Poon kisakirjan leimaus

Ilmosin juniorin pari viikkoa siten HAU:n syyskisoihin eli ensimmäisiin virallisiin agilitykilpailuihin. Aikaisessahan me ollaan, mutta ajattelin lähteä hakemaan häiriöherkälle koiralle sitä häiriöharjoitusta sekä katsomaan niitä keppejä osanan rataa. Aamuvarhaisella päässä soi repeatilla Hanhiniemen "Ei se ole niin haudanvakavaa, muutkin moka" ... Kisaromppeet kasaan ja matkaan. Koko ajan oli tunne, että olin pakannut väärän koiran matkaan :D

Viitaniemen Heidi ihan mittaamalla mittasi ja vahvisti Poon miniksi ja kisakirja sai vahvistuksensa. Tarjolla oli Saviojan Annelta agirata ja hyppäri ulkokentällä ja Heidiltä agirata Purinan sisätiloissa. Etta eikun matkaan.

Kuva Yasmin Eklund

Annella oli aika selkeitä ratoja, ei ihan hirveästi suoraa menoa, vaan koko ajan vähän kaarrettiin tai käännyttiin. Muutaman ansaputkenpää siellä huuteli, mutta niistä en juuri Poppiksen kanssa huolta kanna, kun ei ilman erillistä kehoitusta sinkoa kyllä yhtään mihinkään ;) Heidin rata oli jo selvästi vaikeampi ekä edes kakkosten radaksi myöhemmin muokattuna ihan hirveästi muuttunut. Rimatkin oli tapissaan (!?) ja mietin tuolla pohjalla kuin Poo saa hypättyä, mutta hyvin se niistä selvisi. Erityisen ylpeä olen alun renkaasta, josta tosi moni koira meni ali tai vierestä, mutta Poo hakee renkaan hienosti ihan itse. Moponrengasharjoitus on ihan jäätävä! Takaaleikkaus ei Heidi radalla onnistunut, vaan koira kääntyi väärin, päästiin kuitenkin jatkamaan matkaa.

Kuva Yasmin Eklund.

Puukeinu varovainen, metallikeinu sisällä järkyn hyvä (hidasti kyllä radalla tulevaa puomia, kun taisi itsekin hätkähtää rohkeuttaan).

Kepit tultiin aika kivoilla lähestymisillä kaikilla radoilla. Päätin, että en niitä käsillä ohjaa, vaan Poo saa hakea ihan itse. Tooosi hitaasti meni kaikille kepeille sisään, mutta vähän sai rytmiä loppua kohden. Suoritus oli kuitenkin aika tasapainoinen ja varma, loppuun saakka.

Kuva Yasmin Eklund.

Muutenkin häiriö (kisatilanne, vieras halli, tuomarit, ratahenkilökunta, minun jännitys ja varmisteleva ohjaus) näkyi vauhdin hiipumisena. Siellä me hiippailtiin rauhallisesti esteeltä toiselle. Lähdöissä pysyi hienosti. Kovin on tunnollinen tuo meidän Poppari ja pyrkii tekemään kaikki oikein virheitä välttäen. Ja koska nuo etenemävaatimukset eivät ykkösissä ole kovin suuria, niin Pomppu ehti kaikilla radoilla nippanappa ihanneajassa maaliin. Niinpäs se sitten keräsi koko värisuoran ollen ensimmäisellä radalla toinen, toisella kolmas ja vikalla Pirpana voitti ainoalla ratavirheettömällä suorituksella.

Näillä suorituksilla ipana vastaanotti myös sertin ja menolipun kakkosiin.

Sertiä pukkaa Saviojan Annelta. Kiitos Heidille kuvaamisesta.

Kuva Yasmin Eklund.

Ei voi kyllä kuin hihittää koko jutulle. Ihan pöllöähän tämä tietysti on, ja mietinkin mahdollisuutta ottaa tahallinen hylly hyppärillä hyppäämällä itse viimeinen este. Mutta ei antanut luonne periksi :) Nyt sitten pitää miettiä, että miten jatketaan. Harjoiteltavaa on kasapäin eikä kakkosten radat meitä huutele vielä aikoihin. Ehkä käydään sitten epiksissä hakemassa kisatuntumaa loppuvuosi.

Loppuun lämmin kiitos koutsille Heidille, joka on adoptoinut Poon ryhmäänsä ja joka jaksoi auttaa ja neuvoa koko kisapäivän ajan, vaikka kisasi samalla omilla koirillaan monessa luokassa. Samoin Jonnalle myötäelämisestä ja tsempistä kisapäivänä. Ja kiitokset kaikille somessa hihkuville ihanille onnittelijoille. Ja tietysti kotiin Mikolle ja Sohville kotirintaman pitävyydestä. Kasvattajalaan vilkutukset, hienoja pieniä terriereitä on maailmalle lähettänyt.

Kisaaja nukkui kisapäivän jäljiltä, ja isosisko osallistui mielellään palkintoluiden syömiseen. Poo on varsinainen turjake, onneksi huomenna on kampaaja.