maanantai 31. maaliskuuta 2014

Outo fiilinki

Viimeinen lomapäivä. Lähettelen työkoneesta massaposteja, jossa ilmoittelen eri tahoille olevani tavattavissa ensi vuonna. Replyissä kehotetaan nauttimaan ansaitusta vapaasta. Huomenna siivoan työhuoneeni, luovutan puhelimen ja työkoneen ja avaimet. Pientä luopumisen tuskaa on ilmassa. Suhtaudun työhöni samalla intohimolla ja tarmokkuudella kuin kaikkeen muuhunkin, mihin päätän ryhtyä. Miten karuselli voikaan pyöriä ilman minua. Hyvin, kehtaavat väittää.

Täyttelen kalenteriani erilaisilla merkinnöillä, puutarhasuunnittelua tiistaille, hyppytekniikkatreenejä torstaipäivään, retki Nuuksioon perjantaille, lounastapaaminen miehen(i) kanssa keskiviikolle, viikonloppu Porvoossa... Ehkä opin vuorotteluvapaani aikana paremmin sietämään tyhjää kalenteria.

Nyt kuitenkin hyppään juoksulenkkareihin ja käyn kirmaamassa muutaman mailin. Assaritkin kävivät aamupäivänokosille. Niitä odottaa tänään paitsi kauneuskeidas, kun kynnet ja tassukarvat siistitään, mutta myös loishäätö.  Reipasta viikkoa kamut.




sunnuntai 30. maaliskuuta 2014

Yhdessä ja erikseen

Pomppu pääsi lauantain aamutreeneihin yksin, kun päätin jättää Mamsellin raskaan treeniviikon jäljiltä huilimaan. Sama tehtiin kuin viimeksi ja nyt junnu päättikin osata noi serpentiinit. Jaahas, prosessorit oli sitten saatu oikeille taajuuksille. Hetkittäin tuli kevyt ajatus, että ohjaisin agilitykoiraa. Hurjan kiva, jos Poostakin saataisiin ihan oikea agilitykoira.



Minna laittoi Neron eilisistä treeneistä kuvaa. Neron hauska kippurahäntäkin vallan suoristuu agilityssä :)

Kuva Minna Hirn.
Tänään kiiruhdimme cairnien yhteislenkille Pirttimäelle, jossa lenkkeilimme 9 cairnin voimin. Aurinko paistoi, ei ollut kuuma eikä kylmä, ei ollut liukasta eikä märkää. Ja käärmeitäkään ei vielä näkynyt. Pomppu veti ilohepuleissaan seuruetta pitkin metsiä niin että raikasi. Kiva reissu ja seura, niin kuin aina. Nyt koirat nukkuvat ja mina painun tekemään asanoita joogaan...

perjantai 28. maaliskuuta 2014

Pomppu tuli jäädäkseen

Nytkö sen palautusoikeus sitten päättyi? kysyi Mikko, kun näytin postitse tulleen Poppiksen rekkarin. PompulaPoo ottolapsi adoptoitiin perheemme viralliseksi jäseneksi, kun sijoituskoirasta tuli oma. Vaikka omahan se on ollut 9-viikkoisesta asti, kun laumaan tassutteli.



Kesken painien nyt ala kuvaamaan.

Vähän ikävämpiäkin kuulumisia. Poppari kunnostautui tänään varsin epätoivotulla tavalla. Se murisi ensimmäistä kertaa ihmiselle. Olipa ensimmäinen kerta tällainen minullekin koiranomistajana. Tilanne syntyi ihan yllättäen ja olen moittinut itseäni tapahtuneesta tooodella paljon. Uimahallilla oli ihanan hiljaista ja päätin pestä ja sovittaa liivit koirille yksitellen, niinpä jätin Pompun kiinni seinään ja menin Sohvin kanssa pesulle. Koira siis näki kokoajan pesupaikalle. Hallin henkilökuntaan kuuluva nuori nainen päätti yhtäkkiä tullakin avuksi ja lähti hakemaan Poppista pesulle, ja mina tilanteesta yllättynennä onneton vielä möläytin, että koira voi olla aavistuksen pidättyväinen. Työntekijän tyyli muuttui asennetta varovaisemmaksi, jolloin Poo täysin yllättäen päästi erittäin matalan ja erittäin varoittavan murinan. Enpäs osannut tilanteessa muuta kuin totesin rauhallisesti Poolle, että tuohon ei ole mitään tarvetta. Työntekijä kuitenkin automaattisesti perääntyi ja vaikka tilanne laukesi heti, niin näin Poo sai ikävästi murinalla haluamansa ja samalla vahvistuksen käytökselleen.

Kun olin saanut molemmat koirat valmiiksi, pyysin samisen työntekijän tervehtimään koiraa uudestaan. Ja tietysti kaikki oli ihan kunnossa ja Pomppu hyppeli ja pussaili vapautuneesti. Mutta aiettä tapahtunut harmittaa. Omaan kohtuullisen nollatoleranssin kaikensortin murinoille ihmisille. Pitääpäs sulatella tätä nyt hetken ja miettiä voisinko jotenkin vaikuttaa asiaan, niin että sama ei toistuisi enää ikinä. Muuten pulikoinnit meni ihan bra ja koira oli oma häsläävä itsensä.

# 51 Kreikkalaisroomalainen aamupaini

Aamulenkin, aamuharkkojen ja aamupalan jälkeen aamupainit. Toistensa bestikset. On vaikea ajatella, että olisi vain yksi koira. Olisiko se yksinäinen koira.

Pomppu tekee nyt pihakeppejä joka päivä. Kuudella kepillä mennään ja nyt alkaa tulla virheettömiä suorituksia joka kerralla. Vauhtia ei ole nimeksikään, mutta uskon, että Sohvin tapaan se lisääntyy, kun pujottelun tekniikka loksahtaa paikalleen. Pitänee ottaa koko kepit pikkuhiljaa mukaan.

Eiliset Sohvin seuraharkat. Takaakierrot ihan kohtuulliset. Putkesta (7-8) taaksepäin kääntyminen oli hauska kohta, piti muista itse olla kunnolla putken takana menossa, kun koiran ohjaa putkeen.


Valkku oli tiukalla päällä. Laittoi meidät tekemään lämpätkin uudestaan, kun kontrolloin kuulema liikaa koiraa. Piti vain mennä ja antaa Sohvin tehdä itse. Kieltämättä etenemä on vähän eri luokkaa, kun en ota koiraa joka esteellä haltuun.

Puomille, erityisesti sen alastulolle haettiin vauhtia. Este- ja kontaktikäskyjä (kiipee, pinta), niiden tarpeellisuutta ja ajoitusta pohdittiin.

Vitsi, se olisi perjantai. Kalenterissa lukee klo 13 koirauimala ja klo 19 ratsastus. Painijat painuivat pehkuihin ja mina voisin keittää teetä ja kirjoittaa raunioetsinnöistä kuvauksen loppuun.

keskiviikko 26. maaliskuuta 2014

Saaressa on aina sunnuntai

Lounas-sushi-överit (söin kahdeksi päiväksi suunnitellut herkut siltä istumalta, uuh kuin hyvää) sai parhaiten sulateltua koiralenkillä Seurasaaressa.

En muistanutkaan, että saaressa koirat pitää olla kytkettyinä. Loikimme pitkin rantoja ja pääsi nuo nyt hetkeksi juoksemaan, kun kukaan ei nähnyt. Ihanan väljää tuolla juurikin tähän aikaan. Vihkikirkkokin nähtiin kierroksella. Karunan kirkossa on mailman kaunein alttaritaulu, ikkuna luontoon. Sen takia se taidettiin aikoinaan valita.

Pomppu ei ihan ymmärtänyt, miksi kielsin sitä uimasta.










Nyt kattilassa porisee porsaan kieliä. Uskoisin, että työmatkaileva mieheni osaa tällä kertaa arvostaa ajoitustani keitellä, leikellä ja pakastaa lisää treeninameja.

tiistai 25. maaliskuuta 2014

Backlap

Ohjaus, joka koostuu takaakierrosta ja sylkkäristä. Koskaan sellaista tehty. Ei koira eikä ohjaaja. Mutta Pompun mielestä aika helppo homma. Teki hyvin ja liikkui kovaa! Vitsi, kun tosta juniorista ei oikein ota selvää. Niin kauan kun tehdään 1-3 esteen sarjoja, niin on ihan pro. Siitä kun rata pitenee, niin meno muuttuu koko ajan epävarmemmaksi ja minä samaa tahtia varmistelevaksi ohjaajaksi, ja sitten meillä onkin nihkeää menoa tarjolla. Mitenköhän kummassa tästäkin taas pitäisi edetä..

Niin ja Sohvi pääse hajuerottelun tuuraukseen. Samaan aikaa oli toinen kurssi, jonka kurssilaiset halusivat nähdä, mitä on erottelu. Sohvi haistoi ja ilmasi ja ärisi ja kurssilaiset tykkäsivät :D Muuten hyvä, mutta usein Sohvi vain juoksee purkkeja läpi ja ärinä vain pahenee, jos ei palkkaa tipu. Läpikäytiin negatiivinen rangaistus eli väärästä ilmaisusta poistetaan oikea purkki eli mahdollisuus palkkioon.  Josko kurinat sillä laantuisivat.

Vapaaksi kirjailijaksi

# 50 Aikaa lukea ja kirjoittaa. Olen nyt käyttännyt lomani aamupäivät kirjoittamiseen. Aamupalan ja koiralenkin jälkeen on ihana istua alas, hakea tietoa ja lukea, tehdä muistiinpanoja sekä kirjoittaa. Oppia uutta, pohtia. Tukka pystyssä ja verkkarit jalassa. Yogi-teetä hörppien. Keskeneräiset tekeleet valmistuvat yksitellen ja poistuvat todo-listalta. Vähän tulee opiskeluajat mieleen.

Lounaan jälkeen voikin painua taas koirien kanssa metsään ja omiin treeneihin. Kroppa ei meinaa millään taipua näin säännölliseen kuntoiluun, mutta eiköhän sekin totu. Vähän jotain kotiaskareita ja illaksi koirien kanssa hajuerottelu- ja agitreeneihin. Joo, ainakin toistaiseksi (muutaman päivän kokemuksella) tämä kotirouvailu tuntuu sujuvan hyvin jouhevasti.

maanantai 24. maaliskuuta 2014

Toi koirahan on kone

Seppo töräytti meille radan alkuun kolmosluokan aloituksen, jossa koira käännettiin täydestä avokulmasta kepeille ja tehtiin takaaleikkaus. Jotain mä yritin vikistä, ei auttanut, tehtävä oli. Ja mitä tekee Sohvi, pistää kaasun pohjaan ja tekee kepit toisensa jälkeen oikein. Sitä ei olis voinut mun toilailut taustalla vähempää kiinnostaa, porhalsi tukka putkella keppejä menemään. Seppo sanoi, että näistä mielettömistä onnistumisen hetkistä saa vielä kouluttajanakin irti hyviä fiiliksiä. Hienoa, että meille niin työläästä esteestä onkin tulossa koko ajan varmempi ja kivempi este.

Loppurata oli ihanaa luukutusta. Juoksin niin kovaa kuin pääsin ja kovaa tuli Sohvikin. Liittelen tuota rataa myöhemmin.

Kevättä ilmassa, sahramit kukkivat pihalla ja ensimmäinen sitruunaperhonen bongattu. Ja juoksulenkillä pärjäsi ilman hanskoja.

Pentuja ja pappoja

Pääsin viikonloppuna kurkkaamaan chihuahua Sylvin 8-viikkoista pesuetta, jossa 3 pienenpientä tyttöä ja 2 pontevaa poikaa. Suloisia, reippaita ja taistelutahtoisia natiaisia, jotka lopulta nuupahtivat syliin. Pentuja leikittävät Sylvi-mamman lisäksi Hilma ja Siiri. Voi elämänriemu sentään.

Opinpas taas uuden luovutukseen liittyvän seikan, kun näin pienten kanssa luovutukseen vaikuttaa paitsi pentujen ikä myös paino. Pesueen tylleröt siis saavat kasvaa vielä hetken ennen kotiutumistaan uusiin koteihinsa. Ja kuulin, että uusissa lämpömikrosiruissa on elektroniset lämpömittarit eli tunnistuksen lisäksi siruista voidaan lukea koiran lämpötila. Lukulaitteita kuuluu löytyvän jo lähes kaikilta eläinklinikoilta.





Korvaeläin.


Eilen tarvottiin Mian ja koirien kanssa koirametsässä. Vain muutama vastaantulija. Pomppua jännittää nuo isot koirat edelleen, mutta onneksi eiliset rhodet ja muut vastaantulijat olivat tosi rauhallisia ja saatiin muutama ihan hyvä ohitus. Ihana Pappa kulki häntä heiluen reippaana mukana.



Pappa

lauantai 22. maaliskuuta 2014

Kumppareissa radalla

Lomamoodissa nauroivat treeniseuralaiseni, kun totesin aamulla hallilla unohtaneeni kotiin sekä koirien palkat että juoksukengät. Onneksi sain lainata Topivelin lihapullia, kiitos Linda. Ja radat mennä jytistelin kumppareissa, ou dear. Latailen pian autenttista videomateriaalia tähän todisteeksi.

Kumppareissa_1
Kumppareissa_2

Lyhyesti koosteena Sohvi teki täysin moitteetta, paitsi kerran kurkkasi videokuvaajaa (kuvaaja meinasi törmätä esteeseen, näkyy tuossa tokassa videoklipissä). Pompulalla kaikenlaista pientä hiottavaa riittää. Serpentiineissä junnulle on vaikeampaa hypätä minuun päin päällejuoksuissa, sokkareissa parempi. Korjauksista ja hinkkauksista kuormittuu. Hyvää oli, että Junnu haki ohjurikepit oikein pätevästi.

Nyt pitää komentaa terassilla auringossa makoilevat koirat sisälle ja lähteä katsomaan pienenpieniä Sylvin chihu-babyjä.

#49 Onnea on Koirakaverit. Siis koirien kautta tutuksi tulleet ihmiset. Mitä suurenmoisia tyyppejä olisinkaan missannut, ilman näitä hönöpettereitä.

perjantai 21. maaliskuuta 2014

Tukkajukka

Muutama foto muodonmuutoksesta. Päästiin Poon keskijakauksesta eroon. 
 




Poppiksen sterkkaus on nyt varattu. Huhtikuun lopulla hoidetaan se pois alta ennen kesän riemuja. Vähän jänskättää tämä, mutta uskon, että kirppu on Viikissa osaavissa käsissä.
 
Lomapäivän kunniaksi hesaria ja kahvia ja aamuradiota mielin määrin. Pian uikkarit esiin ja Hyvinkäälle polskimaan.
 
Olen edelleen kipeä keskiviikon ratsastuksesta. Hyppäsin nuorenherran Eddien kanssa, joka kuumuessaan sinkoaa esteiltä kuuta kiertävälle radalle. Hevonen on vahva kuin härkä, joten veihän se nyt meikäläistä aika tavalla. Hyvää oli ehkä puomit, muutama lähestyminen ja laukkaympyrät, muuten oli lähinä yritystä pitää hevonen maneesin sisäpuolella. Huoks ja harjoitukset jatkuvat tänään.

torstai 20. maaliskuuta 2014

Onnenpyörä

#46 Luottotrimmaamo. Yhtä lailla kun on tärkeä omata luottokampaaja, -gynekologi ja -remonttifirma, on luottotrimmaamo ehdoton. Pitkään tytöt kampasi ihana Kasvattaja-Taru, mutta kun tytöt siirtyivät koti-ja harrastepuolelle ja halusin pitää koirat siistin lyhyessä karvassa, niin etsin sopivaa salonkia lähempää kotoa.

Nyt Tarja ja Minttu siistivät karvakorvat säännöllisesti. Voin jättää koirat hyvillä mielin osaaviin ja tuttuihin käsiin. Ja nytkin, kun en heti ehtinyt hakemaan Pomppua trimmistä, kun olin Sohvin treeneissä, niin trimmaamo myös toimii koirahoitolana. Kiitos taas Käpylän trimmitiimi! Nyt kotona asuu yksi siistitty cairn ja yksi sukkela saukko.

#47 Sujuva serpentiini. Tänään helppoa ja sujuvaa. Ja vaikka olin ajoittain myöhässä, Sohvi korjaili auliisti.

#48 Yösauna. Nyt.

Henkimaailman juttuja

Henkisen puolen preppauskurssit ovat lisääntyneet myös koiraurheilun puolella. Vanhana kunnon kisajännittäjänä tartuinkin heti tilaisuuteen, kun Helsingin seudun kennelpiiri (HSKP) järjesti Katri Syvärisen luennon henkisestä valmistautumisesta kilpailusuoritukseen.

Luento oli hyvä. Suorastaan erinomainen. Luennon aikana sai katsella peiliin aika monta kertaa ja pääsi kyseenalaistamaan monia omia ajatuksiaan ja erityisesti uskomuksiaan. Katri puhui lähes viisi tuntia apunaan pelkkä fläppitaulu ja lukuisat asioita havainnollistavat esimerkit elävästä elämästä. Luennolla tehtiin myös keskittymisharjoituksia ja kirjallisia tehtäviä, joissa pääsi soveltamaan kuulemaansa omaan tekemiseen.

Tein sivukaupalla muistiinpanoja, josta poimin tähän vain yksittäisiä huomioita. Suosittelen Katrin luentoa oikeastaan kaikille koiriensa kanssa harrastaville ohjaajille sekä ehdottomasti kouluttajille. Toivottavasti niin seurat kuin esim. SAGI osana koulutusohjaajakursseja ottaisi aihealueen osaksi kouluttajien opintoja. Kouluttajan vuorovaikutustaidoilla saattaa olla melkoinen vaikutus ohjaajan itseluottamukseen erityisesti aloittelevan koirakon kohdalla.

Ihmisen mieltä verrattiin jäävuoreen, siitä 10% on tietoista mieltä ja 90% tiedostamatonta (alitajuista) mieltä. Erityyppisillä rentoutumisharjoituksilla pyritään vaikuttamaan juuri tähän tiedostamattomaan mieleen, sillä jännitys tulee juuri sieltä puolen. Tavallaan tämä on lempeää mielen manipulaatiota vrt. hypnoosi. Tähän liittyen yritin jossain vaiheessa luentoa ehdottaa Katrille, että josko oikaistaan ja Katri hypnostisoisi minut Seppo Savikoksi seuraavan päivän kisoihin :D

Menestymiseen kuuluu paitsi ulkoiset tekijät (tulos, sijoitus, LUVA, luokkanousu etc) myös sisäiset seikat (omat hyvät tunnetilat, onnistumisen tunne, oppiminen). Sisäinen menestyminen voi koostua ihan pienistä asioista ja on aina koirakkokohtaista. Sisäiset tekijät vaikuttavat ulkosia seikkoja enemmän elämänlaatuun.

Ohjaajan jännitys vaikuttaa suoraan koiraan. Jännitys lukitsee kropan, mikä näkyy paitsi epätyypillisenä liikkumisena ja ohjauksena, myös ajatusten ja tunnetilojen heijastumisena ympäristöön. Ihmisen energiakentän sanotaan heijastelevan noin 3 metrin säteellä.

Ketjureaktio: ajatukset -> tunne -> toiminta -> tulokset.

Katri esitteli avainasiat menestykseen: tavoitteet, sitkeys, joustavuus, itseluottamus ja asenne. Erityisesti itseeni kolahti tuo joustavuus eli kyky sietää sitä, että suoritukset vaihtelevat. Kehittyminen ei ole tasaista, vaan välillä menään ihan väärään suuntaan ja tulee virheitä. Tämä tulee oppia sietämään ja tiedostaa osana kehittymistä.

Tavoitteiden asettamista läpikäytiin perusteellisemmin. Tavoitteiden tulee olla omia (saavutettavissa olevia), ekologisia (tavoitteiden saavuttamiseksi ei tule luopua mistää sellaisesta, joka ei olisi sen arvoista), riittävän yksityiskohtaisia ja positiivisia. Ja tavoitteita tulee pystyä muuttamaan matkan varrella, ne eivät voi olla kiveen hakattuja. Omaa onnellisuutta ei kannata sitoa tavoitteeseen. Luennolla pääsimme asettamaan omat lajiosaamiseen liittyvät tavoitteet, henkisten ominaisuuksien kehittämiseen liittyvät tavoitteet sekä kilpailulliset tavoitteet.

Myös uskomuksia karisteltiin urakalla. Uskomukset ovat omia ennakkokäsityksiämme, joita pidämme totena, vaikkeivat ne sitä olisikaan. Lisäksi elämme omia uskomuksiamme todeksi eli näemme herkästi juuri niitä asioita, jotka auttavat tukemaan uskomusta. Omia uskomuksiamme pääsimme testaamaan, kun jouduimme täydentämään muun muassa lauseita:

Olen koiranohjaajana...
Olen kouluttajana,..
Jos onnistun suorituksessa, se johtuu...
Jos epäonnistun suorituksessa, se johtuu...
Onnistuisin paremmin, jos...

Sen jälkeen asettelimme uusia uskomuksia: Mitä minun kannattaa ja mitä haluan tästä eteenpäin uskoa itsestäni / koirastani / kilpailemisesta, jotta voin saavuttaa tavoitteeni.

Kävimme läpi erilaisia mielikuvia ja tunnetiloja, ja miten niihin voi päästä. Mietteliääksi sai myös kysymys, minkälaisia asioita sisäinen äänesi sinulle juttelee? Onko se pelkkää marinaa ja masentuneita huomautuksia. Kun ensin tiedostaa, millaista sisäistä keskustelua käyt itsesi kanssa, niin voit alkaa ohjailla ajatuksisi toimimaan hyväksesi ei sinua vastaan.

Kehittyvään koirakkoon vaikuttaa monta asiaa mukaan lukien koiran fysiikka, koiran koulutustaso, koiran potentiaali, ohjaajan fysiikka, ohjaajan lajiosaaminen, ohjaajan koulutustaidot, ohjaajan henkiset valmiudet, koiran ja ohjaajan suhde, treeniolosuhteet ja valmennus. Arvioimme kurssipäivän aikana kutakin osa-aluettamme ja mietimme, mitkä osa-alueet vaativat erityistä huomiota ja kehittämistä.

Pääsin aika nopeasti testaamaan opittua, kun starttasin seuraavana päivänä kolme kisasuoritusta. Itse radalla suorituksen aikana tunnetiloja on mielestäni vaikea edes ajatella saati muokata, kun suoritus on kovin vauhdikas ja nopea. Sen sijaan tein ahkerasti päänsisäisiä harjoituksia ennen ja jälkeen ratojen, mikä auttoi himpun verran tasaamaan jännitystä, liian suuria odotuksia ja pettymystä suoritusten jälkeen. Lisäksi pyrin rentouttamaan itseäni ennen starttia, hengittelemään kunnolla ja hymyilemään paljon. Itse suoritukseen on usko, että tällä oli juurikaan vaikutusta, mutta päänsisäinen tunnetilamyrsky oli jotenkin siedettävämpää. Enkä ollut ollenkaan henkisesti niin loppu kuin aiempien kisojen yhteydessä.

Ja ne ulkoiset menestyksen merkit: kolme rataa: 5 vp (kävi haukkumassa heiluvan katsojan kesken kaiken, palasi ja teki moitteetta radan loppuun) sekä kaksi aliaikanollaa, joista toisesta kolmassija ja LUVA. Ei tästä nyt ainakaan haittaa ollut, sanoo pessimisti ei pety, ja pyrkii muokkaamaan asennettaan jatkossa entistä paremmaksi.

Loppuvuosi vapaata

Nyt se sitten alkoi. Loma ja vuorottelu. En tätä ihan ole vielä sisäistänyt...

Aamutohinat normisti ja pyörähdys autokaupoilla. Koira-autoa eli minun autoa on suunniteltu vaihdettavaksi, ja koe-ajoautot ovat vaihtuneet tiuhaan pihassa ja nyt neuvottelut muutamasta merkistä ja mallista ovat lopusuoralla. Onneksi tämä prosessi on ulkoistettu aika pitkälti miehelle. Pesetin nykyisen auton supersisäpesussa ja se sai hyvät arviot vaihdossa. Siisteyttä varmasti lisää se, että koirat ovat aina tuossa autossa matkustaneet omissa häkeissään.

Seuraavaksi käyn seuraamassa Leean ja Vikin vapaapäivän agiharjoitteet Sporttiksella. Ajattelin myös vähän kotipuuhailla (ihana päästä järkkäämään kaappeja kevätkuntoon) ja kirjoittaa agilitykurssimateriaalia. Cairnien agilityyn tutustumiskurssi täyttyi ensimmäisen ilmopäivän aikana. Poo pitää muistaa viedä trimmiin ja illalla onkin Sohvin kanssa seuraharkat. Näin me käynnistellään tätä lomaa. Palailen tänne seuraavaksi mentalistiluennon ja kisakuulumisten osalta.

tiistai 18. maaliskuuta 2014

Lapsenlapset

Katsokaan nyt, miten kauniita naperoita Prankstersilassa kasvaa. Pojat etualalla ja tyttö napottaa tuolla takana.

Kuva Taru / Prankster's
Pentueesta tuli väritykseensä sopiva Black-pentue. Lisäksi pennut jatkavat isoäitinsä perinnettä ja ovat kaikki jalokivia: Prankster's Black Diamond, P. Black Sapphire, P. Black Ruby.

Tässä vielä Sohvi yhtä pienenä.

P. Star Sapphire. Kuva Taru / Prankster's

sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Sunnuntain sävel

Hupsista, siinä se viikonloppu meni. Istun saunanraikkaana viinilasi kourassa ja kello lähestyy ensi viikkoa. Mies nukahti, koirat vielä kanssani väijyvät pihalla kuurupiiloilevaa pupua.

Jos lyhyesti muisteloin, niin ratsastustunti oli lennokas, Pompun la-aamun keinuharkat yllättivät (natiainen on ottanut salaa tunteja jossain), Katri Syvärisen mentaaliopit super (tähän on pakko palata), Ryhmiksen Sormet hunajapurkissa nauratti ja vähän itkettikin, ja tämänpäiväiset agilitykisat hymyilyttävät edelleen. Tarkempaa raporttia jossain muodossa joskus.

Kolmepäivää vielä töitä, hitosti tehtävää. Kuullaan pian. Ihanaa alkavaa viikkoa, muistakaa olla kilttejä itsellenne!


perjantai 14. maaliskuuta 2014

Fulibukd

Kalenteri sanoo pian poks, niin on illat ja viikonloput päässeet täyttymään. Kaikkea mahdottoman mielenkiintoista on taas tiedossa, hyppytekniikka alkaa todenteolla, koiratanssit jatkuvat ja musiikin ja teeman valintaan käytetään kaikki liikenevä väliaika. Kesätreenit agin osalta on lyöty lukkoon, kouluttamista opiskellaan, uidaan ja pian päästään raunioillekin. Ja ne verijäljet pitää vielä mahduttaa johonkin. Pari artikkelia kirjoitettavana. Jahka saan nämä ansiotyöt taputeltua, niin...

Eiliset seuratreenit tehtiin ilman valkkua. Vähän reipasta ratarallattelua ja keppikulmia, loppuun lenkki vesiäisten kanssa.

Viikonloppuna ratsastan ja agilitaan. Käyn valmentautumassa henkisestä kisasuoritukseen ja nautin teatterista. Kai takatalveen kuuluu lunta?

keskiviikko 12. maaliskuuta 2014

Parempaa ennakointia

Lentoasemalla. Vimppa keikka vähään aikaan. Luulen, että en tule ikävöimään tätä reissaamista, ainakaan ihan heti.

Pompun seuratreeneissä katselin rataa rakennettaessa, että voihan kökkö, ennakoivien valssien hinkkausharjoitus. Tämä on aina ollut melkoista pakkopullaa Sohvin kanssa. Tirppa sen sijaan teki ihan kivasti, kääntyminen ei haittaa sitä eikä vie vauhtia niin paljoa pois kuin Mamsellilta. Sen sijaan takaaleikkaus hypylle ei onnistunut  oikeastaan ollenkaan. Eipä niitä ole harjoiteltukaan kuin viimeksi kesällä putkella. Hyh minä. Ja jos Poo ei tiedä, mitä pyydetään, niin pysähtyy kokonaan ja miettii päänsä puhki. Hassu.

Eka pätkä tämä 1-11. Rata jatkui vielä pussista hypyille, joissa ennakoivat valssit toiselta puolen ohjaten.

Rengas hyvä, pussi hyvä, muuri hyvä. Tummat mutkaputket tooosi kivasti.

Sain vapaaharjoittelukortin hallille toukokuusta syyskuulle. Pompula siirtuu kesäksi omatoimiharjoitteluun. Suunnittelmissa Minnan kanssa säännölliset kimppaharkat. Syksyllä sitten mietin jatkaako Poo enää koulutuksissa vai jääkö höntsäilijäksi ja tuurailijaksi.

Sula maa on saanut aikaan tiettyä liikehdintää jälkiporukoissa. Minna oli saanut uusia sorkkia pakkaseen ja vähän olisi jo hinkua metsään.

maanantai 10. maaliskuuta 2014

Hyvänmielen treenit

Ohjaajan ajatus matkassa. Koira keskittyi. Kokeiltiin ennakkoluulottomasti uutta. Lyhyet, intsensiiviset harjoitukset. Pieni ohjauskikka haltuun. Supermukavia ja taitavia kanssatreenareita.



Saanko luvan?

Kun rotuyhdistyksen kautta oli mahdollisuus päästä tutustumaan koiratanssiharrastukseen Suomen parhaimmistoon kuuluvan kouluttajan johdolla, niin eipä tarvinnut montaa kertaa miettiä osallistumista. Koiratanssi on siitä hankala laji, että aniharva seura järjestää koulutusta koiratanssista. Esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla taitaa koiratantsut olla ainoastaan kaupallisten koirakoulujen varassa.

Koulutus järjestettiin Dream Team Areenalla Akaan Viialassa, jonne oli kokoontunut kymmenkunta cairnia. Kouluttajana meillä toimi Salla Haavisto kera taitavien westieiden Lila, Lime ja Greippi. Kaikki kuvat Yasmin Eklund.


Päivä aloitettiin ohjaajien lämppäjumpalla, jossa harjoiteltiin eri askelluksia ja rytmejä musiikin tahdissa. Ohjaajien matala hiipiminen ringissä sai hommaa kehän reunalta seuraavalta Poppikselta osakseen epäilevää muhkintaa ;)

Jaettiin ryhmä osiin ja otettiin koirat mukaan liikkumaan. Hiivittiin, laukattiin, peruutettiin ja koirat saivat seurata vapaavalintaisesti. Kukin tyylillään...



Väliin Salla kertoi tanssin teoriaan ja sitten taas opiskeltiin pyörähdyksiä, kiertämisiä ja pujottelua ja niiden eri versioita. Hyppäämistä käsien ja jalkojen yli sekä selän päällä oloa.






Harjoiteltiin temppujen ketjuttamista tekemällä ryhmässä osioita Sallan aiemmasta esityksestä. Loppuun jokaisen piti esittää valitsemaansa musiikkiin oma show, jossa tehtiin vapaavalintaisia temppuja. Mein "bravuurit":

Pipo pois

Tässä sulle tassua.

Päivä oli hauska riippumatta siitä olitko lavalla vai katsomossa. Salla oli loistava kouluttaja, mukava ja etevä ja onnistui saamaan meidät koulutettavat kokeilemaan rajojaan, heittäytymään ja pitämään hauskaa. Salla myös esiintyi omien koiriensa kanssa ja täytyy sanoa, että huhhuh, miten hienoa yhteistyötä, hauskoja teemoja ja taitavaa temppuilua. Kuin hyvää teatteria olisi seurannut.

Koirat tuntuivat viihtyvän temppujen parissa erinomaisesti. Mamselli näytti aika-ajoin epäilevältä, että mikäs juttu tämä nyt oikein on. Mutta Junnu veti täpöillä koko päivän.

Kiinnostus ja arvostus lajiin nousi kyllä kertaheitolla. Jotenkin musta tuntuu, että tämä(kään) ei jää tähän...

lauantai 8. maaliskuuta 2014

Naistenpäivä

Ihanihan nopeasti katsaus tähän päivään, joka ohjelmaltaan sopi naistenpäivään paremmin kuin hyvin...

Hyvin nukutun hotelliyön jäljiltä suuntasimme Akaan Viialaan Dream Team Areenalle, jossa vietimme reilu viisi tuntia koiratanssiin tutustuen. Olin toivonut liikunnallista ja hauskaa päivää ja sitä se myös oli. Aloitimme lajiin tutustumisen vaatimattomasti Salla Haaviston opeissa. Palailen tähän ihan oman postauksen merkeissä. Yassu otti ehkä miljoona kuvaa.... Hauskaa ja hikistä ja paljon take home viemisiä.  Olen ylpeä cairnväen heittäytymisestä, sopivan hullua porukkaa ;)

Danssailujen jäljiltä kävimme Pyynikin harjuilla lenkeillä, jonka jälkeen pääsimme vielä nauttimaan Mikon järkkäämistä yllätyksistä hotlalla. Lahjoja, herkkuja ja kuplia. Koko naisväki on hyvin huomioitu. Nyt täällä makaa kaksi tiedotonta karvakorvaa ja minä vajoan kuplalasin kanssa seuraavaksi kuumaan kylpyyn...

perjantai 7. maaliskuuta 2014

Listoilla

Kerhon uusien sivujen myötä julkaistiin myös epäviralliset vuoden agilitycairn-tulokset.
Kerhon ranking ottaa huomioon vain kerhoon kuuluvien ohjaajien koirat ja ihan kaikkia kisaavien koirien nimiä en listalta löytänytkään, joten absoluuttinen totuus tämä ei ole.

Sohvi oli hienosti sijalla 8/20. Kelpo saavutus kisauransa heinäkuun lopulla aloittaneelta ja viisissä kisoissa viime vuonna juosseelta koiralta. Tavan harrastajina olemme kovasti ylpeitä ;) Ja taputamme ja hihkumme kaikille listoilla ja listojen ulkopuolella lajia harrastaville. Taputitaputi.

Listoilta pudottaudumme kentälle ja torstain harjoituksiin. Aloitin harkat ilman koiria Sporttikselta, jossa kävin seuraamassa hyppytekniikkatreenejä. Olen kirjoittamassa pientä artikkelia aiheesta Täytyykö koira opettaa hyppäämään? ja siihen liittyen haastattelen ja seuraan sekä osallistun Ulla Kaukosen hyppytekniikkaharjoituksiin.

Seuratreeneihin pakkasin molemmat koirat ja ihana Heidi otti Pompunkin mukaan harkkoihin. Tehtiin ns. helppoa rataa, mutta jossa oli kaksi meille ihan uutta ohjausta/esteelle lähetystä. Sohvi oli vallan pätevä ja stiplaili vain sen verran, että saatiin oma ohjaukseni kohdilleen. Poppikselle Heidi muistutteli taas vähän eri tavasta ohjata kuin Sohvia. Junnua ei voi jättää ns omilleen selän taakse, se pitää ottaa aina mukaan. Tiippa teki periaatteessa samoja harjoituksia, mutta pätkittyinä. Renkaalla tarvitsee vauhtisuoralla vielä ohjaajan tuen, muuten tukee kehikoista. Mukava ja vauhdikas harjoitus, jossa ohjaajalla tuli ihan hiki. Loppulenksu Leean ja Viki-toko-cairnin kanssa.



Nyt me pakkaamme tanssiaisasut matkaan ja otamme suuntiman Tampereen viikonloppuun. Let's dance..

Upouudet kerhon sivut

Cairnterrierikerho on uudistanut verkkosivunsa. Käykääpä kurkkaamassa:

Cairnterrierikerho

Sillä bannerissa juoksee keppien perässä tuttuja karvakorvia. Omaa mieltäni ilahduttaa erityisesti harrasteosion kehittäminen. Kysymykseen mitä cairnin kanssa voi harrastaa oli juurikin oikea vastaus, mitä sen kanssa ei voi harrastaa. No, ei ehkä vesipelastusta eikä suojelua. Enkä paimentamaankaan omieni kanssa lähtisi.  Toki olen saanut puolivakavissaan esitetyn ehdotuksen tulla kokeilemaan puruja Sohvin kanssa, kun sillä tuota puolustushalua, toimintakykyä ja terävyyttä on hippasen ylikin. En uskaltanut...

Luolastokuvauksen keinoluolasto-osion kuvassa supinkarvaan tutustuvat pentuina Poppis kera Selman ja Vikin.


keskiviikko 5. maaliskuuta 2014

Pojasta polvi paranee

Otin Pompulle tuuraustunnin Sepolta ja pääsin samalla vaklaamaan Minnan ja Neron treenejä. Vitsi, miten pätevä pikkuäijä. Keinulla harjoitteli pelottomasti ja näytti miten hyppyesteiden tarjoamistreeni etenee. Vau! Hyvä Minna ja Nero! Ja miten hienosti Nero odotteli seinässä vuoroaan, seurusteli minun kanssa ja oli rauhallinen, vaikka odotti kiihkeästi omaa ratavuoroaan. Aijai, miten tykkään noiden hermorakenteesta.

Toisin kuin mein Poppis. Siitä on tullut ihan raivoriitta hallilla, karjuu häkistään kuin mikäkin. Onneksi sentään tehdessään keskittyy olennaiseen. Tehtiin meille haastava harjoitus, joka Sepon mielestä oli hienosti suoriuduttu mölliläisen kanssa. Sellaista kauko-ohjaamista edestä käsin, hyvin luki pikkarainen ja älyhyvin se kääntyy, niin paljon Sohvia paremmin.

Huomenna jatkamme tutustumista hyppytekniikkaan Kaukosen Ullan opissa... Siitä lisää pian....

Niin ja Sirpa ja Elli sekä Minna ja Pipsa kävivät eilen juoksemassa kauden ensimmäiset kisaradat Ojangon epiksissä. Kiva oli katsoa, töitä oli tehty ja edetty taas iso harppaus. Sirpa taisi Ellin kanssa saada ensimmäisen aliaikanollan, upeaa! Onnittelut!

Isukki itse

Sain Neron perheeltä muutaman otoksen tältä talvelta.  Kumpikohan olisi uskottavampi isukki...  Kuvat Henna Hyttinen.


Tätä kuvaa Neron perhe tosin täydensi tiedolla, että trimmi on viikon päästä :)

tiistai 4. maaliskuuta 2014

Mummo tuli taloon

5.5.2010 Almalle ja Remulle syntyi 4 poikaa ja 1 tyttö. Minä sain itselleni tuon tytön. Sohvi on se elämäni koira. Ensimmäinen ja ainutlaatuinen.

Pranskter's Star Sapphire, Sohvi. Kuva Taru Rannikko/Prankster's

20.10.2012 Sohville ja Morrikselle syntyi 4 pontevaa poikaa. Kuulen kolmen pojan kuulumisista säännöllisesti, ihania vesseleitä ihanissa kodeissa. Neljäskin on mielessäni usein.


Sohvin pennut, 5d. Nero on tuo kasan päällimmäinen. Kuva Taru Rannikko/Prankster's
Prankster's Zapphire Ziggy, Nero. Kuva Henna Hyttinen.
 

3.3.2014 Vapulle ja Sohvin pojalle, Nerolle syntyi 2 poikaa ja 1 tyttö. Sohvin lapsenlapset.

# 44 Nukkua kuin ellun kanat

# 45 Terveet koirat

Siinä ne on onnenlähteet tälle aamulle. Nielun ja ruokatorven ärsytystä ei enää havaittavissa, joten jätin jatkolääkitykset käynnistämättä. Kuulin eilen vastaavasta tapauksesta, jossa liian isona nielaistu luu paitsi aiheuttanut vastaavat oireet kuin meillä, mutta lisäksi oksennettu pienemmässä koossa 4 kk (!) jälkeen. Oh dear, katsotaan seuraako meilläkin jatko-osa. Toisaalta tollainen nahka"luu" sulanee normireittiä.

Illaksi talkoilemaan seurahommiin. HSKH:ssa koulutettavien talkoovelvoite muutettiin tänä vuonna tuntimääräiseksi, mikä tuntuu ihan hyvältä ratkaisulta. Tänään hallilla siis agilityepikset, ja vähän tuttujakin toivon radalla näkeväni talkootöiden lomassa....

maanantai 3. maaliskuuta 2014

Lyhyet yöunet

Sohvi sai myöhään illalla syömästään luusta (tavan nahkarulla) jotain kurkkuunsa. Näytti, että menee hetken kakomisella ja nieleskelyllä ohi, mutta oli kyllä tosi levoton yö. Pyysi ulos, söi ruohoa, nieleskeli ja oli tavan rauhaton. Söi ja joi eikä vaikuttanut kivuliaalta, mutta selvästi nielussa jotain mekaanista ärsytystä oli. Omat sormet eivät tunnustelussa todenneet mitään epätyypillistä. Lenkittelin koiraa pitkin yötä ja Mikko nousi aikaeron pirteänä klo 04, jotta sain nukuttua tunnin. Mikko ei kai nukkunut yhtään.

Aamulla tilanne oli rauhoittumaan päin, menin kuudeksi töihin merkkauttamaan etäpäivän ja tarkoitus seurata kotona koiran vointia. Tarvittaessa lähdetään kuittaamaan vakuutusrahat nielun tähystykseen...

Pikkaisen on villimpi tämä maailma näillä nokosilla. Yritän saada tuuraajan illan agitunnille. Pomppu tuurailisi kyllä mielellään, mutta ohjaaja voi olla enempivähempi iso käki kukkuu.

Mukavampi uutisia viikon alkuun on se, että aloitan tutustumaan kesällä agilityn kouluttamiseen. Pääsin ihanaisen Suvin ja bedlingtonien ryhmään appariksi. SAGIn koulutusohjaajakurssi pitäisi vielä mahduttaa kalenteriin.

Edit. Koirat ovat nukkuneet levottoman yön jäljiltä sikeästi. Tein soittokierroksen Mevettiin ja Viikkiin, kuuntelin vastaajia pitkät tovit, päivystävä ell sairaana, jonotusta molemmissa. Puhelinarvio aavistuksen tympeä "No jos se syö ja juo normaalisti, niin ei sillä hätä voi olla". Jahka heräävät, niin katsotaan, lähdetäänkö jonottamaan. Asetan koiran edun ensisijaiseksi ja yöunet ensi yönä hyväksi kakkoseksi.

Editinedit. Sain konsultaation tutulta eläinlääkäriltä. Ei vierasesine-epäilyä, mutta tdn luu on raapinut nielun ja ruokatorven pintaa rikki ja koira regoi siihen. Ab-kuuri takataskuun, katsotaan tarvitaanko. Äsken pupunjälkijahti ja riehuleikit sekä ruoan kinuaminen näyttivät ihan normimeiningiltä. Ei nieleskelyä eikä rauhattomuutta. Nyt me painutaan koko porukka ottamaan ettoset. Sain onneksi agivuoron myytyä Katille ja taitaville chihuille. 

lauantai 1. maaliskuuta 2014

Voi onnea

# 43 Kolme (3). Viime hetken kurkistus Vapun masuasukkeihin paljasti yhden aiemmin ultratun pikkuisen sijaan kolme pentusta. Juhuu. Kyseessä siis Prankstersilan seuraava pentue, jossa isukkina Sohvin kaunis, tumma Nero-poika. Nyt peukut pystyyn synnärin väelle ja pulskalle Vappu-mammalle.

Aamulla tarkastelin moneen kertaan kellosta, että olenko treeneistä myöhässä, kun oli niin valoisaa. Tehtiin lyhyt rata, jossa kohdat saksalaiselle (ylläri) ja sylkkärille. Sohvi tasaisen varma. Pomppu päivän yllättäjä. Juniori on vetänyt viimeaikoina treenejä aika täpöillä. Erikoismaininta vielä erillisistä keinuharkoista, jotka molemmilta koirilta meille erinomaiset. Meillähän molempien koirien keinut on aika hitaat ja rauhalliset, mutta samalla varmat ja mukavat. Popillekin keinu nyt vain radalle mukaan. Pihakepit on kaivettu esiin ja kevään tavoitteena on harkata ne Poppiksen kanssa suht valmiiksi. Osaa jo pujotella, mutta on suht hidas ja tekee toki vielä virheitä.

Keväinen jäähdyttelylenkki kera maanmainioiden trenikavereiden.