Viimeinen lomapäivä. Lähettelen työkoneesta massaposteja, jossa ilmoittelen eri tahoille olevani tavattavissa ensi vuonna. Replyissä kehotetaan nauttimaan ansaitusta vapaasta. Huomenna siivoan työhuoneeni, luovutan puhelimen ja työkoneen ja avaimet. Pientä luopumisen tuskaa on ilmassa. Suhtaudun työhöni samalla intohimolla ja tarmokkuudella kuin kaikkeen muuhunkin, mihin päätän ryhtyä. Miten karuselli voikaan pyöriä ilman minua. Hyvin, kehtaavat väittää.
Täyttelen kalenteriani erilaisilla merkinnöillä, puutarhasuunnittelua tiistaille, hyppytekniikkatreenejä torstaipäivään, retki Nuuksioon perjantaille, lounastapaaminen miehen(i) kanssa keskiviikolle, viikonloppu Porvoossa... Ehkä opin vuorotteluvapaani aikana paremmin sietämään tyhjää kalenteria.
Nyt kuitenkin hyppään juoksulenkkareihin ja käyn kirmaamassa muutaman mailin. Assaritkin kävivät aamupäivänokosille. Niitä odottaa tänään paitsi kauneuskeidas, kun kynnet ja tassukarvat siistitään, mutta myös loishäätö. Reipasta viikkoa kamut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti