Kysymys käytäiskö koulua saa yleensä innostuneen vastaanoton Sohvilta. Koulunkäynti tarkoittaa meillä pieniä temppuja ja harjoituksia kotona. Vähän laiskasti on tullut viime aikoina opeteltua uusia temppuja, joten lähinnä vanhoja oppeja läpikäydään. Nyt ajattelin kyllä kaivaa naksuttimen jostain pölyyntymästä ja opettaa sillä koiran sulkemaan laatikot. Ehkei se ihan välttämättömin taito ole, mutta saapa rekku aivovoimistella välillä.
Nyt olen lisäillyt lukujärjestykseen muutamia uusia harjoituksia, joista elättelen hyötytoiveita agikentille. Ensimmäinen on leikki tällä kontaktialustalla, 5-10 etutassukontaktia ja palkka tippuu suuhun. Nyt hakee jo alustan hyvin, mutta seuraavaksi siihen pitäisi malttaa jäädä vielä olemaankin, vaikka minä liikun.
Toisena uutena asiana treenataan paikalla pysymistä härkkien. Toisin sanoen jätän koiran odottamaan ja sen kuuluu vain odottaa tapahtuu ympärillä sitten mitä vain. Kotonahan koira odottaa kiltisti naminpiilotusleikit ja lelunheitotkin, mutta agihurmoksessa lähtökäskyn odottaminen tuppaa välillä olemaan liian kova pala ja tirriäinen aikaajoin aavistaa/varastaa. Tein harjoituksen kotona kuten oltaisiin kentällä, jätin koiran istumaan ja matkin päättäväistä kulkuani ensimmäiselle esteelle, pysähdyin, katsoin koiraa ja nostin käden, niin jo läks. Nyt ollaan jo siinä vaiheessa, että kädet saa nousta ja laskea, voin vaihtaa puolta ja ottaa sivusuunnassa juoksuaskeleita. Terrieri seuraa tarkkana, mutta tietää, että malttaessaan odotella pian kiikutetaan lihapullaa suuhun. Tai kuuluu vapauttava käsky kirmata luo.
Ja tähän sopii se meidän lempislogan: Kyllä se kotona osaa :D
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti