tiistai 30. syyskuuta 2014

Kirjallista ahmintaa, röyh

Olen huomaamatta aamun hotkinut koetoimitsija-ja ratamestarikurssin materiaalia sekä ikivanhan, mutta erinomaisen artikkelin koiran stressitasosta agilityssä. Paljon huomionarvoisia seikkoja stressin syistä, stressistä palautumisesta sekä stressiä lieventävistä seikoista, vinkkejä omaan harjoitteluun että tulevan koulutusryhmän työskentelyyn. 

Muistipaikalle muun muassa se, että asioita tulisi harjoitella yksitellen, ei liian paljoa kerralla, eikä irtoamista, nopeutta ja hallittavuutta samalla kertaa. Suurin stressiä aiheuttava tekijä on ohjaaja ja hänen käyttäytymisensä, usein esimerkiksi kontaktipinnoilla käytetäänkin sosiaalista uhkaa, jonka vuoksi kontaktiesteet voivat lisätä koiran stressiä. 

Kiinnitin huomiota myös siihen, että nenätyöskentely ja jäljestäminen nostettiin brittiläisen luennoijan seminaarimuistiinpanoissa voimakkaasti esiin koiralle luontaisena toimintana ja stressiä alentavana tekijänä. Saman asianhan nosti esiin agilitykoiria hoitava osteopaattimme viime keväänä, kun puhuimme agilityn vaikutuksista sekä koiran fyysiseen että henkiseen tilaan. En siis tältäkään kantilta turhaa rampata metsissä veriputelien kanssa...

"Ajattelevina ihmisinä meillä ei ole ainoastaan mahdollisuus, vaan myös velvollisuus pohtia sitä, mitä teemme koiriemme kanssa ja miksi. " Syväteoreetikko ja ystäväni Kaarina pitäisi tästä lauseesta, jos sen sattuu täältä huomaamaan..

Nyt maallisempiin asioihin ja kohti kauneussalonkia, Tessa pistää tänään kuonojen karvat ojennukseen. 

maanantai 29. syyskuuta 2014

Poon kisakirjan leimaus

Ilmosin juniorin pari viikkoa siten HAU:n syyskisoihin eli ensimmäisiin virallisiin agilitykilpailuihin. Aikaisessahan me ollaan, mutta ajattelin lähteä hakemaan häiriöherkälle koiralle sitä häiriöharjoitusta sekä katsomaan niitä keppejä osanan rataa. Aamuvarhaisella päässä soi repeatilla Hanhiniemen "Ei se ole niin haudanvakavaa, muutkin moka" ... Kisaromppeet kasaan ja matkaan. Koko ajan oli tunne, että olin pakannut väärän koiran matkaan :D

Viitaniemen Heidi ihan mittaamalla mittasi ja vahvisti Poon miniksi ja kisakirja sai vahvistuksensa. Tarjolla oli Saviojan Annelta agirata ja hyppäri ulkokentällä ja Heidiltä agirata Purinan sisätiloissa. Etta eikun matkaan.

Kuva Yasmin Eklund
Annella oli aika selkeitä ratoja, ei ihan hirveästi suoraa menoa, vaan koko ajan vähän kaarrettiin tai käännyttiin. Muutaman ansaputkenpää siellä huuteli, mutta niistä en juuri Poppiksen kanssa huolta kanna, kun ei ilman erillistä kehoitusta sinkoa kyllä yhtään mihinkään ;) Heidin rata oli jo selvästi vaikeampi ekä edes kakkosten radaksi myöhemmin muokattuna ihan hirveästi muuttunut. Rimatkin oli tapissaan (!?) ja mietin tuolla pohjalla kuin Poo saa hypättyä, mutta hyvin se niistä selvisi. Erityisen ylpeä olen alun renkaasta, josta tosi moni koira meni ali tai vierestä, mutta Poo hakee renkaan hienosti ihan itse. Moponrengasharjoitus on ihan jäätävä! Takaaleikkaus ei Heidi radalla onnistunut, vaan koira kääntyi väärin, päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa.

Kuva Yasmin Eklund.

Puukeinu varovainen, metallikeinu sisällä järkyn hyvä (hidasti kyllä radalla tulevaa puomia, kun taisi itsekin hätkähtää rohkeuttaan).

Kepit tultiin aika kivoilla lähestymisillä kaikilla radoilla. Päätin, että en niitä käsillä ohjaa, vaan Poo saa hakea ihan itse. Tooosi hitaasti meni kaikille kepeille sisään, mutta vähän sai rytmiä loppua kohden. Suoritus oli kuitenkin aika tasapainoinen ja varma, loppuun saakka.

Kuva Yasmin Eklund.
Muutenkin häiriö (kisatilanne, vieras halli, tuomarit, ratahenkilökunta, minun jännitys ja varmisteleva ohjaus) näkyi vauhdin hiipumisena. Siellä me hiippailtiin rauhallisesti esteeltä toiselle. Lähdöissä pysyi hienosti. Kovin on tunnollinen tuo meidän Poppari ja pyrkii tekemään kaikki oikein virheitä välttäen. Ja koska nuo etenemävaatimukset eivät ykkösissä ole kovin suuria, niin Pomppu ehti kaikilla radoilla nippanappa ihanneajassa maaliin. Niinpäs se sitten keräsi koko värisuoran ollen ensimmäisellä radalla toinen, toisella kolmas ja vikalla Pirpana voitti ainoalla ratavirheettömällä suorituksella.

Näillä suorituksilla ipana vastaanotti myös sertin ja menolipun kakkosiin.

Sertiä pukkaa Saviojan Annelta. Kiitos Heidille kuvaamisesta.


Kuva Yasmin Eklund.
Ei voi kyllä kuin hihittää koko jutulle. Ihan pöllöähän tämä tietysti on, ja mietinkin mahdollisuutta ottaa tahallinen hylly hyppärillä hyppäämällä itse viimeinen este. Mutta ei antanut luonne periksi :) Nyt sitten pitää miettiä, että miten jatketaan. Harjoiteltavaa on kasapäin eikä kakkosten radat meitä huutele vielä aikoihin. Ehkä käydään sitten epiksissä hakemassa kisatuntumaa loppuvuosi.

Loppuun lämmin kiitos koutsille Heidille, joka on adoptoinut Poon ryhmäänsä ja joka jaksoi auttaa ja neuvoa koko kisapäivän ajan, vaikka kisasi samalla omilla koirillaan monessa luokassa. Samoin Jonnalle myötäelämisestä ja tsempistä kisapäivänä. Ja kiitokset kaikille somessa hihkuville ihanille onnittelijoille. Ja tietysti kotiin Mikolle ja Sohville kotirintaman pitävyydestä. Kasvattajalaan vilkutukset, hienoja pieniä terriereitä on maailmalle lähettänyt.


Kisaaja nukkui kisapäivän jäljiltä, ja isosisko osallistui mielellään palkintoluiden syömiseen. Poo on varsinainen turjake, onneksi huomenna on kampaaja. 

Ketterästi kiipeillen

Raunioharjoituksia täydentämään kävimme viikonloppuna Ojangossa läpikäymässä ketteryysesteet (tunneli, tynnyrisilta, keinu, tikapuut vaakatasossa, pituushyppy, kauko-ohjaus, liikkuminen epämiellyttävällä materiaalilla sekä ohjaaja ja vieras henkilö kantavat koiraa) sekä niiden oikean suoritustavan. Sohvi sai jäädä vielä kotiin, vaikka liikkuukin jo hyvin ja sai osteopaatilta luvan lisätä liikunta normaaliksi. Haluan ensin normilenkit alle ennen varsinaisia treenejä.

Me aloitimme Popparin kanssa työstämään tunnelia, siltaa, tikkaita, pöytää ja  epämiellyttävää alustaa. Esteinä tunneli, silta ja pöytä olivat helppoja, nyt pitää vain opiskella niiden oikea suoritustapa (perusasennosta lähettäminen, pysähtymiset, pöydältä toiselle lähettäminen jne). Tikkaat olivat peräpäästään huolettoman koiran kanssa vaikeat, mutta Poolle pisteet sitä, että tipahtamisenkin jälkeen kiipesi reippaasti yrittämään uudestaan. Samoin epämiellyttävä alusta oli Poosta vähän outo harjoitus.

Kuvassa Salla ja Luca omalla tikasosuudellaan.





Kertasimme lisäksi Hannan johdolla BH-kokeen sisältöä sekä tottelevaisuusosion osa-alueet (vapaana seuraaminen, liikkeestä istuminen, liikkeestä maahanmeno ja luoksetulo, liikkeestä seisominen ja luoksetulo, tasamaalta nouto, eteen lähettäminen, paikallaolo häiriön alaisena). Ja sitten läpikäytiin ihan perusasioita, joista aloittaa. Osa ryhmän ohjaajista ja koirista on jo enemmän konkareita liikkeiden suhteen, mutta meikäläinen on niin ummikko, että ihan perusperusteista saa lähteä liikkeelle.

Nyt olisi sitten tarkoitus käydä kentällä harjoittelemassa ketteryyttä pienissä pätkissä aina kun Ojangossa käy. Muutenkin raunioharjoitukset etsivät vähän muotoaan, joten pidetään peukkua, että pääsemme Hannan ja ryhmän kanssa jatkamaan harjoituksia.

torstai 25. syyskuuta 2014

# 71 Flow

Ekaa kertaa ikinä ratsastustunnille lähtö takkusi. Olo on edelleen flunssainen ja nyt Mikkokin liittyi sairastuvalle solidaarisesti jakamalla saman viruksen, mutta höystettynä ihan kunnon kuumeella. Kävin Poon kanssa tuulisella metsälenkillä ja sadetta vihmoi välillä niskaan. Mikko ja Sohvi kääntyivät alkumatkasta jo kotiin. Sohvin kulku on nyt hyvää, mutta lepuuttelen edelleen, huomenna osteopatia.

Onneksi kuitenkin sain lähdettyä tallille. Harjasin ja hieroin Jackieta tunnin. Syötiin omenoita ja laitoin rauhassa pollen tunnille. Syksy on tullut tallillekin ja maneesiin kävi tiemme. Koulutusryhmä oli aika täysi ja koko ajan piti vähän katsella sopivia välejä suorittaa harjoitukset. Tänään työskenneltiin koko tunti ilman jalustimia, mikä sopii minulle hienosti. Olen ratsastanut pienen ikäni ilman satulaa ja istuntani on huomattavsti parempi ilman jalustimia. Ravi- ja laukkasiirtymiä ja ympyröitä ja ympyröitä. Jossain vaiheessa huomasin istuvani keinuhevosen selässä, kaikki tuntui pehmeältä ja helpolta.

Hyvä mieli. Huomenna on perjantai. Viikonloppu meinaa jännittää jo nyt...

Upporikasta ja rutiköyhää

Poo teki seuratreeneissä kisamaisen rataharjoituksen. Eka kiekka kohtuullisen heikko, huonoa lähtökäytöstä, minä ohjasin kuin puupää eikä koirakaan loistanut. Syvä huokaus. Radan läpikäynti valkun kanssa. Ja seuraavalla kiekalla ihan näpsä nollarata. Erityiskivat irtoamiset putkiin, jotka ei tirriäisen kanssa ole koskaan itsestäänselvyys sekä kepit radalla. Myös pakkovalssit ja takaakierrot ok. Sepon treenien jälkeen vahvistettu erottelussa putkea, nyt jopa kontaktin kustannuksella.

Vikat ulkotreenit, ensi viikolla jo hallissa. Sohvi lepää edelleen, enkä vielä eilen ollut tyytyväinen koiran liikkumiseen, buu. Nyt aamulla ekaa kertaa puhtaalla ravilla koko lenkki. Huomenna pääsee onneksi hoitopöydälle.

tiistai 23. syyskuuta 2014

Ovet kiinni!

Mikko kuvasi kaapinoven sulkemisharjoituksia vähän vinkeästä kuvakulmasta, mutta saatte idean.

Pistä ovi kiinni

Joskus pitää jättää väliin

Muistan viime vuodelta yhden ykkösluokan kisan, jonne osallistuin varvasta hieman ennen kisaa poteneen koiran kanssa. Asia vaivasi koko kisan ajan ja tein huonoja ratoja ja podin koko ajan huonoa omaatuntoa, jos koira ei olekaan kunnossa. Silloin päätin, että en enää lähde mihinkään treenilöihin, jos on pienikään epäilys, että karvaisella kanssatreenarilla ei ole kaikki kunnossa.

Sohvi on sunnuntaisen metsälenkin jälkeen ravannut ajoittain epäpuhtaasti, ja pitkien raviosuuksien jälkeen keventänyt toista takatassuaan. Eilen iltasella kulki hyvin, mutta kevennys toistui tänään aamulla. Eipäs sitä nyt sitten auttanut muu kuin kaivaa tehiksen tuurauslista esiin ja aloittaa txt-viestirumba sijaisen saamiseksi illaksi ja tyytyä itse kuunteluoppilaan rooliin. Sain Johannalta osteopaattiajan tälle viikolle, jotta päästään heti kiinni mahdollisiin vikoihin. Koira voi muuten mainiosti, riehuu junnun kanssa, liikkuu mielellään ja pääosin puhtaasti. Mutta lepää nyt joka tapauksessa tämän viikon.

Poon kanssa läpikäytiin keppitreenejä Sepolla, ja aloitettiin putki/puomierottelun harjoittelu, mitä ei pikkarainen ole juuri vielä tehnytkään. Lyhyet harjoitukset ja keskityttiin miettimään omatoimiharjoituksiin sisältöä. Tykkäsin.

Niiskutellen episten talkoissa, onneksi sattui kaatosateella toimistopäivä ja kiitollisena opettelin ottamaan ilmoja ja syöttelin tuloksia. Ihmeen paljon hulluja epistelijöitä kaatosateessa, ilmeisesti lähestyvät piirinmestikset innoittivat.

maanantai 22. syyskuuta 2014

ÄÄÄÄÄTSIIIII

Kisoista kotiin ajellessa ja adrenaliinien asettuessa normilukemiin havaitsin hämmästyksekseni kurkkuuni asettuneen cactaceaen. Nyt täällä sitten elellään pandol hotin ja buranan välimaastossa villasukat jalassa niiskutellen. Joogakin vaihtui flunssalle kiukutteluun.

Eilinen yhteislenkki metsällä sentään piristi mielialaani, ja koirat saivat juosta kavereiden kanssa. Tytöporukassa + Mikko mentiin tällä kertaa. Vastaantulijoiden pojat tosin liittyivät pari kertaa seuraan.  Kävin samalla reissulla piipahtamassa rally-tokon epiksissä Ojangossa. Olipas erilainen tunnelma kuin agikisoissa, rauhallista ja seesteistä, eikä kukaan huutanut eikä kukaan haukkunut. Sillä oli tuttuja niin tuomaroimassa kuin kisaamassa. Hyvähyvä vilkutukset Suvi sekä Elina ja Nelli!

Parin tunnin päästä alkaa Sepon treenit, jotka Poo saa aloittaa. Ja illalla on episten talkootyötä tarjolla. Ja huomenna tehiksen treenit... Loppuviikon ohjelmaa en viitsi edes ajatella. Nirhaan sen viruksen tästä hyvästä, ärinää.

Huomattavasti terveempää menoa sille puolelle.

sunnuntai 21. syyskuuta 2014

Symmetriaa Salmen tapaan

Eilistä ratarallattelua.


lauantai 20. syyskuuta 2014

Salmen tsiekurat

Juhuu, vihdoin uskalsin korkata agilityn kunkkuluokan. Mujuselta oli totuttuun tapaan vinkeitä ratoja tarjolla. Hurjimmassa oli neljä putkea rinnakkain, ja niitä sitten sahailtiin eestaas putkijarrulla tai ilman.

Tavoitteena oli päästä elossa maaliin, ja se saavutettiin. Tuloslista näytti HYL, 5 (-2s) ja 10 höystettynä parilla lisäsekalla. Hylly menee mun piikkiin, kun jäin pahasti jälkeen ja jäin sekunniksi miettimään seuraavan esteen suoritussuuntaa, jona aikana koira valitsi itse. Virhepisteet kaikki kepeiltä, joka siis ehdottomasti edelleen meidän heikoin lenkki.  Kahdella radalla meille vaikeat avokulmat ja kolmannella kävi sitten koukkaamassa tuomarin kautta enkä saanut siltä kaarrokselta törkättyä kepeille oikein.

Lähdöt pysyi, vaikka kuumenikin kentälle mentäessä. PALJON takaakiertoja jokaisella radalla. Hyvin pysyi rimat vaikka niistelin sinne ja tänne ja persjätöt päälle. Rimat oli kyllä vain 25. Samoin ansaputkensuut tänään meille helppo ohittaa, hyvähyvä! Ja tietty hyvä ja taitava seura, Minna ja Pele merkkauttivat ensimmäisen merkinnät kisakirjaansakin, huikeaa!

Vähän oli alkuun outoa hengailla kaikkien niiden "nimikoirien" kanssa, ja ihailla älytaitavia ohjaajia ja tajuttoman nopeita shelttejä. Kun me tehdään tätä ärrierin kanssa kokonaisen 10 kisan kokemuksella, ehhehee. Mutta olen huojentunut, että tämä apina niskasta on heitetty jonkkaan. Nyt vain virnuillen etiäpäin, täält me tullaan ;)

torstai 18. syyskuuta 2014

Se tunne

Kun päästää koiran autosta tyhjän agihallin pihalla, ja karvakorva juoksee innosta soikeena korvat luimussa oven taakse, mennäänmennäänmennäänjo!

Ja kun lyhykäiset ja hauskat harjoitukset on ohi, ja karvakorva seisoo keskellä kenttää eikä tee elettäkään lähteäkseen pois. Onkspakkojonyt?

Kiva, ettei tarvitse olla ainoa, joka on innostunut touhusta.

Ja mitä tehtiin. Poolle lyhyttä rataa, jossa mukana kepit, keinu ja pussi kertailuna. Puomia ja siitä tiukkaa kääntymistä. Sohvi lämmitteli saman radan, ja teki varsinaisena harjoitteena avokulmia. Minä opiskelin avokulmien käsiapuja.

Tyytyväinen kiire

Avotaivutusten ja laukkaharjoitusten jälkeen vaihdoin eilen hikihatussa ratsastuskamoja tallin parkkiksella ja kaahasin seuraaviksi neljäksi tunniksi Ojankoon epiksiin töihin. Hotkin energiapatukoita ja banaanin matkalla. Rataviilausta ja loppuilta käsikellossa kisaavien radalla. 6 minuutin tauoilla seuraavan luokan tutustuessa rataan ehti juomaan kupin kahvia ja hakemaan hanskat autosta. Olin onnellinen, että Mikko hoiti koirat ja siitä, että näin seuraavana aamuna voin istua rauhassa kahvikuppini ääressä ja miettiä, mitä kivaa sitä tänään pitikään tehdä.

Okeiokei, mun on ehkä pakko myöntää. Vuokrahevostelu kolmesti viikossa, kahden koiran kanssa aktiivisesti harrastaminen ja kisaaminen sekä niihin liittyvät seurajupinat sekä oma tavoitteellinen treenaaminen onnistuu aivan mainiosti. Siis jos ei tarvitse käydä töissä. Tätä eläimellisen hauskaa ja antoisaa menoa jatkuu vielä tämä syksy. Multa on kysytty, että näin vuorottelijana nukunko pitkään ja otanko päikkäreitä. En mä raaski. Mun eka ja vika vuorottelu, mun äitiysloma, mun opiskeluvapaa, mun eläke, mun elämä.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Keppien tila

Hmm. Poon kepit ovat edelleen aika hitaat, varsinkin alku menee kävellen ennen kuin pääsee rytmistä kiinni. Todisteet alla. Vikassa vedossa Sohvi tekee omaa harjoitustaan, jossa ohjaaja jää taakse. Kuvaaja ei ehtinyt ihan kaikkiin alkuihin mukaan.

Elävää kuvaa

Harjoitukset jatkuvat.

maanantai 15. syyskuuta 2014

Ei ihan meidän päivä

Linkittelin tuleville agiryhmäläisilleni Canis-lehden artikkelin, jossa pohditaan sitä, miten treenata agilityä. Lajihan vilisee mielipiteitä, menetelmiä ja ideoita. Toiset koulutustavoista ovat tehokkaita, toiset koiraystävällisiä ja toiset hauskoja, osa sopii toisille koirakoille ja osa ei. Kukaan muu ei voi valita koirakon puolesta, mikä sille on parasta. Kannattaa kuitenkin opiskella ja ymmärtää mhdollisimman paljon, vaikkei ihan kaikkia vinkkivitosia käyttöön ottaisikaan. 

Tämä tuli vahvasti mieleen, kun kuuntelin Anne Saviojan ansiokasta koulutusta kouluttajille. Harjoitus oli vaikeahko, erityisesti kepeilleviennit tuottivat useille tuskaa. Samoin kepeilltä piti leijeröidä hypylle. Oli välistävetoja kaarevalla linjalla ja A oli ladattu putkiansoilla molempiin suuntiin. Saatiin hyviä vinkkejä moneen juttuun, mutta pari sellaistakin, joita oli kiva kokeilla, mutta, joita ei kuitenkaan, ainakaan tässä vaiheessa, oteta meidän repertuaariin :) Ainoa, mistä ropistelin itselleni vitsaa oli aivan liian pitkä treenipätkä. Kamalasti uutta ja liikaa toistoja koiralle, hyi minä. Joskus on vain vaikea sanoa uudelle kouluttajalle, että nyt meille riittäis, pidetäänkö tauko. Ja joskus toki täytyy vähän kokeilla rajoja. Sohvihan on huimasti kehittynyt toistokestävyydessä, mutta näen toki, milloin homma alkaa sen mielestä sakkaamaan. 

Poo mennä tohotti omia keppiharjoituksiaan. Tein jotain hätäistä ja epämääräistä sen kanssa ennen Sohvin koulutusta. Jäi epäselvä olo, olikos tuostakaan mitään hyötyä. 

Treenien jälkeistä plaah-mielialaani ei parantanut jossain kaameassa mutaojassa polskutellut Poppari eikä pitkällä remmillä vastaantullut kiroileva snautseri, jolle Sohvin oli vain pakko karjaista. Tänään ei vain ollut ihan parasta meitä. 

sunnuntai 14. syyskuuta 2014

Veneellinen koiria

Syyskuun venereissulla käärmeluodolle oli kesä. Illallinenkin nautittiin Saari-ravintolan terassilla koirien pupeltaessa luitaan kopassa pöydän alla. Kiitos miehistölle taas kerran upeasta reissusta.









Siiri veti ihan cairnina.


Kotimatkalla lungisti.

Siiri punkesi jo samaan syliin Sohvin kanssa.



perjantai 12. syyskuuta 2014

Ruudulla

Live streamia ämämeistä tuijotellessa... Medien ja minien joukkuehyppäreiden jälkeen ja maksien joukkueagilityä odotellessa voikin pistää omat loppuviikon agilityt pulkkaan. Siellä on muuten pöytä radalla, mielenkiintoista.

Poo teki keskiviikon seuratreenit, Sohvi lepäsi tehisten jäljiltä. Vaikeaa kiemuraa oli, ei oikein onnistuttu, mutta opiskeltiin kovasti. Kepit alkaa viimein nopeutumaan, rytmitys löytyy helpommin ja sisäänmenot edelleen aika kivat. Tekee koko ajan kivemmalla asenteella, nyt kun itseluottamus niihin alkaa löytymään. Tehtiin loppuun hetsaussuoraa, jossa onnistui rymistelemään kiireissään rimojakin alas. Targetilla tehtäessä tekee ihan täpöillä. Ei  siis ihan parasta treeniä meiltä, mutta pakko uskaltaa vähitellen vaikeuttaa.

Torstaina kävin vieraissa, kun hain Elinalta TuuKK:n treeneistä Poolle pelastusliivit viikonlopuksi lainaan. Pakkohan sitä oli jäädä Ellun aurinkoisia treenejä seuraamaan, kun tuttujakin ryhmässä oli. Ja miten hieno rotukirjo, harvoin sitä tanskalaisia doggeja pääsee lajin parissa näkemään.

Tänään oli sovittu kimppatreenit Petran kanssa Ojankoon aamusta. Tehtiin tehiksen kotiläksyt ohjausharjoitteen osalta. Sohvilla hyvin muistissa, Poolla hyvä serpentiini, mutta useampi takaakierto meinaa mennä ohijuoksuksi esteen takaa. Helpotin ja palkkasin. Välistävedot yksittäisinä ja runsaalla palkalla. Hyvät kepit, joihin tultiin hypyltä ja joissa yksi vikan välin stiplu. Mahtava asenne molemmilta. Sohvi demosi vielä Petralle kontakti- ja moponrengasharjoitteet.

Petran koirat tekivät ensimmäiset agiharjoitteensa ikinä. Cairn-Hippu veti kaikki kaasupohjassa, airis-Nelli pohti ja teki sitten rauhallisesti, mutta vauhtiaan kierroskierrokselta kasvattaen. Molemmat ovat varsin hyvän kotikasvatuksen saaneita, kontaktihakuisia tokokoiria, joille haettiin iloista meininkiä ja vauhtia targetpalkalla,  ja pari karkaustakin esteille onnistuttiin saamaan.

Loppuun koirat pääsivät hillumaan yhdessä. Poolta meinasi pasmat seota, kun leikeissä olikin iso koira mukana. Piti pöristä ja arkailla. Mutta kun pääsivät kimpassa vähän aikaa juoksemaan, niin jopas oli ilmeet aurinkoisemmat ja pientä kaveeraustakin oli jo ilmassa.

Mutta nyt taas ruudun taa, palataan huomenna mereltä.


keskiviikko 10. syyskuuta 2014

Agilityn MM Luxembourg


Fyysikon shelttien blogissa oli hyvä kooste tulevasta tapahtumasta: Linkki

Kamalasti tekis mieli ostaa toi livestream pauhaamaan taustalle. Tosin olemme lähdössä viikonloppuna veneilemään seurueen kanssa, jonka kanssa viimeksi tuijotin mökillä koko viikonlopun agilityn MM-karsintoja...

Täydenkuun Tehis

Huh, miten jänskätti aloittaa Karstusen Jannen vetämissä tehistreeneissä. Ja tavata koko haastajatehisryhmä koirineen. Kävin kurkkimasaa aiemman mediryhmän harjoituksia, lämppäsin huolella koirat (Poo oli seuraneitinä ja teki sivussa jotain pientä) ja olin valmis haastamaan. Tunnelma oli ihanan rento ja kokeneemmat ryhmäläiset tsemppasivat kivasti ensikertalaista. Meidän ryhmässä treenaa haastajien minit (1 borderterrieri, 1 koikkeri ja 1 cairnterrieri) sekä maksit (1 bc ja 1 tolleri).

Valkku halusi ensin nähdä simppelillä radalla kontaktien tilanteen. Ihme kyllä saatiin puolto jatkaa valitsemaamme linjaa puomilla ja A:lla. Sohvillahan on periaatteessa pysätyskontaktit, mutta kisoissa vapautan koiran heti, kun se osuu kontaktille eli käytännössä se tekee ne läpijuosten. Kontaktit olivat Jannen mukaan siistit ja nopeat, toki tällainen sekatyyli on vähän epäselvempi koiralle.

Keinunhan valkku sitten ylläripylläri halusi nopeammaksi. Meillähän on menty hitaalla tavalla eli pyydän Sohvin hidastamaan, kun keinu alkaa laskeutumaan, ja jatkamme vasta siitä. Suht siistit ja puhtaat kisakeinut meillä on ollut, mutta Jannen mukaan armotta liian hitaat. Otettiin heti pari päähänjuoksua, ja vinkit jatkoharjoitteluun. Katsomosta tulleen kommentin mukaan keinukammo näytti tasan ohjaajan omalta. Tismalleen.

Tokalla kiekalla viidellä hypyllä ensin serpentiinit päästä päähän, sitten takaakierrot ja loppuun välistä vedot. Naureskelin Jannelle, että ei kuulu suosikkeihin tämä, ja harvemmin jaksetaan treenatakaan. Serpentiinit ilm ok, pidän koiran ohjauksessa koko sarjan ajan, mikä kuulema ihan jees. Takaakiertoihin erinomainen rytmitysvinkki; ohjaus tulee koko ajan aavistuksen liian myöhään, melkein seuraavan siivekkeen kohdalla. Jos aikaistin sitä melkein edellisen siivekkeen luo ja suljin linjan suorittaa hyppy edestä, niin meno senkuin sujuvoitui. Loppuun multa peruskankeahkot välistävedot, joihin Sohvi kuitenkin tuli ihmeen hyvin.

Treenien aikana oli tullut yö, kentän valot paloivat, oli kosteaa, sumuista ja lämmintä. Ja täysikuu. Oli melkein puoli yö, kun oltiin kotona, koirat jäähdytelty ja syötetty sekä auto purettu. Istuin rappusilla ja fiilistelin treenejä, yötä ja kuuta. Ouuuuu.....

maanantai 8. syyskuuta 2014

Viuh

Jotenkin vauhdikasta. Luuhaan agilitykentillä tai tallilla. Välillä metsälenkille kaverikoirien kanssa. Ja vielä ängetään juoksulenkki, maastopyöräily ja jooga. Vähän flu kolkutteli, mutta ei se tainnut pysyä kyydissä.

Eilen pitkästä aikaa juoksuttamassa koiria vieheelle, kun vierailimme Team Hups´staffilaisten epävirallisissa viehejuoksukisoissa Otalammen harjoitusalueella. Käytännön järjestelyistä vastasivat Etelän Greyhound Urheilijat (EGU). Kiitos Heidille, että meidätkin huolittiin mukaan!


Hiekkakuopan pohjalle oli rakennettu pehmeä hiittisuora, jossa koirien oli hyvä päästellä menemään. Muutenkin ympäristö oli miellyttävä, rauhallinen ja siisti sekä tarjosi varjoisia lämmittely- ja jäähdyttelyreittejä. Otin kaksi 80 metrin vetoa molemmille koirille. Staffit juoksivat tuon matkan lämmittelyiksi ja juoksivat varsinaisena lähtönä 175 metriä.

Kivaa oli ja koirat olivat vallan täpinöissään. Varsinkin Sohvia oli jo vaikea pitää lähdössä, kun käy niin kuumana. Sohvin toinen veto oli jo tosi mallikas. Poo juoksee vieheen sivussa sekä himmaa ja väistää loppuun, kun vierastaa maalissa ollutta kuvaajaa ja vieheenkäyttäjää. Kuvista kiitos Heidille.

Sohvi:
Sohvin lähtö, Mikko toimi erinomaisena lähettäjänä.


Poppis:




Paras aika Sohvilla 9,82s/80m ja Poppiksella 10,10s/80m. Kisoissa oli ihan oikeakin valokuvaaja (Koiravalokuvaus/Olivier), joten ehkä lähikuvaakin kirmaajista saadaan...


Loppuun vielä muistipaikoille viikon agikimarat:

Suvin treenit, mukailtu Herralan 3 lk viikonlopun radasta.

Heidin treenit. Törkkäisy 2:lle, persjätöt 3-4 ja 13-14.

Omatoimiharkat perjantailta. Mukailtuna Saviojan 1 lk radasta. Mietinnässä testiradaksi omalle ryhmälle syyskuussa. Putkijarut toimi aika kivasti. Myös Poo teki tämän kisanomaisesti. Rata jatkuu vielä mutkaputkella ja kontaktiesteellä, mutta en saanut yksin rakennettua enempää, joten palkkasin renkaalle. Poolle ekaa kertaa kepit ja keinu palkkaamatta radalla. Hyvä pikku-Poo!!





torstai 4. syyskuuta 2014

# 68 Oo niin kuin omena

Kävin tänään hakemassa Ellin Sirpalta valtavan lastin omppuja sekä itselle että hepoille tallille, kiitos! Kaikkialla tuoksuu nyt omena. Omenaa onkin nyt syytä narskutella, sillä huomaan pienen viruksenpoikasen kutittelevan nielussa. Ilmankos meinasin eilen hyytyä ravattuani Metsästysmuseossa järjestetyn Kennelliiton hyvää elämää koiran kanssa -juhlanäyttelyn, ratsastettuani vaativahkon puomitunnin ja juostuani kahden koiran kanssa agitreenit. Vasta kotona havahduin hieman viluiseen olotilaan ja käheytyvään kurkkuuni.

Ompunhakureissulla kävimme Ellin ja Ellin Sirpan kanssa metsälenkillä. Metsässä tarpominen on rauhoittavaa, ja kun sen tekee kaverin kanssa jutellen, siitä tulee hyvänmielenterapiaa.

# 69 Metsäterapeutit

Ja kun on vähän kipeä, niin ei saa lähteä rehkimään, joten olenkin nyt vartin siemaillut kahvia ja tuijottanut lenkin jäljiltä onnellisena nukkuvia koiriani. 

# 70 Popcornitassut

keskiviikko 3. syyskuuta 2014

Kombinaatiot

Jos tämänpäivän agendalla on metsästysmuseo, ratsastustunti ja agilityharkat, niin sunnuntain combo on ehkä vielä mielenkiintoisempi: verijälki, maastoviehe ja jooga.

maanantai 1. syyskuuta 2014

Porkkana popsittu

Porkkana oli viikonloppuna ensimmäistä kertaa järjestetty cairnien harrasteviikonloppu Virroilla. Viikonlopun järjesti Cairnterrierikerho ja käytännön järjestelyt toteutettiin pienellä ja innostuneella porukalla. Vuosi me sitä pulattiin ja viikonloppuna sitten keräännyttiin noin 30 ohjaajan ja noin 50 koiran voimin harrastepäiville.

Viikonloppu oli täynnä koiramaisuutta mukaan lukien Tommy Wirenin koulutusluento, koulutuksia agilityn, tokon, rally-tokon ja naksuttelun alueelta sekä demoja mejästä ja hajuerottelusta. Frisbeet lensivät mökkien nurmikkoalueella ja tarkkaavaisimmat huomasivat taustalla pieniä vesitreenejäkin. Parasta kaikesta oli nähdä koirakoiden rohkeasti kokeilevan eri lajeja, oivaltavan uusia asioita ja innostuvan kokemastaan. Huikeat kouluttajat ja vielä huikeammat koirakot. Illalla koirat pääsivät lepäämään ja ohjaajat painuivat saunaan ja uimaan (toistetaan riittävän monta kertaa) sekä puhumaan joka välissä koiraa. Kiitos kaikille, olitte ihan kamalan ihania.

Kuvat Ansku Kauppila, Henna Kyllönen tai omia

Tommyn luennolla.

Demoja.

Tokotreenien ympäristöä.
Kurssilaisia rally-tokon "loppukokeessa".

 
Tuomariston työskentelyä liittyen Porkkanan epävirallisiin agilitykilpailuihin, jossa kouluttajat suorittivat koirineen radan ensin ilman ääniapuja ja toisella kierroksella ilman käsiä.
Kaikki koossa.
Omat koirat olivat turisteina, mutta pääsivät leikkimään mökkikavereiden kanssa sisällä ja ulkona. Ja piipahdettiin me vähän radallakin.

Hertta (maailman ihanin turbo cockeri) näyttää noudon mallia.

 
Hassu-Hertta

Päätä ja häntää.
 
Hertta toimi myös erinomaisena vieheenä Popparille. Niil oli selvästi kivaa.

Vene pääsi yllättämään.
 
Me.

Ja meidän pyrstöt.
Kun viikonloppu sunnuntaina viimein saatiin pakettiin, niin järjestäjä/kouluttajakööri kokoontui loppupalaveriin. Tai sellaiseksi se oli naamioitu, sillä rakkaat kanssajärkkärit olivat järjestäneet meikäläiselle iloisen yllätyksen. Luovuttivat yksitellen koiransa (Lempi, Hupi, Aapo ja Felix) minulle juoksutettavaksi agiradalle. Tulipa hyvät lämmöt kotimatkalle ;)
 
Hupin kanssa.

Ketsupin kanssa.
 
Nyt me ihan hetki lepuutellaan, ja vasta sitten kurkataan, mitä kalenterissa näkyy seuraavaksi...