torstai 31. lokakuuta 2013

Liisterissä

Poppis teki Sohvin paikkotreenissä, jotka tänään omatoimiset, kaikki kontaktiesteet. Puomi ja A tehtiin hyppyjen tai renkaan kautta. Keinu yksittäisenä. Keinua lukuun ottamatta Pompulle on opetettu pysäytyskontaktit. Ja vitsi ne on kyllä hauskat ja varmat. Liisteröityy aina kuin mahdollista kaikille kontaktipinnoille. Miten pienellä vaivalla tuon sai aikoinaan pennulle naksulla ja tasapainotyynyllä opetettua ja nyt se on koiran lempparijuttu radalla :)

Keinulla palkkailen keinun laskeutuessa. Eli Pompulle opetetaan, kuten Sohvillekin, ei maailman nopeinta tapaa tehdä keinu, vaan koiralle mukavampi ja rauhallisempi malli.

Putkiin otin pallopalkkaa, että saatiin koira ampumaan paremmin putkista eteen.

Energiat yli

Mä en tajua, kuinka jotkut pärjää cairn ns. kotikoirana. Normilenkit ja vähän kongia sekä normilulluttelut. Eiks ne koirat kiipeile seinille?

Vajaa viikko lepoa ja meinaa koti ja huonekalut hajota, kun painia ja juoksulenkkiä ja hepuleita viljellään ihan solkenaan. Junnuhan meillä on aina ollut aika aktiivi eikä tunnu juuri väsyvän, mutta Mamselli osaa yleensä ottaa aika lungisti. Paitsi nyt, kun on tehty vain iisejä lenkkejä ja kerran uitu. Ei treenejä, ei edes kotitemppuja tehty viikkoon, ja kierrokset on sen mukaiset, vaikka vähensin arvon rouvan ruoka-annostakin lomaviikolle. Lähtee ton kakrun yllyttämänä vaikka mihin. Puuh, mikä härdeli sisällä ja ulkona.

Onneksi sentään tänään junnulla agility, kontaktikertausta ja vauhtia putkiin -teemalla ja viikonlopuna molemmat pääsevät jäljelle. Niin ja Poppis pääsi taas saippuapesulle, kun metsälenkillä kävi pyörähtelemässä jossain ihanassa. Pannoissa nykyään meillä ratkaisee konepestävyys ;)

keskiviikko 30. lokakuuta 2013

Notebook

Etäpäivän ja auringonpilkahduksen kunniaksi käytiin pitkällä lounaslenkillä, jonne nappasin pallon mukaan. Mutta ei me sitten palloteltukaan, kun kulkiessamme Pitkäkosken koirapuiston ohi, koirat saivat pitkästä aikaan manguttua pääsyn sinne leikkimään kahden erikivan sprinkun ja yhden labbiksen kanssa. Pomppuhan ei ole juuri puistoillut ja sitä vähän alkuun ujostutti, mutta into leikkiä uusien kavereiden kanssa vei voiton ja siellä ne viiletti pitkin isojen puolta. Loppuun Pomppu tarjosi puistoilijoille hupia saamalla valtaisat ilohepulit ja juoksemalla ja loikkimalla päättömästi muun lauman ympäri.

Tänään hoidin ison kasan rästiin jääneitä hommia. Paperitöitä, laskuja, maileja sinne ja tänne, täydensin koirien ruoka- ja luuvarastot ja kävin lunastamassa Sohvin palkinnoksi saadun lahjakortin. Ja ilmosin koiran seuraaviin agikisoihin, YKKÖSluokkaan. Eikun mailia perään, että totaniinkuin sinne kakkosiin. Lisäksi Messarin standiprojektiakin edistettiin ja kävin hakemassa sinne maton, jonka kuitin ehdin jo mystisesti hukuttaa kotimatkalla, kerpeles.

Tein tänään varovaisia suunnitelmia ensi vuodelle liittyen mahdolliseen  vuorotteluvapaaseeni. En suinkaan aijo ihan heittäytyä laakereilleni, vaan tavoitteena on löytää mielekästä vapaaehtoistyötä.... Kerron lisää, jos hanke edistyy. Siihen liittyen tulikin kamala hinku ostaa ensi vuoden kalenteri, ja samalla uusi muistikirja, entinen on melkein täynnä.


Menen oman lenkin sijaan saunaan ja yritän uskotella, että kurkussani tuntuva kaktus ei ole olemassa. Flunssa ei nyt vain kuulu suunnitelmiin, noup.

Agilitykenttien ulkopuolelta

Sohvin syysloman ohjelmassa oli eilen uintia. En tällä kertaa remmiuittanut koiria ollenkaan, vaan Sohvi sai noutaa lelua. Puolet ajasta mentiin ilman liivejä ja hyvällä vedolla ja pitkällä takapotkulla Sohvi etenee. Pomppu-pakkouitettu sai uida sivun kerrallaan, hosuu ja hätäilee vielä vähän. Saimme olla melkein koko vuoron hallissa keskenämme, ihanan rauhallista ja hiljaista. Vähän ajattelin, että nyt kun halli-ja uintirutiinit on hallussa, niin pyydetään kaverikoiria silloin tällöin mukaan. Allas on niin iso, että mahtuisi polskimaan pari muutakin.

Muuten meillä ohjelmassa rentoilua, kevyitä lenkkejä ja viikonlopuna vähän nuuskuttelemaan jäljelle. Nautin syksystä ja terveistä ja iloisista koirista.Viime aikojen tiedot agilitykentillä loukkaantuneista koirista, ratojen jälkeen ontuvista kisakavereista, lihasvammoista, paukkuneista jänteistä ja nivelistä ovat taas saaneet pohtimaan koirien terveyden ylläpitoa ja harrastevammojen ennaltaehkäisyä.

Kun katsoo nykypäivän rataprofiileja erityisesti ylimmässä luokassa, koirien hurjia tehoja ja nopeuksia yhdistettynä ohjaajien välillä sumeaankin kunnianhimoon ja voitontahtoon miettii väkisin, onko turvallisuuteen kiinnitetty riittävästi huomiota. Peräänkuulutan myös tuomareiden vastuuta asiassa. Keskustelua on muun muassa käyty voitaisiinko sisähallien putkien pintaa karhentaa liukastumisten välttämiseksi.

Myös hätkähdyttävän nuorilla koirilla treenataan todella paljon ja kovaa. Palautuvatko koirat riittävästi, niin keholtaan kuin mieleltään? Kiivas tahti saattaa tulla myöhemmin vastaan epämieluisina terveyshaittoina. Koiran terveydenhuollon asiantuntijoiden mukaan vastaan tulee enenemässä määrin 4-6 vuotiata koiria, jotka on ikäänsä nähden huonossa kunnossa luu- ja tukikudosten osalta, rumasti sanottuna loppuun ajettuja koiria.

Vaikka katsonkin, että en oman rotuni ja omien agitavoitteideni kanssa kuulu ns. riskiryhmään ylikunnon osalta, olen peilaillut eri asiantuntijoiden (ell, fyssari, osteopaatti, aktiivi-agilitaaja, useampi agilitykouluttaja) mielipiteitä treenin ja levon suhteeseen. Tavoitteena räätälöidä meille sopiva malli tehdä töitä.

Mielestäni perustavanlaatuista agikenttien ulkopuolella on, että:
  • agilitya harrastavan koiran tulee olla terve
  • koiran peruskunnon tulee olla hyvä, koiralla ei saa olla ylipainoa
  • koiran ruokinta/nesteytys on asianmukaista
  • säännöllisesti agilitya harrastava koira tulee huoltaa säännöllisesti (hieronta, fysioterapia, osteopatia)
  • kehonhallinnan ja hyppytekniikan opiskeluun ja ylläpitoon tulee satsata
  • koiran levon ja palautumisen tulee olla riittävää, agilitysta pidetään säännöllisesti kunnon taukoja
  • koira harrastaa myös muuta kuin agilityä, mielellään lajeja, joissa toimii itsenäisesti, ei ohjattuna (meillä nämä nenänkäyttöharjoitukset raunioilla ja metsäjäljellä ovat tosi pidettyjä ja tärkeitä)
  • koira saa olla koira
Agikentällä pidän tärkeänä:
  • turvallisia kenttiä ja esteitä
  • laadukasta koulutusta, osaavia kouluttajia
  • koiran motivaatiota tehdä
  • systemaattista, koiran ja ohjaajan mukaan räätälöityä harjoittelua
  • iloista mieltä, hyvää yhteishenkeä niin koutsien kuin kanssaharrastavien kanssa
Agility on mielestäni leikkiä koiran kanssa, yhteistä tekemistä. Herranenaikasentään, estehyppelyä koiran kanssa, ei se nyt voi olla niin kamalan ryppyotsaista puuhaa. Agility on kuitenkin ihmisen harrastus ja hupi, jolloin ihminen on vastuussa koiransa hyvinvoinnista niin radalla kuin sen ulkopuolellakin.

tiistai 29. lokakuuta 2013

Mutkaputkimutruilua

Sohvi ei näyttänyt ollenkaan ilahtuneelta, kun ilmoitin syysloman tarkoittavan totaalitaukoa agilitysta ja pakkasin Pompun Sepon treeneihin.

Tässä rata.


Poppiksen tyyli on vetää eka kiekka täpöillä, jolloin pääsimmekin lähes koko radan läpi. Pakkovalssissa 8. esteellä piti olla tarkkana, etten käännä liian aikaisin. Meni jopa ulkokautta ohjattuna mutkaputkeen. Mutta kun aletaan hinkata minun ohjausta, tehdään toistoja, niin Poppiksen nuori ikä ja pienet epävarmuudet paljastuvat. Mutkaputket eivät miellytä pientä, varsinkaan mustat. Tämä on ollut havaittavissa alusta saakka, mutta pikkuhiljaa asiassa on edistytty. Vielä pitää tehdää hassunhauskoja putkiharjoituksia, palkata ja palkata nopeista ja sujuvista putkista. Sokkari oli pienelle hankala, unohtaa esteet ja juoksee innolla kiinni. Eli estehakuisuutta ja itsenäisyyttä pitäisi vielä saada roimasti lisää. Pyöritykset hyydyttävät junnun vauhdin lähes kokonaan. Seppo muistuti, että minun pitää vielä enemmän kiinnittää huomiota siihen, että palkka annetaan nopeasti ja aina eteen. Koira painaa edelleen niin vahvasti puoleeni, että palkan on nyt syytä lentää aina liikkeen suuntaisesti.

Hyvää tänään oli lähdössä pysyminen seläntakaisesta häiriöstä huolimatta ja räjähtävä lähtö startista, puhtaat ja helponoloiset hypyt (25 korkeuksilla) ja varma rengas. Samoi tuo loiva L-putki ei tuottanut mitään ongelmia. Regoi ennakoivaan valssin hätkähdyttävän hyvin, jopa niin, että jos otan Sohvimaisella ronskilla ohjaustyylillä saattaa kääntyy jo ennen hyppyä. Sohvihan on aika huono kääntyjä, ei juuri reagoi minun huonoon ennakoivan valssin ohjaukseen, sillä ainoastaan vastakäännös tai niisto tuntuu toimivan voimakkaasti kääntävänä ohjauksena.

sunnuntai 27. lokakuuta 2013

Piilosta

Tänään vedettiin pitkät kalsarit jalkaan, kun painuttiin raunioille. Hanna laittoi koirien kuonot koville, kun maalimiehet menivät ensimmäistä kertaa myös maan alle eli matala kaivo oli yksi piiloista. Lisäksi piiloteltiin kasojen alla ja päällä sekä ison kelan sisällä.

Koirille homma oli selvää, hirveällä hingulla radalle, vauhtia oli välillä liikaakin, kun meinasi jäädä nenä alussa avaamatta. Kun haju löydettiin, niin ukkoja haettiin ihan tosissaan. Sohvi kyseli taas ekalla kiekalla aavistuksen minulta, kakkoskierroksella etsi itsenäisemmin. Eteni myös vaativalla kasalla hyvin. Pomppu oli ihan super, etsi niin innolla. Voitti itsensä vaikeilla alustoilla, vaikka ensin selvästi etsi vaihtoehtoisempaa helpompaa reittiä kohteelle. Pieni on rohkaistunut tuolla ihan hirveästi, onnistumisen ilo ruokkii uusia rohkeita yrityksiä.

Hyvä meininki, ja taas sää suosi. Uusiakin koirakoita nähtiin, kun Minna toi brassipojat ja Satu Siiri-cairnin etsintöjä kokeilemaan. Ihan kuin olisivat aina etsineet ihmisiä raunioilla.

Hanna totesi, että vielä ryhmän koirat voisivat etsiä hajua systemaattisemmin, nyt kohkaavat ja jos sattumalta törmäävät hajuun, niin sitten mennään eikä meinata. Hanna rohkeni myös järkyttää meitä ohjaajia ajatuksella ottaa tottelevaisuusharjoituksia mukaan ryhmän treeneihin. Oumai...

Kakkosluokkaan

Eilen vietimme hienon päivän Lempäälän Best in Areenalla TamSK:n agilitykilpailuissa. Meillä oli ihan mahtiporukka paikalla. Minnan ja brassipoika Pelen kanssa ajetiin kisapaikalle aamuvarhaisella ja jännitettiin yhdessä. Mukaan liittyi Tiina ja cairn Jilli porukoineen, sekä yleismanagerimme Minttu, joka piti pään kylmänä silloinkin kuin meikäläisellä meinasi pakka levitä muuttuvien ja kireiden aikataulujen myötä. Lisäksi joukkoon liittyi vielä HSKH:ta edustava koirakko Suvi ja bedlington Ansa. Jännitettiin ja hurrattiin, autettiin ja kuvattiin toinen toisiamme. Riemukas päivä päätettiin upeilla tuloksilla. Jilli ja Sohvi nousivat luokkavoitoilla kakkosluokkaan, Suvi ja Ansa voittivat medien C-radan ja pokkasivat hyppäriltä LUVAn, Minna ja Pele kintereillään niinikään upealla nollalla.


Tällä fiiliksellä leijun vielä pari päivää :D Sohvi jää nyt ansaitulle syyslomalle ja saa levätä agilitystä parisen viikkoa. Pomppu saa turata Söhvelöisen vuorot. Kuonot sen sijaan saavat tehdä hommia, tänään raunioille ja ensi viikonloppuna metsäjäljelle.

Kisojen tarkemmat yksityiskohdat alla.


TamSK kisat Lempäälässä, A-rata ja tulostaulu:


Rata ei ollut ehkä ihan makuumme.



Esteet 1-7 aika perus, mitä nyt vähän vaikeampi keppikulma. Haasteet väleillä 8-9 sekä 14-16, joissa ensimmäisessä käytin kääntämiseen Heidin opastamaa puolivalssia, että sain koiran vahvasti mukaani enka tyrkyllä olleeseen putkeen. Varmistelevaa ohjausta,  kontaktit ok, keinu kohtuullinen, mutta kaarrokset valuuuui. Missään vaiheessa ei kuitenkaan suurempia ongelmia.

Linkittelen videon jossain vaiheessa.

Sertin varmistuttua mietin hetken jätetäänkö tähän, mutta kannustusjoukkojen ja tuomarinkin patistamana ilmosin Sohvin kakkosluokan radoille, jotka kisattiin viereisellä kentällä. Aika lentävä lähtö, kun tuon voittoradan jälkeen starttasin vajaan tunnin päästä kakkosissa :D

Kakkosen radat olivat Salme Mujusen käsialaa ja täytyy sanoa, että tykkäsin huomattavasti enemmän kuin noista ykkösten radoista! Meneviä profiileita, joissa sai juosta kovaa. Ekalle radalle mentiin kamalalla kiireellä, en tehnyt normivalmisteluja, eikä kumpikaan meistä ollut kovin keskittynyt. Niinpä Sohvi varasti lähdössä, kuulin kun yleisöstä joku huusi Tulee! ja lähdin heti juoksemaan. Pasmat menivät kuitenkin sen verran sekaisin, että en saanut ohjattua koiraa alkusuoran kepeille, joissa meille muutenkin haastava keppikulma. Kun stiplasi toistamiseen keppien loppuosassa en enää korjannut, vaan juostiin hyllyn kanssa loppurata suht ongelmitta läpi.

Hyppärille otin sitten ihan normivalmistelut, rauhoituin ja mentiin ajatuksella lähtöön. Pysyi, vapautin nopeasti ja sitten juostiin kovaa. Oli ihan super fiilis, kepit meni iisisti ja meillä oli tosi kiva radalla. Nollarata viimeiselle esteelle, joka tosi lähellä päätysermiä. Tästä koira tuli ohi, yleisö huokaisi ja nauraen pyöräytin Sohvin vielä tämänkin esteen yli. Eli vitosella ja ihan kohtuullisella ajalla maaliin. Minttu antoi minulle aika kipaat palautteet tuosta vikasta esteestä, ja ihan aiheesta :D Epäiltiin, että olisin alkanut tuulettamaan liian aikaisin, mutta videolta paljastuu, että lyön ohjaavan käden juuri ennen estettä alas, ilmeisesti, että en osuisi siivekkeeseen ja koira tulee tähän alas laskettuun käteen.

Mutta voin ihan vilpittömästi ja kanssakisaajien todistamana sanoa, että ei edes harmittanut, rata oli muuten niin hieno. Tuota tuloslistaa katsoessa voi halutessaan toki jossitella, että jos olisin ohjannut tuon vika esteen niin...hihii...



Video tulee, jos vain kehtaan julkaista turoiluni.

torstai 24. lokakuuta 2013

Kaksinkertaiset muttei keskinkertaiset

Kartturi ohjasi tänään radalla kahdesti. Pomppu pääsi tuuraamaan Kaarinan vuorolle Sepolle ja sieltä hippulat vinkuen Sohvin viikkotreeneihin Ojankoon. Kyllä vielä treenit jaksoi, mutta kun tuohon sisältyy tuplamäärä lämmittely- ja jäähdyttelylenkkejä, niin johan se ilta saatiin taas tehokkaasti täytettyä.

Pomppu teki radanpätkän. Pysyi nätisti lähdössä. Harjoitteli niistosokkaria, jonka oppi nopsasti, kunhan kartturi ei hätäillyt. Putki ulkokautta ohjattuna oli liikaa, joten kartturi laitettiin juoksemaan ja vaihtamaan ohjaus helpommalle puolen. Rengas hieno, hyvä Pomppeliduu. Sepon havaintona koira kaartuu linjoissa vielä todella paljon puoleeni, mikä pitäisi osata huomioida ohjauspuolia valitessa.



Sohvi oli oikein pätevä alusta loppuun. Alkuun kepit hypyn kautta. Heidin kannustamana kokeiltiin rohkeampi vientejä kepeille ja voivine, ne toimi! Radalla omia valsseja hiottiin tiiviimmiksi ja kohti seuraavaa estettä. Jos töpeksin itse, niin pieni ja pippurinen mamselli korjaili vauhdissa linjoja. Keinulla ohjeeksi minulle, että rintamasuunta odotus-käskyllä pitää olla eteenpäin ei koiraa päin. Hyvä treeni, hyvä mieli.




Viikonloppuna ohjelmassa muutama rata kellotettuna sekä rauniotreenit.

tiistai 22. lokakuuta 2013

Tekniikka hakusessa

Pomppu pääsi tekemään hyppytekniikkaa ensimmäistä kertaa. Vain todetaksemme, että tarvitsemme hyppytekniikkatreenejä. Pitänee yrittää järjestää säännölliset tekniikkatreenit jostain ja johonkin väliin.

Sitten ohjausharjoitus, välttelin valssia ja tarjosin sokkaria, Gabi halusi valssin. Valssattiin ja kovasti keskittymällä sain kökkövalssin vähän napakammaksi, ei se nyt kaunis ole vieläkään. Pops jää niin nätisti lähtöön, mitä jaksan Sohvin varaslähtöjen jäljiltä todella arvostaa. Pompula teki kaikenkaikkiaan suht hyvällä tarmolla harjoituksen. Lopuksi pari A:ta, Gabin mukaan on-off -kriteeri on koiralle selkeä ja tarjoaa sitä aina ja mielellään. Pentuvaiheessa tehdyn työn (leikin) antimia nämä.

Nyt pari sivua agiratoja (miehen mukaan oudoin lukumateriaali taas vähään aikaan), klo soi 04 ja lentokentälle pirtsakkana työpäivään. Pidempiä yöunia teille.

maanantai 21. lokakuuta 2013

Samalla radalla

Tuntui jotenkin kevyeltä ja rauhalliselta, mutta hengästyminen maalissa kertoi, että edettiin. Seppo totesi, että tänään näytti siltä, että menimme koiran kanssa samaa rataa. Heh.



Omat muistiinpanot:
*Koira pysyi startissa, vaikka otti kierroksia edellisestä koirasta.

*Takaakierto-niistosokkari 5. esteellä onnistui. Muista pitää paino etujalalla, kun niistät, matka jatkuu siitä suoraan.

*Kun vedät koiraa putkesta omalle puolellesi (esteet 13-14), älä kumarru koiraa kohden, vaan vie yläkroppa poispäin.

*Kepit onnistuivat meille vaikeasta keppikulmasta joka kerta. Keppikäskyn voi antaa aiemmin. Kannustusta kesken keppien voisi alkaa ottamaan mukaan. Jätin hyvät yms. alussa pois, kun sai koiran herkästi keskeyttämään. Nyt Yes-kehu kertoo oikean sisäänmenon ja enintään tasaiset kep-kep rytmittää. Nyt kokeilin kannustaa rauhallisesti  keppien keskellä ja tuntui lisäävän vauhtia. Seppo tykkää Sohvin rytmistä kepeillä.

*Ja pää nollaantui.

Töitä ja muita

Vähän kiire töissä. Paiskoin hommia seiskasta kuuteen, tytöt pääsi kyllä välillä happihyppelyille. Sohvi yritti neljän jälkeen tuijottaa työpäivää päättyneeksi, mutta nyt ei auttanut kuin päästää koirat pihalle ja jatkaa. Nyt viimein napautin työläppärin kiinni ja keskityn harjaamaan koirat ja leikkaamaan niiden kynnet. Tunnin päästä lopullinen päännollaus Sepon treeneissä.

Hassua, että ennen tein melkein aina tällaisia päiviä ja viikonloput päälle. Olen aina pitänyt työstäni, mutta en oikein saanut putkea poikki ennen kuin hankin koiran, ensimmäisen ja toisen. Nyt pyrin noudattamaan A. Stubbin jakoa 8 h duunia, 8 h vapaa-aikaa ja 8 h unta. Unesta saatan tinkiä, harvemmin noista muista. En vain ihan ymmärrä, että pitääkö esim. siivoamiseen, auton katsastukseen etc ottaa aika vapaa-ajasta, hmmm. Osassa saatan toki käyttää miehen kiintiöitä, näppärää :D

sunnuntai 20. lokakuuta 2013

Yhtä juhlaa

Ihan ekaks lämpimät onnittelut Sohvin ihanille poikavaavoille, tänään 1-vuotiaille komeille koltiaisille. Ihanat jäppiset ovat päässeet niin hienosti elonsa alkuun, kaikki tietääkseni iloisia ja energisiä, mutta kaikintavoin järkipäisiä sekä terveitä pikku-ukkoja. Toivottavasti saan seurata miehekkäiden eloa jatkossakin.

Juhlapäivä aloitettiin painumalla sinne metsään jälkeilemään rapsakassa aamupakkasessa. Talvi-pompat kaivettiin koirille niskaan odottelun ajaksi. Sohvin jälki oli koiralle pisin jälki toistaiseksi, suht suora, neljällä kulmalla höystettynä. Alku hyvä, eka kulma super, toisen merkkasi, mutta lähti tosi vahvasti vastakkaiseen suuntaan. Etsi, ihmetteli ja vähän alkoi vilkuilemaan meikäläiseltä apuja. Autoin takaisin, kolmannen kulman ohitti ja taas oli hetken hukassa. Loppu ja vika kulma hyvä. Maalissa iski sorkan kimppuun.

Junnun edellinen jäljestys meni ihan pipariksi, kun jäljelle oli eksynyt marjastaja, jonka koira haki. Nyt tehtiin syrjään helppo, lyhyt ja suora jälki yhdellä kulmalla. Tällä kertaa Poppis jäljesti alusta loppuun hyvin, nyt tekeminen näytti siltä miltä pitkin! Olin tosi tyytyväinen pikkaraiseen. Seuraavaksi voidaan vetää jo pidempi jälki. Ja sorkasta ei olisi luopunut millään.

Ehdittiin hetkeksi kotiin, tankkasin itse ja vein miehen kentälle. Ja siitä yhteislenkille Luukin maisemiin. Mukana tuttuja kamuja; Kerttu oli palannut äippälomalta, Tacoeläin, Elli, Elmeri ja Pappa sekä tietty meidän lyylit. Hivuttauduttiin golfkentän vierustalle ja kun kenttä todettiin vapaaksi, niin eikun rallattelemaan. Tilaa riitti ja koirat pääsivät paahtamaan sielunsa kyllyydestä. Aurinko lämmitti,  oli ihana rupatella kuulumiset, kaikki lekasivat kaikkien kanssa ja Papan kanssa me nappailtiin välillä lihapullia muilta salaa ;) Haikeaksi tämän lenkin teki tieto yhteislenkeilläkin reippailleen Paddyn siirtymisestä sateenkaarisilloille. Lenkkiläiset muistavat kaveriaan, toivottavat hyvää matkaa ja ottavat osaa kotiväen suureen suruun ja ikävään.

Lenkiltä suuntasimme vielä suoraan pikku-Neron syntymäpäivävastaanotolle. Hauskat ja vauhdikkaat kemut. Kakut ja kaikki. Ensi vuonna yritetään varata Hoplop ;)

Äiti ja poika

Nero, Pipsa, Poppis ja Sohvi

Minna kertoi juhlahumun keskellä Nerpauksen agilityharjoitusten edistymisestä, poika on ollut superreipas harjoittelija, mutta kuitenkin kuulolla. Siellä tehdään hyvää ja perusteellista pohjatyötä tulevaa varten.

Ihanaa alkavaa viikkoa, me röhnötetään nyt loppuilta soffalla, tuitui.

lauantai 19. lokakuuta 2013

Etukeno

Yhteislenkkiläiset huomhuom! Lenkkeilyt tässä kuussa jo viikkoa normia aikaisemmin eli huomenna! Startti klo 14:30 Luukin isolta parkkikselta, kahvilan puolelta.

Tämä viikonloppu on suunniteltu aikaisten aamujen ystäville. Tänään normitreenit klo 9-10,  lämppä ihanan huurteisessa metsässä. Toi Sporttiksen metsä toimii lämmittelyyn hyvin, erityisesti Pomppu juoksee ja kiipeilee tuolla tosi paljon, me hölkkäillään Sohvin kanssa vähän rauhallisemmin. Tehtiin kiva, helppo ja vauhdikas rata tuoltaa Salme Mujusen agilitykirjasta. Tällä kertaa olin oikein tyytyväinen Sohvin keppeihin ja keinuun. Takaaleikkaus A:lle, hyvä minä. Ohjauksessa olen selvästi mieltynyt pakkovalsseihin, jotka tuntuvat luontevilta ja helpoilta tehdä. Opetan niitä juuri Pompullekin.

Poppikselle pitää antaa kiitettävä plus treeneistä. Teemana kaikki kontaktit, joista A alkaa sujumaan, sen sijaan puomi on keinuharjoitusten myötä aavistuksen hidastunut. Keinua tehdään kokonaisena, mutta sillä syödään vielä namia ja vahvistellaan. Pääsi lisäksi humputtelemaan radan alun ja lopuksi rengasmuistuttelua. Ensimmäistä kertaa treenattiin niin, että toinen koira harjoitteli samalla radalla. Aiemmin tämä on ollut aika mahdotonta, koska Pomppu rrrakastaa kanssatreenareitaan Ranea, Petskua, Topia, Allia ja Lillania ja ryntää kavereita moikkaamaan. Mutta nyt hommat Mamman kanssa vei voiton. Näitä pieniä, hienoja beibistepsejä harjoittelujanalla.

Iltapäivästä käväisin vielä mejä-porukan kanssa vetämässä muutaman jäljen Sipoonkorpeen. Sohvi sai oman jäljen, joka on edellistä pidempi ja kolmella kulmalla varustettu. Junnut (Popi ja Taco) saavat ajaa saman jäljen, suoran ja helpon, yhdellä kulmalla. Eli huomenna olisi liinan kiinnitys klo 9 ja metsään. Sorkat on otettu sulamaan...

Huomenna on muuten tasan vuosi siitä kun kiikutimme Sohvia kovalla kiireellä aamunkoitteessa Kasvattajalaan, kun Mamselli päätti pyöräyttää vaavansa vähän etuajassa. Pojat täyttävät siis huomenna tasan yhden vuoden. Voi Murut.

torstai 17. lokakuuta 2013

Turhautuminen

Heidiä nauratti tänään keppisulkeisissa, kun vaikeassa harjoituksessa väitin, että koira turhautuu. Totesi kylmästi, että ohjaaja näkyy kyllä turhautuvan, mutta koira ei. Auts, osui ja upposi.



Jotenkin vähän hankalaa kaikki tänään. Valssit levähti, takaaleikkauksissa koira hidasti tolkuttomasti. Persjätöt parhaat, mutta niissäkin olin liian hidas. Kuulin kyllä, kun Heidi huusi, että liiku, mutta enhän mä nyt niin aikaisin uskaltanut... Jos oikein yritän kaivaa, niin oli siellä ehkä jotain hyvääkin: koira teki pääsääntöisesti oikein, vaikka minä olin huono, opin muutaman niksin välttämään putken väärää päätä, joka oli tyrkyllä ja jonka koira herkästi lukitsi (puolivalssi koiran suuntaan tehosi tosi hyvin), puomin kontakti ok. Loppuun jopa kepit sujui. Ja tietty mukavat kanssatreenarit ja valkku. Nyt jätän nämä positiiviset ajatukset päälle ja katson videot vasta huomenna ;)

Lukeminen kannattaa aina

Kurkkasin lounaslenkiltä palatessani postilaatikkoon...

 
Pakko oli vähän kahvilla selata. Cairnlehdestä voi bongata ainakin Sohvin pariin kertaan sekä meikäläisen takaliston, hah. Kivasti taas harrastepuolen juttuja. Canista en uskaltanut vielä avata, sillä siihen uppoudun aina ihan täysin.
 
Huomioikasspas cairnistit muuten tuo lehden takakannessa mainostettu kerhon juhlavuoden harrasteviikonloppu Porkkana 2014 ensi syksynä. Olen sitä ollut vähän taustajoukoista junailemassa. Tuolla on viikonlopun aikana mahdollista päästä kokeilemaan vaikka mitä kivaa. Ja tuo Wirenin luento on ihan must.
 





Koristetyynyt

Levollista etätyöpäivää kotona siivittää näppiksen rytmikäs paukutus. Raporttia ja dokumenttia ja lausuntopyyntöä valmistuu. Välillä vilkaisen assareiden puuhia. Väsyivät seuraamaan pihan tapahtumia ja tuupertuivat tirsoille. Lupasin, että lounastauolla mennään metsään. Onkohan aamun huurre jo kadonnut, ihanan vilpakkaa!


tiistai 15. lokakuuta 2013

Villiinnytä koira keinulla

Olispas saanut eilisen Sepon agitreenin lopun nauhalle. Olin tällä kertaa vuorossa ryhmän viimeisenä ja muut olivat jo lähteneet. Teimme Sohvin kanssa ihan suht pätevästi radanpätkiä, piti mennä tosikovaa, että ehti persjättöihin. Kepeillä on tullut vauhtia, mutta tarkkuus meinaa ajoittain kärsiä. Radan vikana esteenä keinu, joka meni tosi pätevästi radalla. Jos keinu toistetetaan erillisenä esteenä, niin saattaa tarjota sivusta ulos. Teimme keinulle hetsausharjoituksen (tosin Sepon mukaan taidettiin enemmän hetsata kartturia kuin koiraa), jossa innostettiin koiraa ja juostiin täysiä koko konkkaronkka keinulle, Seppo toista puolta, minä toista puolta ja koira kerta kerralla rohkeammin ja pidemmälle keinulle. Vauhdikas harjoitus :) Keinusta täytyy vain tehdä mahdollisimman mukava este meille molemmille.



Tänään oli uimapäivä. Vähän mietin, että miten pärjään itsekseni, mutta meni tosi hyvin. Alkuun remmissä vuoronperään, sitten vapaana vuoronperään. Tauko, jolloin vähän huilittiin kävellen sekä leikittiin lelulla ja noudettiin sitä ihan kahlaussyvyydeltä. Kun jatkettiin, niin viskasin lelun keskelle allasta ja avustin vähän Sohvia matkaan ja niin se epeli nouti lelun. Muutaman kerran meni jo ihan itsenäisesti hakemaan lelua. Yes, olemme siis taas vähän edistyneet. Pomppu on edelleen aikalailla pakkouitettu. Kerran yritti napata altaasta lelua, mutta sai vettä suuhunsa, pärski ja kauhoi rantaan. Toisaalta on altaan reunalla ihan railakas itsensä eli ei mitään paniikkia tai pelkoa. Nyt meni molemmilla 20 minsaa liiveillä ja 10 ilman. Sohvilla otan seuraavaksi jo puolet ja puolet, mutta Poppari jatkaa vielä hetken itsevarmuuden kasvattamista.

Uinnin jälkeen herkuteltiin naudanmahalla, maiskista vain. Ja nyt meillä nukkuu pari kappaletta pörröisiä cairneja.

lauantai 12. lokakuuta 2013

Saunatontut

Vierumäki-viikonloppu on edennyt erinomaisesti. Ihana aurinkoinen syyssää, loistavat lenkkimaastot ja maailman parhaat kanssalenkkeilijät, mukava majoitus, lempeä sauna ja jumalaista ruokaa loihtiva oma kokki...








Tänään metsässä kului kolmatta tuntia, jonka jälkeen koirat sanoivat tattis ja painuivat pehkuihin, kun ihmisväki lähti pikaiselle Heinola-turneelle. Saunassa löhötessä todettiin, että junnustakin on näköjään kehittynyt melkoinen saunoja. Piti ihan muistella koirien saunahistoriaa.

Pentuna Sohvi salakuljetettiin taloyhtiön saunaan, jossa ihan naperona kävi kurkkimassa saunan puolella, mutta pääsi vapaasti siirtymään viileämpiin tiloihin järsimään luuta. Aika nopeasti Söhvelöinen alkoi viihtymään enenemässä määrin saunassa ja on nykyisin himosaunoja, joka odottaa kärsimättömästi lupaa kiivetä omalle paikalleen alalauteille ja joka joudutaan lopuksi komentamaan pois saunasta. 

Pomppu ei alkuun tajunnut saunasta muuta kuin, että koko perhe sinne menee, niin pakkohan se on ahtautua mukaan. Alkoi läähättämään nopsasti ja sai siirron viileämpiin maisemiin, jossa odotteli meitä muita tyynesti. Alkutaipaleella jäi suosiolla oven toiselle puolelle, jossa odotteli vilvoittelijoita. Pikku hiljaa kiipeili mukaan lauteille ja alkoi viihtymään. Nykyään saunassa kippaa hetimiten kyljelleen ja saunoo muiden mukana.

Tänään saunan miedoissa loppulämmöissä nautti perheen koko naisväki, kukin omalla laudetasolla makoillen. 

perjantai 11. lokakuuta 2013

Pennuntuoksua

Kasvattajalaan on muutama päivä sitten syntynyt ihania pötköläisiä.

Pari pikku-ukkoa siellä vielä etsii omaa perhettä. Käykääpä kurkkimassa, jos omassa elossa on cairnin mentävä kolo. Minä tyydyn vähän haikeana nuuskuttelemaan kauempaa :)

Kuva Prankster's/Taru Rannikko

Pian onkin Sohvin poikien 1-vee synttärit, onkohan poikain perheissä isot kemut tulossa ja onkohan Mamma taloudenhoitajineen kutsuttu, vinkvink....

Vierumäeltä moi

Saavuttiin Vierumäen maisemiin eilen ja Mikko lähti vielä töihin, mutta meillä muilla on vapaapäivä. Majottauduttiin Vierumäki Golf Resortseihin ja hyvältä vaikuttaa. Hotelliin verrattuna on sauna ja lämmitettyä ja katettua terassia sekä hyvät näkymät golffaajien unelmamaisemaan.

Aamupalapöydässä ihmettelin, kun koirat seuraavat golffaajia noin tarkasti. Mutta kyllä se paljastui oravaksi, joka oli omalla aamupalallaan lähimännyssä.


Ehditiin eilen käymään vain lyhyt lenkki lähimaastossa. Mutta tytöillä oli muuta puuhaa, kun saivat tulomatkalla tuliaisiksi Late-Lampaan, jota kerittiin loppuilta. Lisäksi Pomppu murtautui Mikon matkalaukkuun ja kantoi yksitellen kaikki sukat olkkariin.

 


Jahka saadaan Mikko töistänsä, niin puetaan huomioliivit päälle ja lähdetään metsälle. Kaunis ja kuulas sää.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Terveydeksi

Terveystietoisuuspäivät sen kuin jatkuu. Kävin äsken ottamassa influenssarokotuksen työnantajan piikkiin. Lisäksi sain tyttelit ilmottua virallisiin silmä- ja polvitarkastuksiin Porvooseen: Silmätarkastuspäivä

Kuva Porvoon Elänlääkäriasema Oy

Sohvihan on toki tarkastettu ja terveeksi todettu jo ennen pupseja, mutta tarkoitus käyttää mamsellia jatkossakin tarkastuksissa ihan jo senkin takia, että jos poikiansa käytetään jalostukseen.

Pompulle kerta on ensimmäinen.


tiistai 8. lokakuuta 2013

Pomppu sai palkinnon

Kyllä nyt blogi ylpeänä esittelee pikku-Poppiksen ihkaensimmäisen agipalkinnon, joka pokattiin halliharkkojen ensimmäiseltä kokeenomaiselta 16 esteen radalta. Nollarata taisi tulla ekalla kiekalla, toisella putosi muurin palikka, kun olin ohjauksessa jäljessä.

Kiitos erireilulle koutsille Gabille yllätyspalkinnosta :)



Pompun talviryhmä on iso, mutta mukavanoloinen. Niin paljon taitavia koiria, että ihan saadaan Popparin kanssa tehdä täysi päivätyö, että pysytään muiden mukana. Kisanomaisen harjoituksen osana totuteltiin pilliin lähtöluvan antajana. Pompulla pää pyöri ja kovasti kuulosteli pilliä, mutta malttoi pysyä startissa. Kakkoselle otin pakkovalssin, jonka Heidiltä opin ja uskalsin (haa!). Kuudennelta putkelta otin niistolla, mikä toimi sekin, joskin olin siinä koko ajan myöhässä. Väitän, että tänään näin ensimmäistä kertaa, että junnu osasi korjata huonoja ohjauksiani.

Sohvi kävi tänään Maarella osteopatiassa, lantio oli parempi kuin viimeksi ja koira reagoi hoitoon hyvin. Pomppu koplattiin läpi vain käsittelyyn totuttelun vuoksi. Molemmat koirat olivat jälleen ihmeen rauhallisia tuolla hoitotilassa. Loppuun kun juteltiin, niin molemmat vain pötköttivät luomi lurpallaan.  Nyt on taas koiran määräaikaishuolto tehty.

maanantai 7. lokakuuta 2013

Sählät sählää

Sohvilla meinasi mennä kierrokset yli illan treeneissä ja ohjaajan sähläys ja hätäily ei edistänyt asiaa :D Sain vinkkejä, miten ottaa tilanne paremmin hallintaan. Kovat kierrokset näkyi myös kepeillä, josta pari ensimmäistä yritystä meni hössönsössön. Taas puhallettiin pilliin, vedettiin henkeä, otettiin koira hallintaan, mentiin yhdessä esteelle ja mamsellikin suostui taas keskittymään ja teki loput kerroista virheettä. Eli radalla oli kontrolliosuuksia ja vauhdikkampia pätkiä. Takaaleikkaus hidasti suoralla koiraa roimasti, tähän Seppo tuli apupalkkaamaan ja johan koira tykitti kalkkunan perään. Kontaktit yllättävän hyvät. Helpohko putki-A-erottelu tänään varma.

Ei kovin hieno suoritus meiltä tänään, mutta oppimassahan me siellä ollaan :)

Kotona odotti ikkunassa junnu, joka oli jätetty ypöyksin kotiin, kun Mikko on työmatkalla. Vastaanotto oli aika ylitsepursuava ja napero on nyt maannut loppuillan tiukasti sylissä kuono kainalossa.

Otettiin kahdessa pätkässä 1-7 ja 8-19

Yhtä juhlaa

Juhlahumua koko viikonloppu. Hirvihaaran kartano oli hieno miljöö ja koirat otettiin lämpimästi vastaan. Lyhyhköt lenkit onnistuivat hyvin kartanon mailla. Sain lauantaina aamusta junnusta enimmät energiat käytettyä metsälenkillä ja agilitytreeneissä, joten koirat ottivat hotellielon lungisti ja koisasivat pisimmät juhlallisuudet läpeensä. Pienimuotoisilla jatkoilla meidän lukaalissa ottivat edelleen rennosti, suostuivat rapsuteltaviksi, kunnes taas nukahtivat pitkin poikin huonetta.

Tänään ja eilen olen haahuillut noiden kanssa tuntitolkulla metsässä. On niin upeat ilmat ja väritetyt maisemat. Meillä onkin treeneistä iisimpi viikko tiedossa. Sohvilla Sepon agitreenit tänään ja osteopaatti huomenna ja loppuviikko vapaata. Pomppu starttaa hallikauden koulutusharkat huomenna Ojangossa ja loppuviikko vapaata. Torstaina pakkaamme auton ja karavaani suuntaa Vierumäelle mökkeilemään pitkäksi viikonlopuksi. Lenkkeillään ja syödään, vuoron perään.

Nyt tuijottamaan SAGI:n kisakalenteria ja omaa kalenteria otsa rypyssä. Mieluisa tuomari olisi lähiaikoina suht ajettavan matkan päässä.... Ihan meillä ei vielä noi kepit ole kisavalmiit eli sieltä niitä vitosia on edelliset kisat paukkunut. Toisaalta kisakokemusta olisi hyvä saada molemmille lisää ja noita kisalahjakortteja voisi kulutella samalla pois.

perjantai 4. lokakuuta 2013

Jarrusukat

Eilen alkoi Sohvin hallikausi Heidin koutsaamassa ryhmässä. Ryhmä on tosi kiva, siellä oli eilen ihan pulmunnäköinen Pulmu-staffi, taitava dalmis Martta ja supersöpö Luna-labbis. Ja hännänhuippuna tulta ja tappuraa oleva cairnrouva Sohvi.




Sohvi teki pitkät treenit hyvin. Putki-puomi-erottelu vaatii tarkkuutta ja harjoituksia. Kepit oli jokseenkin hienot. Jaksan aina häkeltyä, kun koira kepeille syöksyessään jarraa ehtiäkseen taipua oikeasta välistä. Vau, miten taitava hurtta ja hyvät jarrusukat.

Yleisesti saatiin ohjeeksi pikkuhiljaa luopuilla varmistelusta, antaa koiran tehdä ja edetä itse nopeammin. Ja kun vauhtia tulee lisää ohjaajaan, niin ohjaukset tulisi kuitenkin olla hallittuja ja tarkkoja. Alan helposti valumaan ohjauksissa, kun kiirehdin.

Nyt töiden kimppuun, että pääsee pian viikonlopun viettoon. Kun saadaan viikonlopun tallit ja Pompun agilitytreenit pulkkaan, niin meillä olisi tiedossa ihan juhlat yöpymisineen Hirvihaaran kartanossa, jonne karvakorvatkin pääsee mukaan... Juhlavaa viikkistä kaikille!

torstai 3. lokakuuta 2013

Jälkikasvu

Sohvin pojista näen suht usein Minnan perheen Neroa, jonka kasvua pienestä ja reippaasta pikkupallosta rehvastelevaksi nuoreksimieheksi on ollut hauska seurata. Pikkuäijä on nyt aloittanut virallisen agilitykoulun Savikon Sepon opeilla. Seuraa siis tiiviisti Mammansa tassunjäljillä.

Saan onneksi silloin tällöin kuulumisia ja kuvia tummasta Nerosta sekä Jyväskylässä asuvasta Bassosta. Ilolla olen poikain eloa seuraillut. Elävät aktiivista eloa ihanissa perheissä. Basso on kunnostautunut arkitottelevaisuuskurssilla, jossa oli ollut ihan priimusainesta eli pojasta polvi senkuin paranee.

Tässä muutama viimeaikainen otos jässiköistä:

Basso ja "isoveli" Burre, kuva Tuula Löytäinen

Basso ja Burre raivaushommissa, kuva Tuula Löytäinen
 
Basso ja Burre, kuva Tuula Löytäinen
 
Nero, kuva Ann-Mari Wright-Hyttinen

Nero, kuva Ann-Mari Wright-Hyttinen

Nero Porvoon näyttelyssä. Kuva Ann-Mari Wright-Hyttinen. Tuomarina Anne Klaas. Tulos ERI-2. Arvostelu ”Hyvätyyppinen ja kokoinen. Hyvä urosmainen pää. Vahva kuono-osa. Tummat silmät. Hyvin asettuvat korvat. Hyvä kaulanpituus. Vahva suora selkä. Hyvä luusto. Hyvät kulmaukset. Hyvä karvalaatu. Hyvä temperamentti. Liikunta ok, mutta tarvitsee vielä koulutusta.” 
 
Minnan Nero ja "isosisko" Pipsa pohjoisen vaellusreissulla, kuva Minna Hirn. Vohkittu FB:stä...
 Nero vaeltaa, kuva Minna Hirn. Vohkittu FB:stä...

Nero. Kuva Yasmin Eklund.
 
Neljännestä pojasta Rodista olen kuullut vain Kasvattajan kautta ja ilmeisesti Rodillakin menee vallan mainiosti, mutta tätä pientä aina välillä mietin ja kovasti toivon, että neljännelläkin veljeksellä olisi kaikki oikeinoikein hyvin. Sydän tähän.

tiistai 1. lokakuuta 2013

Kuntouimarit

Aloitimme kuntouintikuurin tälle kaudelle. Käymme tuolla Hyvinkään koirauimalassa ihan tuon isomman altaan vuoksi. Lisäksi palvelu on aina ollut tosi hyvää tuolla. Tänäänkin kun operoin yksin kahden koiran kanssa, niin auttavia käsiä oli koko ajan tarjolla. Olin varannut meille uittajan, jonka kanssa kävimme läpi, miten kannattaisi kuntouittaa koiria. Kokeilimme eri tapoja, koirat yhdessä ja erikseen, lyhyellä ja pitkällä remmillä sekä ilman remmejä. Sain hyviä vinkkejä, miten hyödyntää puolituntinen tehokkaasti, mutta niin, että koirat saivat myös hieman levätä (lue leikkiä ja riehua altaan ympärillä).

Uitin liivien kanssa. Uittajan mukaan molemmat uivat teknisesti hyvin. Sohvilla homma alkoi jopa ihan sujumaan, meni jo itsekseen omille kiekoilleen. Sohvin mielestä pahin ehdottomasti on suihkuun joutuminen ennen ja jälkeen altaan :D Pompun joutuu vielä auttamaan veteen, ui kyllä tosi hyvin ja oli ihan oma itsensä eli ei pelännyt eikä hätääntynyt. Uittajankin kanssa tuli lopulta hyvin juttuun, Poppis kun ajoittain vähän vierastaa.

Tällä kertaa uitiin paljon enemmän aiempiin kertoihin verrattuna. Koirat eivät ole kuitenkaan tuntuneet erityisen väsyneiltä nyt uinnin jälkeen. Tuossa ne nytkin painii. Nälkä tosin oli v.a.l.t.a.v.a, mutta se nyt ei ole kamalan poikkeavaa.

Hankin tonne nyt kausarin eli pulipulit jatkuu...