Quattro keli tammikuun yhteislenkillä

Pirttimäen yhteislenkille osallistui kolme pakkasta ja hiihtäjiä uhmaavaa koirakkoa: Pipsa, Elli ja Sohvi. Auton mittari näytti -12,5C, kun lähdettiin matkaan. Taisi olla eniten miinusta kuin koskaan aiemmin näillä meidän vetämillä lenkeillä.

Paikka kuhisi hiihtäjiä, joten oli iloinen yllätys löytää lumikenkäilijöiden metsään vetämä polunpohja. Kiitos Pipsan perheelle hyvästä vinkistä. Kauniin lumisessa metässä oli mukava tarpoa ja koirat saivat olla koko lenkin vapaana. Pipsa ilmeisesti sai vainun jostain metsäneläimestä, kun katosi hetkeksi ajopuuhiin. Vähän nyrpistellen palasi kutsusta, olisi selvästi halunnut jatkaa lenkkiä ihan toisessa seurassa :D

Polku tarjosi paikka paikoin haastavaakin kuljettavaa, joten koko revohkalla tuli kuuma kylmän sijaan. Kiitos reippaille kanssalenkkeilijöille! Kotiuduttuamme koira hetken narskutteli ydinluutaan silmät lupsien ja nyt kuorsaa kanttuvei.

Pöllyää vain, kun neliveto etenee.

Tämänpäiväistä meno: Pipsa lähdössä keulilta omille teilleen. Sohvi seuraa, että minne sä nyt, mäkin tuun, ehkä. Ja Elli kääntynyt varmuudeksi tsekkaamaan, mis mun Mamma.

Kiivetkää tekin tänne.

Reippaat lumikuonot.

Kotikutoista

Meillä voidaan nykyisin harjoitella kontakteja myös kotona. Apuna puulauta ja kontaktialusta. Ja tavoitteena siis two on two off sekä puomille että A:lle. Keinu on vielä kysymysmerkki, kun olen saanut perusteluita puolesta ja vastaan enkä vielä päättänyt. Tdn otan senkin pysäytyksellä.

Lauta nostettu loppupäästä, jota saan koiralle kulmaa pysäytykseen. Voidaan tehdä myös toisinpäin laskevana.

Huomaa taustalla neidin pehmolelukokoelma levitettynä ympäri olkkaria :D

Halli haltuun

Nyt on sitten vedetty ekat treenit Ojangon koiraurheilukeskuksen Vuokkoset-areenalla. Ja voi kyllä antaa paikalle arvosanaksi kiitettävä.. Kenttä oli riittävän iso, nurmipinta toimi ja esteiden kunto oli hyvä. Ja siellä oli LÄMMIN, voi ihanuus. Kylmässä hallissa jäätyy sormet ja koirat pitää pukea ja on ainainen huoli onko koira riittävän lämmitelty, kun lähdetään tykittämään radalle. Lisäpisteet myös omille oville joka kentälle sekä ns. vaihtoalueelle, joka varmasti helpottaa ryhmien vaihtoa. Tänne me tdn palaillaan harkkailemaan muodossa tai toisessa.

Nyt hallissa ei agiliitänyt muita, mutta siellä tehtiin kunnostustöitä, ja Sohville meinasikin radanreunalla tikkaille kiipeileva hemppa olla liikaa. Sinkosi ekasta startista kertomaan mielipiteensä asiasta. Yritin anella Mintulta, että odotetaan, mutta ehei, kuulema häiriössä treenaamista tulee harjoitella.

Tehtiin samaa rataa kuin keskiviikkona, mutta pidempänä versiona. Eli välistä vetoja. Ja nyt oli verkko-kepitkin radalla. Targetpalkka keppien alussa ja lopussa. Ihan jees treeni meiltä, ei superhyvä, mutta kulmikkaan keskinkertainen. Välistä vedot onnistuvat, mutta ovat edelleen kömpelöitä ja vaativat voimakkaan ohjauksen. Sohvi haki kepit suht hyvin. Mutta jostain syystä Sohvin etenemisnopesu kepeillä oli tänään vähän laiska. Muutenkin pää pyöri ja keskittymisessä oli toivomisen varaa. Lopettelin takaakiertoharjoitukseen ja putkihurvitteluun.

Muilla sen sijaan meni erityisen hienosti. Erityisesti kepeillä nähtiin supersuorituksia kaikilta. Topilta suorastaan kuuluin sellainen oikea keppisaundi, kun otti ne niin vauhdilla ja tiukasti. Targetpalkka oli koirista niin ihana, että melkein kaikki ehtivät jossain välissä rosmota palkan ohimennessään tai kuten Lempi jonka piti tarkastaa targetalustat moneen kertaan, josko niihin taas olisi ilmestynyt joku herkku.

Mukava laumalenkki hienossa pakkassäässä kruunasi päivän. Loppuun kuva/ koirakko (paitsi Miaa ja Ellua en ehtinyt kuvata, sorisoirisori). Valitettavasti meno oli niin vauhdikasta kaikilta, että melkein kaikki vähänkään tarkat kuvat on kepeiltä

Altsu oli päivän keppihirmu. Ja voi taivas tuota Sannan vaavamahaa. Meidän tiimissä kun on tapana harkkailla synnytykseen asti. Mahtava tsemppi ja kunto!

Suvi ja targettien valtiatar Lempi,

Linda ja Topi.

Linda onnistui nappaamaan tarkan etenemiskuvan minusta ja Sohvista.  Olkapäät ehkä suurinpiirtein niin kuin pitää, vastakäsi nappaa koiran, katsekontakti säilyy ja kuitenkin edetään.

Tiimin uusin ja nuorin jäsen Luca, joka Mintun kanssa teki targetpalkalla siivekkeiden läpijuoksua ja irtoamista. Myös putki niin suorana kuin mutkalla menee pikkumieheltä jo mallikkaasti. Tervetuloa tiimiin Luca.

Kuka arvaa?

HERÄTYS

Lauantaiaamuna varhain herään siihen, että koira tapittaa lähietäisyydellä. Eiköhän me nukuta vielä - mutinaani seuraa iloinen hännänheilutus. Harmi, että mies on työmatkalla enkä voi yrittää ujuttaa tehtävää hänelle. Yritän vielä kaivautua syvemmälle vällyihin, mutta sinnikäs terrieri kaivautuu perässä. Eikun kamat niskaan ja kauniiseen auringonnousuun. Koira saa juosta metsässä vapaana ja jahdata aamuäreitä oravia samalla kun minä yritän herätellä itseni. Lenkin piristämänä kahvinkeittoon ja aamupalat molemmille. Kun pääsen kahvikupin ja hesarin ääreen, koira kiipeää sänkyyn, asettuu kiepille tyynylleni ja onnellisesti huokaisten käy nukkumaan. Just. Toisaalta nyt voi viettää kiireettömän aamun, puuhailla pientä ja valmistautua rauhassa päivän agiharkkoihin, jotka siis pidetään cairnporukalla uudella Vuokkoset-hallilla. Treeniraporttia seuraa.

Vaavat

Oi ihanuus, tänään pääsin nuuskuttelemaan pennuntuoksua Prankstersilaan. Vaavat ovat kasvaneet ponteviksi 5-viikkoisiksi viikareiksi. Vilistelivät kaikki hännät pystyssä vastaan, möyrivät syliin ja reijittivät sormet. Töppöjaloilla pistivät menemään minkä pääsivät, kellahdellen välillä nurin. Selälleen käännettyinä sudittelivat pontevasti vastaan, jollei maharapsutus pistänyt takajalkaa vispaamaan. Murinaa ja purinaakin kuultiin. Pennut ovat saaneet seuraa paitsi emostaan niin kasvattajalan kahdesta aikuisesta koirasta. Ella-emo oli yhtä ihana kuin aina ennenkin. Erityisen hauskaa oli katsoa, kun mamma leikitti lapsosiaan.

Siis aivan ihania kaikki tyyni. Vaikea olisi valita noin reippaista söpöläisistä. Onneksi kasvattajalla oli jo näkemys pennuista ja niiden eroista. Tietää lisäksi mitä minä haen ja tuntee myös Sohvin. Vähän vielä seuraillaan luonteenpiirteitä lähiviikkojen aikana. Mutta on meillä on jo muutama suosikki... Ja ne ulkonäköjutskat jätän ihan Tarun kontolle :D

Sohvi nuuhki mut tosi tarkkaan, kun palasin. Eipä tiedä vielä Söhvelöinen mitä tuleman pitää.

Muutaman sisäkuvan maltoin ottaa, kun pennut oli leikkihetken jälkeen väsytetty.

Iso pieni koira

Aina välillä lenkkimme sivuaa Pitkäkosken isoa koirapuistoa Keskuspuistossa. Silloin kysyn terrieriltä, että mennäänkö koirapuistoon? Sen jälkeen sitä ajatusta ei voi enää peruuttaa, vaan sen jälkeen kipitetään kaameaa kyytiä puistolle.

Eilen luulimme tehneen hutikäynnin, kun puisto kumisi tyhjyyttään. Mutta viereisestä isojen puolelta sen sijaan kuului leikin melskettä. Niinpä marssimme rohkeasti portille ja huikkasin siellä seisoneille immeisille, että mahtuiskos yksi tällainen pieni joukkoon?

Porukka toivotteli meidät hyväntuulisesti mukaan toteamalla, että tulokkaan ego on kuitenkin aitauksen suurin. Yritin siinä piipitellä, että meidän tytteli on kyllä enemmän pehmeä kuin kova. Mutta kun Sohvi juoksi tassut edellä isoimman nöffin kuontaloon, niin eipä nuo tainneet uskoa. Hyvät leikit kuitenkin irtosi, vaikka maavara jäi isojen perässä hangessa viipottaessa vähän liian matalaksi.

Sohvi lähestyy kyllä  kaikkia pelottomasti ja itsevarmasti, mutta peruuttelee kyllä, jos pärinät alkavat käydä vakavammiksi. Ei haasta riitaa eikä hevin provosoidu, ja voisi noille pojille sanoa vähän tiukemminkin. Sohvi viimeksi riekkui Paavon kimpussa lenkillä ja Pave ottikin vähän jyrkemmän lähestymisen. Kurnutteli meidän neitiä siinä aikansa, kunnes lopulta saamistaan lumipesuista sisuuntunut tytteli jo oppi antamaan takaisin.

Hyvin

Agitreeneissä paahdettiin kolmen cairnin voimin. Tehtiin välistä vetoja ja takaakiertoja. Välistä vedoissa tarvitsen vielä puolivalssin ja äänituen, jotta saan koiran varmasti mukaani. Takaakierrot menivät tänään hyvin. On hieno tunne, kun jokin aiemmin hankalalta tuntunut kohta yht'äkkiä alkaakin sujumaan.

Linda teki hyvää työtä Topin kanssa tänään. Velipoika hoksasi välistä vedot melkein kerta laakista. Emännällä taisi kestää kauemmin ;) Minttu teki tosi sujuvaa rataa Paveliinin kanssa.

Kennelyskästä oli varoituksia. Valitettavasti taitaa taas olla liikenteessä.

Viiideo

Tässä ensimmäistä livekuvaa. En osannut laittaa suoraa kuvaa, joten linkin kautta. Kyseessä pätkä meille kovin työläistä treeneistä Satulinnassa. Teemme tuossa välistä vetoja ensimmäistä kertaa ikuna, joten suonette kulmikkuuden. Laittakaa hyvät ihmiset äänet pois ettei kaamea kiekumiseni kuulu :D Hah, onnistuin saamaan musat päälle...

Kamalan noloa, mutta jostain se on aloitettava.

Minttu kuvasi. Kiitos.

YouTube_Satulinna_22.1.2012

Suurpiirteisyys

Mies mielellään listaa minua ja Sohvia yhdistäviä luonteenpiirteitä Siellä on ainakin sisukkuus, joka saattaa ajoittain kääntyä itsepäisyydeksi ja kärsimättömyys, oli kyseessä sitten oman vuoron tai ruoan odottaminen.
Kolmas on varmasti suurpiirteisyys.

Treenataan nyt tuota laatikon sulkemista naksulla. Opetin ensin koiran koskeman kädessä olevaa post-it lappua kuonolla, jonka jälkeen  lappu siirrettiin avoimeen laatikkoon. Nyt Sohvi jo tökkää lappua kuonollaan, kun osoitan laatikkoa. Sohvi äkkäsi nopeasti, mistä on kyse. Minulta vain vaaditaan kärsivällisyyttä ja tarkkuutta, sillä koira tökkii paitsi lappua, myös sitä pitävää kättä tai on vain tökkäävinään lappua, ja sitten pöyristyneenä tuijottaa, että miksi et naksauta, mähän tökkäsin!! Yritän itse olla tässä vähemmän suurpiirteinen, jotta kriteeri täyttyisi mahd oikein.

Naksulla opettaminen on vaan niin hauskaa ja nopeaa. Aika harvoin naksutinta käyttävänä olen aika kömpelö naksuttelija, mutta onnistuu se näinkin.

Kotitöitä

Kysymys käytäiskö koulua saa yleensä innostuneen vastaanoton Sohvilta. Koulunkäynti tarkoittaa meillä pieniä temppuja ja harjoituksia kotona. Vähän laiskasti on tullut viime aikoina opeteltua uusia temppuja, joten lähinnä vanhoja oppeja läpikäydään. Nyt ajattelin kyllä kaivaa naksuttimen jostain pölyyntymästä ja opettaa sillä koiran sulkemaan laatikot. Ehkei se ihan välttämättömin taito ole, mutta saapa rekku aivovoimistella välillä.

Nyt olen lisäillyt lukujärjestykseen muutamia uusia harjoituksia, joista elättelen hyötytoiveita agikentille. Ensimmäinen on leikki tällä kontaktialustalla, 5-10 etutassukontaktia ja palkka tippuu suuhun. Nyt hakee jo alustan hyvin, mutta seuraavaksi siihen pitäisi malttaa jäädä vielä olemaankin, vaikka minä liikun.

Toisena uutena asiana treenataan paikalla pysymistä härkkien. Toisin sanoen jätän koiran odottamaan ja sen kuuluu vain odottaa tapahtuu ympärillä sitten mitä vain. Kotonahan koira odottaa kiltisti naminpiilotusleikit ja lelunheitotkin, mutta agihurmoksessa lähtökäskyn odottaminen tuppaa välillä olemaan liian kova pala ja tirriäinen aikaajoin aavistaa/varastaa. Tein harjoituksen kotona kuten oltaisiin kentällä, jätin koiran istumaan ja matkin päättäväistä kulkuani ensimmäiselle esteelle, pysähdyin, katsoin koiraa ja nostin käden, niin jo läks. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että kädet saa nousta ja laskea, voin vaihtaa puolta ja ottaa sivusuunnassa juoksuaskeleita. Terrieri seuraa tarkkana, mutta tietää, että malttaessaan odotella pian kiikutetaan lihapullaa suuhun. Tai kuuluu vapauttava käsky kirmata luo.

Ja tähän sopii se meidän lempislogan: Kyllä se kotona osaa :D

Vaikea laji

Ajattelin agia aloittaessani, että eikös se riittää, että koira suorittaa esteet oikeassa järjestyksessä. Niinpä me pitkään harkkasimme vähän kuin este kerrallaan, että kun yksi este saadaan tehtyä, niin tuuletetaan ja sitten vasta katsotaan, että missäs se seuraava olikaan ja mites kummassa sinne päästäisiin.

Satulinnan treeneissä työstettiin ratatyöskentelyä jo pidemmälle ja mietittiin, miten koiralle viestittää riittävän ajoissa seuraavan suuntiman. Ennakoivaa valssia sitten hinkattiin niin ilman koiraa kuin koiralla. Katso mistä koira ponnistaa, koiranpuoleinen käsi, kyykisty, takajalka, lähetä koira, käänny, pidä takakäsi kurissa, katso koiraa, muista olkapäälinja, liiku...argh, miten vaikeaa. Ja miten kömpelöltä se oma työskentely tuntuikaan ja miten ne kädet heiluukaan ihan holtittomasti. Lisäksi ajaudun edelleen herkästi liian kauas esteestä. Tästä kaikesta jäi järkyttävää videomateriaalia, joten olen voihkien näin jälkikäteen katsonut.

Takaakiertoihin tuli kertaheitolla vaikeusasteta, kun rata jatkuikin hypyn jälkeen alkuperäiseen suuntaan eli et voinut vetäistä koiraa suoraan esteen yli vaan kuin sivuttain, jotta suuntima saatiin heti oikein ja vauhti säilyi. Ensimmäistä kertaa radalla myös ns. välistävetoja puolivalssilla. Ne menivät kömpelöstä ohjauksesta huolimatta paremmin kuin nuo takaakierrot.

Muutama keppiharkka loppujäähdyttelyksi meni suht hyvin.

Huhhuh, kyllä veti Satu taas hikisen tunnin. Minttu ja Paavo vetivät hienosti ja saivat paljon onnistumisia. Me taas olemme Sohvin kanssa ehkä aavistuksen liian vaativassa sarjassa.. Mutta niin on emäntä sisukas kuin on terrierinsä, joten treenit ja lopputulos tiukkaan mietintään, yritetään ottaa opiksi ja poimitaan tuolta pieniä palasia mukaan omiin treeneihin.

Satu näyttää.

Ja Minttu seuraa ohjeita.

Askelmerkit.

Ja sitten askelletaan rytmissä. Pave ihmettelee, että mitä kummaa..

Ja kun menee riittävän kierteelle, niin toimii!

Sohvi hakee keppejä jo itse.

Verkottomia kohtia vahvistettiin vielä palkalla ja minä vahdin, ettei tule ulos.

Jäähdyttelylenkki.

Lumikuonot. Älkää välittäkö urveloilmeestäni, olin edelleen ilmeisen pöllämystynyt tiukasta tunnista.

Voihan Vanna

Aamusta suuntasin Ojangon Vuokkoset-hallin avajaisiin ja katsomaan agikisaamista. Halli vaikutti ihan mukiinmenevältä, kiva päästä sinne ensi lauantaina harkkaamaan.  Ja ykkösten rata näytti niin mielenkiintoiselta, että olisin heti halunnut koittaa sitä Sohvin kanssa :D Yhtään cairnia en radalta enkä starttilistoilta bongannut.

Hirmu vähän oli väkeä, ilmeisesti aamun sankka lumipyry piti katsomot tyhjinä. No, pääsipä seuraamaan kisaamista aitiopaikalta ja myyntikojuilla oli väljää. Mukaan lähti Pompan mantteli ulkoiluun (vanha takki on käynyt pieneksi ja periytyy Hännänhuipulle), pullokaupalla edullista Nutrolinia ja kasapäin luita. Lisäksi kotimatkalla haettiin paikallisesta eläintarvikeliikkeestä uusi isompi kevythäkki, jonne mahtuu kaksi lyyliä tilavasti.Vielä kun saadaan matot vaihdettua pentumallisiksi, niin koti alkaa olla valmis vastaanottamaan Himpulan <3

Loppuvuoden rapasäissä kaipasin palavasti Käpylän kodin ammetta, jossa kurat oli niin kätevä huuhtaista. Täällä uudessa kodissa koira vilistelee pitkin kylppäriä ja koiran tassujen lisäksi kastuu aina myös suihkuttelijan omat jalat. Lisäksi rapaa on joka paikassa. Amme on tilattu tännekin, mutta se odottaa kylpyhuoneremonttia, jonka toteutusaikataulua ei vielä ole asetettu. Väliaikaratkaisuksi hankin lastenammeen Ikeasta, joka on tasainen pohjaltaan ja jonne Söhvelöinen mahtuu juurikin. Tällaisilla säillä koira kantaa metsälenkiltä melkoiset lumipaakut matkassaan, joten vanna kutsui kulkijaa tälläkin kertaa.

Maavara ei meinaa riittää.

Mutta vauhti ja into korvaa puuttuvan säkäkorkeuden.

Demokuva kertoo mitä mieltä koira näistä kylvyistä on.

4 wk

Pennut täyttävät 4 viikkoa. Ensi viikolla suuntaan pentulaatikon ääreen tirriäisiä ihastelemaan. Katsotaan erottuuko meidän Hoppuli jo joukosta...

Nollaratoja tarjolla

Tänään cairnikoiden ryhmärämän agility tehtiin ilman Minttu-opea. Sen sijaan kukin meistä toimi vuorollaan valekouluttajana. Yllättävän hyvin oltiin sisäistetty miten toimia, kun joku kohta ei toimi. Vaihtokuri vähän löystyi, kun Minttu ei ollut hoputtamassa :)

Tehtiin helpohkoa aiemmin tehtyä rataa, joka oli ohjaukseltaan suoraviivainen, mutta tarjosi monipuolisesti esteitä ml kontaktiesteet, rengas ja pituus. Ja niin taisi käydä, että nollaratoja tarjosi useampikin koirakko. Stiplujakin toki oli, mutta ne korjailtiin tyylillä pois. Hyvä Me!

Tein yksittäisharjoituksena lähetystä putkeen, takaakiertoa ja kontakteja. Sekä uutena sylivalssiharkkausta, jota ollaan vähän harjoiteltu kotona. Nyt otin hypyn kanssa ja toimi ihan kohtuullisesti. Pidin harjoitukset mahdollisimman lyhyinä ja intensiivisinä. Koiralla riitti virtaa ja sain lopetettua treenin hyvässä vireessä.

Jäähdyttelylenkki tehtiin mukavassa säässä ja kauniin lumisissa maisemissa. Tästä hyvin mielin seuraavaksi työkeikalle Etelä-Pohjanmaalle ja Sohvi jää Mikon rapsuteltavaksi.

Pakkasen purema lenkki

Käytiin lenkkeilemässä Pirttimäeltä Luukin suunnalle, kun yritän löytää meille kivaa reittiä cairnien yhteislenkille kuun lopulle. Nyt reitti oli ihan huippukunnossa, mutta tätäkin polkua "uhkaa" ladut, jos lumitilanne tästä paranee.

Harjoittelimme samalla uuden videokameran käyttöä. Muutamia älyvapaita pätkiä saatiin tallennettua, mutta ei vielä mitään julkaisukelpoista :)

Karvoille kyytiä

Olin auttelemassa Cairnkerhon trimmauskurssilla, jossa ahkerat kurssilaiset opettelivat keritsemään (pahoittelen epäammattimaista termiä :) karvakuonojaan. Prankster'sin Taru veti hyvän kurssipäivän selkeine teorioineen ja hyvine käytännön vinkkeineen. Kaikki kurssilaiset nyppivät ahkerasti ja kurssin lopuksi vein roskiin toistakymmentä pussillista karvaa, joten muodonmuutoksia oli saatu selvästi aikaan.

Kiitos kaikille ahkerille kurssilaisille ja erinomaisille opettajille Tarulle ja Tarjalle! Suurkiitos myös trimmauspöytiä kurssilaisten käyttöön lainanneille Tarjalle, Mintulle ja Sannalle. Teidän avulla kaikille saatiin pöydät käyttöön.

Kotiväki avusti tarvittaessa.

Martta, kurssin kuopus ja armoitettu linssilude <3

Sohvin uinti- ja verijälkikaveri Pipsa ottaa lungisti.

Huiskuhäntä odottaa trimmiä :)

Kysyks kukaan multa osallistumishalukkuutta...

Suloinen Siiri, mallioppilas.

No, katsokaa nyt tota Martta-lepakkoa.

Sohvin Topi-veli syynissä.

Riku (Sohvin velipoika tämäkin) ottaa kynnenleikkuut rennosti.

Marttaakin alkoi ramaisemaan.



Sandran alkuperäinen ilveskorva ja mallikorva.