Pidän siitä, että meillä kotona asuu kaksi aktiivisen rodun leiman omaavaa koiraa. Mutta erityisesti pidän siitä, että kun koirille tarjotaan säännöllistä monipuolista tekemistä, niin meillä kotona asuu pääsääntöisesti kaksi hyvin rauhallista koiraa.
Aktiviteetti voi toki olla riittävä lenkkeily, mutta ainakaan meillä se harvoin riittää. No joo, toki meillä ulkoillaan aika paljon, sekä omalla porukalla, pihalla että koirakavereiden kanssa. Kaverilenkit ovat ihan pop niin koirien kuin meidän ihmisten mielestä. Ja meillä niihin totutellaan pennusta alkaen. Jos vaikka nyt katson ensi viikon kalenterimerkintöjä, niin siellä lukee ti 2.10. Klo 17 Pipuliini, Keimola, jolloin olemme sopineet käyvämme Minnan ja Pipsan kanssa tutustumassa uusiin lenkkipolkuihin Keimolassa.
Mutta erityisen olennaista on rasittaa terrierin päätä riittävästi ainakin jos haluaa, että kotona makoilee tyytyväisiä ja rentoja koiria koivet kohtia kattoa. Agility on osoittautunut tässä mainioksi harrastukseksi sisältäen lämppälenkin, itse suoritteen ja jälkijäähdyttelyt usein porukalla. Suorite sisältää sekä fyysistä harjoitetta, muuta myös päänkäyttöä. Erityisesti oppimisvaiheessa paljoa ei tarvita aksatreeneissä, niin junnun aivonystyrää on aktivoitu riittämiin. Erityisen häpi olen siitä, että kun auton parkkeeraa kentän tai hallin viereen, niin molemmat koirat ovat niin tohkeissan, että eivät malttaisi lämppälenkille ollenkaan. Tätä tehdään siis ihan molemminpuolisesta silkasta ilosta.
Samoin kotiharkat ja pienet tehtävät sekä kaikensortin etsimistehtävät väsyttävät karvakorvia kiitettävästi. Esim. verijälkiharkkojen jäljiltä meillä maataan useampi päivä. Etsimistehtävät voivat olla myös hyvinkin arkisia: meillä junnu kantaa arkiaamujen kiireessä jalkoihin lelua, jonka sitten häthätää muutaman kerran piilotan milloin minnekin, ja voi elämä sitä nuuskutusta, kun lelua etsitään ympäri asuntoa onnesta soikeana. Ja hyvää paikallaolotreeniä, kun koiran pitää odottaa, kun lelu ensin piilotetaan. Näihin leikkeihin madame Sohvikin satunnaisesti osallistuu näytöstyyliin nostaen lelun ja heti perään pudottaen sen välinpitämättömästi, että jos tätä ei löydä, niin on vähän...
Sohvin odotus on luonut omat haasteensa, kun koira ei aktiiviharrasta eikä lenkkeile pitkään. Koira kuitenkin nauttii pienistä tehtävistä ja erityisen hyvin tässä tilanteessa toimii piha. Sinne se parkkeeraa lämpimään kohtaan, josta seuraa ympäristön tapahtumia tarkkaan. Ja tarvittaessa matala muhkina alkaa kuulumaan, jos jotain liian epäilyttävää tapahtuu lähistöllä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti