Sukukokous

Tänään on ollut niin hieno päivä.

Päivä, joka alkoi jo varhain. Päivä, johon kuuluu ylinopeudella ajettu tie auringonnousussa. Päivä, jolloin rystyseni oli ensimmäistä kertaa ikinä mustelmilla ja jolloin Mikko soitti auton torvea keskellä hiljaista pitäjää lauantaiaamuna klo 07.30. Päivä, jolloin itkettiin ja naurettiin, pelättiin ja oltiin helpottuneita.  Päivä, jolloin aamukahvit jäi juomatta, mutta jolloin kilisteltiin kuohuvalla. Kerron tästä kaikesta pian lisää.

Tänään oli myös odotettu sukukokous, johon osallistuivat Poppis, Poppiksen sisko Selma ja veli Viki. Kiitos osallistujille siitä, että sovitut aikataulut muuttuivat ad hocina myöhemmiksi, ja kaikki joustivat omista menoistaan ja tulivat silti paikalle.

Sukukokouksen ensimmäinen havainto oli, että naperot ovat sitten kasvaneet isoiksi. Meidän neitokainen oli joukon pienin ja oli myös pahnanpohjimmainen, kun sisarukset kävivät painileikkeihin. Viki oli jo iso äijä, joka pyöritti neitokaisia tahtonsa mukaisesti. Selma oli juuri niin säpäkkä neitokainen kuin pentuna antoi ymmärtää, ja teki Poppikselle aika nopeasti selväksi, kuka daameista määrää. Pops tyytyi mukisematta kohtaloonsa. Loppua kohdin antoi jo paremmin takaisin, mutta oli tämän joukon kiltti tyttö.

Ohjelma näissä sukujuhlissa oli sangen verekäs, kun päivän teemana oli verijälki. Poppis on tehnyt muutaman verijäljen ja Vikikin on tutustunut lajiin, mutta Selmalle kerta oli ensimmäinen. Suuntasimme Halkolammen maisemiin ja kävimme ensin vetämässä suorat ja helpot jäljet kaikille, joita vielä helpotettiin runsaalla namin kylvämisellä jäljelle.

Ja sitten me painuttiin yhteislenkille metsään. Voi taivahan vallat sitä menoa, kun kolme blondia keskenkasvuista vetää yhtenä hyrränä. Onneksi kanssakulkijat olivat myötämielisiä ja saimme pelkästään hyväntahtoisia ja huvittuneita katseita, kun vesselit juoksivat vapaana ympäriinsä. Erityisen häpi olen kohtaamisesta, jossa Pops kävi (vähän omin lupinensa myönnettäköön) moikkaamassa erään perheen kolme lasta, ja käyttäytyi pelkästään valloittavasti ja herttaisesti, vaikkei meidän piireissä juuri lapsia tapaa. Lapset pitivät, vanhemmat hymyilivät ja koira tuli kutsusta luokse. Winwin kerrankin...

 Näissä kuvissa suuntasimme suosiolla syrjäisimmelle poluille.

Vasemmalla Selma The Hippi, keskellä Pops, oikealle Viki.

Työlästä tämä asettelu. Ensin metsästettiin koirat kiinni ja sitten yritettiin potrettia...
Kiitos Kristina ja Leea kärsivällisyydestänne.

Lopuksi kukin yksitellen työsti jäljen. Poppis teki omaa varmaa työtään, tietää jo mikä on homman nimi. Vielä pää nousee aika ylös, kun ottaa ilmavainulla (jälki vain 1h vanha). Palailee vähän syömään ohittamiaan nameja. Mutta nenätyöskentelee hyvin ja tykkää hommasta, joten olen tyytyväinen.

Viki oli tosi hyvä. Rauhoittui jäljellä, teki varmaa ja hyvää työtä. Kuvaajakin häkeltyi suvereenista työskentelystä niin, että ehti vasta loppupalkalle mukaan.

Selma oli alkuun hyvin epäileväinen homman suhteen. Tutustui lähtöpaikkaan huolella, söi namit, mutta vältteli lähdön voimakasta tuoksua. Alkuhämmennyksestä toivuttuaan, eteni jäljellä hienosti, alkuun varoen (hännästä näki, että nyt aavistuksen jänskättää), mutta loppua kohden rohkaistuen. Ja maalissa leikki hienosti palkalla ja jopa kantoi sientä.

Ihanaa oli nähdä vesseleitä, seuraavat treffit on jo suunnitelmissa..