Tänään oli meidän yhdet parhaimmista agitreeneistä. Ei niinkään siksi, että koira tai minä olisimme tehneet mitenkään täydellistä rataa, vaan siksi, että Sohvi jaksoi keskittyä ihan koko treenin ajan. Innostus ja intensiteetti pysyi korkella alusta loppuun. Häntä heilui ja silmät loistivat. Ja koira pysyi upeasti kontaktissa ja tarjosi hienosti liikettä.
Noo, palataanpas sitten maanpinnalle ja tarkastellaan itse treeniä. Minä sain Mintulta piiskaa turhasta kiireestä ja siitä, että kovaa mennessä unohdan vaikeissa paikoissa edelleen välipalkata koiran. Pitää muistaa rauhoittua ennen vaikeita kohtia, ohjata hallitusti ja MUISTAA PALKATA onnistunut suoritus myös radan keskellä.
Meillä oli ratana tänään 3 viistoa hyppyä (muista koiran lähtölinja!), josta vaikeahko kääntö U-putkeen. No problem. Siitä jatketiin pituuteen, otetiin kulma hypylle ja sitä seurasi muuri. Kaikki meni kuin tanssi. Kunnes viimeisenä esteenä oli musta U-putki, jossa tehtiin persjättö. Koira sukelsi ensimmäisellä kerralla tykkinä putkeen, mutta ilmeisesti törmäili putken sisällä ja peruutti naama hiekasta harmaana putkesta pois. Sen jälkeen siihen putkeen ei enää mentykään sukkana, vaan jäätiin epäilevänä hengailemaan suuaukolle. Tätä sitten hinkkailtiin eri tavoilla ja menihän Sohvi sen putken moneenkin kertaan, mutta aina pienellä lisätyöllä. Jätettiin onnistuneeseen suoritukseen ja oltiin kokonaisuuteen tyytyväisiä.
Itsenäisinä harjoituksina rengasta ja keppejä. Rengas tuntuu jo aika varmalta ja se voitaneen ottaa meille jo rataan mukaan. Kepit osaan edelleen ohjata vain toiselta puolelta, jolloin koira alkaa jo liikkumaan suoraviivaisesti. Mutta jos vaihdan vaikealle puolelle, sekoilen ja koira sekoilee. Supertyytyväinen olin, että Sohvi jaksoi tahkota näitäkin useampaan otteeseen. Kehuin ja palkkasin ylenpalttisesti, ja molemmat poistuimme tyytyväisinä harjoituksista.
Treenin jälkeisellä yhteislenkillä Perro-vaarikin kulki magneettina Sohvin perässä, joten juoksut tekevät tuloaan. 5 kk edellisistä, huokaus.
keskiviikko 28. syyskuuta 2011
maanantai 26. syyskuuta 2011
1 650
Tuo luku on välimatka Helsingin ja Brysselin välillä. Uusia direktiivejä paistellaan täällä EU-uunissa. Päivät venyvät aamuvarhaisesta yömyöhään ja ovat kiinnostavia työtehtäviä pullollaan. Koiraa on ikävä, vaikka sillä on kaikki enemmän kuin hyvin paistatellessa kotona miehen jakamattomassa huomiossa.
Kuivahkon virkamieskeskustelun keskeytti päivällä läppärini taustakuvaan ilmestyvä Sohvi, joka sai keskustelukumppanini ihastuneena huokaisemaan: "Cairnit ovat ihan parhaita", lounastauko käytettiinkin poikkeuksellisesti koira-aiheiseen pulputukseen. Virkistävä hetki.
Rapsut kotiin Sohville.
Kuivahkon virkamieskeskustelun keskeytti päivällä läppärini taustakuvaan ilmestyvä Sohvi, joka sai keskustelukumppanini ihastuneena huokaisemaan: "Cairnit ovat ihan parhaita", lounastauko käytettiinkin poikkeuksellisesti koira-aiheiseen pulputukseen. Virkistävä hetki.
Rapsut kotiin Sohville.
sunnuntai 25. syyskuuta 2011
Hophophop
Tämä sunnuntai meni näissä merkeissä eli miestä marathonilla kannustaessa. Sohvi oli kannustuspaikoilla ihan täpinöissään ja jakeli Mikolle aimoannoksen kannustuspusuja. Olisi mielellään lähtenyt pidemmällekin kannustusosuudelle.
Hienosti menneestä alusta ja kohtuullisen hyvästä vauhdinpidosta huolimatta tällä kertaa miehen kisa keskeytyi 28km kohdalla, kun nesteet eivät imeytyneet lainkaan. Onneksi noita täysmatkoja on takana jo useampikin, että maaliin ei tarvinnut väkisten voimattomalla kropalla vääntää.
lauantai 24. syyskuuta 2011
S-tytöt rulaa
Cairnien yhteislenkile Luukkiin lähti kolme iloista cairn-neitokaista omistajineen. Sandie, Siiri ja Sohvi tulivat mainiosti juttuun ja leikit raikasivat pitkin metsää. Melkein kaksi tuntia retkeiltiin. Loppuun otettiin muutama foto, jota varten kytkettiin koirat ja yritettiin saada ne asettumaan samaan ruutuun... Haastetta kuvaamiseen toi ihana iloinen Siiri 7kk, joka pomppi paikallaankin tasajalkaa innosta.
Kiitos lenkkiläisille hyvästä seurasta.
Kiitos lenkkiläisille hyvästä seurasta.
torstai 22. syyskuuta 2011
Lähtiskös Pipsa leikkimään?
keskiviikko 21. syyskuuta 2011
Hienosäätöä
Agiryhmämme sai tänään vierailevan tähden, kun Kaarina veti meille treenit. Ryhmämme sai uutta näkökulmaa koiran palkkaukseen ja motivoimiseen. Harjoitukset olivat täysin erilaiset kuin aiemmin ja se näissä vierailevissa kouluttajissa onkin antoisaa.
Opettelimme kuljettamaan koiraa kontaktissa suorityspaikalle ja takaisin. Irtoamista ilman ohjaajan avuja. Ja lopuksi leikittiin leluilla. Kaarinan esittelemät treenirutiinit ja "treenikupla" sai ryhmä-rämämme mietteliääksi. Noinkin hienosti voi säätää, kunnioitettavaa!
Itse en yleensä jaksa kamalasti hinkata, vaan meillä usein mennään eikä meinata, silleen suurpiirteisesti. Ja välillä tietysti päin peetä. Mutta iso Kiitos Kaarinalle selkeästä ja perusteellisesta opastuksesta, oppi taas uutta ja osaa kriittisemmin tarkastella omia treenitapojaan.
Opettelimme kuljettamaan koiraa kontaktissa suorityspaikalle ja takaisin. Irtoamista ilman ohjaajan avuja. Ja lopuksi leikittiin leluilla. Kaarinan esittelemät treenirutiinit ja "treenikupla" sai ryhmä-rämämme mietteliääksi. Noinkin hienosti voi säätää, kunnioitettavaa!
Itse en yleensä jaksa kamalasti hinkata, vaan meillä usein mennään eikä meinata, silleen suurpiirteisesti. Ja välillä tietysti päin peetä. Mutta iso Kiitos Kaarinalle selkeästä ja perusteellisesta opastuksesta, oppi taas uutta ja osaa kriittisemmin tarkastella omia treenitapojaan.
Suvi leikittää Lempiä Kaarinan seuratessa. |
Minun ja Sohvin vetoleikit. |
tiistai 20. syyskuuta 2011
Ketuista viis
Ei herännyt suuretkaan metsästysvietit, kun Sohvi ketun tapasi. Meidän neiti marssi itsevarmasti häkille, haukahteli ketun ja sitten lähtikin tutkimaan vajan muita rapinoita. Yhtään ei koira ujostellut, vaan häntä pysyi tötteröllä ja nuuskutteli menemään. Pyydettäessä tuli häkille, murahti, mutta siinä kaikki tällä kertaa. Yleisön metsämiehen myhäilivät, että ei näytä koiraa mokoma kettu juuri hetkauttavan.
Onneksi Vauhti piti yllä cairnien kettumainetta. Haukkuaräyhäsi ketulle ja pujotteli jo luolastollakin kiitettävästi. Myös mukana olleiden parsonien työskentelyä luolastolla ei voinut kuin ihailla, arempienkin koirien reaktiot ketulle olivat huikeat. Toivottavasti tähän meidänkin rotuun saataisiin tuota riistaviettiä takaisin.
Onneksi Vauhti piti yllä cairnien kettumainetta. Haukkuaräyhäsi ketulle ja pujotteli jo luolastollakin kiitettävästi. Myös mukana olleiden parsonien työskentelyä luolastolla ei voinut kuin ihailla, arempienkin koirien reaktiot ketulle olivat huikeat. Toivottavasti tähän meidänkin rotuun saataisiin tuota riistaviettiä takaisin.
sunnuntai 18. syyskuuta 2011
Silmä- ja polvitarkastus
Sohvi läpäisi ensimmäisen silmä- ja polvitarkastuksen ilman huomautettavaa. Eläinlääkärinä Elina Pietilä, joka teki mielestäni hyvin tarkan ja huolellisen tarkastuksen. Tosi kiva kuulla, että kaikki näyttäisi olevan silmien ja polvien osalta kunnossa.
Nyt päästetään Kasvattaja miettimään Sohvin tulevia jalostussuunnitelmia. Meille on ollut alusta saakka selvää, että jos Sohville penneleitä jossain vaiheessa teetetään, niin vauvailut hoitaa Kasvattaja, eli pikkuiset teetetään Prankstersin nimiin. Katsotaan nyt sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
Nyt päästetään Kasvattaja miettimään Sohvin tulevia jalostussuunnitelmia. Meille on ollut alusta saakka selvää, että jos Sohville penneleitä jossain vaiheessa teetetään, niin vauvailut hoitaa Kasvattaja, eli pikkuiset teetetään Prankstersin nimiin. Katsotaan nyt sitten mitä tulevaisuus tuo tullessaan.
lauantai 17. syyskuuta 2011
Verijäljellä
Kävimme opiskelemassa verijäljen salat 4 cairnin ja yhden sanutserin voimin. Oppia jakoi Satu Koirankoulutuspalvelu Jadusta.
Kullekin koiralle tehtiin oma noin 100 m pitkä verijälki umpimetsään. Metsä oli suht helppokulkuista sammaleista metsää. Jäljelle tehtiin yksi makaus noin puoleenväliin. Piilotetut palkkiot oli makauksen kohdalla ja maalissa. Maaliin jätettiin lisäksi verinen sieni odottamaan löytäjäänsä. Edelläkulkeva avustaja merkkasi reitin pyykkipojin ja jäljentekijä tuli perässä veristä sientä perässään vetäen. Alkuun, makaukseen ja loppuun verta levitettiin laajemmalla alueelle. Tarkoitus oli tehdä suht suora jälki, mutta kiemuroita taisi olla jokaisen koirakon kohdalla ja parille koiralle tuli ojanylityskin reitille. Jäljen annettiin vanheta noin tunti.
Jälkiä metsään tehdessämme kaikilla oli pieni epäily, että kuinkahan se ensikertalainen oma rekku ymmärtää mikä on homman juoni. Olikin sitten aika häkellyttävää seurata, miten joka koira jäljelle päästyään löysi maaliin eikä verta arasteltu juurikaan.
Pipsa veti heti kärkeen hienon ja varman jäljestyksen, eikä olisi millään malttanut lähteä jäljeltä pois. Topi tuli intoa kohkaten alkuun, mutta jäljelle päästyään rauhoittui kuin taikaiskusta, velipoika vetäisi jäljen ripeästi eikä ojakaan tehnyt tiukkaa. Sohvi vilkuili alussa ja makauksen jälkeen minua, että mitäs sitten tehdään ja minnepäin mennään, mutta Satu opasti olla auttamatta ja antaa koiran tehdä itse työ ja löytää jälki. Niin se marssi maaliin meidänkin neitokainen. Makauksen löysi ja osoitti erityisen hienosti.
Rico-snautseri jännittyi verestä jäljen alussa, mutta uskalsi kuitenkin jäljestää hienosti ja kantoi lopuksi verisen sienen ylpeyttä pakahtuen metsästä. Nuorimmainen Luca (7 kk) jäljesti hienosti maaliin asti, vaikka lähellä maalia pientä alkoi jännittämään ihan kamalasti voimakkaana lähestyvä tuoksu.
Satu kehotti lämpimästi kaikkia jatkamaan harrastusta, ja me jo vähän virittelimme ajatusta yhteistreeneistä vielä ennen lumia.
Itse pidän näistä jälkitreeneistä erityisesti koska koira saa käyttää nenäänsä ja toteuttaa luontaista viettiänsä metsästää ja kaiken tämän se tekee itse, meillä ohjaajilla on näissä lajeissa ihan statistin rooli.
Kullekin koiralle tehtiin oma noin 100 m pitkä verijälki umpimetsään. Metsä oli suht helppokulkuista sammaleista metsää. Jäljelle tehtiin yksi makaus noin puoleenväliin. Piilotetut palkkiot oli makauksen kohdalla ja maalissa. Maaliin jätettiin lisäksi verinen sieni odottamaan löytäjäänsä. Edelläkulkeva avustaja merkkasi reitin pyykkipojin ja jäljentekijä tuli perässä veristä sientä perässään vetäen. Alkuun, makaukseen ja loppuun verta levitettiin laajemmalla alueelle. Tarkoitus oli tehdä suht suora jälki, mutta kiemuroita taisi olla jokaisen koirakon kohdalla ja parille koiralle tuli ojanylityskin reitille. Jäljen annettiin vanheta noin tunti.
Verta laimennettiin ja sienet lilliteltiin verisiksi. Verta ei saanut roiskua mihinkään muualle kuin jäljelle. |
Minttu ja minä suunnittelemme jäljen kulkua. |
Linda tekee Topille jälkeä. |
Avustaja kulki edellä ja merkkasi reitin. |
Jälkiä metsään tehdessämme kaikilla oli pieni epäily, että kuinkahan se ensikertalainen oma rekku ymmärtää mikä on homman juoni. Olikin sitten aika häkellyttävää seurata, miten joka koira jäljelle päästyään löysi maaliin eikä verta arasteltu juurikaan.
Pipsa veti heti kärkeen hienon ja varman jäljestyksen, eikä olisi millään malttanut lähteä jäljeltä pois. Topi tuli intoa kohkaten alkuun, mutta jäljelle päästyään rauhoittui kuin taikaiskusta, velipoika vetäisi jäljen ripeästi eikä ojakaan tehnyt tiukkaa. Sohvi vilkuili alussa ja makauksen jälkeen minua, että mitäs sitten tehdään ja minnepäin mennään, mutta Satu opasti olla auttamatta ja antaa koiran tehdä itse työ ja löytää jälki. Niin se marssi maaliin meidänkin neitokainen. Makauksen löysi ja osoitti erityisen hienosti.
Minna ja Pipsa jäljen alussa. PIpsa ei paljoa päätä nostellut jäljelle päästyään. |
Linda pystyi jäljestämään Topin kanssa hyvinkin pitkällä liinalla. |
Sohvi löysi maalin. |
Ricon löytö. |
Itse pidän näistä jälkitreeneistä erityisesti koska koira saa käyttää nenäänsä ja toteuttaa luontaista viettiänsä metsästää ja kaiken tämän se tekee itse, meillä ohjaajilla on näissä lajeissa ihan statistin rooli.
torstai 15. syyskuuta 2011
Siitäs sait
Melly toipuu parhaillaan sterilointioperaatiosta ja kosti kaikkien kaulurin vihaajien puolesta.
Pikaista paranemista Mellylle.
Pikaista paranemista Mellylle.
keskiviikko 14. syyskuuta 2011
Härveli
Viikon agility-treeni oli antoisa. Meillä oli omaopen Mintun lisäksi vierailevana tarkkailijana Kaarina, joka jakoikin hyviä huomioita ja vinkkejä kullekin koirakolle.
Muutaman esteen radanpätkylää (suora/L-putki, hyppy, pituus ja hyppy) otettiin targetilla ja Sohvi irtosi hyvin. En vain oikein osaa päättää annanko käskyt esteiden nimillä vai eteen-käskyillä. Nyt käytän ärsyttävästi milloin mitäkin. Koiralle se tuntuu olevan harvinaisen sama, mitä kieun menemään, se etenee kohti targettia kuin juna.
Yksittäisinä harjotteina rengasta, A:ta ja keppejä. Meille työläimpiä ovat olleet ne kontaktit ja ne kepit. Tunnustantunnustan, että juuri noihin myös motivaatio on ollut huonoin. Kontakteilla sain käskyn pitää kädet pois tieltä ja hidastus tehdään käskyllä ja targetilla. Noo, se meni sillain osittain. Sohvi hidastaa joo, mutta tuppaa täräyttämään sen peränsä sivusta alas samalla kuin nappaa herkun. Kotiläksynä pinta ja target työskentelyä esim. portailla.
Kepeillä sählään itse. Nyt sentään muistan ohjata koiran kepeille, mutta sitten heilunkin härvelin lailla ja koira parka seuraa minkä pystyy. Kaarinalta sain ohjeistuksen yksinkertaistaa ohjausta. Juu, voisi tosiaan olla helpompaa sekä minulle että koiralle.
Nyt lupaanlupaanjalupaan harjoitella kontakteille pysähtymistä ahkerasti. Kehtasivat nimittäin treeneissä väittää, että oppimattomuus on minusta eikä koirasta kiinni, hah.
Muutaman esteen radanpätkylää (suora/L-putki, hyppy, pituus ja hyppy) otettiin targetilla ja Sohvi irtosi hyvin. En vain oikein osaa päättää annanko käskyt esteiden nimillä vai eteen-käskyillä. Nyt käytän ärsyttävästi milloin mitäkin. Koiralle se tuntuu olevan harvinaisen sama, mitä kieun menemään, se etenee kohti targettia kuin juna.
Yksittäisinä harjotteina rengasta, A:ta ja keppejä. Meille työläimpiä ovat olleet ne kontaktit ja ne kepit. Tunnustantunnustan, että juuri noihin myös motivaatio on ollut huonoin. Kontakteilla sain käskyn pitää kädet pois tieltä ja hidastus tehdään käskyllä ja targetilla. Noo, se meni sillain osittain. Sohvi hidastaa joo, mutta tuppaa täräyttämään sen peränsä sivusta alas samalla kuin nappaa herkun. Kotiläksynä pinta ja target työskentelyä esim. portailla.
Kepeillä sählään itse. Nyt sentään muistan ohjata koiran kepeille, mutta sitten heilunkin härvelin lailla ja koira parka seuraa minkä pystyy. Kaarinalta sain ohjeistuksen yksinkertaistaa ohjausta. Juu, voisi tosiaan olla helpompaa sekä minulle että koiralle.
Nyt lupaanlupaanjalupaan harjoitella kontakteille pysähtymistä ahkerasti. Kehtasivat nimittäin treeneissä väittää, että oppimattomuus on minusta eikä koirasta kiinni, hah.
tiistai 13. syyskuuta 2011
Fysiojumppaa metsässä
Ei voi olla parempaa tekemistä kuin haahuilla koiran kanssa syksyisessä metsässä. Tänään nähtiin koko lenkin aikana yksi suunnistaja, joka kyllä pääsi yllättämään meidät täysin ja rymisteli takaa näkyville. Sohvi heilutti yllättävälle ilmestykselle häntää ja seurasi rastilla käyntiä suurella mielenkiinnolla. Hepun harpposessa matkoihinsa katsoin parhaaksi kaivaa namimagneetin esiin, jotta niitä suunnistajia ei pian olisi kaksi.
Saatiin Sohvin hierojalta ohjeistusta keskikehon sisäisten lihasten vahvistamiseksi ja yksi niistä oli puunrungoilla tasapainoilu. Meillä sitä toteutettiin alkuun piilottelemalla namia puunrungon koloihin ja eikun koira kiipeilemään. Nykyisin tuo hömelö tarkastaa noita runkoja itsekseen, josko sieltäkin löytyisi herkkuja.
Muuten sitten vain vaelleltiin poluilla, hypittiin lätäköiden yli, kiipeiltiin ja yliteltiin ja aliteltiin esteitä.
Luin muuten mielenkiinnolla Koiramme lehdestä artikkelin koiran pitämisestä vapaana, ja korvia luimistellen myönnän rikkovani lakia säännöllisesti, kun ei me niitä lupia kyllä koskaan olla maanomistajilta pyydetty. Vakuuttelen itselleni, että meillä koira kuitenkin on "välittömästi kytkettävissä", siis sillä tavalla terrierimäisen välittömästi :) Lintujen pesimisaikoja ja -paikkoja pyritään kyllä aina kunnioittamaan. Vain yksi lintutappo todistetusti cairnille tänä vuonna (se oli Lempi se), mutta puolustukseksi mainittakoon, että lintuparka oli eksynyt koirapuistoon.
Kuvapotpurin myötä ihanaa syksyä kaikille!
Saatiin Sohvin hierojalta ohjeistusta keskikehon sisäisten lihasten vahvistamiseksi ja yksi niistä oli puunrungoilla tasapainoilu. Meillä sitä toteutettiin alkuun piilottelemalla namia puunrungon koloihin ja eikun koira kiipeilemään. Nykyisin tuo hömelö tarkastaa noita runkoja itsekseen, josko sieltäkin löytyisi herkkuja.
Muuten sitten vain vaelleltiin poluilla, hypittiin lätäköiden yli, kiipeiltiin ja yliteltiin ja aliteltiin esteitä.
Luin muuten mielenkiinnolla Koiramme lehdestä artikkelin koiran pitämisestä vapaana, ja korvia luimistellen myönnän rikkovani lakia säännöllisesti, kun ei me niitä lupia kyllä koskaan olla maanomistajilta pyydetty. Vakuuttelen itselleni, että meillä koira kuitenkin on "välittömästi kytkettävissä", siis sillä tavalla terrierimäisen välittömästi :) Lintujen pesimisaikoja ja -paikkoja pyritään kyllä aina kunnioittamaan. Vain yksi lintutappo todistetusti cairnille tänä vuonna (se oli Lempi se), mutta puolustukseksi mainittakoon, että lintuparka oli eksynyt koirapuistoon.
Kuvapotpurin myötä ihanaa syksyä kaikille!
lauantai 10. syyskuuta 2011
Aavistus
Tämänpäiväisellä metsälenkillä oli lämmin, mutta ilmassa oli aavistus syksyä. Lenkkiseurana naapurista mukaan haetut Suvi, Lempi ja mummeli Hertta, joka on hienosti toipunut loppukesän leikkauksesta. Paikkana koirametsä.
Lempi ja Sohvi kuikkii. Hertan häntä. |
Vanhin ja nuorin. |
Suvi, Hertta ja Lempi. |
keskiviikko 7. syyskuuta 2011
Kauden avaus
Ekat cairnryhmän agitreenit takana. Treeniseurana tänään Topi ja Linda, Suvi ja Lempi, Sanna ja Alli sekä vierailevina tähtinä Mintun äiti ja Pete. Ja opena hääri tietysti Minttu itse. Oli muuten ope suorastaan tiukkana tänään :)
Yllättävän hyvin nuo koirulit muistivat, mikä on homman juju. Alkuun testattiin pari hyppyä ja putki. Sen jälkeen rata, jossa U-putket päissä ja kaksi hyppyä molemmilla sivuilla. Sitten vain ympyrää läpi vähän ohjauspuolia vaihdellen. Tämäkin meni kaikilla aivan ärinomaisesti. Odotellessa kaikki treenailivat keppejä. Siinä sitten olikin tyyliä ja tyyliä. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että kepit joskus menisivät ilman, että nami kulkee kuonossa kiinni.
Sitten palattiin radalle, mutta nyt rataa vaikeutettiin niin, että jouduin putken jälkeen vetämään koiran eri hypylle kuin mikä nökötti putken edessä. Alkuunhan se meni metsään että heilahti ja koira paineli kutsustani huolimatta tuhatta ja sataa edessä olevan esteen. Harjoituksella koira saatiin putken suulta suuntaamaan luokseni ja oikealle esteelle, mutta ei se vielä kovin sulavaa liikehdintää ollut kummaltakaan. Hassua, miten nopeasti huomaan turhautuvani, kun emme onnistu heti. Pöhkö minä. Sohvi kuitenkin osaa jo paljon ja oppii supernopeasti. Harjoitellaan uudet asiat ajan kanssa eikä hötkyillä.
Kotiläksyksi sain lisäksi välipalkkauksen muistamisen hankalissa kohdissa, se kun tuppaa unohtumaan kun edetään vauhdikkaasti.
Yllättävän hyvin nuo koirulit muistivat, mikä on homman juju. Alkuun testattiin pari hyppyä ja putki. Sen jälkeen rata, jossa U-putket päissä ja kaksi hyppyä molemmilla sivuilla. Sitten vain ympyrää läpi vähän ohjauspuolia vaihdellen. Tämäkin meni kaikilla aivan ärinomaisesti. Odotellessa kaikki treenailivat keppejä. Siinä sitten olikin tyyliä ja tyyliä. Tuntuu kaukaiselta ajatukselta, että kepit joskus menisivät ilman, että nami kulkee kuonossa kiinni.
Sitten palattiin radalle, mutta nyt rataa vaikeutettiin niin, että jouduin putken jälkeen vetämään koiran eri hypylle kuin mikä nökötti putken edessä. Alkuunhan se meni metsään että heilahti ja koira paineli kutsustani huolimatta tuhatta ja sataa edessä olevan esteen. Harjoituksella koira saatiin putken suulta suuntaamaan luokseni ja oikealle esteelle, mutta ei se vielä kovin sulavaa liikehdintää ollut kummaltakaan. Hassua, miten nopeasti huomaan turhautuvani, kun emme onnistu heti. Pöhkö minä. Sohvi kuitenkin osaa jo paljon ja oppii supernopeasti. Harjoitellaan uudet asiat ajan kanssa eikä hötkyillä.
Kotiläksyksi sain lisäksi välipalkkauksen muistamisen hankalissa kohdissa, se kun tuppaa unohtumaan kun edetään vauhdikkaasti.
maanantai 5. syyskuuta 2011
Pienenpieni
Sain viimein aikaiseksi kahlata edellisvuoden valokuvat läpi, valkata muutamat kehitettäviksi ja ehkä kehyksiinkin asti.
Nämä pentuajan kuvat ovat niin ylisöpöjä. Oliko se pentu tosiaan näin pieni.
Nämä pentuajan kuvat ovat niin ylisöpöjä. Oliko se pentu tosiaan näin pieni.
sunnuntai 4. syyskuuta 2011
Koiramaiset tuparit
Eilen käytiin ihastelemassa ystäviemme juurikin valmistunutta hienonhienoa kotitaloa. Talossa viipottaa kaksi omaa koiraa ja nyt hoidossa oli vielä kaksi tolleripoikaa. Sohvi sukelsi päätäpahkaa lauman jatkoksi.
Oli hauska seurata eri-ikäisten ja rotuisten keskinäistä leikkiä. Tutustumuskarusellin jälkeen lauman vanhimmat Nyyti-kultsu ja Jedi-tolleri tyyttyivät sivusta seuraamaan loppurevohkan häsläämistä. Maailman kiltein Nyyti osaa näyttää hienosti hampaita, jotta pikkurekut tajuaisivat kiertää riittävän kaukaa.
Pinja-russeli on leikittänyt Sohvia jo pentuna ja terriereillä leikki sujuu kuin itsestään. Nyt leikkiin halusi mukaan Redi-tolleri 5 kk. Pienimies oli rohkea ja sisukas leikkikaveri, joka ajoittain koetteli vanhempien koirien sietokykyä. Nämä nuorimmaiset sitten roikkuivat taukoamatta toistensa korvissa, jaloissa ja turpakarvoissa. Sohvin mielestä oli kyllä ihan parhaat tuparit.
Kiitos Karo & Kepa. Ja onnittelut niin kauniista kodista.
Oli hauska seurata eri-ikäisten ja rotuisten keskinäistä leikkiä. Tutustumuskarusellin jälkeen lauman vanhimmat Nyyti-kultsu ja Jedi-tolleri tyyttyivät sivusta seuraamaan loppurevohkan häsläämistä. Maailman kiltein Nyyti osaa näyttää hienosti hampaita, jotta pikkurekut tajuaisivat kiertää riittävän kaukaa.
Pinja-russeli on leikittänyt Sohvia jo pentuna ja terriereillä leikki sujuu kuin itsestään. Nyt leikkiin halusi mukaan Redi-tolleri 5 kk. Pienimies oli rohkea ja sisukas leikkikaveri, joka ajoittain koetteli vanhempien koirien sietokykyä. Nämä nuorimmaiset sitten roikkuivat taukoamatta toistensa korvissa, jaloissa ja turpakarvoissa. Sohvin mielestä oli kyllä ihan parhaat tuparit.
Kiitos Karo & Kepa. Ja onnittelut niin kauniista kodista.
Koirakuiskaaja kokosi lauman. |
torstai 1. syyskuuta 2011
Naapurisopu
Naapurin Pipsa tuli hoitoon. Ensin metsälenkille ja sitten koirat painivat toista tuntia meillä. Kärsivällisesti Pipsa sieti meidän nuoren neidin ylettömän riemun ja riehun. Pipsa tosin näytti hieman huojentuneelta, kun palautin sen kotiin.
Me muuten ostettiin juuri uusi koti, jossa on oma, aidattu PIHA sekä rapaisia koiria varten pieni kodinhoitohuone omalla sisäänkäynnillä.
Me muuten ostettiin juuri uusi koti, jossa on oma, aidattu PIHA sekä rapaisia koiria varten pieni kodinhoitohuone omalla sisäänkäynnillä.
Pokkari ei pysy näiden vauhdissa. |
Uni maistui takapenkillä lenkin jälkeen. |
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)