sunnuntai 28. lokakuuta 2012

Ake, Make, Pera ja Mä

Taru julkaisi tänään Z-poikien nimet ja zäpäkät oli zällien nimet :)

Prankster's Zapphire Ziggy
Prankster's Zircon Zane
Prankster's Zoisite Zeke
Prankster's Zpinel Zack

Vielä ei paljastettu, kuka kukin on. Nimet saivat innoituksensa Sohvin (tähtisafiiri) mukaisesti jalokivien maailmasta.

Pojut ovat kasvaneet hienosti ja täyttäessään eilen 1 viikon olivat kaikki tuplanneet painonsa. Nyt odotellaan silmien avautumista ja ensi viikonloppua, jolloin näen viimein zetorit ja tietysti ihunaisen Maman.

Tytöt yhteislenkillä

Poppis pääsi tänään jo ihan normilenkille ja illalla vielä mukaan äänestämään. Äänestyskoppiin se ei tosin päässyt. Mistä tuleekin mieleen kirkollisvaalit pari vuotta sitten, jonne poikkesin vähän sattumanvaraisesti kesken koiralenkin. Vaalipaikka oli kirkossa, jonka ovelta sitten huhuilin, että passaiskos äänestää kera koiran. Ja kun lupa saatiin, niin marssittiin kirkkokäytävä altarille asti ja piipahdettiin äänestyskopissa :D

Tänään oli oikeakin cairnien yhteislenkki, joka suuntautui Koirametsään. Poppis jäi vielä kotiin, mutta ensi viikosta olisi tarkoitus aloitella normikoiraelo. Lenkki mentiin tyttöporukalla, kun Heini luotsasti Herttaa ja Marttaa ja Satu Siiriä. Oli ihana puhua rauhassa koiraa ja katsoa, kun tylleröt nauttivat menosta. Parkkiksella oli muutamia autoja, mutta muita koiria ei tullut vastaan koko lenkillä. Ja tietysti me eksyttiin, kun oltiin minun suunnistustaitojeni varassa (Mia ja Minna, teitä olisi taas kaivattu pitämään meidän kurssissa). Pienien mutkien kautta löydettiin toki takaisin. Kiitos Tytöt mukavasti seurasta!

Upea keli ja maisemat. Kameran muistin kaivaa vasta parkkiksella, höh.


Pikku Apuri

Aivan uskomattoman hieno sää ollut koko viikonlopun. Tänään viimeisteltiin pihan syystyöt kera ahkeran apulaisen. Nyt vain lyhdyt palamaan ja odottamaan enemmän lunta. Säätiedotus ei tosin luvannut toteuttaa toivettani talvesta marraskuussa.



Jos ei roiku haravassa, niin puutarhahanskassa.

lauantai 27. lokakuuta 2012

Lumi ja hiiren yliajo

Onpas raikasta, kun tuli lunta. Pops on lumessa kuin kotonaan, talvipentuhan kun on nimensäkin mukaisesti. Lumivaipan alta pitää kaivaa esille mitä milloinkin. Tytteli on jo kovin reipas, mutta muutama pulautus kertoo, että vatsahapot eivät ole ihan asettuneet vielä. Unikin maistuu vielä normaalia enemmän eli kerätään nyt rauhassa voimia ja seuraillaan toipumisen edistymistä.
Kovasti toivon, että tämä olisi jo tässä, mutta tiedän, että näiden ärhäköiden vatsanalueen tulehdusten kanssa voi mennä aikaakin.

Hevosasiaa. Tällä viikolla kävin toisenkin kerran ratsastamassa rästejä pois. Menin nyt molemmat kerrat enemmän yksityisheppana käytetyllä Eddiellä, jolla ikää vasta 5 vuotta. Nuorukainen on kovin eläväinen ja herkkä ratsastettava ja superkiltti laitettava. Alkuviikon tunti oli kaikenkaikkiaan vähän rauhaton ja Eddiekin tuntui ajoittain ruutitynnyriltä alla. Tunti meni rauhoitellessa ja jarruja etsien.  Eilinen olikin sitten yllättävän rauhallinen ja kiva tunti, tunnilla ratsasti vain neljä hevosta, joten kerrankin maneesissa oli kunnolla tilaa. Tehtiin askellajisiirtymiä ja pääty-ympyröitä ravaten. Kesken kaiken Eddie säpsähti ja hypähti vähän uralta sivuun. Jatkoimme kuitenkin matkaa ja ratsastuksenopettajamme Noora totesi, että tapoimme juuri hiiren! Anteeksi, että mitä? Ketarat ojossa makaavaa hiirtä siirrettäessä pois Noora kertoi sen vipeltäneen pitkin päivää maneesissa ja nyt me onnistuimme jyräämään sen yli, sorry hiirulainen. Ei voi nostaa kuin Eddielle kypärää, että otti häiriötekijän noinkin lungisti.

Aurinkoista viikonloppua kaikille. Ja huomenna yhteislenkille koirametsään! Tulen lenkille mukaan, vaikka Pompula jääkin vielä kotiin.

perjantai 26. lokakuuta 2012

Yli-söpöläiset

Katsokaa mitä ihanuuksia:

Sohvin ja Morriksen pojat 5 vrk, kuva Taru/Prankster's

Jos jollain on yhden pojan menevä kolo kotona, niin yksi poikaista on vielä vailla omaa, rakastavaa kotia. Kasvattaja on erinomainen ja saa täyden suositukseni. Ja minä lupaan omalta osaltani supporttia, hoitopaikan ja runsaasti tapaamisia ja aktiviteetteja, jos uudelle perheellä on toiveita sellaisesta :D

torstai 25. lokakuuta 2012

Painokäyrät

Tässä tuoretta dataa pentulaatikosta. Pojat ottavat hienosti painoa. Muut painot ovat iltapainoja, mutta viimeinen arvo (tämänpäiväinen) on aamupaino.


Ja Sohvikin voi hyvin. Syö jo paremmin, maitoa riittää ja malttaa jo kuulema piipahtaa laatikosta rapsuteltavaksi ja katselemaan ikkunasta ulos. Ensi viikolla pääsen itsekin kurkkaamaan Mamaa ja poikia.

Poppis alkaa olemaan kutakuinkin oma itsensä. Syö kiposta jo ihan itse pieniä annoksia. Pahoinvointilääke jää siis pois, mutta mahansuojalääkettä ja antibioottia me jatketaan tämä viikko.

keskiviikko 24. lokakuuta 2012

Onnen murusia

Pieni potilas nukkui aamun koettelemusten jälkeen pitkät pätkät levollisesti. Minä vain välillä häiritsin unta lääkkeiden ja ruokaruiskujen kanssa. Urhea Pops heilutti alkuillasta häntää ensimmäistä kertaa sitten taudin alkamisen (löysi Mikon puuhailemasta autotallista). Ja nyt kotoa tuli tieto, että koira oli jaksanut jo pienelle pissalenkille ja ensimmäiset muruset kiinteää ruokaa oli mennyt ihan omatoimisesti alas. Näiden uutisten avulla nukun yöni niin paljon paremmin.

Gastriitti

Niin oli Poppis-paran olo heikko vielä aamulla, että käytin sen vielä kertaalleen nesteytyksessä tälle päivälle. Sai koko päivän annoksen ihonalle, niin ei tarvitse tuota juomista huolehtia. Lisäksi päädyttiin antibioottikuurille, koska vahvin ehdokas diagnoosille on tällä hetkellä raju bakteeriperäinen gastriitti. Sai vielä tujauksen vatsaystävällistä kipulääkettä lihakseen helpottamaan oloa.

Mutta siis kaikki toistaiseksi saadut labra-arvot kunnossa, röntgenissä ja suppeassa ultrassa ei poikkeava. Ei kuumetta eikä aristuksia. Näillä mennään taas seuraava vuorokausi. Mahansuojalääkkeet annettiin tuossa antibiootin kanssa ja ruiskulla menee ruoka toistaiseksi.

Kova pala on katsoa vajaassa vuorokaudessa nääntynyttä koiraa :(  Nyt me voidaan vain edetä annettujen hoito-ohjeiden mukaan, levätä ja toivoa käännettä parempaan. Jos sitä ei tapahdu, pääsee koira huomenna sisään Viikkin tarkempiin tutkimuksiin.

Hyvien ajoitusten huipuksi kävimme eilen ennen tätä hässäkkää luovuttamassa Mikon kanssa verta, siihen päälle eilinen ilta päivystyksessä, pari tuntia unta viime yönä ja nyt olen melkoisen sekopäisenä lähdössä työmatkalle. Varmaan kupsahdan koneessa tai alan parkumaan turvatarkastuksessa tai muuta mukavaa. Onneksi palaan jo hyvissä ajoin huomenna. Siiheksi Mikko ottaa vetovastuun potilaasta.

Kiitoksia kaikille Teille eri viestikanavin tulleista kannustuksista, ajatuksenne lämmittävät kovasti mieltämme.

tiistai 23. lokakuuta 2012

Kääntöpuoli

Liekö eiliset herkut tehneet tehtävänsä, mutta Pops aloitti rajun oksentamisen iltapäivällä ja kun en illallakaan saanut edes vettä pysymään sisällä, niin täällä Viikissähän se on ilta vierähtänyt.  Nyt on jo kovin nääntyneen oloinen pikkarainen tutkimuksissa ja me odottelemme, miten jatkon kanssa edetä

Ainakin saadaan pahoinvoinninestolääke ja nesteytys. Röntgenkin harkinnassa.
Huoli ja murhe. Koiraelon kääntöpuoli. 

maanantai 22. lokakuuta 2012

Yksi koira, mutta sitäkin aromikkaampi

Kolmatta päivää mennään yhdellä koiralla. Tuntuu oudolta. Ikävöin vähän Sohvia ja huomaan ajattelevani sitä useasti. Onneksi Kasvattajala raportoi pentulaatikon tunnelmista usein ja tiedän, että Sohvilla on nyt tassut täynnä penneleiden kanssa, eikä se nyt kaipaa mitään muuta.

Lenkit ovat vauhdikkaita, kun Mama ei hissuttele mukana vatsansa kanssa. Pops etsi lauantaina aamulla Sohvia ympäri asuntoa,  mutta sen jälkeen on ollut ihan oma itsensä. Suorastaan tuntuu vähän nauttivan olostaan, saamastaan jakamattomasta huomiosta ja rauhassa syödyistä luista ja kongeista. Kulkee enemmän jaloissa ja haluaa leikkiä.

Tuntui hyvältä päästä töiden jälkeiselle pitkälle metsälenkille, jonka Pompula sai kulkea vapaana. Popsi kruunasi lenkin löytämällä jonkin kammottavan jätöskasan, josta sekä maisteli namnam että antaumuksella pyöri. Shampoolla on tuon haisuli ipanan kanssa käyttöä...

Nyt jätän märältä koiralta haisevan otuksen Mikon hoiviin ja painun ratsastamaan.

Näin meillä kasvetaan

Tässä kuva 1 vuorokauden kasvusta. Massaa tullut lisää sellainen 8% syntymäpainosta . Hah, samalla laskukaavalla meikäläinen lihoisi 4,4 kg vuorokaudessa, oumai. Kasvattajalasta kantautuneiden tietojen mukaan myös Sohvin ruokahalu olisi pikku hiljaa palautumassa.


sunnuntai 21. lokakuuta 2012

Sveitsi

Kun aloin toipumaan elisen jännittävistä hetkistä, Minttu pyysi seuraksi seuramaan agikisoja Hyvinkäälle. Pitihän sitä lähteä, kun kerrankin oli myös cairneja radalla. Pakattiin koiratkin mukaan matkaan.

Kivat, pienet kisat. Sopivat radat. Lämmin halli ja hyvät buffet-tarjonta. Mikäs sen mukavampaa varsinkin kun vielä sai seurata, kun Minna luotsasi Raimoa nollatuloksen arvoisesti ja hienosti alle ihanneajan. Tällä tuloksella koirakko nousi kolmosluokkaan. Vautsivau. Blogi onnittelee taitavaa kaksikkoa.

Koirat saivat vähän painia jo hallilla, mutta kotimatkalla käytiin vielä lenkittämässä ne Sveitsissä. Rallia rinteissä ja niiden yllä ja alla vetivät Luca, Tacoeläin ja Poppis.




Harvinaista sinänsä, että Lulu alentuu leikittämään pentuja.

Tähtien synty

Sanoin Sohvin kasvattajalle Tarulle jossain vaiheessa Sohvin tiineyttä, että toivoisin tuovani koiran Kasvattajalaan synnyttämään mahdollisimman myöhään ennen H-hetkeä. Päätettiinkin, että tuon koiran vasta 4d ennen arvioitua laskettua-aikaa (ensi viikon to), kun Sohvi kumminkin on jo aiemmin ollut Kasvattajalassa ja kaikki oli mennyt hyvin. Näin me sovittiin.

Mutta ei se sitten mennytkään niin.
Heräsin lauantaina aamuyöstä levottomaan koiraan, päästin sen pihalle tarpeilleen. Ulkona käynnin jälkeen alkoi maaninen pesänrakentaminen. Nostin koiran sänkyymme (ei enää mahan kanssa pääse hyppäämään sinne), jonka jälkeen Sohvi pussasi onnellisena meidät kaikki (minä, Mikko ja sängyssä alituiseen nukkuva Pops), möyri hetken ja aloitti taukomattoman läähätyksen. Pomppasin pystyyn, sytytin valot ja kipitin hakemaan kuumemittarin. Kaksi unista päätä (Mikko ja Pops) nousi siinä vaiheessa pystyyn seuraamaan tapahtumia. Mittari näytti 36,8C. Sohvi läähätteli tasaisesti ja minä ilmoitin unisille päille vakavana, että nyt lähdetään synnytyslaitokselle.

Ja niin me sitten lähdettiin, viidessä minuutissa koko perhe. Kello oli vähän yli kuusi. Pienellä kiireellä ja vähän suuremmalla hätäännyksellä. Mikko ajoi ja minä istuin takapenkillä valvomassa häkissä olevia koiria. Yritin koko matkan soittaa kasvattajalaan, tuloksetta. Mikko ajoi kovaa ja minä rauhoittelin (enemmän kyllä itseäni), että tilanne on hallinnassa. Sohvi makasi välillä ja välillä nousi istumaan, mutta oli rauhallinen oma itsensä ja katseellaan rauhoitteli minuakin.

Saavuimme ennätysajassa Kasvattajalan pihaan. Koko kylä nukkui ja koputukset oveen kuulostivat äänekkäiltä. Tarun Sine haukkui ja tuli katsomaan ikkunasta aikaisija kulkijoita. Koputin kovempaa, ja uudestaan ja uudestaan. Epätoivo hiipi mieleeni, oliko Taru sittenkin jossain muualla. Mikko päätti, että nyt vaikka herätetään koko kylä, ja soitti armotta auton torvea. Ja suureksi helpotukseksemme uninen kasvattaja aukaisi oven. Siinä ei mennyt muutamaa sekuntia kauemmin, kun Tarun katse tarkentui, tajusi tilanteen ja kehotti vakaasti tuomaan koiran sisään. Sinne se Sohvi meni, synnytysosaston ovista sisään, häntä iloisesti heiluen. Ja me lähdettiin kotiin odottamaan tietoja tilanteen edistymisestä. Vähän pöllämystyneinä, mutta ehdottoman helpottuneina sitä, että koira oli nyt osaavissa käsissä.

Olin saanut siirrettyä Popsin sisarusten pentutapaamista muutamalla tunnilla. Tapaamisessa sain hetkeksi ajatukset muualle, kun teimme junioreille verijälkiä metsään. Palatessani metsältä iltapäivällä, puhelin piippasi ja Taru ilmoitti synnytyksen käynnistyneen toden teolla ja pian tuli viesti ensimmäisestä tummasta ja potrasta pojasta. Minulta tirahti itku helpotuksesta, ilosta ja onnesta ja Mikko kiikutti kuplapullon viilenemään. Kävimme vielä lenkillä, jonne saatiin tieto toisesta, punaisesta pojasta. Kolmas ilouutinen kolmannesta pojasta luettiin saunassa ja neljäskin tähtönen, ponteva poikainen sekin tavoitti meidät illalla. Pesue oli koossa, neljä veljestä. Tumma, punabrindle ja kaksi punaisempaa.



Tarun mukaan pentulaatikossa kaikki hyvin. Emä voi hyvin ja hoivaa jälkikasvuaan. Pojat nököttävät tiukasti tisussa kiinni ja pyöristyvät silmissä. Kotivaki kiittää ja onnittelee Tarua ja Sohvia hienosta suorituksesta ja upeasta lopputuloksesta.

Pojuille on jo uudet, ihanat perheet odottamassa, mutta yksi poika etsii vielä rakastavaa kotia. Tarulta saa lisätietoja. Tässä ihanaisista ensimmäiset kuvat:





Kuvat: Taru/Prankster's

lauantai 20. lokakuuta 2012

Onnelliset Tähdet

Sohvi (Prankster's Star Sapphire) otti varaslähdön, ja pennut syntyivät tänään 20.10.2012. Pentulaatikossa tuhisee nyt 4 pontevaa poikaa. Emä ja vaavit voivat hyvin. Kiitos Taru.

Onnellinen kotiväki.

Kerron huomenna lisää, jahka tokenen :D

Sukukokous

Tänään on ollut niin hieno päivä.

Päivä, joka alkoi jo varhain. Päivä, johon kuuluu ylinopeudella ajettu tie auringonnousussa. Päivä, jolloin rystyseni oli ensimmäistä kertaa ikinä mustelmilla ja jolloin Mikko soitti auton torvea keskellä hiljaista pitäjää lauantaiaamuna klo 07.30. Päivä, jolloin itkettiin ja naurettiin, pelättiin ja oltiin helpottuneita.  Päivä, jolloin aamukahvit jäi juomatta, mutta jolloin kilisteltiin kuohuvalla. Kerron tästä kaikesta pian lisää.

Tänään oli myös odotettu sukukokous, johon osallistuivat Poppis, Poppiksen sisko Selma ja veli Viki. Kiitos osallistujille siitä, että sovitut aikataulut muuttuivat ad hocina myöhemmiksi, ja kaikki joustivat omista menoistaan ja tulivat silti paikalle.

Sukukokouksen ensimmäinen havainto oli, että naperot ovat sitten kasvaneet isoiksi. Meidän neitokainen oli joukon pienin ja oli myös pahnanpohjimmainen, kun sisarukset kävivät painileikkeihin. Viki oli jo iso äijä, joka pyöritti neitokaisia tahtonsa mukaisesti. Selma oli juuri niin säpäkkä neitokainen kuin pentuna antoi ymmärtää, ja teki Poppikselle aika nopeasti selväksi, kuka daameista määrää. Pops tyytyi mukisematta kohtaloonsa. Loppua kohdin antoi jo paremmin takaisin, mutta oli tämän joukon kiltti tyttö.

Ohjelma näissä sukujuhlissa oli sangen verekäs, kun päivän teemana oli verijälki. Poppis on tehnyt muutaman verijäljen ja Vikikin on tutustunut lajiin, mutta Selmalle kerta oli ensimmäinen. Suuntasimme Halkolammen maisemiin ja kävimme ensin vetämässä suorat ja helpot jäljet kaikille, joita vielä helpotettiin runsaalla namin kylvämisellä jäljelle.

Ja sitten me painuttiin yhteislenkille metsään. Voi taivahan vallat sitä menoa, kun kolme blondia keskenkasvuista vetää yhtenä hyrränä. Onneksi kanssakulkijat olivat myötämielisiä ja saimme pelkästään hyväntahtoisia ja huvittuneita katseita, kun vesselit juoksivat vapaana ympäriinsä. Erityisen häpi olen kohtaamisesta, jossa Pops kävi (vähän omin lupinensa myönnettäköön) moikkaamassa erään perheen kolme lasta, ja käyttäytyi pelkästään valloittavasti ja herttaisesti, vaikkei meidän piireissä juuri lapsia tapaa. Lapset pitivät, vanhemmat hymyilivät ja koira tuli kutsusta luokse. Winwin kerrankin...

 Näissä kuvissa suuntasimme suosiolla syrjäisimmelle poluille.



Vasemmalla Selma The Hippi, keskellä Pops, oikealle Viki.


Työlästä tämä asettelu. Ensin metsästettiin koirat kiinni ja sitten yritettiin potrettia...
Kiitos Kristina ja Leea kärsivällisyydestänne.

Lopuksi kukin yksitellen työsti jäljen. Poppis teki omaa varmaa työtään, tietää jo mikä on homman nimi. Vielä pää nousee aika ylös, kun ottaa ilmavainulla (jälki vain 1h vanha). Palailee vähän syömään ohittamiaan nameja. Mutta nenätyöskentelee hyvin ja tykkää hommasta, joten olen tyytyväinen.

Viki oli tosi hyvä. Rauhoittui jäljellä, teki varmaa ja hyvää työtä. Kuvaajakin häkeltyi suvereenista työskentelystä niin, että ehti vasta loppupalkalle mukaan.


Selma oli alkuun hyvin epäileväinen homman suhteen. Tutustui lähtöpaikkaan huolella, söi namit, mutta vältteli lähdön voimakasta tuoksua. Alkuhämmennyksestä toivuttuaan, eteni jäljellä hienosti, alkuun varoen (hännästä näki, että nyt aavistuksen jänskättää), mutta loppua kohden rohkaistuen. Ja maalissa leikki hienosti palkalla ja jopa kantoi sientä.



Ihanaa oli nähdä vesseleitä, seuraavat treffit on jo suunnitelmissa..

perjantai 19. lokakuuta 2012

Riistaviettiä testaamassa

Poppis pääsi tänään ensimmäistä kertaa tapaamaan kettua keinoluolastolle.  Kun mukana oli toinen tuttu juniori Tacoeläin, niin kaverukset pääsivät yhdessä häkille. Saivat kyllä selvästi tukea toisistaan, hännät pysyivät tötteröllä, kun hiipivät lähemmäksi kettua katsomaan. Kyllä sieltä muutama haukahduskin irtosi, mutta väistivät ipanat vielä, kun kettu kääntyi tuijottamaan. Popsilla oli kyllä sama tyyli kuin sen pelottavan betoniporsaan kanssa, rähähtää kerran ja sitten pinkoo hanikkaan ja kurkki sieltä, että kuin kävi :DD Muutenkin ympäröivä tila kiinnosti vielä kovasti, joten osa ajasta meni ihan paikkaan tutustuessa.

Kettua kävi kaikenkaikkiaan moikkaamassa 8 cairnia ja 2 russelia, ensikertalaisia oli ymmärtääkseni 9. Ja kovin oli hiljaista sakkia, kierreltiin ja kaarreltiin eikä oikein tiedetty, että mitä kummaa sille otukselle pitäisi tehdä. Oikeastaan yksikään ei pelännyt tilannetta, mutta eipä siellä suuria syttymisiä vielä nähty. Kouluttaja vitsailikin tasaisesta cairnlaadusta eli aika vähissä tuntuu riistavietti olevan. Vaikka monella sitten taas saalisviettiä ja taistelutahtoa kyllä löytyy. Toki mukana oli meidän junnujen lisäksi useampi alle vuosikas, joten niiden kanssa kehoitus oli tulla uudestaan.

Mutta pankin räjäyttikin sitten viimeisenä häkille tuotu Paavo, ensikertalainen sekin. Paavo tiesi heti mitä tehdä ja aloitti välittömän kovan painostuksen. Ja kun kettu rähähti, niin iski heti takaisin. Vau, siellä sitä kaivattua viettiä sitten löytyi! Paavon kanssa jatkettiin heti luolaston puolelle, ja hienosti poika sielläkin eteni. Luolaston sisäänmeno ei vielä onnistunut, mutta aina kun sai ketun kiikariin, niin muu unohtui ja kamala rähjääminen alkoi. Paavo pääseekin luolille vielä uudestaan.

Ja loppuun Kaarinan kokeneempi luolailija Vauhti näytti miten luolaan mennään ja mitä siellä kuuluu tehdä.

Taco kurkkaa.

Oho, taidan pakittaa.

Taco ja Poppis.

Luca kurkkaa; Minttu tukee.

Paavo katsoo, että mikäsmikäs se täällä.

Täältä pesee.

A-aa, suu auki

Olipa ylellistä nukkua 9 saakka. Rauhallinen aamulenkki ja sitten pidettiin aamupalarinki. Ensin kahvi tippumaan ja Popsille sapuskat kuppiin, sitten Sohville ravintogeelit lusikasta ja kuivattu kanafilee. Jonka jälkeen lämmitin vähän rasvaista jauhelihaa, jota me sitten ringissä kädestä syötiin. Pops osallistui oman aamupalansa jälkeen mielellään myös tähän houkuttelurinkiin. Ensin minä muka maistelin (äänekästä maiskuttelua, ei saa nauraa), sitten annettiin Popsille, jonka jälkeen Sohvin oli vähän kuin pakko ottaa oma osuutensa. Aika monta hyvää kiekkaa saatiin aikaiseksi. Kaikkeen sitä taipuukin, että saa viimeisillään tiineenä olevan koiran syömään :) En haluaisi millään pakkoruokkia, vaan viimeiseen asti yritetään houkuttelulla.

Luin juuri artikkelin, jossa pitkänlinjan kasvattaja kertoi satsaavansa monipuoliseen ruokaan nartun tiineysaikana ja imetysaikana, jotta pennut tottuisivat eri makuihin. Just. Tulevat Sohvin pentujen kodit, nyt ostamaan ravintogeelejä ja kuivattua kanafilettä. Noh, toivottavasti Taru saa koiran syömään synnytyksen jälkeen normaaliin tyyliinsä: bioska, kaikki orgaaninen kelpaa....

Nyt me ollaan tytöissä siivottu koko huusholli läpeensä. Koirat osallistuivat aktiivisesti imurointiin hyökkimällä suulakkeen kimppuun. Sohvi kun ei enää jaksanut viipottaa imurin perässä, meni taktisesti makoilemaan seuraavaan imurointikohteeseen ja sieltä makuultaan tavoitteli ohiviuhuvaa imuria. Pölyjenpyyhintä oli sen verran tylsää hommaa, että painuivat pihalle. Nyt koirat päiväunilla ja minä voisin käydä juoksemassa lenkin ja sitten valmistella huomiseksi verijäljentekokamppeet. Popsin sisko ja veli tulee leikkimään ja kokeilemaan verijäljestystä.

torstai 18. lokakuuta 2012

Torstaina teoriassa ja vähän käytännössäkin

Ollaan tyttöjen kanssa keskenämme kotona, kun miesväki on työmatkalla Pohjoisessa. Tänään olin vielä töissä, mutta onneksi huomenna on vapaapäivä, kun en enää halua jättää tuota raskautettua yksin. Ei täällä tosin vielä ole mitään muuta ihmeellistä kuin tuo syömättömyys. Tänään kun oli kieltäytynyt herkuista tyyliin juustokuorrutetut lihapullat, niin yllättäen poimi lattialta Popsin tyhjentämästä talouspaperirullasta tippuneen hajuttoman ja mauttoman ZiwiPeak -raksun. Kävelin muina naisina keittiöön hakemaan kourallisen samaista ruokaa, jota siis Sohvi ei normisti juuri syö. Mutta nyt meni koko kourallinen. Lisäksi kalusi vähän ydinluuta iltapalaksi. Ehkä tästäkin päivästä selvittiin.

Kävin kuuntelemassa HSKH:n ohjatuissa treensissä rataharjoitusta ja kuivaharjoittelin ilman koiraa. Meni kuulkaas niistot ja valssit ja takaakierrot kuin vettä vain ;) Pompula pääsi juoksemaan pussia ja teki muutaman valssiharjoitusken siivekkeen ympäri (tiukka käännös). Ihan pätevästi teki, vaikka jumittikin targetalustalle eikä viisveisannut ohjaavasta kädestäni. Loppulenkki tultiin tekemään kotipoluille, että saatin Mama samalla ulos.

Huomenna vapaata, nukutaan pitkään ja illalla Pops tapaa kettu repolaisen silmästä silmään....

keskiviikko 17. lokakuuta 2012

Pitkästi ja pussisti

Siinä ne oli meidän iltaharkat Pompulan kanssa. Pituutta ensimmäistä kertaa, yhdellä palikalla mentiin. Nassikka tosin ei edes tajunnut minkä yli hyppäsi.  Ja sitten pussi ensimmäistä kertaa sellaisenaan ilman apuja, eipä ongelmaa tässäkään. Pari kertaa karkasi kavereita moikkaamaan kentän reunalle.

Loppukauden harkat pitäisi suunnata noille kontaktiesteille, tai oikeastaan niiden alastulokontakteille. Tähtäin olisi saada yksittäiset esteet (ei keinua eikä keppejä) haltuun tämän vuoden aikana ja vähän opiskella ohjauksen alkeita. Keväällä sitten vuosikkaan kanssa enemmän rataharkkoja, keppejä ja keinua.

Lihaliemi porisemassa

Sohvin ruokahalu senkuin vähenee, ja nyt ei oikein mene mikään alas maanittelematta :( Tavalliset raksut, lihat, neut, maksalaatikot on ihan nounou. Se, mikä vielä eilen kelpasi ei mene enää millään tänään. Herkutkaan kelpaa enää valikoivasti. Kuivattu kanafile taitaa olla enää ainoa, minkä syö, kun pelkää, että Pops syö sen muuten. Eilen aloitin täydennysruokinnan nutrigelplussalla, sen sentään lipoo lusikasta. Käsisyötöllä tarjoillaan pieniä murusia pitkin päivää. Pops istuu ihan kysymysmerkkinä vieressä ja hotkii kelpaamattomat palat parempiin suihin.

Koira juo normaalisti, joten vaihdan nyt yhteen kuppiin lihaliemen, että saisi sitä kautta lisäravintoa. Kattilassa porisee kanakoipia, ydinluita ja häränhäntää. Siivilöin lihat talteen ja liemen saavat juotavaksi.

Päiviä takana nyt 55 ja vielä pitäisi jaksaa ensi viikkoon. Koira on muuten ihan reipas, pihalla istuisi vaikka kuinka pitkään, lähtee lenkille ja seurailee perheen puuhia normaalisti. Lämpöjä ajattelin kuitenkin varuiksi alkaa jo seurailemaan. Ja Kasvattaja valmiustilassa ottamaan Maman vastaan tarvittaessa jo aiemminkin. Huh.      

sunnuntai 14. lokakuuta 2012

Vauvat potkii jo

En osannut vielä lauantaina vastata, kun Sanna kysyi, että joko pennelit potkii. Nyt silittelin vieressä kyljellään pötköttelevää Sohvia, ja jo vain siellä elämöidään. Hassuja tylppiä nypäyksiä tuntui käteen ainakin kahdesta eri kohtaa. Eläviä tapauksia siellä kasvaa vielä reilun viikon ja sitten päästään näkemään, että kutka sieltä saapuvat.

Mahakas

Tässä viikon maha, viikkoja takana 7+



Olen jälleen käynnistänyt Mikon iloksi penkkusten nimiäiset aamupalan yhteydessä samalla kun luen Hesarin ristiäisilmoituksia. Näin meillä pyöritettiin niin Sohvin kuin Poppiksenkin nimiehdokkaita.

Tämän aamun suosikit:
tyttelit: Saimi ja Sointu sekä Hilla Inga-Astrid, Ingelill ja Aamu-Inkeri
poikait: Ossi-Eerikki ja Onni-Aukusti.

lauantai 13. lokakuuta 2012

Pops videolla

Aikaiset aamuharkat Ojangossa ja videokamera käytössä. Mukana Minttu, Lulu ja Tacoeläin, Linda ja Topiveli sekä Sanna, Alli ja Lillan. Isot koirat teki isojen koirien juttuja (takaakierto ja valssi) ja Popsin harkat näette noilta videoilta. Kiitos taas kamalasti avustajille, Minttu leikittää ja konttailee targettien kanssa, ja Linda kuvaa. Muiltakin koirakoilta oli hienoa materiaalia, mutta enpä tohdi niitä julkaista ilman asianosaisten lupaa.

Popsin irtoamista hyppysuoralla. Molemmat puolet. Popsin treenit eroavat Sohvin pentutreeneistä siinä, että Popsia ei ole juurikaan palkattu ohjaajan kädestä, joten etenee huomattavasti paremmin suoralla kuin Sohvi aikoinaan, jonka piti joka esteen tehdä kiemura minua kohden kysyen, että oiskos jo palkan aika. Pompula vetää katse naulittuna loppupalkkaan.



Huomioikaa seuraavassa, miten ipana ekaa kertaa pysyi paikallaan odottamassa lähtökäskyä:


Hyppy ja putki -suora, jossa esteet eivät enää olleetkaan ihan suorassa linjassa. Aika varmistelevaa ohjausta minulta:

Tauon jälkeen ihkaensimmäiset valssiharjoitukset ensin kahdella hypyllä molemmin päin ja lopuksi hypyltä putkeen. Alkuun oikaisi targetille suoraan, mutta kun tajusi, mitä haluttiin, niin teki sitten nin. Hyvin pahnanpohjimmainen veti.



Nyt tilanne kotona tämä. Sohvin uusi lokoiluasento, kun tuossa saa mahan mahtumaan mukaan. Pian saunomaan koko revohka ja illalla ihmisväki suunnistaa keikalle katsomaan Putron Samulia. Huomenna kalenteri tyhjä ja suunnitelmissa koti- ja pihatöitä yhdessä.

perjantai 12. lokakuuta 2012

Uimahalli

Luonnonpolskija-Pops vietiin tänään ensimmäistä kertaa Hyvinkään koirauimalan uimahalliin uimaan, ja vähän meinasi neidillä tassu mennä suuhun, että mikäs juttu se tämä nyt onkaan. Oli kyllä muuten tosi reipas, mutta altaaseen menossa tarvitsi apuja, kahlaili ja seuraili valppaana muiden menoa, mutta ei vielä vapaaehtoisesti lähtenyt uimaan. Nostettuna veteen ui mallikkaasti monta altaanmittaa niin liiveillä kuin ilman. Ja altaanreunalla oli ihan oma itsensä, häntä pystysä seuraili tapahtumia. Ja loppupuunauksessa yllättäen nautiskeli föönauksesta, oikein kellotteli siinä lämpimässä ilmavirtauksessa :)

Kanssauimareina meillä oli oli Lulu ja Taco, joista jälkimmäinen osoittautui varsinaiseksi luonnonlahjakkuudeksi. Ensikertalaisena junnu hyppi altaaseen ja nouti leluja kuin vanha tekijä.


Puolituntinen kului hetkessä ja tarjosi koiruleille kunnon liikunta- ja kokemuspläjäyksen. Kotona junnulla oli kiljuva nälkä ja pitkästä aikaa komensi tarjoilijaa kiiruhtamaan annoksen kanssa.


Mitäsmitäs, tonneko olisi tarkoitus??

Pikkaraisilla liivit, Lulu menee ilman.

Suippokuonot.

Luca ja Taco.

Kannustuksesta se ei ollut kiinni. Pops ui.

Taco vetää ja Pops seuraa, nyt kokeiltiin jo ilman liivejä.

Pääosanesittäjä

Näistä sankareista on tehty kirjasarjakin. Työkaverin löytö.

Paavo on POP

Minulla oli ilo ja kunnia ohjata Paavoa HSKH:n agilitytreeneissä, kun Minttu paranteli flunssaansa. Sanoinkin heti kouluttaja-Sannalle, että nyt osaa koira enemmän kuin ohjaajansa. Oli hienoa pystyä kovassakin vauhdissa keskittymään omaan ohjaukseen, kun koira kulki kuin ajatus. Sain Sannalta roppakaupalla hyviä vinkkejä ohjaukseeni ja juoksupätkät tuntuvat vielä tänäänkin jaloissa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen kokeilemaan takaakiertoharjoituksia omilla koirilla. Samoin samaa ratapätkää tehtiin eri tekniikoilla, jotta oppi näkemään eron milloin sitä hidastaa koiraa ja milloin vauhti säilyy. Pave veti intopiukkana kaikki tehtävät vaikka vieras täti oli ohjaimissa. Kiitos Minttu tästä mahdollisuudesta ja erityiskiitos Paavolle, joka on ihan super.

Pikku-paviaanit Taco ja Pops olivat mukana totuttelemassa hallielämään, ja pääsivät tietysti lenkille ja leksaamaan ennen ja jälkeen treenien.

Sohvilla 7 wk odotusta täynnä ja olo alkaa jo olemaan aavistuksen tukala. Ei enää joka kerta tunge mukaan, vaan jää jo ajoittain makoilemaan, kun lähdemme Popin kanssa harrastuksiin. Ruoka maistuu huonommin, kun pennun taitavat alkaa painamaan ruoansulatuskanavaa. Sain Tarulta vinkin kokeilla toipumisruokaa, ja kävin eilen ell:ltä hakemassa pari purkkia RC:n recoverya, jonka avulla onkin nyt viimeiset ateriat syöty kuppi tyhjäksi. Koiralle tarjotaan nyt myös pääruokien välillä pieniä aterioita. Lenkit on jo tosi rauhallisia köpököpö-haistellaanpaistellaan -osastoa. Maha keikkuu mukana, mutta ei ole enää mielestäni kasvanut järisyttävästi, joten jännittävää nähdä montako palleroa siellä on mahtunut kasvamaan. Painoa on tullut reilu 2 kg lisää eli noin 30%. Vielä viikko kotona ja loppuajaksi Tarun luo seurantaan. Nyt peukut ja tassut tanaan, että kaikki sujuisi hyvin loppuun saakka. Jännitys on jo hiipinyt omaan mieleeni...

keskiviikko 10. lokakuuta 2012

Aksan kautta fasaani pataan ja molskis

Otsakkeessa meidän iltatreenit lyhennelmänä. Aksatreenit oli kivat, kun saatiin vanha kunnon piiskurimme Minttu kehiin kouluttamaan.  Kyllä siinä Alli ja Topiveli ohjaajineen sai tuta, ihan kävi kateeksi. Isot koirat teki välistävetoja, takaakiertoja ja takaaleikkauksia. Popsille rengasta hypyllä ja rengasta putkella namipalkalla, kerran kiersi renkaan alussa, mutta sitten tuli suoraan ja vauhdikkaasti. Loppuun mutkaputki lelulla ja iloisella mielellä lopeteltiin.

Loppuverkassa Poppis sai juosta vapaana ja niinhän siinä kävi, että pellolla oli fasaani, jonka pikkarainen ajoi ilmaan. Böördi lensi lähipuuhun, mutta kun puu oli 4-metriseksi tulvineen ojan toisella puolen, niin arvannette, että meillä sitten uitiin vielä lokakuussa. Muutaman kerran koira kokeili, josko osaisi kiivetä puuhun, mutta suostui lopulta uimaan takaisin. Loppulenkki iloisesti häntä heiluen, remmissä. Popsin mielestä nyt oli kyllä onnistunut treenitarjoilu. Ilmoitan tuon ensitilassa vesiriistatreeneihin :D

Psykososiaalinen työympäristö

Villasukat. Kannullinen teetä. Ja Muruset jaloissa.

tiistai 9. lokakuuta 2012

Rauhaa ja raivoa

Meno kotona toisaalla sen kuin rauhoittuu, kun Maman seitsemäs tiineysviikko tulee tällä viikolla täyteen. Ja toisaalta muuttuu entistä villimmäksi, kun nuoriso ei meinaa pysyä pöksyissään. Lenkit  ovat lyhyempiä ja hitaampia eikä Sohvista ole enää paini- ja juoksuseuraksi, joten Pompula alkaa vähitellen kiipeilemään seinille. Kiikuttelee leluja iltaisin syliin, mankuu ja käy nykimässä siskoa korvasta. Lisäksi olen joutunut nyt viimeisiksi viikoiksi vähentämään kotona tehtäviä temppuja ja muita aktivointijupakoita, kun Sohvi haluaa mahansa kanssa välttämättä osallistua enkä halua enää hötkytyttää sitä yhtään. Joten pikkarainen kerää energiaa sisäänsä kuin ilmapallo ja poksahtelee sitten hervottomasti. On viimeisen viikon aikana saanut hulluja hepuleita, joita nähtiin viimeksi pentuiässä.

Tänään rauhoituimme illaksi kaikki töllön ääreen, kun katsoin nauhalta koiran elämää sarjasta vesipelastus ja paimennus -jaksot. Onneksi loppuviikosta Popsille on tarjolla riittävästi puuhaa, kun saa puuhailla niin aksakentillä kuin polskutella uimahallissa Hyvinkäällä. Mama on vielä tämän ja ensi viikon kotona, mutta lähtee sitten mammalomalle  all inclusive -paketilla Kasvattajalaan.

Tämä viikko on myös hevosteluviikko, kun käyn kaksi kertaa ratsastamassa. Olen nyt pariin kertaan mennyt Jackie B:llä, johon olen täysin hurmaantunut. Mukavan kipakan temperamentin omaava puoliverinen ruunikko. Tarjoaa kevyet pukit aina, jos kokee kylkiään kohdeltavan kaltoin. Laukannostot tehdään kokonaan ilman ulkopohjetta. 

sunnuntai 7. lokakuuta 2012

Ihan oma ryhmä

Vedimme toukokuussa cairnporukalle tutustu agilityyn -kurssin. Syyskuussa toteutimme sille jatko-osan. Ja nyt tuo taitava ryhmä varasi oman hallivuoron ja jatkaa opiskelua lajin saloihin. Superhienoa! Olen niiiin ylpeä ryhmästä! Nyt ryhmään saatiin vielä kovan luokan vahvistus, kun Yassu ja Rocky osallistuvat ainakin syksyn ryhmän treeneihin. Parivaljakko on jo kisavalmiita, ja pystyvät varmasti auttamaan muita kurssilaisia.

Kävin ekalla kerralla mukana ryhmän kanssa ja tutustumassa samalla halliin (Agimesta). Oikein passeli paikka tuntui olevan. Ja vitsi, mitä suorituksia nähtiin. Rocky näytti radanmallia Yassun kanssa. Elli oli hämmästyttävän hyvä! Siellä on nyt käynyt se kuuluisa naks terrierin päässä, korjaa jo Sirpan ohjauskämmejä ja tekee hyvin rataa. Lennu oli super, äijällä kesti pakka kaksi ihan kunnon treenipätkää, ja meni valssit ja persjätöt ja kaikki. Maailman ehkä nopeimmalla Pipsalla kävi kierrokset aika kovilla, mutta kun saatiin koira esteille tekee ne moitteetta. Hallin uusi rengas teetti kaikille koirille alkuun töitä, mutta siitäkin selvittiin.

Kyllä me Mintun kanssa päästetään ryhmä hyvillä mielin omilleen. Pian ne jo haastaa meidät... Ja muistakaakin pitää kivaa, se on tärkeintä!

Kaikki kuvat Yasmin Eklund. Kiitos Yassu taas kerran.









Syksy

Lenkillä tänään paistoi aurinko ja lehdet oli värjänneet koko tienoon syksyn väreihin. Aamuisin on saanut skrapata jäät auton ikkunoista, iltapäivällä pipo meinaa vielä olla liikaa.