Muistan viime vuodelta yhden ykkösluokan kisan, jonne osallistuin varvasta hieman ennen kisaa poteneen koiran kanssa. Asia vaivasi koko kisan ajan ja tein huonoja ratoja ja podin koko ajan huonoa omaatuntoa, jos koira ei olekaan kunnossa. Silloin päätin, että en enää lähde mihinkään treenilöihin, jos on pienikään epäilys, että karvaisella kanssatreenarilla ei ole kaikki kunnossa.
Sohvi on sunnuntaisen metsälenkin jälkeen ravannut ajoittain epäpuhtaasti, ja pitkien raviosuuksien jälkeen keventänyt toista takatassuaan. Eilen iltasella kulki hyvin, mutta kevennys toistui tänään aamulla. Eipäs sitä nyt sitten auttanut muu kuin kaivaa tehiksen tuurauslista esiin ja aloittaa txt-viestirumba sijaisen saamiseksi illaksi ja tyytyä itse kuunteluoppilaan rooliin. Sain Johannalta osteopaattiajan tälle viikolle, jotta päästään heti kiinni mahdollisiin vikoihin. Koira voi muuten mainiosti, riehuu junnun kanssa, liikkuu mielellään ja pääosin puhtaasti. Mutta lepää nyt joka tapauksessa tämän viikon.
Poon kanssa läpikäytiin keppitreenejä Sepolla, ja aloitettiin putki/puomierottelun harjoittelu, mitä ei pikkarainen ole juuri vielä tehnytkään. Lyhyet harjoitukset ja keskityttiin miettimään omatoimiharjoituksiin sisältöä. Tykkäsin.
Niiskutellen episten talkoissa, onneksi sattui kaatosateella toimistopäivä ja kiitollisena opettelin ottamaan ilmoja ja syöttelin tuloksia. Ihmeen paljon hulluja epistelijöitä kaatosateessa, ilmeisesti lähestyvät piirinmestikset innoittivat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti