maanantai 28. helmikuuta 2011

Onni on juosta, ja kovaa

Suvi lähetti vielä foton vauhdikkaista siskoksista. Etualalla Topi-veli ja siskonsa takana. Kuva siis yhteislenkin pyörteistä. Voi sitä pienten cairnien onnea, kun sai laukata laumana ympäriämpäri. Väliin me omistajat huudeltiin, "onks Sohvia/Topia/Intoa/Väiskiä jne näkynyt", ja aina jostain kuului kuitti, "joo täällä näköhavainto".


sunnuntai 27. helmikuuta 2011

Cairn x 9

Pääkaupunkiseudun cairnistit kokoontuivat jälleen kauniin aurinkoisessa säässä Helsingin Keskuspuiston Pitkäkoskella.

Kivaa oli ja menoa riitti. Mukana Sohvi, Topi, Pentti, Into, Hertta. Lempi, Nelli, Sissi, Väiski ja Meri (cockeri). Kiitos kaikille osallistujille.




perjantai 25. helmikuuta 2011

Tutkapari

Pulipuli

Torstaina uitiin taas. Tällä kertaa tukena ei ollut velipoikaa, mutta Sohvi oli kovasti reipas vieraiden pentujen joukossa. Uimaseuraksi valikoitui bordercollie, joka periaatteessa oli Sohvia nopeampi, mutta Sohvi äkkäsi paremmat ja lyhyemmät kaarteet, ja oli yleensä ensin maalissa.

Uinti sujui sekä liiveillä, että ilman. Vähän Sohvi jo tavoitteli lelua vedessä, mutta vielä joutui vedessä keskittymään enemmän uintiin kuin leikkiin. Tytteli osaa kääntyä vedessä jo ongelmitta.

Tosin jos Sohvilta olisi kysytti, niin parasta uintireissussa oli juosta täysiä ympäri uima-allasta. Huomasi, että uinti on jo tuttu juttu. Kun uudet pennut nyhjöttivät uintikertojen jälkeen omistajien jaloissa pökertyneen oloisina, niin meidän villiviikari pinkoi ympäri allasta.





Lepotauko käytettiin verryyttelyyn altaan reunalla.
Ilman liivejäkin pysytään pinnalla.
Kanssaihmiset yrittivät parhaansa mukaan väistellä
rantautuvia ja ravistelevia turrukoita.
Onks ihan pakko. Alkuun ja loppuun huuhdotaan koirat.
Föönaaminen on sitten taas ihan mahtavaa. Alkaa kamala kiemurtelu ja pörhistely ilmavirtauksen alla.

keskiviikko 23. helmikuuta 2011

Agi-radalla mennään eikä meinata

Hauska pentujen agi-jatkokurssi tänään. Sekä Topi että Sohvi menivät muun muassa A-asteen ja puomin ihan tosta vain. Vaikka aiemmin niihin piti suhtautua varovaisesti. Ihme tyyppejä. Oppiminen ja sietokyvyn paraneminen joka kerralla jaksaa hämmästyttää ja ihastuttaa meitä omistajia.

Hyppyharjoitteessa opelta muuten tuli kehuja siitä, että koira ottaa esteen jälkeen kontaktin minuun ja kysyy, mitäsittenmitäsittenmitäsitten!?  Meillä tuota kontaktia pyritään pitämään vahvana, ja Sohvi saa luvan milloin mihinkin  (saa ottaa ruokaa, saa etsiä, saa mennä yli etc) vasta tapitettuaan minua.

Kontaktialustaa kokeiltiin tänään ensimmäistä kertaa, ja se toimi hyvin. Esteen taakse asetettu läppynen, jonne laitettiin herkut odottamaan piti koirat suorassa esteellä, kun ei enää tarvinnut tuijottaa kädessä ollutta namia.

Radalla (putki, este, taivutettu putki) oli taas menoa ja meininkiä. Topista ja Sohvista näki, että nyt on hauskaa. Ja meillä ohjaajilla piti kiirettä. Esteet menivät ohjatusti ja Topi teki radan kerran itsekseenkin. Tässä mitään ohjausta tarvita.

Topin ja Lindan menoa.

Minä ja Sohvi. Koira putkessa :)


maanantai 21. helmikuuta 2011

Murmelit

Ihanaa, kotona! Ja mikä jälleennäkemisen riemu, ihan molemminpuolin =)

Sohvista ei huomannut mitään erikoista, ihan oli oma itsensä. Hyvässä hoidossa ja seurassa oli selvästi ollut. Toki pusutteli meidät erityisen perusteellisesti ja innokkaasti lähti oman perheen matkaan ja kotona piti rynnätä äkkiä tarkastamaan kaikki lelut.

Tuliaiseksi koti-murmelimme sai ehdan alppi-murmelin. Olisittepa nähneet koiran ilmeen, kun murmeli alkoi purtaessa jodlaamaan...


Kimppuun...


tiistai 15. helmikuuta 2011

Aurinkoiset terveiset Suomeen

Koska Sohvin perhe hiihtää ja lautailee tällä hetkellä Hintertuxin jäätiköllä, on pieni karvakorvamme hoidossa äidilläni. Ikävä on jo aika kova, siis meillä täällä Itävallassa. Koira sen sijaan voi mainiosti, sillä on 24/7 seuraa ja kaikenlaista puuhaa. Koira seuraa äitiäni kaikkialle ja osallistuu (yllätysyllätys) kaikkeen mahdolliseen.

Olisi aika sietämätön ajatus, jos joutuisin jättämään koiran kasvottomaan hoitolaan, yksinäiseen häkkiin tai huoneeseen ja vieraiden ihmisten käsiin. Silloin olisi jotain pois meidänkin lomasta. Nyt on mukava saada päivittäiset viestit Suomesta, mitä kaikkea kivaa Sohvi on puuhaillut.

Rapsutukset Suomeen Sohville. Pian nähdään!

perjantai 11. helmikuuta 2011

1900 km

Sunnuntaina Sohvi menee hoitoon ja me miehen kanssa suuntaamme viikoksi lautailemaan Keski-Eurooppaan. Olen koiran kotiutumisen jälkeen viime heinäkuusta ollut erossa koirasta max 1 yön.
Iso ikävähän siinä tulee. Tosin ikävä taitaa vaivata lähinnä minua, sillä koira pääsee luottohoitolaan äidilleni, jossa Sohvilla on koko ajan seuraa ja jossa se viihtyy kuin kotonaan. Kasvattaja joskus lohduttikin, että cairn ei juuri stressaa uusista tilanteista ja vaihtelusta, melkeinpä päinvastoin.

Eli ongelma tässä onkin minulla :)

keskiviikko 9. helmikuuta 2011

Pariagility

Tänään Sohvilla ja Topilla oli yhteiset agitreenit. Ja tietysti unohdin sen kameran, argh.
Keskittyminen oli kovilla, kun koirat olivat toisistaan niin innoissaan. Mutta yllättävän hyvin jaksoivat omalla vuorolla keskittyä esteisiin (tai ehkä paremminkin palkkioihin, joita esteiden suorittaminen tarjosi). Treeneissä pidimme koirat erillään, ja pääsivät sitten treenin jälkeen lenkkeilemään ja leikkimään yhdessä.

Treeniryhmä oli ihanan pieni, vain kolme koiraa. Joten ehdimme käydä liudan esteitä läpi: pöytä, putki, pussi, A, kepit, puomi, rengas ja este. Lopuksi rata, jossa koira vapaana ja suoritettavana "vaativa" suora: kaksi estettä ja putki =) Sohvi oli älyttömän hyvä, parempi kuin koskaan ennen. Ja minä kun luulin, että koira on unohtanut jo kaikki. Mutta päin vastoin, pieni tauko ja terrieri oli prosessoinut asiat hienosti. Sohvi uskalsi A:n ensimmäistä kertaa ilman apuja ja puomikin meni aika reippaasti, vaikka ylhäällä vähän huimaakin. Parasta oli nähdä, että radalla koira taisi ensimmäistä kertaa älytä jatkumon esteeltä toiselle. Malttoi alussa odottaa lähtökäskyä, loikki esteet ja putkeen ohjauskin onnistui edellistä kertaa paremmin.

Topi oli myös toosi hyvä. Vähän nämä molemmat siskokset sähläsähläävät noilla esteillä, ja jos omistajatkin menevät siihen häsläykseen mukaan, niin on se välillä sen näköistäkin, Mutta kunhan on kivaa kaikilla. Ja mielummin sitä häslää innostuneen koiran kanssa kuin maanittelee halutonta tai arkaa koiraa.

Tästä on hienoa jatkaa jatkokurssille. Loppuun muutama puhelimella napattu kuva. Kiitos Linda!

Puomilla treenataan turvallisesti. Vähän empien ylös.
Ja vauhdilla alas.
Radalle valmistautuminen. Olen kovasti ylpeä,
että koira malttoi odottaa paikallaan, kunnes sai luvalla startata.
Rata tehty. Näytän tämän, koska kuvassa opettaja taputtaa suorituksellemme!
Noo, kannustava opettajamme kyllä taisi taputtaa ihan kaikkien suorituksille :)

sunnuntai 6. helmikuuta 2011

Miniloma

Vietimme muutaman päivän ulkoiluloman Sappeella. Ajomatkat menevät nykyisin ongelmitta, kun siirsimme Sohvin matkustamaan takapenkille liiveillä vöihin kytekettynä. Nukkuu matkat mennentullen.

Majoitus Sappeella oli chalets- tyyppisessä uudessa hotellissa, jossa koirahuoneet olivat omilla uloskäynneillä varustettuja. Äänieristys oli ensiluokkaista emmekä kuulleet naapurihuoneista mitään, vaikka naapurin mukaan heillä koira oli haukkunut. Otimme matkaan Sohvin matkapedin, mutta koira kävi nuuhkaisemassa sitä kerran ja kömpi kanssamme sänkyyn nukkumaan.

Ohjelmassa oli paljon ulkoilua, ja tutuiksi tulivat niin murtsikkahiihtäjät kuin laskettelijat. Lumilautailijat olivat terrierille lähes mahdottomia vastustaa takaa-ajon suhteen. Kerran kun käskytys rinteen ulkopuollella laskeneen lumilautailijan perään singonneelle koiralle ei tuottanut tulosta, siirryin karjumaan lumilautailijaa pysähtymään. Onneksi nuorimies totteli paremmin kuin terrieri ja takaa-ajo saatiin poikki.

Lenkeillä ja illallisilla Sohvilla oli seurana naapurimökissä majoittunut Sylvi-chihu. Sylvillä oli juoksut ja muutenkin pippurisella neidillä meinasi muutamaan otteeseen mennä hermo Sohvin kanssa. Sohvi sählää ja häslää Syvin mielestä ihan liikaa. Ja jos meno menee liian riehakkaaksi Sylvi nappaa Sohvin kankkukarvoista tupsun. Terrieri ei noista ollut moksiskaan, oppipa vähäksi aikaa väistämään ohikiidoissaan chihun kauempaa.

Hotellin sohva oli sävytetty koiran väriin.
Fiinit kattaukset kaikilla.
Korvat ikkunassa. Ikkunan alla kulki lastenrinne,
jota piti välillä käydä kurkkaamassa.
Lumikenkäreitillä.
Kun kulkee oikein kovaa,
niin korvat tulee asettaa aerodynaamiseen asentoon.

Kylässä. Sohvi ei hirveästi innostunut,
 jos minä tai kuvassa Mikko otti Sylvin syliinsä.
Jossain vaiheessa terrieri jopa itse esitti sylikoiraa, jotta pääsisi samalle tasolle. 


torstai 3. helmikuuta 2011

Melkoisen terve

Suosikki eläinlääkärimme Paavo Mevetistä antoi Sohville kutakuinkin terveen paperit eilisellä kontrollikäynnillä. Kohtu näytti aivan priimalta, joten sterilointihuolet voi toivottavasti hetkeksi unohtaa. Veriarvot olivat edelleen hippasen kohollaan, mutta soluerottelu osoitti kyseessä olevan enemmän hormonaalinen kuin tulehduksellinen nousu. Nyt syömme vielä ab-kuurin loppuun, elämme normaalia koiranelämää ja sitten käymme vielä kk päästä kontrolloimassa tuon verenkuvan.

Ultrahan ei varmasti satu pätkääkään, mutta Sohvi inhoaa syvästi, kun se kellistetään toimenpidettä varten selälleen. Tapitti minua ja hoitajaa kysyvänsyyttävästi koko toimenpiteen ajan. Ultran ja verinäytteen jälkeen odotellessa labratuloksia syöttelin koiralle herkkuja tutkimuspöydällä ja Sohvi rentoutui vähitellen ja alkoi kiinnostuneena seurailemaan muita käytävällä kulkevia koiria. Paitsi aina, kun huoneen ovelle ilmaantui joko Paavo tai kyseinen hoitaja, niin pisti heti pään kainalooni. Ihana pupu pää pensaassa =)

Juhlistimme terveen papereita lenkillä Topi-veljen kanssa. Vesiräntää satoi, mutta se ei haitannut ketään. Ensi viikolla agitreenit velipojan kanssa. Jos sais vaikka muutama kuvan otettua.

tiistai 1. helmikuuta 2011

Run free

Näimme Sohvin kanssa iltalenkillä naapurin kauniin labbiksen. Koira ei innostukseltaan meinannut pysyä omistajansa hallinnassa. Selitykseksi omistaja kertoi, että koira ei ole päässyt juoksemaan kunnolla pitkiin aikoihin, vaan heillä on menty nyt remmilenkeillä. Vapaana ei kuulema uskalla pitää eikä koirapuistoihinkaan parane mennä. Säälitti nuori, remmiin sidottu koira niin paljon, että hienotunteisesti yritin ehdotella erilaisia vaihtoehtoja liikuttaa koiraa kunnolla, koirametsä, isot koirapuistot ei suosittuun aikaan, juoksentelu pitkällä liinalla, uimareissut...

Pyrin itse joka päivä kulkemaan Sohvin kanssa maastossa, jossa koira saa kulkea vapaana. Tänään pääsin töistä aiemmin ja vaellettiin 2 tuntia metsässä kauniissa talvisäässä ja Sohvi pyöri ja hyöri ympärillä, Jäi nuuskuttelemaan ja spurttasi luo. Olen joskus miettinyt miten eritavalla koira kulkee remmissä ja kulkiessaan vapaana. Remmikävelyn tasainen käynti on kaukana, kun koira saa valita itse, se laukkaa, hyppii, jarruttelee, mönkii lumessa, kurkkaa takajaloin lumivallin taakse, kiipeilee, loikkii ja maastoutuu syöksyäkseen oletetun saaliin kimppuun.

Lenkeillä Sohvi pitää kohtuullisen hyvin minua silmällä. Jo pentulenkeillä yritin pitää huolen siitä, että en seuraa koiraa, vaan koira joutuu seuraamaan minua. Pyrin vahvistamaan luoksetuloa kutsumalla kaikilla lenkeillä koiran satunnaisesti luokse vain antaakseni namupalan taskusta ja sitten taas jatketaan vapaana vaeltelua. Silloin tällöin menen koiralta piiloon ja silloin terrieri laukkaa vauhdilla etsimään kadonnutta omistajaansa. On yksi houkutus, joka tahtoo voittaa käskyni, ja se on toinen koirakko. Niinpä yritän huomioida toiset koirat ennen Sohvia, otan koiran kiinni ja pyritään sitten luvan kanssa käydä moikkaamassa vastaantulija.

Koiran vapaana pitämisessä on aina riskinsä, jotka yritän mahdollisuuksien mukaan minimoida. En koskaan laske koiraa vapaaksi autoteiden läheisyydessä, ja myös pyöriä pitää varoa. Lisäksi riistavietti tulee aina cairnin kanssa huomioida.

Jotenkin vain tuntuu, että pelkkä remmiulkoilu ei ole koiranarvoista elämää. Kaikkien koirien, myös kaupunkikoirien tulisi saada kirmata ainakin silloin tällöin sielunsa kyllyydestä.