torstai 31. joulukuuta 2015

Aivan Villit

Sain seuravalkulta muistoksi osuvan videon...



Sopi hyvin eiliseen teemaan, kun ihan meinasi mennä lekkeriksi treeneissä. Eka myöhästyin radanrakennuksesta, kun en osannut suunnitella kahden koiran logistiikkaa ohi puheliaiden seuralaisten. Sen jälkeen koirani söivät Minnan koirien treeninamut Minnan repusta, röyh ja anteeksi. Ja molemmat vielä karkasivat kertaalleen radalle ei omalla vuorollaan. Sieltä sitten radalta huutelin muille ryhmäläisille, että viitsittekö kuule palauttaa ton mun toisen koiran. Haluukohan toi uusi seura meitä sittenkään...

Itse treenit olivat kyllä vallan mainiot. Kiva, helppo rata, jossa muutama kompakohta. Keinua vähän pohdiskeltiin, miten jatkaisi sen kanssa. Hengästyneitä oltiin kaikki. Kai nyt hengästyttää, kun juoksee muiden namut masussa...

keskiviikko 30. joulukuuta 2015

TuuKK

Seuranvaihto on tehty. Vilkutamme haikeat heipat kasvattiseurallemme HSKH:lle ja siirrymme laukalla Tuusulan Kennelkerhon jäsenistöön. Uuden seuran halli on kivenheiton päässä tulevasta kodista ja seura vaikuttaa mukavan kotoisalta, pieneltä, mutta aktiiviselta. Lisäksi olen kuullut aika tavalla "sisäpiirikehuja" ko porukkaan liittyen.

Eli hyvällä mielellä uuteen. Eikä mieltä yhtään huononna sekään, että molemmat koirat aloittavat talvikauden jokaviikkoiset treeninsä jo ensi viikolla.

maanantai 28. joulukuuta 2015

Taajamasta metsään

Joulun leikit ja löhöämisen katkaisi Tapanin taajamahakutreenit, jotka järkättiin tällä kertaa Keravan Klondykeen. Kirpakassa talvisäässä tehtiin hakuja tehdasrakennuksen ympärillä, ja hyvin oli homma rekuilla hallussa. Hyvin etsivät, innostuvat löydöistään ja Sohvi haukkuukin jo aika hyvin. Seuraavaksi aletaan jättää maalimiehen apuja ilmaisuun pois. Turhauma (maalimies puussa) irrotti haukun jo ilman erillistä kehotusta. Pikku-Poo etsii ehkä vieläkin systemaattisemmin, ilmaista se ei osaa, paitsi kiipeämällä maalimiehen syliin (hyppäsi sinne puuhun...). Noi hakutreenit on kyllä ehkä makeinta tekemistä koirien kanssa mitä tiedän.

Eilen ajettiin Nuuksioon asti vetämään cairnien vuoden viimoinen yhteislenkki. Aurinkoa riitti koko kahden tunnin ajaksi, joka Korpinkierroksella kului. Mukana oli muun muassa 15-vuotias Mummeli Minttu, joka töpötteli tossuissaan koko kierroksen läpi. Aikas ihana Mummu.


Vuosi aloitetaan seuranvaihdolla, treenisuunnitelmilla ja hieronnalla. Toivotaan vuodenvaihteeseen mahdollisimman paljon iloa ja yhdessäoloa ja mahdollisimman vähän raketteja.

maanantai 21. joulukuuta 2015

Jouluilua

Joskos tässä alkaisi itsekin jouluilemaan, kun kaverit ympärillä lähettelee ihania fiilistelyitä ja kortteja ja kuvia omista joulutohinoistaan.

Meillä on työreissuttu viime metreille asti, käyty myymässä vanha koti ja kuntotarkastamassa uusi (läpi meni!), aloitettu muuttojärjestelyt, käyty juoksemassa erittäin hyvänmielen agilitytreenit ja vietetty ensimmäinen joulujuhla. Joulujuhlissa oli kasa ipanapoja, jotka leikittivät koiria siihen malliin, että pari päivää nuo ovat vetäneet sikeitä.

Vielä odotetan Rollosta ei joulupukkia vaan miestä kotiin, putsaillaan pöytä töissä, vähän sukuloidaan ja sitten joulutallille ja joulurauha.

Kuvassa ihana Benny. Kiitos kuvanlainasta Bennyn kotiväki!

maanantai 14. joulukuuta 2015

Hei, me lennetään

Istun koneessa pilvienpäällä matkalla kotiin. Ihana nähdä rekkuja ja hevosta. Mies jatkaa suoraan työmatkalle, joten ensi viikko pyöritetään karusellia ominvoimin. Ihanihankohta on Joulu.

Oma kodin myynti vahvistui, kun Lontooseen kiiri tieto, että ostotarkastus oli mennyt kirkkaasti läpi. Hirveän haikeaa, Pikku-Poon lapsuudenkoti, jonne pentu kannettiin lumimyrskyssä ensimmäisen kerran ja jonka se otti kodikseen heti. Sohvin pieni piha, jonka tarvittaessa kuulivat ohikulkijatkin. Piha, jonne Kuje oppi pyytämään, kun oli meillä hoidossa ja opetteli sisäsiistiksi. Sinne on erinäinen kasa luita haudattu, jotka tosin on jo kaivettu esiinkin ja nautittu suurina, muhevina herkkuina. Ihana koti odottaa tulevia omistajiaan. 

Mutta nyt kuonot kohti uusia tuulia. Jos kaikki menee suunnitelmien mukaan, niin karvakorvia odottaa ISO piha, josta osa on metsää. Aidataan melkein koka hehtaari, että on sitten lääniä mellastaa. Koti, jonka melkein kaikista ikkunoista näkee koirankorkeudelta ulos ja terassi, jossa notkua, kun muut jo haluavat sisälle. Ja vallan kiva kesäkeittiö, jossa kokin lähin assistentti voi herkeämättä päivystää. Mutta ensin pitää tarkastaa uuden kotimme kunto perustuksia myöten eli kuntotarkastusta ohjelmassa ensi viikolla...

Uuden mahdollisen kodin lähiseuroihin olen laittanut alustavaa kyselyä, ja kivasti saanut vastauksiakin. Ihan joutui pohtimaan, mitä toivon uudelta seuralta:
- toimivia treenipuitteita kesät talvet, halli talveksi ja toimiva ulkokenttä kesäksi
- viikkotreenejä sopivine kouluttajineen
- nykyaikaista ja turvallista estekalustoa
- riittävän lyhyttä matkaa harjoittelupaikoille
- hyvää yhteishenkeä ja yhdessä tekemisen tunnetta
- seura, jossa tehdään lajia ihan tosissaan, mutta ei vakavasti

Mitä seura saa ottaessaan tämän rytmiryhmän jäsenistöönsä:
- jäsenmaksut ajallaan
- innostuneen ja äänekkään agilitynharrastajan kera parin kilpailevan koiran
- kaikkeen osallistuvan 
- kisäjärjestelyissä tulospalveluun perehtyneen 
- kouluttamisesta kiinnostuneen

Mutta ensin se kuntotarkastus. Vallan reipasta viikkoa. Kotona odottaa kuulema lunta. Jipii!

maanantai 7. joulukuuta 2015

Viuhahdellen

Trenssin helmat vain heiluvat, kun viuhahdellaan. Tulin vain sanomaan, että täällä kaikki mallillaan.
Treenit menneet viime ajat Just For Fun -teemalla.

Vanha koti on myyty ja uusi valittu. On käyty jo vähän tutustumassa uuden kodin polkutarjontaan.





Uusien maisemien myötä olen vähän tiiraillut paikallisia koiraseuroja, joskos sellainenkin vaihto tulisi eteen. Palaan, kun tämä meno ja meininki vähän tasaantuu. Morot.

perjantai 20. marraskuuta 2015

Haastetta pukkaa

Haaste kulkee blogista toiseen ja haasteen saa aina alle 200 lukijan blogi. Eli tällä jaamme näkyvyyttä niin haasteen antajalle, kun haasteen saajille. Kiitä haasteen antajaa, vastaa hänen esittämiin kysymyksiin ja luo 11 uutta kysymystä. Sen jälkeen listaa Liebester awardin ansaitsevat blogit.

Kiitos haasteesta ELÄMÄN MAKUSIA- blogi! Blogin löydät osoitteesta http://makusia.vuodatus.net/

Kysymykset minulle:
1. Pidätkö syksystä?
Syksy on lempparini. Ennen seuraavaa lemppariani eli lumista talvea. Kevät menettelee ja on kesässäkin puolensa.

2. Onko sinulla lemmikkejä? Jos, niin mitä?
Perheeni on kaikkeni eli keskikokoinen mies, kaksi pientä koiraa ja yksi pulleahko hevonen.

3. Asutko maalla vai kaupungissa?
Henkeen ja vereen cityihminen, joka rakastaa maaseutua.

4. Kuinka aktiivisesti bloggaat?
Kun tuntuu siltä.

5. Lempiruokasi?
Lontoon intialainen.

6. Mitä harrastat?
Koiraa ja hevosta. Työ ja mies saa osansa. Jos olisi enemmän aikaa, niin maastopyörilisin ja lumilautailisin. Tekisin vapaaehtoistyötä eläinten parissa.

7. Puoliksi täynnä vai puoliksi tyhjä?
Pessimisti ei pety.

8. Oletko jouluihminen?
Tallinjoulua odotan erityisesti tänä vuonna.

9. Kaukaisin paikka, jonne olet matkustanut?
Matkustelu ja erityisesti lentäminen ei kuulu suosikkipuuhiini, mutta työt ovat vieneen muun muassa Australiaan ja Kanadaan.

10. Lempivärisi?
Mustan ja valkoisen kaikki sävyt.

11. Lottoatko?
Joskus, ja aina samoilla numeroilla, joilla on merkitys.

Haastan seuraavat (en kyllä tiedä lukijamääristä, mutta silti haastan):

Yassun: http://tassujakahdeksan.blogspot.fi/
Jennin: http://nallikalliolla.blogspot.fi/p/jenni.html
Sarin: http://ratsastuksentavoite.blogspot.fi/
PienenSuurenHevosen onnellisen omistajan: http://pienisuurihevonen.blogspot.fi/
Mikon: http://fishermania.blogspot.fi/

Kiitos ja anteeksi!

Kysymykset haastetuille:

1. Mitä kuuluu?
2. Miksi luulet tulleesi haastetuksi?
3. Mitä ajattelit syödä seuraavaksi?
4. Mikä kuva on läppärisi taustakuvana?
5. Entä puhelimesi soittoääni?
6.-7. Voisitko ajatella hankkivasi marsun? /Mikset muka?
8. Totuus vai tehtävä?
9. Ketä heittäisit kävyllä?
10. Mitä haluaisit Joulupukilta lahjaksi?
11. Miksi ihmeessä kirjoitat blogia?

torstai 19. marraskuuta 2015

Kyl me välil treenataankin

Olipa kiva rataharjoitus. Leijeröintiä alkuun, sata putkijarrua, haastavia keppiohjauksia ja ennen kaikkea varsin hengästyttäviä juoksupätkiä. Tykkäsin. Ja tais rekutkin tykätä.

Plussat: Hyvät renkaat (kerran Poo kolautti, kun mentiin tuhatta ja sataa ja taisi vilkaista minua, kun ponnisti), siistit okserit, hyvät putkijarrut molemmilla, aika nopeat pysäytykset puomille (kerran Poo valui ja peruutti takaisin).

Kehityskohteet: Haastava leijeröinti Poolle, haastavat keppikulmat ohjaajalle, stipluja myös putkelle lähettämisessä, kun sinnepäinohjaus ei riittänytkään.


 
 
Kokopäivän työreissuamisen ja junassa nököttämisen jäljiltä oli ihana päästä oikomaan päätä ja koipia treeneihin. Sade lakkasi jäähdyttelylenkille, joten sekin venähti pitkäksi marraskuisen yön kävelyksi. Kotiin ehdittiin samalla ovenavauksella yölennolta palaneen miehen kanssa. Sinne ne jäi nyt loput yökyöpelit nukkumaan, kun kipittelin aamulla töihin. Toiveikasta torstaita Murut!

tiistai 17. marraskuuta 2015

Siitä asti aikaa, mielin määrin kahvii ja tupakkaa

No, noista ei taida olla kuin mielin määrin kahvia :D

Täällä kaikki hyvin. Kirjoittajalla vain on pienenpieni hurry. Pitäisi varmaan antaa näppis terriereille. Niillä on kai kaikki hyvin. Pitkiä lenkkejä, väliin nose workia ja agilityä. Hetki harrastehiljaisempaa eloa korvataan sitäkin riemukkaampina paineina ja juoksukilpailuina pitkin pihaa. Onneksi niitä on kaksi ja onneksi meillä on piha. Olemme käyneet tutkailemassa muutamaa uutta kotiehdokasta, ja niissä sitä pihaa olisi ollutkin. Viimeisimmän söpön kivitalon hehtaareissa kulki hirviä. Eli tosilandelle on suuntima.

Yritin katsoa puhelimesta koiriin liittyvää materiaalia viimepäiviltä. Tässä hurja saalis:


Tärähtänyt kuva viikonlopun metsästä. Tarkkasilmäiset erottavat letkaa johtavan perheenpään, perässä pinkovan Poon ja Mammaa silmällä pitävän Sohvin.

Olen todistettavasti ehtinyt baariinkin. Ystävien kanssa iltaa viettämässä. Olut valittu nimen perusteella. Ihan mainio Hiisin panimon IPA.

Koulutuksessa kouluttajille. Saan seuran puolesta nauttia maan ehkä parhaasta agilitykoutsista Lehtosen Sannasta.
Tänään Minna hoitaa ryhmän koutsauksen, minä pakkaan koirat autoon ja hoitoon, ja lähden löhöämään Barbadokselle, eikun työmatkalle se olikin. Nyh mä taas meen, moit vaan teillekin.

maanantai 2. marraskuuta 2015

Mökillä

Pitkä viikonloppu mökillä ja metsällä.

Jämillä, harjulla. Aamulenkillä. Poolta jää kovassa vauhdissa korvat jonnekin...

Kaikki pallot ilmassa.

Hyvää siedätystä, kun yksi porukasta ajoi koko lenkin maastopyörällä kanssamme. Mukana täpäkät chihuneitokaiset Sylvi, Hilma ja Siiri.

Koirakavereita ja puuhaa aamusta iltaan. Koirat ovat nukkuneet siitä asti, kun ne sunnuntaina nostin kotimatkalle autoon.

keskiviikko 28. lokakuuta 2015

maanantai 26. lokakuuta 2015

Mummot eksyivät taajamaan

Korson rauniorata on toistaiseksi suljettu turvallisuussyistä, ja suuntasimme ensimmäistä kertaa tekemään taajamaetsintää.

Hanna löi meille kartan kouraan, että tuossa olisi etsittävä alue. Hahmottelimme ensin alueen, joka oli urheilupuiston vieressä, autotien ja kevyen liikenteen väylän välissä. Alueella oli erilaista maa-ainesta, kontteja sekä erilaisten työajoneuvojen ja koneiden säilytystä. Etsittävä alue oli suhteellisen helppokulkuista, mutta sisälsi useita mahdollisia koloja ja piiloja. Jonkin verran ympärillä oli liikennettä mukaan lukien koirienulkoiluttajia.

Raunioista poiketen, koirat työskentelivät pitkällä liinalla. Pohdin, että näinköhän hoksaavat, mikä on homman nimi, mutta turhaan murehdin. Kuljettaessa paikalle vähän juttelin tyyliin, missä mummot on? ja siitä ne lähtivät hommiin. "Mummo" toisensa jälkeen löytyi konteista, lavojen takaa ja mistä milloinkin. Ilmavainulla näyttivät etenevän pääosin, kun tuuli sattui sopivasti. Sohvi etsi tyhjätkin piilot huolellisesti ja jaksoi loppuun asti vaikka vika mummeli oli kipittänyt kauimmaiseen sopukkaan. Koiria oli niin vähän, että junnukin pääsi etsimään. Poppari oli vähintään isosiskonsa tasolla. Hajun löytäessään se eteni hyvinkin päättäväisesti.

Eivät millään olisi halunneet poistua alueelta.

keskiviikko 21. lokakuuta 2015

Naperot jo kolme vuotta!

Kolme vuotta sitten Sohvi synnytti 4 hienoa poikaa, joista on tullut isoja miehiä ja jotka voivat maailmalta kantautuneiden uutisten mukaan erinomaisen hyvin. Onnea Äijät: Nero ja Nero, Basso ja Rodi.

Kuva Basson emännän Tuulan.
Pojat kirmaavat maailmalla, mutta onneksi sentään lastenlasta näkee useammin, kun Neron lapsukainen Kuje käy niin yhteislenkeillä kuin agilitykoulutuksessani.

Alkeisjatkoryhmä pääsi eilen kahden koiran voimin tekemään supermöllirataa, jossa lähtö otettiin lentävänä lähtönä, takaakierron kautta. Hienoja lähtöjä ja nopeita koiria. Putket sujuivat niin suorina kuin mutkaputkina. Putken jälkeen koirat katsoivat ohjaajaa, ja lukittautuivat vielä helposti jalkoihin ja jos ohjaaja teki pienen mutkan väistääkseen seuraavaa siivekettä, niin koirat kipittivät perässä ohittaen hypyn. Targetpalkalla oikaistiin koiria ja pyydettiin ohjaajia juoksemaan suoraan :) Lisäksi meillä oli teemoina niin ohjaajien lämmittelysarjoja (Ville Liukan innoittamina vedettiin mittarimatoina) kuin koirien lämmittelyliiikkeitä (pyörittelyitä, taivutteluita, retuutusleikkejä, kaseja siivekkeillä). Keppejä työstettiin nyt kokopitkinä verkoilla ja tiheillä targeteilla. Hyvin sujui. Ja vielä kerrattiin on-off asennon harjoittelu. Nyt vain kotiläksyjä huhkimaan. Go kurssilaiset go!

maanantai 19. lokakuuta 2015

Yhteislenkki ja myydään söpö paritalo

Kauheesti kaikkea, kodinvaihtoakin piti vähän vahingossa alkaa suunnittelemaan. Kun tuli vastaa The Talo. Ihan erilainen kuin piti ja ihan eri paikassa. Mutta siellä se nökötti. Koira-aita ympärillään, metsään rajautuvalla rinnetontilla.

Hyväksytty ostotarjous kourassa ja pää pyörällä lokakuun cairnien yhteislenkille kiertämään Sipoon kansallispuistoon. Tavattiin lenkkiläiset Tasakalliontien parkkikselta ja käytiin siitä kiertämässä Storträskin lamponen. Pitkospuilla taiteilivat Sohvin ja Pompulan kanssa Davo, Elli, Teppo, Kuje, Kerttu ja Vilja.


Hyvä hetki tuulettaa päätä. Tuolta rautakauppaan, pari maalipurkkia ja laittamaan omaa kotia myyntikuntoon.

maanantai 12. lokakuuta 2015

Ekat ohjatut hallitreenit

Talvikausi avattu myös ryhmäharkkojen muodossa. Koulutettavana Minnan kanssa neljä pätevää alkeis/möllikoiraa, joista hiotaan vielä sellaisia menijöitä, että ette uskokaan. Pussi otettiin uutena esteenä ja sitten katseltiin irtoamista hyppy-putki suorilla.

Oma ryhmä pysynyt samana yhdellä vahvistuksella, kun Minna ja Rio siirtyivät mein ryhmään ja Heidin oppeihin. Hyvät oli ekat treenit, mitä nyt ohjaaja raakkui kurkkukipuisena hidastavan tekijänä. Tein suosiolla lyhyissä pätkissä, koirat saivat paljon onnistumisia ja paljon palkkaa. Papukaijamerkki pikku-Poolle, joka haki noinkin työlään avokuilman kepeille ihan ite. Tai oli Mamma siellä huitomassa ekalla kerralla, mutta sitten se komennettiin sieltä pois. Muistipaikalle, että Popparin kanssa pakkovalssit saavat kerrankin olla mielummin vähän myöhässä, lukee käännöstä niin tarkkana tyttönä (estevälit 8-9, 12-13). Sohvi kai suoritti ilman suurempia ongelmia, lämppäkierroksen takaakierrot sillä ohjattava enemmän loppuun kuin tuolla juniorilla.

Maijun rata muistiin, tätä pitää päästä juoksemaan uudestaan, kun henki taas kulkee.





torstai 1. lokakuuta 2015

Hallikausi julistetaan avatuksi

Oikeasti istun Adrianmeren äärellä, ison hotellin brekulla ja valmistaudun kolmen päivän työasioita käsittelevään kongressiin. Ja päivitän agilityn koulutusasioita, huvinsa kullakin...

Talvi- ja hallikauteen siirtyminen tarkoittaa ohjattua treenejä HSKH:lla vain joka toinen viikko. Heidin hyvässä huomassa jatketaan molempien koirien kanssa. Lisäksi vapaatreenioikeus ja satunnaiset ulkopuoliset kouluttajat olisivat tämän talven pläni.

Niinpä alkuviikosta pakattiin reppu, käytiin aktivoimassa hallin avain ja vedettiin mukavat ja tiiviit aamupäivän tekniikkatreenit. Neljä lyhyttä treeniosiota per koira:

  1. Takaaleikkausharjoitus 2-3 hyppyesteellä, testasin omillani OMD:n harjoitusta, targetin avulla koirat etenivät hyvin ja ajoitus ohjaajan leikkaukselle onnistui. Sohvi helppo. Poppari alkaa herkemmin hidastamaan, empimään ja kieltää herkemmin leikattavan hypyn kun reagoi puolen vaihtooni. Takaaleikkaukset pitäisi ottaa rataharjoituksiin mukaan. 
  2. Sivuttaisirtoaminen kahdella hypyllä Annen oppien mukaan. Molemmat puolet. Tässä ei ongelmia. Tähän väliin tehtiin myös kepit ohjaamalla sylkkärillä kepeille. Pakkovalssi itselleni helpompi ajoittaa.
  3. Pussista eteenpäin irtoaminen pussilla ja hypyllä. Hyvin tämäkin. Poo herkemmin kiertyy katsomaan ohjaajaa pussin jälkeen, parani harjoituksessa.
  4. Rengas kahden putken välissä. Ok. Vauhdissa Sohvin hypyt hurjempia, en vieläkään uskalla sitä vedättää renkaalle täysiä. 
Odotus seinässä toimi. 

Suunnitelma piti. Toistoja vähän. Keskittynyt palkkaus. Hyvä treeni. Kausi on avattu. 

sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Kuonot töissä

Oikea kuonoviikonloppu. Lauantaina nose work -harjoitukset ryhmässä. Aloitettiin pahvilaatikoilla, mikä oli vaikein harjoitus, tätä pitää vielä helpottaa ja harjoitella. Lankakorietsintä (8 kpl koria) oli tosi hieno molemmilla koirilla. Helposti löysivät oikean kerta toisensa jälkeen. Ulkoetsintää terassilla, meni tosi hyvin tämäkin. Uutena otettiin ajoneuvoetsintää. Kaksi autoa, joissa toisessa haju oli peräkoukussa ja toisessa etuoven sivussa. Tässä autoin alkuun kädellä, mutta ensimmäisen hajun löydyttyä, tarjosivat jo itse hakua autosta.


Ongelmana edelleen naksuttaa riittävän ajoissa, jotta tassulla tömäyttelyt ja suun käyttö vähenisi. Terassietsinnässä pyysin Sohvi muutaman kerran näyttämään samaa kohtaa, niin kolmannella toistolla hermostui, nappasi hajulapun suuhun ja sylkäisi eteeni, että etko nyt tajua, että tässä se haju on...

Tänään sitten isompien hajulähteiden kimppuun raunioille.



Sohville 4 ukkoa ja ilmaisu, tosin ilmaisee aika kevyesti, jos maalimies ei hetsaa. Hetsattuna hyvä haukku. Teki todella hyvin ja itsenäisesti töitä ja pysyin itse paremmin haussa mukana. Koira lähtee todella lujaa liikkeelle, mutta avaa nenän hyvin, rauhoittuu ja etsii hyvin. Alan oikeasti luottamaan tuohon koiraan, se hakee niistä kasoista ne ihmiset!! Vikalla ukolla jäätiin niin tuuleen väärälle puolen, että koira jäi viereeni ja pyysin sen viimeiselle etsimättömälle osiolle, jonka kuuliaisesti lähti tarkastamaan ja löytyi se viimeinenkin piilottelija.

Poolle pikakierros, kun alueelle tuli työkone raivaamaan. Ensimmäisellä piilolla pelästyi Minnaa ja haukkui vahingossa. Mintun onneksi löysi ilman pelästymistä.

Ensi viikolla alkaa agilityn hallikausi ja vapaaharjoittelukortti on takataskussa. Alkuviikosta olisi tarkoitus päästä testaamaan muutama ohjausharjoitus, joita olisi tarkoitus aloittaa työstämään talviryhmän kanssa. Valssin ja takaaleikkauksen äärellä olemme. Sitten pitääkin taas pakata laukku ja lähteä sorvaamaan muille maille. Pistäkää pipot päähän, aamuisin on melkein pakkasta, ihan huisaa.

maanantai 21. syyskuuta 2015

Ripa ja Rapa

Perjantaina kun pingoin tallilta illan agitreeneihin satoi kaatamalla, ja pienenpienen hetken mietin, että jättäiskös väliin tai edes koirat kotiin. Mutta reippaasti pakkasin kaikki matkaan ja painuimme Saviojan Anne oppiin.

Kannatti lähteä, vain vähän ripsi, oli lämmin ja kivat treenilöt saatiin viikonlopun alkuun. Teemana sivuttaisirtoaminen, mutta lisäksi läpikäytiin pakkovalssin yksityiskohtia, lähtöönjättämistä, ja kaikkinensa reittivalintoja radalla. Kumman siivekkeen kautta milloinkin kannattaa pyörittää. Söhvelöinen irtosi hyvin sivuttain, minun ajoitustani hiottiin kohdilleen. Puolierot (pääosin minun) oli selvästi havaittavissa, kun tehtiin peilikuvana. Kävin välissä humppaamassa juniorinkin kanssa putki-keppi-komboja.


Lauantaina lenkkeiltiin pitkästi koko perheen voimin. Ja eilen rymyttiin metsässä yhteislenkkiläisten (Siiri, Kerttu, Vilja, Tyyne, Viki, Kuje, Sohvi ja Poo) kanssa. Mukana myös Ripa ja Rapa.




Krisun pieni ja reipas Vilja vaihtoi väriä lenkin aikana.

keskiviikko 16. syyskuuta 2015

Kouluttajien koulu

Seura järjestää kouluttajille koulutusta. Yritän ehtiä mukaan aina kun mahdollista. Nyt olemme saaneet nauttia Savikon Sepon vinkeistä ja ideoista. Valssimaestrona tunnetun Sepon kanssa paneuduttiin ensin valssin opettamiseen. Siellä sitä askellettiin pitkät pätkät ilman koiraa, koiran kanssa ilman estettä ja vihdoin parin hypynkin kanssa. Ja katseltiin armottomia videoita itsestämme ja muista.

Eilen satoi ihan esteristä, joten jätimme koirat suosiolla autoihin ja pakkauduimme puhumaan kouluttamisesta konttiin. Eriytettiin koiran kouluttaminen ja ohjaajan kouluttaminen. Puhuttiin molempien motivoinnista, ohjauskäsialojen kunnioittamisesta, tavoitteista. Kysyttiin, onko tästä kaikesta tullut jo liian vakavaa? Ryhmässä yksi kouluttajista oli saanut oppinsa ulkomailla, ja toi hienosti erilaista katsastuskantaa eri ohjaustapojen kouluttamiseen. Mukana oli myös tosi järeän koulutustaustan omaavia kouluttajia, joiden näkemyksiä oli kiva peilailla omiinsa. Purettiin takaaleikkaus ja saksalainen osiin ja mietittiin niiden opettamista. Itselläni meinaa koko ajan lipsahtaa koiran kouluttamisen puolelle, mutta nyt piti keskittyä ohjaajien opettamiseen. Nii-in mielenkiintoista. Mietittiin askeleita, jalkoja, painopistettä, käsiä, katsetta. Alkuharjoituksia, viivojen piirtämistä maahan ja ihan vaikka ja mitä. Puhuttiin mokaamisesta, suhtautumisesta siihen. Koiran palkkaamisesta mokatessa.

Oho, kuka mokas... ;)
Ilmoittauduin viimein koulutusohjaajakurssille. Mutta hyvää kannatti odottaa. Toivottavasti pääsen yhden eniten arvostamani liittokouluttajan oppiin..

tiistai 15. syyskuuta 2015

Viikon aloitus

Nyt oli kyllä viikonaloitus kohdallaan. Työpaikan virkistäytymispäivä ja aamusta kaksi tuntia Nuuksion metsissä. Kolleegat hippaloivat oppaan johdolla, mutta me suunnattiin rekkujen kanssa keskenämme tutuissa maastoissa. Vajaa 10 kilometriä, josta osa hölkättiin, kun huomasin myöhästyväni päivän ohjelmasta.

Kivaa oli ja Poo vielä ui useampaan kertaan.



Heivasin koirat lounaalla kotiin ja siellä ne vetelivät vielä hirsiä, kun Mikko alkuillasta kotiutui. Itse jatkoin työryhmätöistä suoraan tallille, josta suoraan agijaoksen kokoukseen loppuillaksi. Kaikkea kivaa suunnitteilla... Tämän viikon suunnitelmiin kuuluu koulutukset S Savikon ja A Saviojan johdolla sekä tietysti ihunat omat koulutusryhmät kertaa kaksi. Ojanko soikoon.

Nenätyö ulkona

Perustimme nose work -kurssin innoittamana pienen treeniryhmän, joka pyrkii järjestämään kimppaharkkoja viikottain. Ensimmäiset harjoitukset pidettiin ulkona pihalla, ja sisälsivät laatikkoharjoituksia sekä muovi- että pahvilaatikoilla. Lisäksi teimme yhden ulkotilahaun, jossa haju oli piilotettu pihakeinuun. Kiitos Merjalle treeniemännöinnistä. Oli niin paljon helpompaa treenata, kun oli apukädet vaihtamassa laatikoiden paikkaa, lisäämässä tai poistamassa laatikoita. Tehokasta.

Kerttu ja AK etsimässä.

Emme olleet omieni kanssa aiemmin harjoitelleet ulkona, joten vähän mietin lähteekö hakukoneisto käyntiin yhtä hyvin kuin sisätiloissa. Mutta eipä suurempia ongelmia ilmennyt.

Sohvilla homma alkaa etsinnän osalta olla hanskassa. Pahvilaatikoilla tehtiin kolmella, joista yhdessä haju. Tämä oli kaikille koirille helppo harjoitus. Muovilaatikoissa Sohville kasvatettiin määrä kuuteen, laatikot kahdessa rivissä. Ei ongelmaa, käy kaikki suht järjestelmällisesti läpi ja löytää helponoloisesti oikean. Keinulla etsi alusta saakka hyvin, löysi hajun ensin alakautta, kiersi ympäri, hyppäsi keinun istuimelle ja tökkäsi hajutarraan. Tekee itsenäisesti ja halukkaasti etsintää. Malttamaton löytäessään lähteen.

Ilmaisua pitäisi alkaa miettimään, nyt se on pelkkä intensiivisempi haistelu, ja jos en pian naksauta, niin tömäyttää seuraavaksi tassulla. Ja jos pääsee käsiksi hajutarraan, niin ottaa suukontaktin. Häntä alkaa heilumaan, kun lähestyy targettia.

Popparilla tehtiin helppoja harjoituksia. Onnistui, mutta palkan ja kehujen jälkeen tuppasi kiihtymään ja alkoi tarjoamaan haistelun sijaan ensin temppurepertuaaria. Kun niistä ei palkkaa herunutkaan, niin kummastui ja muuttui hieman epävarmaksi. Tarvitsee alkuun enemmän tukea ja kannustusta etsintään. Loppua kohden paransi merkittävästi. Pahvilaatikot helpot, muoveissa päästiin 3-4 laatikkoon. Keinuetsintä helppo ja mieleinen. Lopetettiin hyvään suoritukseen. Halusin vielä tässä vaiheessa aina itse tietää, missä haju on, jotta saisin palkattua mahd oikea-aikaisesti.

Kivaa oli, ja harkat jatkuvat.

maanantai 7. syyskuuta 2015

Missiainesta

Sillä aikaa, kun Sohvi oli tekemässä hajuetsintää, niin poikansa tytär Kuje oli elämänsä ensimmäisessä näyttelyssä. Tyttelityy nappasi isossa joukossa toiseksi parhaan sijoituksen ja sertin. No jopas, mikä aloitus. Onnea esittäjälle, omistajalle ja kasvattajalle. Mummu ei korvaansa uutiselle lotkauttanut, jatkoi laatikoiden penkomista, mutta kotiväki on ylpeä suvun missistä.

Emma ja Kuje. Kuva Hennan.

"Keinain"

K9 Nose Work -viikonloppu takana, ja täytyy sanoa, että kyllä oli tutustumisenarvoinen laji tämä.

Kyseessä siis jenkeissä vajaa kymmenen vuotta sitten kehitetty nenätyöskentelyharjoitus, jossa koira opetetaan etsimään tiettyä hajua ja ilmaisemaan se. Etsintä toteutetaan neljässä eri osiossa: laatikkoetsintänä, sisätilaetsintänä, ulkotilaetsintänä ja ajoneuvoetsintänä. Koemuotoisena sisältää useampia luokkia, joissa etsitään ueampaa tuoksua useammasta piilosta. Luokassa 1 etsittävänä hajuna on eukalyptus, toisessa luokassa eukalyptus ja laakerinlehti, kolmannessa eukalyptus, laakerinlehti ja laventeli. Tuoksuina käytetään erityisuutoksia, jotka ovat koiralle turvallisia. Tuoksut imeytettiin huopatassuista leikattuihin paloihin, jotka kiinnitettiin eri kohteisiin.

Tutustumisviikonlopun kouluttajana toimi Erkku Kottonen Eläinkoulutuskeskuksesta, ja kurssi toteutettiin Tassutreeni-koirakoulun tiloissa Luukissa. Alunperin Popparin piti toimia koekoirana, mutta harjoitustilassa oli pienessä tilassa paljon ihmisiä ja muita koiria, joten päätin ottaa koekappaleeksi Sohvin, joka varmemmin säilyttää toimintakykynsä ja pystyy keskittymään häiriössä.

Aloitettiin etsimällä erilaisiin pahvilaatikoihin ja muovikoreihin piilotettuja nameja. Aika helppo. Sen jälkeen piiloihin lisättiin paitsi nameja niin ensimmäistä etsittävää tuoksua (eukalyptus). Tässäkään ei minkään sortin ongelmaa. Seuraavaksi laatikoissa oli enää tuoksu, ei karkkeja. Koiran nuuskiessa laatikoita sitä alettiin palkkaamaan hajun yhteyteen. Helppoa kuin heinänteko sanoi Sohvi ekan kurssipäivän päätyttyä.



Pakko sanoa, että vierastin alkuun ajatusta opettaa lajia klassisesti ehdollistamalla eli lisäämällä ruoan yhteyteen etsittävä haju. Toki tämän olisi voinut tehdä operantistikin hajuerotteluopetuksen ja naksuttelun kautta, mutta mentiin ihan kurssiohjelman mukaan ja koirastahan tuo ruoan kylväminen oli paras tapa kaikista. Hämmästyin, että herkuista etsinnän yhteydessä päästiin eroon jo saman päivän aikana aikana, eli lopuksi koreissa oli pelkkä haju, jota haistamalla koira sai palkan ohjaajalta.

Toisena kurssipäivänä opiskeltiin sisätilaetsintää, jolloin etsittävä haju oli piilotettu huonekaluihin. Hajutarran viereen kiinnitettiin ensimmäisellä kierroksella herkut (käytännössä huonekalujen pintaan sipaistiin voita, johon upotettiin nami). Tässäkin voit ja herkut jätettiin aika pian pois ja tökkäämällä kuonon hajutarraan alkoi namia ropisemaan ohjaajan taskusta. Kouluttaja vaikeutti etsintää kierros kierrokselta ja lopuksi terreieri joutui jo tosissaan nuuskuttamaan löytääkseen hajulähteen mahdollisimman tarkasti. Hyvin Sohvi teki töitä, ja ihan lopuksi tein vielä pihalla superhelpon koriharjoituksen, jossa pääsin palkkaamaan hienosta haistelusta runsaskätisesti.

Sen verran loistivat koiran silmät tässä hommassa, että nose work -ryhmä pystyyn ja harjoitukset jatkuvat...

Videolla Svenska Nose Work klubben esittelee lajia Tukholman suurnäyttelyssä joulukuussa 2014.

perjantai 4. syyskuuta 2015

Lits-Hyppy-Läts

Viikko on tarjonnut kohtuullisen märkiä agitreenejä. Silloin on mukava, jos pääsee vähän helpommalla. Aiempi ryhmä teki mukavannäköistä rataa, ja lähtiessään työnsivät ratapiirustuksen kouraan. Hetken sain maanitella kouluttajaa ja kanssaryhmäläisiä, että vaihdetaan tähän. Ei tarvitse sateessa raahata esteitä ympäriinsä, koirat pääsevät nopeammin lämpän jäljiltä harkkaamaan jne.

Hauska rata, serpenttiiniä, välistävetoja, takaakiertoja. Tykkäsin. Pääsi kokeilemaan eri variaatioilla ja joutui vähän epämukavuusalueen ohjauksia kokeilemaan.  Poo saattaa vielä tarjota suoraanjuoksua, jos ei vahvasti ohjaa haluaako koiran mistä välistä hypyille. Sorruin välistävedoissa pyllistelemään, josta raippaa. Poota ei saa enää hidastaa kepeille, kun osaa sisäänmenot jo aika kivasti. Sohvi oli aika kiva koko radan. Itse lonksotin kumppareissa. 2,5h kohtuullisessa kaatosateessa ja tiesi taas harrastaneensa.


Vielä helpommalla pääsin, kun valitsin samaisen radan vielä omallekin koulutusryhmälle tehtäväksi. Kyllä siinä ihan kivasti pähkinää oli tarjolla heillekin.

Alkeisryhmän kanssa aloitettiin kontaktiasiat ja 2on-2off-tukiharkat tasapainotyynyllä. Minna veti putki-hyppyrallattelua. Ihanan innokkaita ja päteviä koirakoita.

Nyt nuuskitaan viikonloppu eukalyptusta nose work -kurssilla, ja ensi viikon kalenterissa lukee agility 4 kertaa.

keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Valsseja ja Seppo

Seuran tarjoama Sepon koulutus kouluttajille sisälsi huikeita ideoita valssin opettamiseen. Eikä ne ollut edes uusia juttuja, ihan 90-lukulaista valssia askellettiin. Mutta tapa opettaa, pilkkoa paloihin, edetä. Ilman koiraa, koiran kanssa ja jossain vaiheessa esteiden kanssa. Aijai, alkeiskurssilaiset pääsevät pian valssaamaan. Ja padille hankin saman tien appsin coach's eye, jolla suorituksia pääsee analysoimaan hidastettuna.

Molemmat karvat pääsivät pienesti tekemään, mutta tässä harjoituksessa hikoilivat ja tuskailivat enemmän ohjaajat ja kouluttajat. Pähkinöitä tarjolla jatkossakin, kun kotitehtävänä saksalaisen ja takaaleikkauksen pilkkominen paloihin ja opettaminen seuraavalla kerralla "Seppo-alkeiskurssilaiselle" 😅

maanantai 31. elokuuta 2015

Kukkulan kuningas

Viikko vierähti agilitykautta aloitellen omien kanssa ja uuden agilityn alkeisryhmän merkeissä. Kaikenmoista kivaa sillä sektorilla tiedossa, pitääkin lukujärjestys muistaa päivittää.

Eilen kuitenkin suuntima raunioharkkoihin. Vaikka kesäkausi oli välissä, niin parastaan kuonot pistivät. Sohvi löysi kaikki neljä maaliukkoa ja haukkui kaikille. Etsi kivasti, eikä apuja kysellyt. Nyt erotan jo aika hyvin, milloin on hajulla. Hyvää työtä Sohvi!!

Poppari pääsi minietsintöihin harkkojen lopuksi. Pätevästi etsi Minnan ja Mintun, ja uskaltautui hyvin luolamaisiin rakennelmiin. Hyvä Pikkarainen. Nassikka pääsee tulevana viikonloppuna käyttämään kuonoaan lisää, kun käymme tutustumassa nose work -harjoituksiin.

Lähdössä etsimään. Oiskohan neljässä ukossa mennyt vajaa 10 minuuttia. Ja autoon palasi onnellisen väsynyt ja janoinen terri. Kovaa työtä tuo pitää nenä tarkasti auki, löytää haju, löytää reitti sen luo, haukkua, saada palkka. Ja aloittaa taas alusta.

Treeneissä enin aika menee piilotellessa.

torstai 20. elokuuta 2015

Loma loppuu, mutta yhteislenkit jatkuu

Odotin sadepäivää, että päivitän blogin. Odotan edelleen :) Meillä on ollut huisa loma, retkeilty ja uitu ja oltu koko ajan ulkona. Kotiin kun päästiin, niin koirat nukkuivat ekat päivät, nekin tosin osin pihalla.

Mutta nyt pikainen huhuilu, että cairnien yhteislenkille kirmataan su 23.8. klo 13 tutusti koirametsällä, Östersundomissa. Tervetuloa tutut ja tuntemattomat. Ja nämä koirametsän lenkithän lenkkeillään aina koirat vapaana.

torstai 6. elokuuta 2015

Kilometritehtaalla

Kilometrejä on tehtailtu näin loman alkuun jo ihan kiitettävä määrä. Syötteellä vaellettiin Pytkynharju, Iso-Syötteen ja luontokeskuksen välinen reitti (toistaiseksi lyhyin, mutta kivikkoisena ja jyrkkänä metsäreittinä vaativin reitti) ja huiputettiin Pyhitys. Eilen käveltiin Riisitunturin tunturikierros, joka tarjosi kiitettävästi nousu- ja laskumetrejä, suota ja pitkoksia. Nelivedot ovat jaksanet hienosti, vähän anturoissa näkyy sileytyminä taivalletut kilometrit ja lihakset tuntuvat kireiltä. Hieroin koirat eilen läpi ja tänään saavat vapaapäivän, käydään vain uimassa ja jaagataan poroja mökiltä.

Säät ovat suosineet kulkijoita. Mukava lämpö (15-18C) ja pilvipoutaa. Tunturissa rekut ovat plutanneet soissa ja saaneet juoda tunturipuroista. Poo on pesty vasta kaksi kertaa, kun mein skunkki löytänyt tehostehajuja matkan varrelta. Muita retkeilijöitä on aika vähän. Riisitunturissa oli lähtöalueella paljon autoja, mutta paikalliset olivat marjassa eikä itse reitillä näkynyt kuin satunnaisia kulkijoita.

Kuvia matkan varrelta.













sunnuntai 2. elokuuta 2015

Vähän niinko lomalla

Täällä me nyt ollaan, lomalla. Eka Viitasaarelle tilamajoitukseen. Pystykorva oli vastassa, kun autonoven avasi. Hulppea mökki, hulppea lihakarja naapurissa, virtaava koski helisi vieressä. Pystykorva paimensi karjaa, Sohvi oli täpöillä mukana, Poota huimasi iso karjalauma. Eräopasisännällä ja Mikolla riitti juttua. Yrittivät ehdottaa yhden lehmän ostamista, saa valita ja lihat kannetaan renssattuna ja vakuumissa kotiin. Eih kyllä onnistuisi, mutta lemmikiksikin olisi kuulema saanut ostaa ;)



Sieltä posotettiin tänne Syötteelle. Mikko ajoi kilpaa maastopyörää vesisateessa metsässä, ja me tytöissä kannustettiin. Hyvin se taas veti, vaikka rapaa oli kulmakarvoja myöten. Sää on tuota kisapäivän kosteahkoa säätä lukuunottamatta hellinyt. Noin 15 astetta lämpöä, puolipilvistä ja pieni tuuli. Eikä hyttysiä. Aijai, kyllä kelpaa.





Meitsi on juossut ja joogannut (sadepäivän parasta puuhaa), lukenut tänne raahaamiani lehtiä ja pokkareita. Tänään käytiin koko joukkio polkujuoksemassa ja vaeltamassa Pytkynharjun kierros (12 km). Poo irrotti yhden poron, mutta kääntyi yllättävän nopeasti takaisin. Hyvin jaksoivat ja saivat palkkikoksi ehdan grillimakkaran naiseen.







 

Ihanaa elokuuta, mun ihan suosikkikuukauteni yhdessä syyskuun ja lokakuun kanssa. Me jatketaan pian pikkaisen vielä pohjoisemmaksi, mutta ensin pitää huiputtaa Pyhitys, lukea pokkari loppuun ja maistella punaviiniä villasukissa terassilla. Niin ja suunnitella osallistumista ensi vuoden Kunkkareihin, nyt on vain seurattu viestiliikennetä Joensuusta. Ensi vuonna niin Turussa mukana. Mutta nyt ne Heipat.