sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Tytöt tahtoo pitää hauskaa

Syyskuun yhteislenkki oli ensimmäistä kertaa Kaivopuistossa ja onneksi saimme Kertun perheen oppaiksi. Aurinko paistoi ja puitteet olivat upeat. Tällä kertaa kaikki nelijalkaiset olivat tyttöjä kun mukana olivat Kerttu, Martta, Elli, Sohvi ja Pops. Mikko oli pakotettu mukaan huolehtimaan Sohvista, mutta Mamá kulki kyllä ihan reippaasti mukana. Vain koirapuistossa se jätti riekkumiset väliin ja istuskeli vieressä seuraten kuitenkin tapahtumia ja käyden moikkaamassa kaikki uudet portista tulijat.

Kokonaisuudessa joukko kulki oikein mallikkaasti. Ensin Kaivopuistossa ja sitten merenrantaa pitkin Eiraan, jossa tutustuimme paikalliseen koirapuistoon. Ihmisiä oli paljon liikenteessä, mutta nämä karvakorvat vetelivät laumana kuin aina cityssä kulkisivat. Ja oikein hyväntuulisesti ja sosiaalisesti esiintyivät myös koirapuistossa, kaikkien kanssa leikkien. Taisi siinä joku kommentoidakin, että hänellä meni vähän käsitykset rodusta uusiksi :) Poppiskin taisi ensimmäistä kertaa tavata buldogin sukuisen pikkujättiläisen, jonka voimakasta alapurentaa se hetken ihmetteli. Varmaan tyttelit luulivat sen irvistävän niille ja suhtautuivat alkuun vähän varovasti kyseiseen nuoreen herraan. Ja kerran Elli ilmoitti kuuluvasti hevosen tulleen naapuriin, kun iso tanskandog saapui isojen puolelle.

Ihana oli vaihtaa kuulumisia, siellä oli pennunhankintasuunnitelmia, astutustussuunnitelmia, kennelnimenhankintasuunnitelmia.... Kertakaikkisen ihanaa porukkaa nämä cairnistit, kiitos kaikille osallistujille taas kerran mukavasta lenkistä!




lauantai 29. syyskuuta 2012

Rauha

Pidän siitä, että meillä kotona asuu kaksi aktiivisen rodun leiman omaavaa koiraa. Mutta erityisesti pidän siitä, että kun koirille tarjotaan säännöllistä monipuolista tekemistä, niin meillä kotona asuu pääsääntöisesti kaksi hyvin rauhallista koiraa.

Aktiviteetti voi toki olla riittävä lenkkeily, mutta ainakaan meillä se harvoin riittää.  No joo, toki meillä ulkoillaan aika paljon, sekä omalla porukalla, pihalla että koirakavereiden kanssa. Kaverilenkit ovat ihan pop niin koirien kuin meidän ihmisten mielestä. Ja meillä niihin totutellaan pennusta alkaen. Jos vaikka nyt katson ensi viikon kalenterimerkintöjä, niin siellä lukee ti 2.10. Klo 17 Pipuliini, Keimola, jolloin olemme sopineet käyvämme Minnan ja Pipsan kanssa tutustumassa uusiin lenkkipolkuihin Keimolassa.

Mutta erityisen olennaista on rasittaa terrierin päätä riittävästi ainakin jos haluaa, että kotona makoilee tyytyväisiä ja rentoja koiria koivet kohtia kattoa. Agility on osoittautunut tässä mainioksi harrastukseksi sisältäen lämppälenkin, itse suoritteen ja jälkijäähdyttelyt usein porukalla. Suorite sisältää sekä fyysistä harjoitetta, muuta myös päänkäyttöä. Erityisesti oppimisvaiheessa paljoa ei tarvita aksatreeneissä, niin junnun aivonystyrää on aktivoitu riittämiin. Erityisen häpi olen siitä, että kun auton parkkeeraa kentän tai hallin viereen, niin molemmat koirat ovat niin tohkeissan, että eivät malttaisi lämppälenkille ollenkaan. Tätä tehdään siis ihan molemminpuolisesta silkasta ilosta.

Samoin kotiharkat ja pienet tehtävät sekä kaikensortin etsimistehtävät  väsyttävät karvakorvia kiitettävästi. Esim. verijälkiharkkojen jäljiltä meillä maataan useampi päivä. Etsimistehtävät voivat olla myös hyvinkin arkisia: meillä junnu kantaa arkiaamujen kiireessä jalkoihin lelua, jonka sitten häthätää muutaman kerran piilotan milloin minnekin, ja voi elämä sitä nuuskutusta, kun lelua etsitään ympäri asuntoa onnesta soikeana. Ja hyvää paikallaolotreeniä, kun koiran pitää odottaa, kun lelu  ensin piilotetaan. Näihin leikkeihin madame Sohvikin satunnaisesti osallistuu näytöstyyliin nostaen lelun ja heti perään pudottaen sen välinpitämättömästi, että jos tätä ei löydä, niin on vähän...

Sohvin odotus on luonut omat haasteensa, kun koira ei aktiiviharrasta eikä lenkkeile pitkään. Koira kuitenkin nauttii pienistä tehtävistä ja erityisen hyvin tässä tilanteessa toimii piha. Sinne se parkkeeraa lämpimään kohtaan, josta seuraa ympäristön tapahtumia tarkkaan. Ja tarvittaessa matala muhkina alkaa kuulumaan, jos jotain liian epäilyttävää tapahtuu lähistöllä.


Ensin uitiin ja sit aksattiin

Pops keksi agilämmittelyissä, että uinti se vasta hyvä tapa on lämmitellä, huoks. Lämppälenkin lopulla tapasimme samalle tunnille tulevat Hannamarin ja Lennun, ja Pops innostui juoksentelemaan lätäköissä. Hain autosta pyyhettä, kun Koiruli meni vielä polskuttelemaan hallin edustan isompien lutakoiden ääreen. Komensin pentua lutakon toisella puolelta vedestä pois, niin päätti uida suorinta tietä Mamman luo... Onneksi on lämmin halli ja ulkonakin vielä ihan lämmin.

Topi ja Lennu harkkasivat isojen poikien rataa. Topsy oli taas kerran superetevä ja tarjosi hienoja ratoja. Hyvä Linda ja velipoika! Lennulle rata sisälsi paljon uutta, mutta yllättävän hyvin Hannamarin kanssa etenivät rataa paloissa. Lennulle suurin haaste on saada pidettyä motivaatio, sitten kun tekee, tekee virheettä.

Pops teki kolmen esteen suoran siten, että ensin pelkkä putki, sitten hyppy ja putki ja loppuun kaksi hyppyä ja putki. Linda palkkasi lelulla ja Hannamari piti lähdössä, minun oli helppo työ antaa lähtölupa vähän eri kohdista ja juosta mukana.  Kerran tuli alussa hypyn jälkeen putken vierestä minun puoleltani, mutta sen jälkeen tarjoili virheetöntä ja vauhdikasta suoraa. Toisena harkkana pussia muutaman kerran raottamalla ja namipalkalla.  Kiitos avustajille!

Jäähdyttelylenkki oli pojille enemmän kuumenemislenkki, kun päristelivät nuorukaiset Pompulasta. Haettiinkin sitten Sohvi ja maha kotoa ja käytiin tekemässä omalla porukalla rauhallisempi metsälenkki. Nyt koirat ottavat päikkärit  ja pääsevät iltapäiväksi pihatöitä tekemään kanssani. 

torstai 27. syyskuuta 2012

On se kone

Tänään oli kesän viimeinen ulkotreenikerta Ojangossa, sopivasti pienessä tihkusateessa. Isot koirat pääsivät tekemään saman radan kuin millä kesän alussa aloitettiin. Itse olin hengessä mukana ja mietin kovin, miten olisin radan tehnyt Sohvin kanssa. Ja tekisinkö jotain toisin kuin toukokuussa.

Popsille tehtiin viereiselle kentälle oma rata, joka koostui hypystä ja suorasta putkesta. Tehtiin avustajien kanssa, lelulla palkaten. Ja pikkuinen veti ihan täysiä. Ihan sama, miten olin sijoittunut ja kuinka kauas, sinne paahtoi tuhatta ja sataa ja palkkautui erinomaisesti lelulla. Tehtiin kolme kertaa varioiden, sen jälkeen käännettiin putkea hiukan, kaksi erinomaista toistoa, ja homma jätettiin siihen. Tosi näpsäkkä tyttö. Kotona olemme aloittaneet takaakierron harjoittelut kiertämällä erilaisia esteitä. Mikko jo ehti ihmettelemään uutta sisustusta ennen kuin tajusi, että taas näitä rouvan harjoitusratoja.

Keskustelimme täällä kotona uudesta tutkimuksesta, jossa jo sikiön on osoitettu oppivan äidinkielen periaatteet. Taidankin höpötellä loppuillan agiterminologiaa Sohvin mahalle :)

Vauvamaha kasvaa

Vauvojen kasvatuksessa ollaan saavutettu yli puoliväli, kun viikkoja on takana 5 ja H-hetki häämöttelee siellä 4 wk päässä, päivän 25.10. tienoilla, kääk. Eilen sovittiin, milloin vien koiran synnärille (lue kasvattajalle), enkä vielä uskaltanut edes kysyä, milloin saan sen takaisin kotiin. Kamala suruhan siinä tulee puseroon, mutta olen päättänyt olla kovinkovin reipas ja kestää sen. Ja onhan täällä onneksi Pops meitä viihdyttämässä.

Mamá voi oikein hyvin. Aamuinen ruokahaluttomuus on hellittänyt, ja sapuska maistuu hyvin. Muutaman päivä pakki on vähän ollut sekaisin ja ulkona on silloin käyty tiheämmin. Mutta nyt näkyy sekin rauhoittuneen ja hankin vielä varmuudeksi Tarun suosituksesta Canikur-kapseleita kotiin. Aiemmin käyttämäni TehoBakt onkin sopivasti loppunut. Penturuokaa syödään ja madotus on ensi viikolla.

Lenkit ovat hidastuneet ja joutunemme tästä pikapuoliin viemään Pompulan omille, pidemmille ja vauhdikkaimmille lenkeille. Mukaanhan tuo Sohvi haluaa aina, mutta tulee perässä arvokkaasti ja hitaasti kasvavan mahansa kanssa. Ja saunomisesta tuo ei luovu, ei sitten millään. Osoitti niin suurta mielipahaa, kun aluksi yritettiin jättää saunan ulkopuolelle, että pääsee nyt mukaan, mutta yritetään pitää tuokiot lyhyempinä kuin normisti. Normaalistihan tuo saunoo alemmalla lauteella ja omalla laudepyyhkeellään sen ajan kuin mekin ja lopuksi joudutaan jo komentamaan pois. Ei koskaan oikeastaan läähätä, toisin kuin Pops, joka änkee mukaan, mutta alkaa läähätyksen parin minuutin jälkeen, jolloin siirtyykin vapaaehtoisesti kylppärin kaakeleille makoilemaan. Sohvi yrittää änkeä mukaan myös, jos joku mene suihkuun eikä voi ollenkaan ymmärtää, että sauna ei olekaan näillä kerroilla lämmin. Tuijottaa syyttävästi, että unohdit lämmittää tämän :DD

Uni maistuu ja nukkuukin päivisin enemmän. Popsia vähän harmittaa, kun kaveri ei enää juurikaan innostu riehuleikeistä. Käy välillä komentamassa Sohvia ja haastaa rajustikin leikkiin. Sohvi onkin nyt muutaman kerran väläyttänyt näissä tilanteissa enemmän tosissaan kulmureita juniorille, jotta ukoisi, että ei nyh.

Tässä päivän pötköttelyt mahan kanssa:

tiistai 25. syyskuuta 2012

Uusi halli

Cairnien agilityryhmän halli vaihtuu Hakkilasta Malmille. Kävimme tänään kurkkaamassa viimeistelyssä olevaa hallia, ja ihan hyvältä näytti. Aavistuksen pitkä ja kapea tila, mutta siisti, valoisa ja lämmin. Matto kun saadaan vielä asettumaan, niin eiköhän siitä ihan passeli tila meidän ryhmälle talveksi tule.

Ajettiin hallilta typyköiden kanssa lenkille Mintun ja Tacon kanssa. Saatiin Popparille riittävän riehakasta leikkiseuraa. Lenkki kulki ajettujen ja vähän mutaistenkin viljapeltojen kautta, ja sen näköisiä oli koirulitkin. Sohvikin kulki vielä mukana ilmeisen hyväntuulisesti, mutta jo rauhallisemmissa merkeissä. Omallekin takamukselle teki hyvä vähän lenkkeillä, kun eilinen ratsastustunti ilman jalustimia alusta loppuun teki tehtävänsä... Kiitos Minttu, että Pops sai Tacoilla. Koirat suihkun ja ruokakupin kautta lepuuttelemaan.

maanantai 24. syyskuuta 2012

Kontakteja pihalla

Kontaktiharkat Sohvin ja Popsin kanssa. En viitsi enää hetsata Mamaa yhtään eli aika rauhassa tullaan laudalle. En ymmärrä, miksi mun pitää juosta hypähdellen näissä harkoissa :)

Pompulan ekassa videossa näkyy, miten koira alkuun houkutellaan alustalle, ja nyt ollaan vaiheessa, että alusta on maassa ja koiran tulee lyödä etutassut sille.



Tunnistatko itsesi?

Tässäpä vasta hauska opus, jonka monta väittämää allekirjoitan.


Cairnterrieristä sanotaan muun muassa näin:

Utelias cairnterrieri seisoo jalat tukevasti maassa, mutta sen kuono osittaa jo kohti uusia seikkailuja. Jykevä ja innostunut olemus ilmentää sen toimintatarmoa ja koulutettavuutta. Cairnit ovat itsenäisiä ja rohkeita koiria, joita ei tarvitse pitää koko ajan kiinni tassusta.

Opus mainitsee voimakkaan riistavietin, reviiritietoisuuden ja urheuden puolustaa taloa ja pihamaata. Cairnin sanotaan olevan terrieri parhaimmillaan, juureva ja itsevarma.

Cairnit ovat nautiskelevia veijareita, jotka kerjäävät hanakasti huomiota ja koiran kerrotaankin ymmärtävän hemmottelun päälle. Päättäväinen cairn tahtoo päättää itse, milloin se paistattelee huomion keksipisteenä ja milloin taas vetäytyy omaan ylhäiseen yksinäisyyteensä. Karheankomea koira, joka on terve ja vahva, voimapesä niin ruumiillisesti kuin henkisesti.

Ja sitten vertaillaan koiraa ja omistajaa:

Cairnterrierin ja omistajansa otsa on leveä ja korkea, mitä näyttävä otsatukka entisestään korostaa. Piirteet kertovat terävästä älystä, kekseliäisyydestä ja jääräpäisestä itsevarmuudesta. Kaksikko ei ole järin mukautuva, ja niiden innokkuus kumpuaa omista mielenkiinnonkohteista. Ne ovat itsenäisiä, riippumattomia ja viihtyvät hyvin itsekseenkin. Kumpikin nauttii parrasvaloista, mutta vain silloin kun ne saavat itse valita estradinsa.

Molemmat ovat vastuuntuntoisia ja haalivat itselleen paljon tekemistä. Myös kärsimättömyys, omavaltaisuus ja aloitekyky mainitaan. Kaksikko vie loppuun kaikki aloittamansa asiat -myös kielletyt. Kummankaan vakuuttaminen epämieluisten tehtävien tärkeydestä ei onnistu. Myös pidättyväisyys, kriittinen ja juonikas luonne mainitaan. Ja loppuun todetaan kaksikon kyllästyvän nopeasti elleivät ne saa käyttää teräviä aivojaan.

Kumman valitsen

Kiiruhdin aamulla töihin vähän väsähtäneenä, kun Sohvilla oli pakki sekaisin yöllä ja valvoin päästämässä koiraa ulos pariinkin kertaan. Vettä satoi edelleen kaatamalla ja jouduin kuivaamaan koirat aina, kun ne kävivät pihalla (Popskin tietysti halusi unenpöpperössä mukaan, kun päästin Sohvin tarpeilleen). Pystyin nukkumaan vasta, kun kuulin, että koira rauhoittui ja kävi nukkumaan. Aamulla koira näytti olevan ihan kunnossa ja lähti Mikon ja Poppiksen kanssa pupunjälkiä jahtaamaan. Ja minä jäin sutimaan valokynää tummanpuhuviin silmäanalusiin.

Töissä nappasin ison kupin kuumaa kahvia aamupalaveriin, jossa työkaveri luki kalenteristaan mietelauseet sekä alkavalle viikolle että tälle päivälle. Ne olivat ihan näköisiäni ja haluankin jakaa ne kanssanne samalla toivottaen mukavaa alkanutta viikkoa. 

"Jokaisessa päivässä on kaksi kahvaa.

Voit tarttua joko ikävän tai innostuksen kahvaan.

Ja päivästäsi tulee valintasi mukainen."



"Innostuksen hulluus

on mielestäni parempaa kuin

viisauden välinpitämättömyys."

sunnuntai 23. syyskuuta 2012

Loppuvuoden yhteislenkit

Tälläin lenkkeiltäis yhdessä loppuvuosi:

Kantakaupunki sekaisin! Syyskuun yhteislenkki lenkkeillään fiinisti Kaivopuistossa sunnuntaina 30.9.2012 alkaen klo 13. Tavataan Kaivohuoneen edustalla (Iso Puistotie 1, 00140 Helsinki). Tämä lenkki on säntillinen hihnalenkki ellei löydetä kivaa koirapuistoa matkalla.

Lokakuussa 28.10.2012 kutsuu Koirametsä Östersundomissa. Kyseessä 50 hehtaarin metsäalue, joka on tarkoitettu koirien ulkoilutukseen. Starttaillaan klo 13 ja lenkkeillään ryhmän toiveiden mukaan 1-2h. Uudelta Porvoontieltä kääntyy Puroniityntie, jolta löytyy kyltti koirametsän parkkipaikalle. Suosittelen kumppareita jalkineiksi.

Marraskuusssa 25.11.2012 klo 13 suuntaamme cairnien kanssa Pirttimäelle Espooseen (Kunnarlantie 110, 02740 Espoo). Kuljetaan metsäpolkuja pitkin reittiä Pirttimäki-Luukki (Reitti 2000).

Vuoden viimeinen yhteislenkki 30.12.2012 klo 13 Hakunilan maisemissa. Lähdetään liikenteeseen Ojangon koiraurheilukeskukselta, joka sijaitsee Kehä 3:n varrella, Hakunilan ja Porvoon moottoritienliittymien välillä (Pitkäsuontie 7). Tavataan hallin edustalla. Ojangon hallilla on tuolloin agilitykisat, joita voi samalla käydä seuraamassa.

Lisätiedot Annelta: anne@tammiruusu.fi

ps. Sain kyselyn, että saako lenkille tulla mukaan ilman koiraan, jos vaikka haluaisi tutustua rotuun tms. No totta vie saa tulla! Kerromme mielellämme lisää ja samalla näkee lauman tähän aikaan mutaisia otuksia juoksemassa hulluna ympäri metsää ;)

Puhdetöitä

Sateisena sunnuntaina on hyvä viimeistellä rästissä olevat hommat:

  • Päivittää yhteislenkkitiedot niin tänne kuin kerhon sivuille. 
  • Lähettää agikurssilaisille lupaamiani ratapiirustuksia.
  • Tilata kulkukoira.comista veräjän farkkuun. Koirathan ovat matkustaneet samassa häkissä toistaiseksi, mutta kun Popskin alkaa olla täysikokoinen, niin soisin niille enemmän tilaa. Pähkäilimme tovin tuota väliseinän tarpeellisuutta. Toisaalta se stabiloi veräjää ja sen ansiosta koirille voi tarjota esim. ruoat ja ajanvieteluut autossa. Ja saahan sen tarvittaessa irti.
  • Päivittää treenikirjan molempien osalta, mitä on tehty ja miten edistytty. 
  • Suunnitella Popsin syksyn treenejä.
  • Harjata turjakkeet kunnolla läpi ja leikkata kynnet. 
  • Käydä pakastelokerot läpi ja lajittella sapuskat ja luut. Kävin viime viikolla Murren murkinassa ja viskasin kiireessä pari muovikassillista NEUta, rustoja ja luita sikinsokin autotallin pakastimeen.
Sitten vain lenkille koirien kanssa tdn kaatosateessa ja loppupäivä elbaillen ja Sohvin kasvavaa vauvamahaa rapsutellen. 

lauantai 22. syyskuuta 2012

Kurssin päätös

Mia ja Elmeri kävivät tuuraamassa meidän hallivuorolla, kun Pops vielä juoksee.

Tänään oli viimeinen kerta Tutustu agilityyn -jatkokurssin osalta. Tehtiin lyhyet keppikertailut ja sitten vain hurvittelivat rataa. Ja mikä parasta, ryhmä on nyt varaamassa omaa hallivuoroa ja jatkavat ryhmänä treenaamista. Ihan mahtavaa. Sen verran lupaavia koiria kaikilla, että olemme Mintun kanssa jatkon suhteen hyvin luottavaisella mielellä.

Ihanan kurssilaiset muistivat meitä tutustuttajia yllätyslahjalla:



Iso Kiitos:
Minna & Pipsa
Sirpa & Elli (kiitos myös ompuista!)
Hannamari & Lennu
Kirsi & Sandie

Ja kiitos Sannalle ja Lillanille, että tuurasivat vikoilla kerroilla Kirsiä ja Sandieta.

perjantai 21. syyskuuta 2012

Kyssäri

Sain tällaisen koira-aiheisen kyssärihaasteen, johon päätin kerrankin vastailla:

1. Rotu, jonka ulkonäköä ihailet, mutta et voisi sellaista kuitenkaan ottaa?

Olen huomannut ihastelevani saksanseisojia, joita en raaskisi ottaa, kun meillä ei metsästetä. Yllätyksekseni pää kääntyy myös malinoisten suuntaan. Mutta palveluskoirista ei muu kotiväki oikein innostu. Myös vesikoirat viehättävät.

Ja jos nyt vaihtaisin rotua, ottaisin ehdottomasti länderin.

2. Saitko valita koirasi pentueesta? Jos kyllä, niin mitkä seikat vaikuttivat päätökseen?

Sohvi oli pentueensa ainokainen narttu, joten siinä ei paljoa tarvinnut valita. Popsin kohdalla sain vaikuttaa. Kuuntelin kovin kasvattajan näkemyksiä pennuista, kävin katsomassa ja lopulta sijoitettava pentu sopi myös harrastekoiraksi minulle. Toiveena aktiivinen, saalisviettinen, peloton ja kontaktiaottava pentu.

3. Minkä niminen koirasi olisi, jossei se olisi se mikä on?

Sohvi olisi Polly. Ja Poppis olisi joko Hippu, Hoppu tai Hups.
4. Tähtihetki koiraharrastuksessa?

Sovin kanssa muistuu mieleen välähdyksiä agilitytreeneistä, joissa yhteistyö alkoi ensimmäisiä kertoja toimimaan radalla. Myöhemmin monia hetkiä, kun koira on paikannut ohjaajan virheitä.

Monia kanssakoirakoiden edistymisiä ja hienoja suorituksia agiradalla, joista ollaan yhdessä iloittu.

Tokat möllikisat agilityssä kaatosateessa koirat seurana. Pakatessa märkiä koiria autoon tuli kuulutus palkintojenjakoon. Seisoimme litimärkinä kolmannella palkintosijalla ylpeydestä pakahtuen.

5. Milloin viimeksi olet huomannut satsaavasi koiraasi enemmän kuin satsaisit itseesi?

No aikalailla koko ajan, isoissa ja pienissä asioissa.. Koirien aktiviteetit sovitaan ennen omia menoja ja koiraharrastukset (lenkit, jäljet, agilityt) priorisoidaan korkealle. Ja meillä koirat käyvät hieronnassa useammin kuin ihmiset. Pentuaikoina muistan vieneeni pentua aamulla ulos jalat ristissä, kun en itse ehtinyt pissalle ennen lenkkiä. Eläinlääkärille lähdetään taatusti herkemmin kuin ihmislääkärille.

6. Mistä koirasi taidosta tai ominaisuudesta olet erityisen ylpeä?

Sohvin hyvästä hermorakenteesta ja äänivarmuudesta, oppimiskyvystä ja syvästä kiintymyksestä isäntäväkeen. Pops on ihana häsläpetteri, kaikesta innostuva rakastettava otus. Kumpikin tulee hyvin juttuun niin vieraiden ihmisten kuin koirien kanssa. Sohvi on iän myötä pidättyväisempi, mutta ei haasta missään tilanteessa riitaa.

7. Jos saisit muuttaa jonkin asian koirasi koulutushistoriassa, mikä se olisi ja miksi?

Hälyhaukkumiseen puuttuisin vielä voimakkaammin. Samoin hyppiminen tervehtimisen yhteydessä voisi olla ollut hyvä kitkeä pois. Lelupalkkausta olisin opettanut Sohville, Popsin kanssa se on paremmin työnalla.

8. Jos olisit koira, millainen agi-/tokokoira olisit?

Hah, hyvä agissa, huono tokossa. Impulsiivinen ja nopea, mutta toisaalta myös lyhytjänteinen ja kärsimätön. Haukkaisin ohjaajaani, jos olisi myöhässä ja tarjoaisi epäselviä/huonoja ohjauksia. Palkkana kunnon leluriehumiset tai herkut, mauttomat papanat tai keksit voisi ohjaaja syödä keskenänsä :D
9. Millainen ihminen koirasi taas olisi? Mikä se olisi ammatiltaan?

Lady Sohvi olisi madamoiselle, siniverinen, jolla on omat aikataulut ja iso palvelusväki. Valikoiva maku ja pari intohimoa, joihin uppoutuu halutessaan. Poppis olisi vielä amisopiskelija, ehkä kosmetologiaa tai jopa kultasepäopintoja. Tai sitten tie veisi karjakoksi, kun muhevat hajut innostavat... Toisaalta Popsin kiinnostuksenkohteet ovat vielä muualla kuin opiskelussa, eiks voida vaan pitää hauskaa ja bilettää...

10. Miten päädyit ykköslajinne pariin?

Hakeudun aktiivisesti kaupalliselle agikurssille, ja se oli menoa heti. Ratkaisevaa oli myös koota cairnisteista koostuva ryhmä kokoon, varata hallivuoro ja aloittaa yhdessä harjoittelu Mintun johdolla. Uskomattoman kiva ja kannustava tiimi, joka treenaa edelleen yhdessä.

11. Mikä on ärsyttävin asia ykköslajissanne?

Hirveästi mikään ei ärsytä. No, rahaa tähän saa kulumaan aika paljon.

12. Onko olemassa koiraa tai koiraharrastajaa, jota ihailet syystä tai toisesta?

Mikä vain koirakko, joka tekee pakottamatta iloisena yhdessä töitä.

keskiviikko 19. syyskuuta 2012

Penkkusia tulossa!

Tiine on, oli eläinlääkäri Paavon sanat noin 3s sen jälkeen, kun ultraus oli aloitettu. Sitten aloitettiin vain laskemaan. Itse näin kolme, ja Paavo oli näkevinään neljännenkin. Sydämet niillä pikkaisilla jo pompotteli hienosti menemään.



Siellä ne nyt kasvavat ja kehittyvät maailman ihanimmiksi joululahjoiksi (jos kaikki menee hyvin, niin luovutus on joulukuun puolivälissä). Kyseessä on siis Prankster'sin pentue, ja kaikki pentusiin liittyvät kyselyt voi laittaa Tarulle Minä toki kerron tarvittaessa ja enemmän kuin mielelläni lisää äitikoirasta. Voikun löydettäisiin ihania, aktiivisia koteja kaikille pennuille. Ja Tarua voin vain ja ainoastaan suositella kasvattajana.

Sohvi on saanut massaa jos pelkästään aktiviteettien rauhoittuessa, mutta oli Paavon mukaan ihan hyvässä lihassa. Kohta siirrytään pentumuonaan, ja matolääkkeenkin nappasin lekurista matkaani. Vielä ollaan tehty tunnin-puolentoista hitaita lenkkejä metsässä, Poppari juoksee ja kiihdyttelee ympäriinsä, mutta Sohvi ottaa jo rauhallisesti, nuuskuttelee ja käy pummimassa nameja taskusta. Välillä Poppis saa Sohvin vielä houkuteltua leikkihin ja pikkuista kevyttä pääjumppaa me vielä kotona tehdään. Muuten saa keskittyä ihan vain mammailuun.

tiistai 18. syyskuuta 2012

Koiran elämää

Katsoin ensimmäisen jakson Koiran elämää -sarjasta. Olipas suht hyvä ja monipuolinen katsaus agilityn harrastamiseen. Hyvä lähtökohta ottaa huippukoiran rinnalle myös tavan taavi, joka tosin osoittautui aikas näppäräksi aloittelijaksi.

Sarjaa seurattaneen meillä kolmen silmäparin voimin...




Huomenna on jännä päivä, kun kurkataan ultraäänellä... Sohvi on hidastunut kovin, tulla köpsöttelee lenkillä rauhallisesti perässä. Äyskähtelee vastaantuleville rekuille (Mikon mukaan Sohvilla on välillä "pinna kireällä") ja pahoinvoi aamuruoan edessä. Hidastumista on ollut toki valeraskausoireidenkin aikana, mutta tuo aamupahoinvointi on uutta. Mutta huomennahan se sitten selviää...

sunnuntai 16. syyskuuta 2012

VSP KP

Tänään piipahdettiin vikassa Popparin pentunäyttelyssä Hyvinkäällä. Kyseessä neljän eräyhdistyksen järkkäämä ryhmänäyttely, jossa oli mainio tunnelma. Hommat hoidettiin, mutta mukavan hyväntuulisella ja rennolla otteella alusta loppuun. Ja ensimmäistä kertaa taas vähään aikaan, ne rokotukset oikeasti tarkastettiin! Hyvähyvä, annoin eränkävijöille hyvää palautetta.

Pops oli jo vähän reippaampi kuin aiemmilla kerroilla. Joskos ne mörköilyt jo vähän tältä osin helpottaisi. Ei se nyt vieläkään liekeissä kehässä ollut, mutta eipä kiskonut poiskaan. Tuomari, saksalainen isokokoinen herra oli aivan mahtava, leperteli Pompulalle pöydälle ja katsoi tosi nätisi hampaat. Sai sekä koiran että minut rentoutumaan :)

Ja näyttelytulos oli yhtä hieno kuin aiemmilla kerroilla; oikein näpäkkä arvostelu, kunniapalkinto ja VSP-pentu. Ja voittajana tänäänkin Pompulan komea velipoika, onnittelut!

Arvostelu oli saksaksi, mutta Vuokilan Salla jo käänsi meille sitä paikanpäällä ja nyt translatorien kautta syötettynä näyttää tältä:

Tuomarina Hans-Erhardt Grüttner, Saksa
Ilmeikäs pää. Hyvä ylälinja. Oikea rücken und rutensitz (?). Erittäin hyvin kulmautunut. Liikkuu moitteettomasti ikäisekseen. PEN-1, KP, VSP-pentu

lauantai 15. syyskuuta 2012

Harkkojen tila

Ehkä-äitikoira on nyt harjoitellut pysäytyskontakteja kuusi kertaa kahden viikon ajan. Koska Minttu suositteli (lue käski). Ja tässä teille väliaikavideot. Tarkkaavaisimmat huomaavat sisään suljetun Popsin ikkunasta ja vikassa videossa ilmaisee närkästymisensä jo haukulla. Minä kans!!

Kontaktialusta on tuossa laudan päässä, ja sitä me ollaan harjoiteltu jo aiemmin. Palkkaan vielä tässä vaiheessa koiran sekä kontaktilla että etupalkalla. Tavoitteena jättää kontaktipalkka jossain vaiheessa pois.

Tästä lähdettiin liikkeelle, koiran kanssa kontaktille, molemmat pysähtyvät, palkkaus ja jatko.


Kakkosvaihe, lähetän koiran edeltä kontaktille. Kääntyy vielä puoleeni, koska palkka tulee vielä kädestä.



Kolmosvaihe, yhdessä kontaktille, minä jatkan matkaa, koiran pitää jäädä. Palaan palkkaamaan kontaktille, kakkospalkka targetilla.



Iso tyttö

Meillä ei ole enää vauvelia talossa. Poppari on nyt teini-pissis, kun päräytti juoksut käyntiin. Olin seuraillut neitokaista jo pidempään ja osasin jo odotella juoksujen alkua. Tänään kyllä käytiin vielä agilitaamassa, mutta jäähdyttelylenkillä Lennart kulki siihen malliin tyttelin perässä, että kotona tarkempi tutkailu osoitti Lennun tenän tarkkuuden; juoksut ovat alkaneet. Eli nyt taukoillaan hetki treeneistä.

Päivän oppisuunnitelmissa oli käynnistää renkaan harjoittelu, se tehtiin. Tarvitsi alkuun paljon tukea, että ei mennyt ali. Lopuksi tarjoili oikein hienoja renksuja. Putki käännettiin nyt sitten oikealle mutkalle ja läpi meni. Kestää jonkun verran kulmaa, mutta vähän etäisyyttä, eli ei vielä juuri irtoa. Kiitos Sannalle avusta.

Kurssilaiset opiskelivat tunnollisesti renksua ja pituuttaa erikseen ja osana pikkuratoja. Kontaktit loppuun. On ne huippukoirakoita, vau taas kerran!

Mikko toi Sohvin mukaan jäähdyttelylenkille, jonka ehkä-äitikoira tallusteli rauhallisesti, mutta tyytyväisenä siitä, että pääsi myös mukaan.

keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Koomikko ja Komedienne

Poppis ja Taco tarjosivat tänään melkoisen viihdepläjäyksen ja me katsomossa Mintun kanssa nauroimme kippurassa. Kävimme sadesään lenkillä viiden koiran voimin. Lauman ipanat riehuivat päättömän riemuissaan, kirittivät mukavia lenkkeilijöitä, kahlasivat lutakot, leikkivät, painivat ja ajoivat toisiaan takaa. Välillä kävivät isompia vähän tönimässä ja sitten taas mentiin. Kesken kaiken hävisivät molemmat kuin ilmaan. Huutelimme ja ihmettelimme muiden koirien kanssa, että mihin ihmeeseen ne hävisi. Katselin metsänreunaan, jossa viimeksi ne näin ja siellä varvikossa liikkui joku, jota lähdin tarkastamaan. Siellä ne neropatit roikkuivat etutassuillaan töyräällä, kun takapää oli uponnut tiukasti suohon. Eikun koirat niskavilloista kovalle maalle, siinä ne ravisteli ja eikun menoks. Pompula dippasi vielä myöhemmin päänsä suohon, kun kurkki ja kurkki reunalla ja jalat lipsahti. Minttu meinasi tikahtua samalla kun kaivoi koiraa suosta. Tekevälle sattuu joo ja joukossa tyhmyys sen kuin kukkii. Kivaa noilla nyt joka tapauksessa oli :D

Joudun loppuviikoksi työmatkalla ja Pops jaksoi vielä illalla "auttaa" pakkaamassa. Saas nähdä tuliko virkamiehen sukkahousuista trendikkäät verkkosukkikset... Lauantaina taas uudet hauskat kotivideot.

tiistai 11. syyskuuta 2012

Kyllä en ehdi

Miten saa maanantaista mahtipäivän, jolloin ei edes harmita herätä puoli kuusi ehtiäkseen aikaisin töihin ja töistä pois. Ratkaisu on yksinkertainen, hankkia sille päivälle parasta mahdollista tekemistä. Minulla toimii nykyisin ratsastustunnit maanantaiden suurena piristeenä. Jo sunnuntaina alan innolla odottelemaan maanantaita, mikä kyllä on ihan uusi juttu.

Eilen tunti kului Sangrijan kanssa töitä tehden. Ihanainen tamma, jonka kanssa alkuun käytiin pieni "keskustelu" , millä intensiteetillä tunti mennään läpi. Kun päästiin yhteisymmärrykseen, niin vitsi, että oli kivaa. Tehtiin paljon laukannostoja ja -ylläpitoja. Olin taas ihan fiiliksissä. Jos vain olisi hivenenkin enemmän aikaa niin voisin intoutua enempäänkin harrastamiseen...Muttamutta kotona odottaa ne pari aikasiepparia, joiden kanssa se vapaa-aika kuluu ja meinaa jäädä keskenkin.

Väliaikatietona kontaktiharjoittelusta kerrottaneen, että 5. kerta toden sanoi. Eli eilen pystyin jäämään laudan alkuun, kun Sohvi juoksi eteen kontaktille. Samoin ensimmäistä kertaa kävelin kontaktin ohi ja koira jäi hyvin kontaktille. Tätä vain nyt vahvistellaan ja siirrellään sitten viimeistään vuodenvaihteessa hallille.

Pops osaa nyt kontaktialustan suht hyvin, seuraavaksi pitäisi aloittaa asentoharjoitukset. Teen harjoitukset pihalla koira kerrallaan ja nykyisin odottavat nätisti vuoroaan ikkunasta toisen suoritusta katsellen. Harjoitukset jatkuvat.

Otsakkeeseen liittyen, kyllä on Tuomas Kyrön romaani yöpydällä...


lauantai 8. syyskuuta 2012

Sohvaperunana

Aamusta reippaasti hallille. Isot koirakot teki päällejuoksuharjoituksia ja Poppari teki alkuun putkiharjoituksia suoralla ja loivalla U:lla Lindan palkatessa lelulla. Lisäksi irtoamista hyppysuoralla ja targetpalkalla. Kiitos Linda ja Sanna avusta pikkaraisen kanssa. Ihan loppuun otin siivekkeen vierestä valssiharjoituksen ja lelulla käänsin hypylle. Pieni valssaili hienosta Maman kanssa. Tosi hyvin jaksaa jo keskittyä ja kestää toistoja. Tosin pidän harjoitukset lyhyinä, pyrin lopettamaan hyvään vireeseen ja aina leikitään loppuun.

Omien treenien jälkeen jatkoivat kurssilaiset ohjausharjoituksen parissa ja kontakteja kertaillen. Nopeita ja innokkaita suorituksia nähtiin jälleen kerran.  Vähänkö sieltä on kuulkaas kypsymässä varteenotettavia cairneja vaikka kisaradoille asti. 

Mukavan jäähdyttelylenkin jälkeen Pompula kotiin, Sohville muutama kotiharjoitus ja koiran kanssa pitkälle lenkille. Tosin ensimmäinen yritys päättyi Popsin kotiinpalautukseen, kun karkasi marakatti ekaa kertaa pihalta peräämme. Palattuani lenkiltä ja vietettyäni 6 h koiraharrasteissa, miehen innokas ehdotus maastojuoksulenkistä aiheutti lähinnä näppylöitä :)

Nyt aijon viettää loppuillan sohvalla torkkupeiton alla syöden uuniomenia ja kuunnellen Putron uutta levyä ja katsoen Boardwalk Empiren kakkoskautta. Heippa.

torstai 6. syyskuuta 2012

Tukka putkella

Hopsis että pitää kiirettä. Kiisin töistä kotiin kääntymään ja nappasin pienimmän kainaloon ja harkkoihin. Nakit olin muistanut ottaa jo aamulla sulamaan. Onneksi ihana mies oli lenkittänyt koirat päivällä ja lähti vielä Söhvelöisen kanssa pitkälle kävelylle.

Pompulalla oli Ojangon treeneissä putkiharjoitus, ja voi juma, että Tiitta veti hienosti. Kasvatettiin sisäänmenokulmaa jo niin, että meikäläistä hirvitti, mutta sinne suikahti. Selvästi hankalampaa oli lisätä etäisyyttä putkestä, tällöin tulee herkästi sivusta ohi luokseni. Putket suorina ja musta putki mukana. Palkka puoliksi namipalkalla puoliksi lelulla, molemmat toimivat. Me happy. Aikuiset koirakot tekivät päällejuoksuharjoitteita, kuivaharjoittelin ilman koiraa ja kannustelin muita. Loppuun jäähdyttelyt treenaamaan tulleiden Mintun ja Paven kanssa. Pops lämmitteli Paavoa kiitettävästi takaa-ajohepuleissaan.

Sohvin kanssa on treenailtu rauhallisissa merkeissä pysäytyskontakteja pihalla. Palkkaan pinnan vielä kädestä, etupalkka vapautuksella. Tykkää kuin hullu puurosta, että pääsee tekemään jotain. Pops vasta harjoittelee lyömään etutassut alustalle (vedän alustaa perässäni ja hullu terrieri tömäyttää vauhdilla alustalle).

keskiviikko 5. syyskuuta 2012

Aurinkoinen arki

Arki on alkanut, sen huomaa siitä, että iltaisin sohvalla majailee paitsi minä, terrieri-1, terrieri-2 niin myös nippu työpapereita. Kalentereita pläräillään ahkerasti ja sovitellaan työmatkoja kieli keskellä suuta. Kotirouvuus houkuttelee, kunnes muistan asuntolainan ja autolainan ja rouvan ratsastustunnit ja agihallien vuokrat ja ja ja. Parempi silittää kauluspaita huomiseksi valmiiksi ja jatkaa papereiden selailua.

Onneksi aurinko paistaa ja ihana perhe hyörii ympärillä. Näiden kanssa arkikin on kivaa. Ja erityisen hauskaa on ollut saada mitä mainiointa lenkkiseuraa viime päivinä. Kun kerran joka päivä pitää käppäillä pitkin maita ja mantuja koirien kanssa, niin mieluusti sen tekee hyvässä seurassa. Eilen hiippailtiin pitkin Serenan polkuja Mia, Perron ja Ellun kanssa. Ja tänään Silvolassa kirmailtiin kera Minnan ja Pipsan. Kiitosta seuralaisille.

Sohvilla käynnistyy huomisesta mahdollinen kolmas raskausviikko, jolloin pahoinvointia voi esiintyä jos on esiintyäkseen.  Koira on ihan oma itsensä, mitä nyt juoksujen jälkeen rauhoittunut ja sylittelee kovin. Elämme jännittäviä aikoja...

tiistai 4. syyskuuta 2012

Mainio maanantai

Parhaan maanantain resepti:
  • iloiset työkaverit, jotka halaavat lomalta palaajaa
  • mielenkiintoisia työtehtäviä syksy täynnä
  • kaksi innosta pomppivaa terrieriä vastaanottamassa töistä palaavaa
  • pitkä metsälenkki koirien kanssa
  • mahtava ratsastustunti maailman isoimman Wäinön kanssa
  • valmis illallinen rakkaimpieni kanssa
  • hyvät yöunet
Kastotaan, mikä resepti tälle päivälle....

sunnuntai 2. syyskuuta 2012

Tusby

Opettelin heräämään loman jälkeen herätyskelloon... Kaikki muut käänsivät kylkeä, ja sain raahata koiratkin väkipakolla aamulenkille :)

Mutta ei auttanut, sillä aamulla kutsui Popparin koiranäyttely Tuomarinkartanossa. Vähän oli tällä kertaa cairneja kehässä, joten Poppari ja veljensä kisailivat yksinänsä ja lopuksi keskenänsä. Molemmille KP:t ja ihan kivat arvostelut. Viki-veli oli ansaitusti ROP, hieno broidi. Onnea Leea! Meidän neiti nyrpisteli jo kun trimmipöytiä alettiin kasaamaan eikä oikein viihtynyt kehässäkään. Mikä lie nyt teinin päässä tässäkin puuhassa epäilyttää. Kehän ulkopuollela maistui jo leikit, mutta kehäkävelyt ja pöytäarviointi ei nyt neitokaista miellytä. Pääsee koiruli pentukehien jälkeen vähän kasvamaan, katsotaan sitten ensi keväänä/kesänä, miltä homma silloin tuntuu.

Näyttelyn jälkeen kotiin Sohvin kanssa metsälenkille ja iltapäiväksi vielä cairnien yhteislenkille Tuusulaan. Mietin jaksaakohan tuo Poppari vielä lenkkeillä, mutta siellä se paineli menemään hepuleineen kaikkineen. Mutta nyt nukkuneekin sitten varmaan koko illan. Kiitos kaikille osallistujille (Elli, Pipsa, Siiri, Luca, Sandie, Jilli, Poppis + ihmisväki), oli taas niin mukava vaihtaa ajatuksia ja katsoa, kun koirilla oli erikivaa. Mintulle ekstrakiitokset opastuksesta! Ja anteeksi siltä tuntemattomalta lenkkeilijältä, joka sai kiritysjoukot hetkeksi kannoilleen. Onneksi kanssakulkijoita oli vain pari ja pääosin ohitukset menvät hallitusti.


Peräpeilitunnistus lonkalta: vasemmalta oikealle: Sandie, Jilli, Elli, Siiri, Poppis, Pipsa ja Luca.

Välillä poimittiin mustikoita.

Mutta pääosin vedettiin koikkaloikkaa.

Jos ei kahlattu ojissa.




lauantai 1. syyskuuta 2012

Lelupalkalla

Tänään Poppari pääsi leikkimään Ojangon agivuorolle. Minttu auttoi ja leikitti hienosti Pompulaa, joka oli ihan täpinöissään. Suoralla kaksi hyppyä ja suora putki, palkka putken jälkeen leikkimällä. Leluna ketjutettuja vetoleluja. Toisena harjoituksena pussi. Pikkuisella oli kova vauhti ja paljon intoa. Ulkona vetää hallille kaula pitkänä, lisäälisää :)

Oman treenin jälkeen jatkui cairnistien tutustu agilityyn jatkokurssi, jossa harkkaavat Elli, Pipsa, Lennu ja Sandie. Vähänkö hienosti kaikki muistivat tauon jäljiltä, mikä on homman nimi. Alkuun tosin koirilla oli intoa vähän liiaksikin, mutta kun aivojumppaa oli harjoitettu jonkin aikaa, niin loppua kohden kaikki malttoivat keskittyä erinomaisesti omiin suorituksiin. Kertailtiin hyppysuoria ja irtoamista sekä putkea suorana ja mutkalla sekä pussia. Loppuun niin kurssilaisten kuin omatkin koirat jäähdyttelylenkille. Poppis oli täysin tattis, kun päästiin kotiin. Söi sapuskansa ja heittäytyi loppuillaksi seljälleen. Sohvia vähän harmittaa, kun se ei nyt pääse harkkoihin mukaan. Mutta me käytiin sitten sen kanssa ihan omalla pitkällä metsälenkillä. Että ihan on taas mennyt päivä koiramaisuuksissa.