Toisaalla työkaverini totesi, että eihän sellainen koiran kanssa harrastelu voi paljoa maksaa. Eihän?
Olen joskus kieltäytynyt laskemasta paljonko koiranpito maksaa, ei kai nyt lapsista tai kumppanistakaan sellaisia laskutoimituksia tehdä. Tosin meillä Mikko the talousvastaava taisi joskus esittää minusta jotain käsittämättömiä kulukäppyröitä :D
Kyllähän koiramainen elo toki maksaa. Koiran hankkiminen maksaa, sen sapuskat, luut ja virikepallot, pannat ja remmit, häkit autoon ja harrasteisiin, manttelit pimeään sekä vesi- ja pakkassäälle, hoitopaikat, trimmaukset, vakuutukset ja rokotukset. Puhumattakaan mahdollisista eläinlääkärikuluista, jotka voivat nostaa kulut pilviin.
Ja ne harrastukset. Koirakavereiden tapaaminen, lenkkeily, metsässä vaeltaminen ja verijälkitreenit eivät juuri kukkaroa kevennä, mutta kaikki muu sen sitten tekeekin. Yhdistyksiin kuuluminen, näyttelyt, luolailut, uimavuorot, tokotreenit ja meillä tietysti agility etunenässä. Hallivuokra, kurssit ja ohjaajakulut sekä kulkeminen harrastuksiin nielevät ihan kiitettävän summan harvase kuukausi.
Toisaalta harrastaminen on ollut ihan älyttömän kivaa, töiden vastapainoksi lähes terapeuttista puuhaa. Harrasteet antavat paljon ainakin itselleni eikä tuo aktiivisessa kodissa elävä koirakaan kovin pahastuneelta vaikuta. Mieli on virkeä ja kuntokin pysyy kohtuullisena. Tulee ulkoiltua ja tavattua koirakavereita säännöllisesti. Uusia kokemuksia ja välillä huikeaa onnistumisen iloa. Saa se nyt sitten vähän maksaakin.
Ja loppuun tunnustantunnustan, että kevensin juurikin tiliämme tilaamalla muutaman oman agiesteen pihaamme koristamaan. Siivekkeet ja puomin alastuloa jäljittelevän liuskan sentään onnistuin kinuamaan puusepäntaidot omaavalta tutulta (kiitos Kari!), mutta putki ja kepit menivät ihan tehdastilauksena. Onneksi sentään saimme kimppatilauksen, että rahdissa säästetään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti