tiistai 30. joulukuuta 2014

Hevoinen sentään

Ostin hevosen. Hullua, menetät viimeisenkin vapaa-ajan ja rahasi, sanoivat. Minä mitään menetä, kuulkaas te. Kun on tämä yksi elämä. Jos vaikka elettäisiin se.

Hevoinen on kaunis. Vähän kiivaskin. Opetusmestari. Vanha ja pikkaisen raihnainen. Kiertänyt vuosikausia uraa opettaen kymmeniä, satoja. Nyt on sen korkea aika saada loimi useammin niskaan, joku rapsuttamaan sieltä, mihin ei itse yletä, päästä useammin tarhaan kavereitten kanssa, metsään kuljeskelemaan ja tietty syömään omenoita. Oman ihmisen kanssa. Rescue-heppa, sanoo mies.

Tänään se pyöritti piponi tupsua koko sen ajan kun hoidin sen kinttuja. Vaikutti tyytyväiseltä. Sai puoli kiloa porkkanoita. Näytti erityisen tyytyväiseltä. Höristä hörpöttikin.

perjantai 26. joulukuuta 2014

Kinkut sulamaan yhteislenkillä sunnuntaina

Sunnuntaina 28.12. Klo 13 alkaen koiramtesällä starttaa vuoden viimeinen cairnien yhteislenkki. Me olemme tuolloin vasta huristelemassa kotiin, joten ihanat Sirpa ja Elli ovat luvanneet vetää lenkin. Pitäkää kivaa siellä.

Täällä paukuttaa -27C ja mimmit ei oikein pidemmille lenkeille enää innostu. Lähinnä käyvät hätistelemäsä oravia lähipuista ja juoksevat taas äkkiä sisään.

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Kun koiraihmiset tapaavat...

Piti mennä ihan lyhyt ulkoilu ennen Joulurauhan julistusta. Mökin naapurissa asuu vakituisesti porukkaa kera nuoren käyttölinjaisen labbiksen. Sama porukka tuli auttamaan, kun kaivettiin autoa kinoksesta. Nyt koiranulkoilutuslenkki ajoittui samaan aikaan ja vitsi, sehän venyi ja venyi. Poo ja nuori Viima-labbis leikkivät riehakkaasti, me pääsimme hyville lenkkimaastoille ja kuulimme paikallisesta koiraseurasta, rauniotreeneistä Kuusamossa, Viiman taippareista ja saimme lenkin päätteeksi vielä kutsun heille saunomaan. Kyllä koiraväki on niin jees-porukkaa :D Ja Mikolle rotu avautui ihan eri tavalla, kun pääsi ekaa kertaa tutustumaan käyttölinjaiseen ipanaan, joka oli vallan ihastunut harvinaiseen koiraseuraansa. Nuoli Sohvin korvatkin, ja voiko Mamselli enää kiusaantuneemmalta näyttää, hahaa.

Tähtitaivas (#76)

Pakkasenpuremat jouluterveiset Kuusamosta. Joululaulut soi ja lunta on niin, että kerran on jo volkkarille jouduttu tarjoamaan työntöapua kinoksesta. Koirat ovat saaneet juosta villeinä ja vapaina pitkin metsäteitä ja moottorikelkkauria. Poroista ei ole näkynyt kuin muutama ruokailunjälki lumikenkäreissulla. Lisäksi yhden kokoomapolun koirat kävivät tarkastamassa ja ennen kuin edes tajuttiin, niin olivat kipittäneet jään yli saarelmaan, joka oli osittain sula. Meinasivat lähteä sulan kohdasta tulemaan takaisin ja iski pienoinen paniikki. Käskyttelin niitä odottamaan, ja lähdin hipsimään itse vetisen jään yli. Onneksi onni oli matkassa, pääsin kuivana yli ja sain ohjattua koirat oikeasta kohdasta yli ja vielä itsekin ryömin takaisin. Huiiiii.

Nyt pakkanen paukkuu jo alle -20C lukemissa, joten lumilauta vaihtui lumikenkiin ja koirille puettiin takit pidemmille reissuille. Sauna lämpenee vähän väliä ja Mikko ottaa naisväen kauhuksi lumikylpyjä.

Pian julistetaan Joulurauha ja yhteydet laitetaan hetkeksi kiinni. Mies valmistelee joulupuuroa (meillä vaniljarisotto), koirat väijyvät oravia ikkunassa ja joulusauna lämpenee. Vielä sytytän kynttilät edesmeinneille tärkeille, avaan uuden konvehtirasian ja nautin hetken lyhyestä päivästä sitä seuraavasta ihanan lempeästä hämärästä ja pitkästä yöstä, jolloin tähdet näkyvät kaikkein kirkkaimmin.

torstai 18. joulukuuta 2014

Elämä keinuttaa

Tervehdys pakkauspuuhien äärestä. Ärrierit osallistuvat aktiivisesti. Popilisko vohkii miehen sukkia pakatuista laukuista ja sitten painitaan laukkujen päällä ja alla.

Viime päivät ovat sisältäneet niin paljon jännitystä, odotusta, pettymystä, menetystä, miettimistä, iloa ja surua, että nukkua nuupahdin kesken luxorious spa-hoidon. Synttärilahjaksi keväällä saatu lahjakortti tuli lunastettua tarpeeseen.

Hevoskaupat ovat edelleen kesken, kun ostotarkastuksessa ilmeni lisää pohdittavaa. Taivutuskokeet meni hätkähdyttävän hyvin, mutta pientä kroonista muuta vaivaa sieltä ilmeni. Ell totesi, että ei omaa kristallipalloa, että mieti ihan ite. Ja nyt sitten on mietitty pää savuten. Päätin, että en tee päätöstäni ennen reissua, aikalisä sitten siis. Fiilistä ei parantanut sekään, että eilen naapuriboksiin tarjottu jouluomppu jäi viimeiseksi kohtaamiseksi maailman ehkä kilteimmän hevosen kanssa. Suurisilmäisen Florentinen matka vihreämmille laitsoille koitti tänään. Kiitos ja hyvää matkaa!

Toivottavasti matka pohjoiseen auttaisi selvittämään asian ja tekemään ratkaisun, jonka kanssa voin elää. Nyt on suksiboksi täynnä suksia ja lumilautoja, ja auton nokka käännetään aamusta kohti Kuusamoa. Porot, täält tullaan.

keskiviikko 17. joulukuuta 2014

Agikausi pulkassa

Nyt läks joululomalle agilitystä. Poo vetäs vikaks treeniksi Sepon sutinat. En vieläkään tahdo uskoa, että pikkarainen oikeasti osaa noi kepit. Oli avokulmaa ja kaikensortin ohjaajahäiriötä, mutta niin vain porskuttaa. Vauhtia on tullut koko ajan lisää, että ei enää ihan kauheasti jää isosiskostaan tällä esteellä. Lisäksi irtoaa niin, että jäätiin oikein ihastelemaan. Se, että irtoa paukutteli välillä väärillekin esteille ei haitannut pätkääkään. Popilisko on vaan niin. Mutta koska Patricia ei kauheasti pikkaraisen toista polvea kehunut, niin meillä on päädytty jatkamaan kevennetyllä agilinjalla. Heidin ryhmässä jatketaan keväällä joka toinen viikko, mutta muuten panostetaan ehkä enemmän muihin lajeihin. Seuran raunioryhmään on haettu, jälkihommia jatketaan keväällä ja ehkä sille rallytokolle tai tanssille voisi nyt olla enemmän aikaa.

Sohvi kävi rilluttelemassa tehiksen Ville treenit eilen. Erilaisia serpentiiniohjauksia, Ville haastoi mut kokeilemaan takaatyöntöjä leikkauksella sekä japanilaistyyppisellä tyrkkäisyllä, ja toi koira viipotti just eikä melkein. Ihmeellisesti noista treeneistä jää aina onnistumiset päällimmäisiksi. Kiva lopetus syyskaudelle.

Koirien levenevät keskijakaukset saivat kyytiä, kun Tarjan salonki avasi ovet sunnuntaina. Sohvi siistittiin, mutta Popparilta otettiin untuvahöttömötöt reilummin pois, silakkamalliin. Nyt kelpaa mennä Pohjoisen poroja jahtaamaan.

Ennen kuin pakataan auto, niin ollaan vielä jännän äärellä tallilla...


lauantai 13. joulukuuta 2014

#73-75

Ylläri yön aikana. Lunta (#73)! Vaikka nyt pitääkin varata lauantaiaamusta enemmän aikaa auton putsaukseen, koirien aamulenkkiin ja ajoon tallille, niin ei haittaa. Lumi on ihan parasta.

Käytiin Porvoossa piipahtamassa, tutustuttiin Paahtimoon ja Onniin, Pariisin Villessä yövyttiin. Koirat osasivat käyttäytyä hienosti. Sitten Anoppilassa. Anoppilaa oli kohdannut näin joulun alla suuri suru ja tunnelma oli kovin surullinen. Meidän pieni Poo meni ja kiipesi Apen syliin, ja pussasi kunnes kaikkia alkoi jo vähän naurattamaan. Teki tämän illan aikana monta kertaa, ja auttoi meitä kaikkia hymyilemään omalla hömelöllä puuhailuillaan. Oiskohan tuosta kuitenkin jonkinsortin kaverikoiratoimintaan...

Nyt jatketaan joulusukulointeja, tänään tallilta lipeäkalaa syömään, mommommoo. #74 Lipeäkala. Huomenna tallin talvirieha, jossa maneesiin rakennetaan myös koirien agirata. Pitää muistaa viedä putki sinne. Ja tuunata Jiille boksin oveen joulukoriste. Tiedättekö muuten monta loimea hevonen tarvitsee? Joku väitti, että yhden. Väärin...

Mutta nyt skrapaamaan = käynnistämään auton sisälämmitin. Tähän tuo onnea on #75.

tiistai 9. joulukuuta 2014

Hyvä Hygge!

Otsikon mukaiset fiilistelyt Tanskanmaalta. Pyörähdettiin viikonloppuna siellä, hengailtiin Tivolissa ja kierreltiin kaupunkia, syötiin tähtiä ansainneessa thairavintolassa melkein neljä (4!) tuntia ja annoksia 17. Pallona luokses pompin...

Koirat hoituivat erinomaisesti äidilläni. Sinne jäivät pihalle juoksemaan rallia, kun lähdettiin. Sentään olivat iloisia, kun palattiin ne hakemaan.

Hyvä tunnelma jatkui myös eilisissä Sepon karkeloissa, joissa tällä kertaa Sohvin kanssa. Rata oli superkiva, laitan, kun ehdin piirtämään. Tämä pitänee tehdä omankin ryhmän kanssa ensi viikolla. Varautukaa te taitavat. Ryhmäläiset ovat muutenkin anisoituneet kisarintamalla, startteja ja tuloksia satelee. Ja yksi LUVA tietää meille kouluttajille herkkuja, namnam.

Tänään paistoi aurinko. Ihmeellistä. Vaikka itse en tästä pimeydestä kärsi tippaakaan, villasukat jalkaan ja takan ääreen juomaan glögiä, ei paina ei. Mutta oli sitä arskaakin kiva nähdä. Ja miten hyödyntää näin upea sää, no painumalla jälkimetsään tietty. Minna meni jo edellä huhkimaan pari jälkeä ja minä perässä. Karvakorvat meinasivat pakahtua innosta, kun valjaat ja liivit puettiin päälle. Erittäin hyvin tekivät molemmat töitä. Sohvi kulkee kuin juna jäljellä, erinomaiset molemmat kulmat, toiselta niistä lähdettäessä yksi pummi, etsi ja etsi ja palautin ja sen jälkeen hienosti maaliin. Poo ei tehnyt varsinaista pummia, kerran kääntyi takajäljelle, jonka pian käänsin. Jäljestää hieman levottomasti, tehden pistoja jäljen molemmin puolin ja siitä sitten tohottaa tuhatta ja sataa takaisin, kunnes lähtee taas pistolle. Molemmat kiinnostuneita sorkasta, kantavat ja syövät.

Mutta nyt on mies työmatkalla, koirat nukkuvat kuin tukit. Mä taidan napata pari omppua taskuun ja piipahtaa tallilla.

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Hyvä Ope

Kun aloitettiin Sohvin kanssa agility kolmisen vuotta sitten, pidin melkein kaikkia agilitykouluttajia hyvinä, kaikilta sain kamalan hyviä vinkkejä ja aloittelijoina edistyimme harppauksittain. Noilta ajoilta on jäänyt mieleen cairnväen kanssa yhdessä pidetyt treenit ja ihana Minttu, joka luotsasi meidät lajin pariin ja vakuutti, että meistä on tähän. Samoilta alkuajoilta pääsimme tutustumaan suurenmoisen Satu Hillin oppiin. Satuun olen myöhemminkin turvautunut yksittäisiä pulmia pohtiessani.

Sittemmin kouluttajia on tullut erilaisia vastaan niin seuramerkeissä kuin kaupallistenkin koulutusten kautta. Huomasin, että koirakkona meille sopi toiset paremmin kuin toiset. Kaikilta saan edelleen lähes joka kerralta hyviä vinkkejä, mutta toisten tapa teettää treenit ja antaa palaute (hyvässä ja huonossa) sopii meille paremmin kuin toisten. Lisäksi arvostan suunnattomasti kouluttajia, jotka näkevät koiran ja menevät meidän ehdoilla, eivätkä yritä vääntää meistä jotain ihan muuta. Näkevät meidän vahvuudet ja heikkoudet ja keskittyvät kehittämään meitä koirakkona, parantamaan meidän omaa käsialaa.

Tällä hetkellä meillä on ihan loistotilanne, kun seuratreeneissä olemme päässeet Heidin koulutukseen molempien koirien kanssa. Motivoitunut, tarkka ja lempeän tiukka koutsi, jonka ryhmä pysyy vuodesta toiseen samana. Kiitos Te, että pääsin ryhmään mukaan. Lisäksi eilen tehiksen ruoriin vaihtunut Ville on super. Olin Villen koulutuksessa kerran viime kesänä. Katsoi yhden vedon meiltä ja totesi, että "Mä tykkään sun koirasta,". Sen jälkeen mä tykkäsin Villestä ;) Ville on niin ope, ja keskittyy aina myös siihen, mikä meni hyvin. Oikeastaan lähtee liikkeelle siitä, ja sen jälkeen onkin helpompi ottaa muukin palaute vastaan. Linkittelen pian radan ja ne fysiikkatreenit. Viereiseltä kentältä sateli kommentteja, kun vedettiin mittarimatoina ympäri kenttää ;)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Mittarimato takaperin

Jos illan agendalla on muun muassa mittarimato eteen ja taakse, hiissaus, julle ja lapamuljautus, niin se tarkoittaa, että tänään alkaa tehiksessä V. Liukan koulutusosuus. Lapsparat. Tai siis niinku me.

Olen tehnyt tänään muutaman itkettävän hyvän löydön hevoskirppareilta. Vaatii aktiivista skannausta löytää hyvää ja sopivaa ja vielä halvalla. Lisäksi pitää reagoida ääntä nopeammin, kun oikea sattuu kohdalle.

Ruuhkavuosiratsastajalla oli hyvä kirjoitus lahjavinkeistä meille hulluille: Hevoshulluille

maanantai 1. joulukuuta 2014

Lämpöä puhkuen

Tontin maalämpöurakka alkaa olemaan loppusuoralla. Piha on ollut viikon mullinmallin, nyt on lämmöt ja vedet poikki, mutta illalla pitäisi torpassa uusi elämä ja maansisuksista puhkuva lämpö. Koirilla on riittänyt ikkunassa ihmeteltävää urakkaa seuratessa.

Tässä muutama otos vaellukselta Helvetinjärven kansallispuistosta. Vaellettiin Helvetinkurulle sekä Karhukalliolle.











Poo lepäsi tämän reissun ajan, ja palasi kuvioihin intoa puhkuen. Jalkavaivasta ei ole näkynyt vilaustakaan. Lenkit pidentyneet vähitellen ja perjantaina ei vielä huolittu leikkikavereita mukaan, mutta pääsivät keskenään metsään. Hyvin kipittelee jo. Eli paluu normiin.


 

Eilinen menikin agilityliiton syyskokouksessa rotua edustamassa. Samalla päästiin juhlimaan omaa seuraamme, kun Hakunilan Seudun Koiraharrastajat (HSKH) valittiin vuoden agilityseuraksi. Kyllä kelpaa. Kirjailen SAGIsta ja kokouksesta vähän lisää rotulehteen.


Palkintoviiriä vastaanottamassa seuran pj Ina Amunnet ja tiedottaja Outi Nuotio. SAGIn edustajina toiminnanjohtaja Sari Sippola ja pj Petteri Kerminen. Hyvä meidän seura!
Muutenkin kuin maalämmön osalta kuumottavaa aikaa. Ostotarjoukseni ikiomasta hevosesta hyväksyttiin black fridayn kunniaksi (melkoinen verkko-ostos...), ja nyt on ostotarkastus sovittuna parin viikon päähän. Sitten tiedetään tuleeko pukki tänä vuonna traikun kanssa... Tallipaikka on niinikään odotamassa, eikä muutto ole naapurirakennusta kauemmaksi.



Tingittyyn hintaan eivät varusteet kuuluneet, joten vähitellen olen haalinut suitsia sovitukseen ja mallaillut suojia, tehnyt ehdollisia varauksia loimipaketteihin ja aloittanut tukiverkon kartoittamisen. Tarkoituksena kerätä luottojoukko, johon turvautua, kun työelämän metkut estävät tallille pääsyn. Luottovuokraaja olisi hienohomma, mutta katsotaan meneekö ainakin alkuun palapeliksi. Kerron projektista lisää, kun asiat etenevät. Ja kyllä, jotta ollaan tässä pisteessä, mies vaati vuositasoista talousarviota uudesta perheenjäsenestä. Ja kyllä ei, ei ole halpaa lystiä tämä.

Tällaiset suitset odottaa postissa sovitukseen pääsyä: