sunnuntai 30. lokakuuta 2011

Yhdessä ain

Cairnien lokakuun yhteislenkillä Koirametsässä 8 cairnia (Sohvi, Pipsa, Sandie, Eetu, Kerttu, Elli, Elmeri, Perro), paljon menoa ja meininkiä ja ihan kiitettävästi MUTAA :) Ikähaarukka 10 kk-12 w. Ja vaativahko kalliokiipeilyreitti. Kartalla meidät piti Mia, kiitos.

Kivaa oli, kiitos kaikille yhteislenkkeilijöille. 



lauantai 29. lokakuuta 2011

17!!

Meillä oli tänään agilityn kuun viikonloppuvuoro. Mintultahan on homma karannut ihan käsisistä, lähettelee meille ratapiirustuksia edellisenä päivänä ja määrää kaikki opiskelemaan linjat jo etukäteen. Printtausten kanssa sitten kukin tahoillaan oli eilen perjantai-iltana pyörinyt ympäriämpäri. Meillä ainakin kotona mies seurasi viinilasinsa takaa virnuillen menoa. Kieltämättä etukäteismietintä nopeutti ainakin radan kasaamista ja ehkä vähän sitten tositoimissakin.

Agivuoro oli aikaisin aamulla, joten jätin Sohvilta aamuruoan antamatta, josta madamoiselle oli kyllä varsin tuohtunut. Mietiskelin, että mitenköhän tällaiset aamutreenit meiltä oikein luontuvat, mutta yllättävän hyvin olimme molemmat hereillä, kun oma vuoro radalle tuli. Mun on ihan pakko maanantaina töissä skannata meidän rata. Siinä oli estettä esteen perään ja kulmia riitti. Meille korkeahkon vaikeusasteen takia olin itse ihan rennolla mielellä ja varauduin pitämään taukoja ja välipalkkaamaan koiraa radalla. Mutta eikunkeikun, Sohvi oli superhyvä, jolloin minäkin rentouduin entisestään ja ehkä ekaa kertaa ikinä ehdin ihan hippasen nauttimaan menosta. Se oli kuulkaas yhtäsoittoa alusta loppuun seitsemäntoista (17) estettä.

Muutkin koirakot (Topi, Alli ja Elmeri) menivät minusta erittäin hyvin. Ja kyllä ne heikoimmat lenkit olimme me ohjaajat, jotka pinkoivat milloin minnekin, kiekuivat mitä milloinkin ja mihin aikaan sattuu, koirien seuratessa hyväntahtoisina kysymysmerkkeinä perässä. Aivan mahtava tiimi =)))

Treeneistä suuntasimme suoraan pihanraivaushommiin. Työnjohtaja tosin nukahti kesken kaiken auringon lämmittämälle patiolle. Ja nyt kärkymme naisissa pekonipastaa keittiöstä...

Siinäpä se. Kepit korvattiin pussilla. Istu ja pala.

perjantai 28. lokakuuta 2011

Koirien seikkailupuisto

Tänään käytiin tutustumassa Mintun ja Lucan kanssa Virikeluolastoon. Voi äly ja väläys, että oli kivaa. Kyseessä on Suomen ensimmäinen virikeluolasto, jonka on ideoinut ja suunnitellut eläintenkouluttaja Hanna Valkila. Hanna myös toimi oppaanamme tänään.

Virikeluolaston on 36 metrinen erilaisista moduuleista koostunut luolasto, josa on helpompia osuuksia ja vaikeampi kulmia ja ahtaampia putkia. Luolastoon pääsee monesta kohtaa ulos ja sisään ja luolaston katon voi tarvittaessa nostaa auki. Virikeluolaston eri kohdissa on erilaista materiaalia (heinää, lehtiä, liukkaita pintoja), erilaisia tuotteita (puita, kiviä, turkinpaloja, sulkia, sorkkia) ja tuoksuja (synteettistä ketun ja peuran tuoksua, riistaeläimien kuivattuja osia). Siellä täällä löytyi herkkupaloja piilotettuna.

Tutustuminen aloitettiin päästämällä koirat irti ja tutustumaan omassa tahdissa paikkaan. Luolaston kaikki sisäänmenoväylät oli avattu. Sohvi ja Luca saivat tutustua luolastoon yhdessä, kun tulevat mainiosti juttuun. Sinne ne samantein katosivat kumpikin omasta luolan aukosta sisään. Ja sitten tulikin ihan hiljaista, suorastaan hipihiljaista. Tutustuminen kaikkeen jännään luolan sisällä vaati koiralta täyden keskittymisen, liikkuivat tutkaillen ja rauhallisesti moduulista toiseen ja kävivät välillä kurkkaamassa ulkona. Koko harjoituksen ajan vallitsi hyvin rauhallinen tunnelma. Välillä kuului kynsien alta erilaisia ääniä, kun pintamateriaali luolastossa vaihtui. Me ohjaajat istuskelimme ja juttelimme ulkopuolella ja koirat etenivät luolastossa itsenäisesti käyttämällä hajuaistiaan ja ongelmanratkaisukykyään.

Mielestäni aivan oiva mahdollisuus harjoittaa rodunomaista toimintaa ja väsyttää mukavasti koiraa. Ja oiva harjoitus lämpimässä ja siistissä sisätilassa näin talvea vasten ajateltuna. Sohvi ja Luca tuntuivat nauttivat joka hetkestä, ja hallin ympäristössä tehdyn lenkin jälkeen Sohvi veti vimmatusti takaisin luolastolle, joten me sitten taidammekin hankkia kausikortin tuonne.


Sinne ne vaan sitten lähti.

Tässä näkyy vähän tuota erilaista sisällysmateriaalia.

Hanna ja koirat.

Ahtaampikaan putki ei tehnyt tiukkaa,

Ja sama toiseen suuntaan.

Rekvisiittaa oli monenlaista.
Tästä näkee, että katon voi avata.
 Sohvia selvästi nyppi, että kurkimme sisään juuri, kun oli löytänyt mahtisorkan,

Koulutustilan yhteydessä on pieni ja mielenkiintoinen myymälä.
Vasta kuvia katsoessani huomasin pienen voron puuhissaan.

Stop tykkänään

Kaamea kiire aamulla. Mies työmatkoilla. Koira aamulenkille, paitapuseron silitystä (virallisempi palaveri tulossa), molemmille jotain ruokaa, tukkakin pitäisi ehtiä laittaa, missä läppärin sähköjohto, konttaan palloa sohvan alta. Hölkkään bussille, mielessä muutama keskeneräinen dokumentti, kymmenkunta vastausta odottavaa sähköpostia, kokous alkaa ihan just.

Vastaan kävelee CAIRNterrieri aamulenkillä.

Yht'äkkiä ei olekaan kiire mihinkään. Pysähdyn rapsuttelemaan ja sirkuttelemaan koiralle, vaihdan kuulumiset tuikituntemattoman koiran isännän kanssa. Pohdiskelemme muun muassa trimmintarvetta, kuivaruokavalikoimia ja riistä- ja saalisvietin eroja. Terrieri istuu tyytyväisenä jaloissani rapsutettavana ja saa taskunpohjalle jääneen raksun. Hymyillen toivotan päivänjatkot, jonka jälkeen juoksen myöhässä palaveriin.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

11 estettä

Minttu heittäytyi hankalaksi illan agi-treeneissä, rakensi radan, kertoi mikä on estejärjestys ja sanoi, että miettikää itse miten ohjaatte ja näyttäkää. Eikä pukahtanut yhtään apuja. Kaamea mumina kävi ryhmässä, joka hortoili radalla pähkien kuinka kummassa tästä nyt selvitään.

Aika hyvin me selvittiin, vaikka radalla oli muutama ihan oikeasti kinkkinen kulma. Minttukin heltyi antamaan uusintaradoille apuja ja vinkkejä ja loppujen lopuksi ja olosuhteisiin nähden oltiin kaikki suorastaan aika hyviä. Hyvä me.

Ratana tänään: hyppy-hyppy, josta tiukka kulma putkelle (josta taas avautui suora väylä A:lle, vaikka rata kääntyi hypyille)-> 3 hyppyä ympyrässä -> A-> putki, josta taas tiukka kulma kahdelle hypylle. Sohvi ekalla radalla 2 pummia: lähti häiriön suuntaan kiertäen toisen hypyn ja karkasi putkelta A:lle. Toka rata koiralta virheetön, ohjaajalta kohtuullinen. Kiitosta hyvästä vauhdista. Vauhdikas oli Sohvin velipoika Topikin, hassuja agikiitureita nämä siskokset. Oiskohan sellaisia agilityn sisko ja sen veli -parikilpailuja, joihin noi vois ilmoittaa.

Omina harjoitteena otettiin pussia (oliks meillä vielä viime viikolla tässä jotain ongelmaa, häh), pimeää putkea ja keppejä verkoilla (ei törmäilyjä tällä kertaa, mutta mun kädet pitää laittaa pakkopaitaan, että ne ei ala heilumaan).

tiistai 25. lokakuuta 2011

Hyvä sänky, parempi uni

Kun Sohvi oli pentuna tulossa meille, niin varustehankintoihin kuului mukavan ja käytännöllisen koiranpedin hankinta. Petihankintaan käytettiin aikaa ja vaivaa, mutta viimein löysimme mielestämme loistopedin, joka ostettiin euroja säästämättä ja aseteltiin tarkasti harkittuun paikkaan. Lisäksi kasvattajalta saatiin mukaan toinen peti, josta tehtiin reissupeti matkoille.

Ja pah. Hieno koiranpeti on aikaa sitten kärrätty käyttämättömänä ullakolle. Reissuversio sentään kelpaa matkoilla varsinkin nykyisin kun se on jäänyt auttamatta pieneksi. Elättelen vielä toivoa, että seuraava penneli ymmärtää hankinnan hienouden.

No, missä se karvakorva sitten nukkuu?  Pakko se on tunnustaa, että meidän sängyssä tai pentuna sen alla. Fatboyn säkkituolissa, joka hankittiin minulle, mutta jonka koira omi alusta alkaen. Ikkunalaudalla (josta voi seurata matalasti muristen postinjakajan aamutoimia). Ja viime yö kului miehen työmatkan jäljiltä lattialle jääneen matkalukun päällä. Makunsa kullakin.


sunnuntai 23. lokakuuta 2011

Pihatöitä

Viikonloppuna kunnostetiin uutta kotia ja puuhailtiin pihalla. Sohvi tutki myyränkoloja ja levitteli lehtikasoja. Tavattiin naapurin leikattu Poju-rotikka, joka on valtava musta jättiläinen, mutta kiltimpää tapausta saa etsiä.

Sisätilojen remontti etenee vauhdilla ja alkaa hetki hetkeltä näytämään enemmän meidän perheen kodilta. Ja autotalliin kannettiin Sohvin murkinoille ihan oma pakastin.


Penkkuja

Me olemme Sohvin kasvattajan Tarun kanssa vähän tehneet pentusuunnitelmia. Suunnitelman mukaisesti Sohvi pääsee miehelään ensi vuonna joko kevään juoksuista tai sitten syksyllä. Fiksunoloinen ja varsin komea ja nuori sulhanen Tarulla on jo mielessä.

Lisätietoja suunnitelmista saa Tarulta Prankstersilasta ja minä kerron enemmän kuin mielelläni tästä meidän neitokaisesta, jos kiinnostuneita löytyy. Voin ainakin omalta osaltani lämpimästi suositella tätä genomia, joka tuottaa ilmeisen hyvää hermorakennetta, pelotonta uteliaisuutta, itsepäistä tottelevaisuutta, kaikkeenosallistuvuutta, aamu-unisuutta, himosaunojaa ja toimeentulevuutta niin ihmisten kuin koirien kanssa. Jos pienokaiset tulevat mammaansa, niin luonteikkaita ja rakastettavia pakkauksia on odotettavissa.

perjantai 21. lokakuuta 2011

Kahden päivän putki

Tällä viikolla oli omien agitreenien lisäksi paikkausvuoro Mintun treeneissä Purinalla. Sohvi pääsi mukaan juoksujen jäljiltä ja kierroksia oli alkuun aika tavalla ja kuulossa ajoittain vikaa :))

Itse estetyöskentely meni aika mukavasti, mutta ratojen välillä koirus ei meinannut malttaa odottaa, vaan otti häiriöstä itseensä ja pari kertaa kävi moikkaamassa muita kentällä työskenteleviä koirakoita. Varsinkin muiden koirien palkkaus tuntuu Sohville olevan ylitsepääsemätöntä seurata etäältä. Omissa treeneissä se ei haittaa ollenkaan, kun kaikki on niin lungeja. Mutta vierastreeneissä kävi nolottaa ja ahdistaa, kun sorisorisorin saattelemana kävin hakemassa omaa koiraa omalle puolelleen.

Mitä työstettiin oli keppejä verkoilla (ajoittain ihan bueno) ja keinua. Keinuharkkoja tehtiin niin, että keinun toinen pää nostettiin maksipöydän päälle -> koira pöydälle -> koira keinulle -> puolikas keinuminen alas. Meni nakilla hyvin, mutta Sohvi ei nakkihimoissaan edes tajunnut, että nyt liikkuu. Kopsahdusta ei ole pelännyt missään vaiheessa. Lisäksi treenattiin irtoamista (hyppy, putki, hyppy) targetilla ilman suurempia ongelmia. Pussia ei olla tehty aikoihin ja sen kiersikin yllättäen. Pitänee muistutella.

Sitten minulle satikutia. Purinan treenit oli ns. omatoimitreenit eli kaikki treenaa omien koiriensa kanssa itsenäisesti. Toki apua saa pyytää. Tiedän vallan mainiosti, että tällainen treeni tulisi suunnitella tarkkaan etukäteen (mitä teet, miten teet ja kuinka paljon), mutta nyt kaikessa remonttihässäkässä suuntasin myöhäisiltavuoroon pää pyörällä ja ainoana ajatuksena, että vedetään ne keinutreenit. Keinuharjoitetta lukuun ottamatta treeni menikin vähän sellaiseksi päättömäksi häärinäksi, tota vähän ja sit tota ja meniskö toikin vielä. Sohvi haahuili ja minä haahuilin. Eijeijei. Saa tukistaa.

maanantai 17. lokakuuta 2011

Heijastin

Hurtan mannekiinit heijasteliiveissään.



Sohvin kaverin Sylvi oli viikonloppuna "synnyttänyt" neljä pehmolelu-pupsia, jotka oli juuri vieroitettu emoltaan. Olosuhteisiin nähden Sylvi oli reipas ja jaksoi hyvin lenkkeillä kanssamme. Iltaisin tulee jo pilkkopimeä, toivottavasti useimmat muistaisivat käyttää heijastavia pintoja niin itselllä kuin koiralla.

Hännällä ilmaisu

Sohvi väijyi lenkillä pensasta eri suunnista. Tiirasin ja tiirasin, enkä nähnyt mitään. Koiran villisti viuhtovasta hännästä kuitenkin arvasin, että rakkain arkkivihollinen eli PupuJussi taitaa majailla siellä. Lopulta pupulta meni hermo ja pinkoi hanikkaan.

Sohvi tosiaan ilmaisee löydön alkamalla vimmatusti heiluttaa häntää, ei sano mitään, mutta häntä heiluu niin sammakoille kuin sorsille tai kaapin alle nyykähtäneelle kärpäselle. Muutamankin kerran olen käärmepelossa pinkonut koiran viereen, kun alkaa kanervikossa yhtäkkiä heiluttamaan häntää. Varsin ystävällismielinen ilmaisutapa toki.

Tästä on toinenkin vallan mainio variaatio. Mintun pikku-Luca vohki pienempänä kaikkea mahdollista tavaraa. Pikkumiehen aikeet vain paljasti häntä, joka alkoi joka kerta heilumaan, kun se vasta keksi ajatuksen, että tuon voisi varastaa.

sunnuntai 16. lokakuuta 2011

You will meet a tall dark stranger

Sohvi sai syksyn tullen uuden heijasteliivin. Häkellyttävän värinen oli metsäkin alkuillan valossa.







Meille kävi eilisellä metsälenkillä jännittävä kohtaaminen. Yhtäkkiä umpimetsästä pölähti eteemme polulle isokokoinen uroskoira vapaana eikä ihmisiä mailla eikä halmeilla. Iso musta muukalainen heilutteli ystävällismielisesti häntäänsä ja tapitteli meidän neitokaista kiinnostuneena. Pyysin vapaana ja vieläpä edelläni kulkenutta Sohvia pysähtymään ja ehdin jo mielessäni hätäisesti laskemaan päiviä juoksusta... Mutta onnekseni ja pieneksi hämmästyksekseni Sohvi totteli moitteetta, pysähtyi ja sain koiran kytketyä. Sen jälkeen kirmasi kyllä oikopäätä muukalaista moikkaamaan. Salaperäisen kohtaamisen keskeytti kaukaa kuulunut vislaus ja komistus katosi metsään.

Ja vähän samankaltainen kohtaaminen kävi tänään. Tosin nyt polulla vastaantullut koiralauma oli kytketty. Pyysin vapaana kulkenutta Sohvia pysähtymään ja odottamaan. Ja jälleen karvahanurimme totteli epäröimättä. Kylläpä olin ylpeä hyvätapaisesta pikkuterrieristä. Palkitsin koiran reilulla pätkällä nakkia. Nyt ei enää lisäpalkattu kohtaamisella, vaan ohitimme mielipuolen lailla räyhäävän ryhmän sutjakasti. Huh, remmirähjäys olisi kyllä tylsä ominaisuus.

perjantai 14. lokakuuta 2011

Tuubit tuli

Vohkin röyhkeästi vierailevalta agikouluttajaltamme Katjalta idean 'namiohjaimesta'. Ameriikasta asti tilasin, mutta nyt ne on täällä. Näitä riittää vaikka koko agiryhmällemme. Nakinpalat yms herkut sisälle ja spruuttaus palkaksi. Pysyy sormet puhtoisina. Aloitimme koiralle selvästi mieleisen käyttökoulutuksen kotona.



Ei näin.

Vaan näin.


torstai 13. lokakuuta 2011

Etuajassa

Taisimme viettää eilisissä agitreeneissä jo tämänpäivän teemaa: Kansallinen epäonnistumisen päivä ;)

Meille tulee tänään odotettuja koiravieraita, sillä naapurin Pipsa tulee kylään, kun emäntänsä menee teatteriin. Naapuruston win win -tilanne. Suunnittelin vieväni tytöt pitkälle metsälenkille töiden jälkeen.

Lenkkeilyn jälkeen Sohvi esitteli Pipsalle lempipaikkansa. Meidän agentti seuraa usein pihan tapahtumia ja viimeksi eilen hälytti kuin palosireeni, kun joku kulki v.a.a.r.a.l.l.i.s.e.n jätesäkin kanssa pihan poikki. Vetolaukut me ollaan jo saatu toleroitua, mutta noi jätesäkit pääsee vielä satunnaisesti yllättämään.


keskiviikko 12. lokakuuta 2011

Ihme treenit

Tänään agilitytreenit oli täynnä häsläystä, sähläystä ja höntsäilyä. Miten se jotenkin tarttuikin kaikkiin. Melkein kaikilla koirakoilla kesti omalla radalla kamalan kauan, kun mikään ei vain tuntunut menevän jouhevasti. Joko koirat pöllöilivät tai sittten me ohjaajat olimme muuten vain pihalla. Mia joutui likipitäen zumbaamaan, että sai Ellun kiinnostuksen heräämään (katsomolle viihdyttävin pätkä, kiitos Mia). Linda ohjasi jostain syystä sitkeästi toinen käsi taskussa, mikä sai Topin herpaantumaan ja Mintun haromaan hiuksiaan. Suvin ja Lempin suoritusta en nähnyt kokonaan, mutta ilmeisesti sielläkin  kumarreltiin ja steppailtiin siihen malliin, että kiitosta ei tainnut Mintulta herua. Mintun äidillä Peten kanssa taisi sentään olla homma edes jotenkin hallussa.

Minä treenasin sittenkin Ranella (Mintun äidiltä lainassa sekin), kun Pave lepäsi omaa treeniään varten. Vähän jänskätin uutta koiraa ja vice versa. Koira osasi, vaikka minä juoksentelin tohkeissani esteitä päin ja kiekaisin joka esteellä, että RENGAS (?!). Juu-u, oli meillä radalla sekin, ensimmäisenä ja viimeisenä esteenä, mutta minä se tarjosin rengasta riippumatta, mikä este oli edessä. Huomasipa miten vähän merkitystä sanallisella käskyllä radalla on. Ja ratana siis rengas, putki, 3 hyppyä ympyrässä, takaisin putkeen ja renkaan kautta maaliin. Yksittäisenä esteenä keinua, pimeää putkea ja puomia.

Kuvat oli häsläystä pullollaan ja ainoa hauska yksityiskohta kuvissa on Minttu, joka kädet puuskassa näyttää kuva kuvalta tuimemmalta :) Niinpä tällään tähän ainoastaan kuvan minusta ja Ranesta tauolla (Linda kuvasi). Seuraavalla kerralla taas jotenkin paremmin.

tiistai 11. lokakuuta 2011

Rieku ja raiku

Aah, ihanaa, että päästiin Mellyn luokse riehukylään. Sohvi on kaivannut koiraseuraa ja tekemistä juoksujen aikana. Etätöissä ollessani kotona kiikuttaa jatkuvasti leuluja jalkoihini ja kitisee leikkimään. Tuijottaa vaativasti ja huokailee tylsistyneenä. Pitkät lenkit kytkettynä ja koulutustuokiot ja aktivointileikit kotona eivät tunnu riittävän. Pitää päästä leikkimään koiraa.

Melly on nyt toipunut steriloinnista mainiosta eikä jäljellä ole kuin pian karvojen peittoon hiipuva komea arpi, joten uskaltauduimme kyläilemään. Ensin lenkki, sitten pihapainit ja sateen alkaessa loppuriemut sisällä. Kaivattu vauhdikas koiraseura teki tehtävänsä ja nyt koira järsii kyljellään silmät puoliummessa luuta. Miehen sanojen mukaan koira on kuin emäntänsä; kaikki tai ei mitään, täysii tai ei ollenkaan :)


maanantai 10. lokakuuta 2011

Juurikin näin




Kiitos Mintulle, joka hienoine pipoineen suostui malliksi kiristyksen ja uhkailun ja yleisen painostuksen jälkeen.

PPP

Koska Sohvi on edelleen juoksuinensa karanteenissa, saan agilitytreeneihin lainakoiran. Minttu ilmoitti äsken, että minulla on ilo ja kunnia treenata keskiviikkona Paavo Pieni Paviaani -cairnin kanssa.

Ihana Pave, tuskin maltan odottaa. Pitää ottaa kamera mukaan, että pääsette ihailemaan PPP:tä.

Koska Sohville pitää kans keskiä jotain kivaa, niin varautukaa tyttiskoirienomistajaystäväni. Tuppaudumme pian ties millä tekosyyllä kylään...

Verijälkikoirat

Aiemmalla verijälkikurssilla päätettiin, että jäljelle lähdetään mahd. pian uudestaan. Näinpä otimme sunnuntain mitä mainioimmassa syyssäässä suuntiman kohti Espoon metsiä 6 cairnin ja yhden snautserin voimin. Mukana Minttu, Luca ja Rico, Mia, Perro ja Elmeri, Minna ja Pipsa, Linda ja Topi sekä minä Sohvin kanssa.

Neljä mainiota jäljentekijää ja päivän paras jälkikoira Pipsa.

Jakauduimme kahteen ryhmään, joista toinen työsti neljä jälkeä koirilleen ja toinen kolme jälkeä. Jälkien pituus oli hieman koirasta riippuen alle tai yli 100 metriä. Maasto oli kohtuullisen haastavaa ja vaihtelevaa kalliometsää. Jäljissä oli jo aika tavalla kaarteita ja kulmia. Vaativimpiin kohtiin pyrimme levittämään verta hieman laajemmin. Samoin junnulle, Lucan jäljelle jätettiin herkkuja enemmän kuin muille, jotta jälki ei enää niin paljoa jännittäisi nuorta jäljestäjää. Ryhmätyöskentelystä johtuen kukin sai rauhassa keskittyä vetämään jälkeä, kun merkkaaja kulki edellä. Ryhmät työskentelivat motivoituneina ja jokaiseen jälkeen keskityttiin huolella.

Jälkiä vanhennettiin niin, että ensin ajavillakin koirilla oli yli tunnin jälki ja lopussa ajavilla jälki oli ehtinyt vanhentua jo kolmatta tuntia. Eniten meitä jännitti, että sotkevatko satunnaiset sienestäjät ja muut koirakot jäljen. Onneksi muita kulkijoita oli hyvin vähän ja ainoa moka oli, että huomasimme myöhemmin ohjausmerkeistä huolimatta vetäneemme kaksi jälkeä sujuvasti ristiin.

Ajot suoritettiin koirakko kerrallaan ja meno oli niin mielenkiintoista, että kaikki halusivat nähdä kaikkien koirien suoritukset. Ja niitä kyllä kelpasi seurata. Melkein kaikki löysivät ja tutkivat aloituskohdat, jotka nuuskutettiin tarkasti läpi. Ensikertalainen Perro-vaari 12-vee oikein kaiveli aloituskohdan läpi, että mitäsmistä tämä nyt sitten on. Lisäksi kaikki koirat pääsivät aloituksesta liikkeelle. Kukin jäljesti omalla tyylillään joko suoraviivaisesti läpijuosten tai siksakhöntsäillen. Muutama pummi sattui varmasti kaikille, mutta nopeasti kukin koira palasi jäljelleen. Osaa koirista suoritusta seuraava ihmisjoukko ei häirinnyt lainkaan, mutta osa otti siitä niin paljon häiriötä, että näille koirille jätimme enemmän työskentelytilaa.

Ensikertalaisista Elmeri pääsi jäljen loppupuolella hyvään imuun ja Ellulle kannataakin tehdä nopsasti uusi treeni, että pääsee kunnolla kiinni nenätyöskentelyn ideaan. Mintun Rico-snautseri teki edelleen varmaa työtä ja ainoana seurueen rekkuna haluaa kantaa sienen metsästä pois. Lucaa ei tällä kertaa enää jännittänytkään ja malttaessaan pikkumies jäljestää kuin vanha tekijä. Oman jäljen jälkeen Luca veti Mintun vielä Perron jäljelle, jonka jäljesti hienosti loppuun asti. Sieltä junnu jo katsottiin parhaaksi kantaa pois, jotta saatiin jäljestys poikki :)


Mia ja Perro-pappa.
Minttu ja Luca-juniori.

Mia ja Elmeri.

MInttu ja Rico, saalis suussa.

Meillä Sohvin kanssa meni edellistä kertaa paremmin. Aloituskohta löytyi hyvin, josta liikkeelle määrätietoisesti. Sohvi kulki suht ripeästi ja annoin koiran edetä jo pitkällä liinalla. Nokka pysyi paremmin maassa, vaikka pystyssä viuhtova häntä kertoi, että innostusta oli vielä keskittymistä enemmän. Makuupaikka löytyi hienosti ja herkut katosivat parempiin suihin. Sitten minä vähän mokailin, koira lähti vetämään kohti ryteikköä enkä nähnyt seuraavaa merkkiä, joten pysähdyin vaikka koira veti kuin hinaaja. Minna, joka kuvasi, onneksi hoputti minua, että mene ihmeessä, koira on jäljellä ja siellähän se ohjausmerkki oli. Ennen maalia meillä oli yksi suorakulma  kalliolla ja tässä tuli Sohvin pummi. Kiersi ja kaarsi eikä oikein tiennyt minne lähteä. Pysyin paikallani ja kehotin rauhallisesti koiraa etsimään. Ja löytyihän se jälki ja maali ja sinne piilotettu poronluu, jonka koira sai kantaa autolle syötäväksi.

Meidän neidin startti ja takamus.
Makuutus löydetty.
Matkalla maaliin.

Osasta näistä voisi ihan oikeasti tulla kelpo jälkikoiria. Erityisesti Pipsa ja Topi tarjoavat jo näin alkuvaiheessa aikas hienoja suorituksia. Linda ja Topi starttasivat aloituksesta sellaisella vauhdilla, että kuvaaja sai juosta ihan tosissaan puhumattakaan loppuporukasta, joka puuskutti paikalle vasta kun maaliherkut oli jo syöty! Pipsa taas on meidän joukkueen priimus, jolle tehtiin jo todella vaikeita kulmia, jotka koira otti tarkasti ja varmasti. Topille ja Pipsalle täytyykin tehdä jo huomatttavasti pidempiä jälkiä seuraavaksi.

Ainoa vähänkään järkevä kuva vauhtikaksikosta Linda ja Topi. Lindahan saa jälkikasvua näillä näppämillä ja niin vaan kiipeilee jälkimetsällä. Porttari sille pitää pian antaa...

Kiitoksia asianosaisille, oli muuten kiva reissu. Niin ja tiedoksi, että kiikutin äsken kaupasta poronverta pullollisen että seuraavaa reissua vain suunnittelemaan.

lauantai 8. lokakuuta 2011

Laa-Laa-Lauantai

Mitäköhän sitä ennen koiraa puuhasi viikonloppuisin? En nyt muista, mutta ei niin väliä.

Tänään aikaisin aamusta ylösulos ja agilityhallille ylimääräisiin treeneihin. Vastassa oli tuttu joukko muita aamuvirkkuja ja innokkaita koirakoita. Treenattiin ja puhuttiin agilitypainotteisesti koiraa. Nyt kun Sohvi joutuu juoksujen takia jättämään harjoitukset väliin, sain lainakoiran käyttööni. Tänään sain työskennellä Paavolla (Mintun äidin). Toodella hauska tyyppi, joka palkkautuu hyvin lelulla, joten samalla sain lelupalkkaoppia. Paavo osaa jo vaikka ja mitä, joten itse pystyi keskittymään omaan ohjaukseeni ja juoksulinjoihin. Otettiin hyppyrataa putkilla, pimeää putkea sekä keppi- ja keinuhajoituksia.

Sohvin velipoika Topi on kehittynyt hurjasti, keskittyy treenin alusta loppuun ja on silminnähden ihastunut lajista. Odotti tänään starttilupaa hienosti, eteni vauhdikkaasti ja hyppäsi hienosti. Hienoa työtä Linda on tehnyt Topin kanssa. Mutta rakas rotuvalintamme osaa aika ajoin olla myös ihastuttavan (lue raivostuttavan) omapäinen pieni terrieri, joka tekee, vain jos huvittaa. Siitä esimerkkinä tänään Mian Elmeri, elikäs kaikkien lemmikki Ellu. Tänään Elmeristä oli pääsääntöisesti mielenkiintoisempaa etsiä muilta huomaamatta jääneitä herkkupaloja matosta. Koiran motiaatiota tosin lisäsi huomattavasti se, että Mia treenasi muutaman radan Paavolla... Vaikka olen joskus puhissut vaihtavani koiran seuraavaan vastaantulevaan omistajaansa palvovaan paimenkoiraan, niin ei sentään. Näin se on niin paljon mielenkiintoisempaa.

Hallilta kiiruhdin kotiin hakemaan koiran ja miehen uudelle kodille remonttipalaveriin. Suunnitelmissa otettiin huomioon koirakodin erityispiirteitä ml. kotiutuminen rapaisten koirien kanssa, koirien näköyhteys ulos, ruokasäkkien ja pakasteruokien säilytys, trimmi- ja huoltotilat etc. Sohvi hengaili sen aikaan pihalla ja tutki paikkoja sekä raivostui pihapuissa kiipeilevälle oravalle.  Siitä jatkoimme tutustumalla lähiympäristön lenkkeilymaastoihin, joita ei voi kuin kiitellä. Metsäpolut alkavat kivenheiton päästä omalta pihalta ja niitä tuntuu riittävän.

Nyt illalla olemmekin kasanneet kamppeita kasaan huomista verijälkitreeniä varten. Siitä raporttia seuraa.

keskiviikko 5. lokakuuta 2011

Katjan komennossa

Taas oli ilo ja kunnia saada cairn-agiryhmäämme luotsaamaan vieraileva ohjaaja. Katja tarjosi tiukkaa ohjaustreeniä ilman ryppyotsaisuutta.

Ensin meidät laitettiin radalle ilman koiria miettimään ja näyttämään eri ohjaustapoja.
Ja sitten eikun hommiin. Sain omalla vuorollani lainata Katjan Aapoa, joka oli ihan tykki menijä. Kyllä tiesi, kumpi meistä oli se heikoin lenkki. Treenattiin 3 hyppyä,valssilla putkeen ja sieltä taas 3  hypylle. Seuraavaksi 2 hyppyä ja valssilla tai persjätöllä koira ohjattiin putkeen. Vaikeutena tässä oli saada koira hyppyimusta kääntymään sinne putkeen. Demottiin ensin Aapon kanssa, miten koira EI ohjaajan tyylikkäistä valssihypyistä huolimatta mene putkeen vaan vetää hurmiossa viimeisenkin hypyn. Niinniin se komento pitää antaa RIITTÄVÄN ajoissa. Aapo osasi heti, kun minä opin.

Lisäksi otettiin irtoamista, takaakiertoa ja pimeän putken perusteet. Loistotreeni. Harmi, että Sohvi joutui juoksun takia jättämään treenin väliin. Koira muuten närkästyi syvästi siitä, että vedin tänään agitreenikamat niskaan, mutta jätinkin neidin kotiin.

Ryhmä seuraa Katjan ohjausta ja toisten suorituksia tarkasti.

Katja opastaa Lindaa ja Topia. Topi pitää hienosti kontaktia.
 
Sannan ja Sirpan (Katjan) tokomaista työskentelyä.
Lempin ja Suvin ohjeistusta.

Mia ja Elmeri venyttää.
Minulla pitää kiirettä Aapon kanssa.

maanantai 3. lokakuuta 2011

Pyhimys sentään

Lokakuun neljäs on eläinten suojeluspyhimys Fransiscus Assisilaisen kansainvälinen muistopäivä ja kansainvälinen eläinten päivä.

Meillä ei pyhimysmäisestä menosta ole ollut tietoakaan. Sohvilla hormonit hyrrää ja pehmoleluja rrrakastetaan tulisesti. Muutaman kerran olen jopa joutunut kurtistamaan kulmia, kun epeli meinaa minuunkin liimautua. Nyt eikun sadeasut päälle ja ulkoilmaan viilentämään tunteita.



sunnuntai 2. lokakuuta 2011

Salmen ulkoilualue

Jos joku ei vielä tiedä, niin syksy on lempivuodenaikani. Rakastan kirpeitä syysaamuja ja ruskanvärjäämiä metsiä. Syksyisin teemme metsälenkkejä aina kuin mahdollista. Tänään pakkailimme retkivarusteita ja mietimme minne suunnata. Ja valitsimme pitkästä aikaa Salmen ulkoilualueelle. Olemme maastopyöräilleet tuolla paljonkin, joten alueen ulkoilureitit ja metsäpolut ovat suht tuttuja. 8 km reitti kulki pääosin metsässä, mutta poikkesimme muun muassa Paratiisissa. Muita kulkijoita ei juuri ollut, joten Sohvi kulki vapaana, vaikka neidillä ne juoksut nyt sitten alkoivatkin (lähes päivälleen 5 kk edellisistä).