kasvattajalassa siistimään Sohvin kuontaloa. Resupekasta piti saada edustuskelpoinen neitokainen, sillä Sohvi on saanut kunnian esiintyä Messukeskuksen koiranäyttelyn terrierien rotuesittelyssä. Voikun tulikin hieno koiruli esiin.

On mielenkiintoista päästä koiran kanssa tutustumaan oikeasti isoon näyttelyyn. Hälinä sekä ihmis- ja koirapaljous käyvät hyvästä harjoituksesta oikeisiin kehäkoitoksiin, jotka meidän osalta käynnistyvät Turussa tammikuussa.

Olemme Sohvin kanssa myös tulossa kerhon ständille auttelemaan ja jutustelemaan kaikille cairneista kiinnostuneille. Ja mielellänihän minä tätä rotua kehun. Parasta juuri nyt on toimelias, hyväntuulinen ja säänkestävä koira :) 

Nuorimmaiset

Itsenäisyyspäivää juhlisteltiin Ystävien luona herkullisen illallisen äärerssä. Kiitos M&E&Napero.
Nuorimmaiset (Napero 10 kk ja Sohvi 7 kk) pysyttelivät lattian tasolla. Sohvista oli ihana, että Napero oli samalla tasolla, ja kerrankin ylettyi pusuttelemaan kunnolla. Vain vauvan itku sai koiran lievästi hätääntymään ja katsomaan huolestuneena välin vauvaa ja välin minua.

Naperosta koira oli ihan jees, ei hätkähtänyt edes haukkua. Rohkea poika! Työnsi tarvittaessa pusuttelevan koiran kauemmas ja maisteli mielummin sen luuta. Ja kun Sohvi söi possunkorvaa, sai Napero rauhassa kontata sen yli.


tiistai 30. marraskuuta 2010

Tervehtiminen

On ollut mielenkiintoista seurata miten koira tervehtii eri henkilöitä. Oma perhe saa varmasti sen kaikkein lämpimimmän tervehdyksen. Erityisesti Mikkoa Sohvi pusuttaa pitkään ja hartaasti oli sitten kyseessä aamu tai kotiinpaluu. Myös äitini, Sohvin luottohoitaja saa yleensä hyvin lämpöisen vastaanoton. Em. henkilöt olivat juuri ne, joiden kohtaaminen pentuna aikaansai ilopissat. Muille niitä ei suotu.

Muita tuttuja henkilöitä Sohvi tervehtii iloisesti ja välittömästi. Lähtökohtaisesti suhtautuminen kaikkiin ihmisiin on luottavaista ja pelotonta. Sohvin kasvaessa sen tervehtimiskäytökseen vieraita ihmisiä kohtaan on tullut aavistus hyväntahtoista pidättyväisyyttä. Koira menee tervehtimään häntä heiluen ja ottaa muutaman silityksen vastaan, mutta pentumaisen seljälleen heittäytymisen sijaan, se peruuttaa ja ottaa tervehdittyään oman tilansa.

Tänään koira oli taas mukanani töissä. Sohvi liikkui kanssani viraston käytävillä vapaana ja sai tervehtiäkseen toistakymmentä kollegaani. Tervehti kaikkia muitta mutkitta eikä hämmentynyt ihmispaljoudesta. Kulkee uteliaana edellä, mutta tulee käskystä luokse. Olin kyllä ylpeä pian 7-kuisesta nuoresta neidistä.

Nyt illaksi pyydetttiin naapurista Pipsa kylään. Tällä kertaa Pipsa onneksi piti jöötä alusta alkaen ja antoi riekkuvan pennun kuulla kunniansa. Rauhoitti menoa kummasti. Ainakin hetkittäin, kunnes nuoriso yritti taas isotella ja sai nenilleen. Sitten oltiin vähän aikaa hissukseen ja sama alusta. Huvinsa kullakin.

maanantai 29. marraskuuta 2010

Metsähiiri

Eilen lenkillä Sohvi tutki lähimetsikön lumihankea tarkkaan. Kaivoi kuoppaa lumeen, seuraili hangen päältä ja teki korkeita saalistushyppyjä eri puolelle hankea. Naureskelin, että hömelökoira, ei siellä mitään ole. Kunnes keskeltä koskematonta hankea sinkoutui jättihypyllä metsähiiri, joka kiiruhti hurjaa vauhtia petoa karkuun. Sohvia harmitti, kun estin jahdin jatkumisen.

Jäin vain miettimään, että mikä olisi ollut lopputulos, jos terrieri olisi ehtinyt hiirulaisen nappaamaan. Muistelen, että Kasvattaja-Taru kertoi Sohvin iso(vai isoiso)äideistä löytyvän jyrsijöitä saalistavia karvakorvia, jotka elettömästi ja tehokkaasti myös tappoivat saaliinsa.

Miehen mukaan on myös mahdollista, että hiiri sai sydänkohtauksen kirkaisustani ;)
Varsinainen biologi, joka vielä haaveilee luolakoiraharrastuksesta...


sunnuntai 28. marraskuuta 2010

Adventti

Piparkakkutalkoot.

tiistai 23. marraskuuta 2010

Hyrrä

Sohvilla on ollut vähän tylsää, kun koirakavereita on juoksun vuoksi voitu tavata vähemmän, ja juuri nyt ei voi pitää Sohvia täällä kaupungissa lainkaan vapaana, kun kiiluvasilmäisiä poikakoiria on joka kulmalla.

Onneksi naapurin Pipsa tuli tänään meille hoitoon. En ole Pipsan onnesta ihan varma, sillä Sohvi ottaa kohtaamisesta kerta kaikkisesti kaiken irti. Neljättä tuntia kahdesta koirasta muodostunut hyrrä on nyt pyörinyt asunnossa ja mies pakeni jo aikaa sitten pelaamaan sählyä. Nyt alkaa virtapiikki olla kutakuinkin purettu. Hännät heiluu ja silmät loistaa, joten pysty- ja makuupainit on otettu ilmeisen hyvässä hengessä.

Tyttöset
Ulos lähdössä

lauantai 20. marraskuuta 2010

Päivän kuvat

Hotellielämä on sujunut mainiosti. Yöllä Sohvi kerran rähähti käytävällä kulkijoille, mutta muuten tuskin on häiritty ketään. Oikein nauratti, miten sujuvasti tuo kulki pyörö- ja liukuovet, hissit sekä hotellin aulat ja käytävät. Jos en tietäisi, olisin vakuuttunut, että tämä koira on käynyt täällä ennenkin. Ikävintä taitaa olla yksin jääminen huoneeseen, kun käymme syömässä.

Tämä päivä on kulunut issikkatallilla ja ulkona lenkkeillessä. Maastossa vaeltava issikkalauma meinasi olla pienelle liikaa, ja syvältä kurkusta alkoi kuulumaan kumea murina. Issikat vähän vilkaisivat ja tyytyvät turpakarvoja heilauttamaan, tuollainen tirriäinen ei polleja paljoa hetkauttanut.

Hotelliruoka.
Huoneen ikkunasta riitti seurattavaa.
Kuva on lavastettu, sillä käytävillä edettiin normisti spurt-vaihteella.
Hotellin Spa ei huolinut koiravieraita, joten Sohvi joutui tyytymään sieltä tuliaisiksi tuotuun tohveliin.
Sohvista lumi on ehkä maailman kovin juttu.
Kaivanto.

Luminen sesse.

Oliks meil matkaeväitä?

perjantai 19. marraskuuta 2010

Hotellielämää

Saavuimme juuri viikonloppua viettämään Vierumäelle. Sohvi testaa Scandic-hotellia koiravieraan silmin.

maanantai 15. marraskuuta 2010

Teini

Sohvilla alkoi ensimmäiset juoksut. Merkkejä on jo ollut ilmassa, mutta yllättävän aikaisin ne sitten alkoivat. Sorry poikapuoliset kaverit. Meille tulee nyt sitten vähän taukoa leikeissä.

Sohvi voi hyvin eikä toistaiseksi suuria käytöseroja ole havaittavissa. Hajut kiinnostavat enemmän kuin koskaan ja vähän merkkaillaankin ulkona. Poikakoirat ohitetaan nyt kaukaa, ja silti aamulenkillä saatiin parin pojan silmät pyörimään villisti. Huh, minun pientä tylleröäni katsotaan selvästi sillä silmällä. Kamalaa :)

Edit. Eilen tuli ykskaksyllättäen Sohvilla pissat sisälle. Muutoin ollut jo toista kuukautta täysin sisäsiisti. Oli reppana ihan hämmentynyt itsekin, kun kesken kaiken piti kyykätä matolle, vaikka vasta oltiin käyty ulkona lenkillä. Juoksut ilmeisesti sekottaa tätä sisäsiisteyttä hieman.

sunnuntai 14. marraskuuta 2010

Neljä tassua ilmassa

Vihantasalmella oli näin paljon lunta.


Kettutyttö

Kävimme tänään testaamassa Sohvin riistaviettiä keinoluolastolla Ristiinassa. Kyseessä oli cairnkerhon järjestämä luolapäivä, johon osallistui 15 cairnia. Sohvi (6kk) ja Vauhti (5kk) olivat tapahtuman juniorit.

Kouluttajana toimi LUT-tuomari Kari Airiainen, joka alkuun kertoi luolatoiminnasta ja luolakokeista sekä esitteli keinoluolaston. Luolasto oli käsittämättömän ahdas, ahtaimmillaan vain 13 cm korkea. Tässä vaiheessa alkoi epäilyttää koko homma, mutta Kari vakuutti, että tässä edetään kunkin koiran oman vietin ja halun mukaan eikä koiria pakoteta mihinkään. Lähinnä päivän tarkoitus on testata löytyykö koiralta luontaista viettiä vai ei ja tutustuttaa koirat luolastoon.



Ensimmäiseksi tavattiin kettu. Kettu oli häkissä ja koirat tuotiin yksitellen häkin viereen. Tässä kohtaa oli kuvaaminen kielletty. Kettu oli yllättävän iso eläin, joka piti lähinnä linnun kirkumista muistuttavaa hyytävää ääntä. Lisäksi ketun katse oli niin pistävä, että koirilla oli suuria vaikeuksia kohdata sitä.

Omaa vuoroa odottaessaan Sohvi yllätti ja ilmoitti ennen kuulumattomalla äänellä (haukun, murinan ja ulvonnan sekoitus), että nyt on häkissä jotain erityistä. Omalla vuorollaan marssi häntä pystyssä ja koko olemus pörhöllään häkille katsomaan kettua. Perääntyi ketun katseen alla, mutta haastoi haukulla rohkeasti ja olemus pysyi ärhäkkäänä koko tutustumisen ajan. Rohkaistuna Sohvi uskaltautui lähelle häkkiä. Kari kehui alkua lupaavaksi ja kannusti tutustumaan lajiin lisää.

Seuraavaksi oli vuorossa tutustuminen luolastoon. Päätettiin, että pennut saavat tutustua luolastoon yhdessä leikin varjolla. Luolan vahvat hajut kiinnostivat pentuja, jotka rohkeasti tutustuivat luolaan ulkoapäin ja leikkivät ketunnahalla. Tässä harjoituksessa meillä ohjaajilla on vain kannustajan rooli, koira itse päätti haluaako se mennä luolaan vai ei. Sekä Vauhti että Sohvi uskaltatuivat luolanpätkään ja hakivat sieltä kouluttajan sinne heittämän ketunnahan.

Hieno suoritus pieniltä. Sohvi ainakin tuntui nauttivan luolapuuhasta, ja kärtti ketunnahkaa kouluttajalta vielä suorituksen jälkeenkin :) Tätä lajia kyllä pitää päästä harjoittelemaan lisää.

Pennut tutustumassa luolastoon
Vauhti työskentelee ja Sohvi odottaa vuoroaan
Sohvi työskentelee ensin avoimessa luolassa
Tästä jatketaan suljettuun luolaan, jonne on piilotettu ketunnahka.
Saaliin löydettyään koira peruutti luolasta ulos ja ylös ja tässä esittelee saalistaan. Huomaa hännän ylpeä pörheys.