perjantai 28. maaliskuuta 2014

Pomppu tuli jäädäkseen

Nytkö sen palautusoikeus sitten päättyi? kysyi Mikko, kun näytin postitse tulleen Poppiksen rekkarin. PompulaPoo ottolapsi adoptoitiin perheemme viralliseksi jäseneksi, kun sijoituskoirasta tuli oma. Vaikka omahan se on ollut 9-viikkoisesta asti, kun laumaan tassutteli.



Kesken painien nyt ala kuvaamaan.

Vähän ikävämpiäkin kuulumisia. Poppari kunnostautui tänään varsin epätoivotulla tavalla. Se murisi ensimmäistä kertaa ihmiselle. Olipa ensimmäinen kerta tällainen minullekin koiranomistajana. Tilanne syntyi ihan yllättäen ja olen moittinut itseäni tapahtuneesta tooodella paljon. Uimahallilla oli ihanan hiljaista ja päätin pestä ja sovittaa liivit koirille yksitellen, niinpä jätin Pompun kiinni seinään ja menin Sohvin kanssa pesulle. Koira siis näki kokoajan pesupaikalle. Hallin henkilökuntaan kuuluva nuori nainen päätti yhtäkkiä tullakin avuksi ja lähti hakemaan Poppista pesulle, ja mina tilanteesta yllättynennä onneton vielä möläytin, että koira voi olla aavistuksen pidättyväinen. Työntekijän tyyli muuttui asennetta varovaisemmaksi, jolloin Poo täysin yllättäen päästi erittäin matalan ja erittäin varoittavan murinan. Enpäs osannut tilanteessa muuta kuin totesin rauhallisesti Poolle, että tuohon ei ole mitään tarvetta. Työntekijä kuitenkin automaattisesti perääntyi ja vaikka tilanne laukesi heti, niin näin Poo sai ikävästi murinalla haluamansa ja samalla vahvistuksen käytökselleen.

Kun olin saanut molemmat koirat valmiiksi, pyysin samisen työntekijän tervehtimään koiraa uudestaan. Ja tietysti kaikki oli ihan kunnossa ja Pomppu hyppeli ja pussaili vapautuneesti. Mutta aiettä tapahtunut harmittaa. Omaan kohtuullisen nollatoleranssin kaikensortin murinoille ihmisille. Pitääpäs sulatella tätä nyt hetken ja miettiä voisinko jotenkin vaikuttaa asiaan, niin että sama ei toistuisi enää ikinä. Muuten pulikoinnit meni ihan bra ja koira oli oma häsläävä itsensä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti