Kun aloitettiin Sohvin kanssa agility kolmisen vuotta sitten, pidin melkein kaikkia agilitykouluttajia hyvinä, kaikilta sain kamalan hyviä vinkkejä ja aloittelijoina edistyimme harppauksittain. Noilta ajoilta on jäänyt mieleen cairnväen kanssa yhdessä pidetyt treenit ja ihana Minttu, joka luotsasi meidät lajin pariin ja vakuutti, että meistä on tähän. Samoilta alkuajoilta pääsimme tutustumaan suurenmoisen Satu Hillin oppiin. Satuun olen myöhemminkin turvautunut yksittäisiä pulmia pohtiessani.
Sittemmin kouluttajia on tullut erilaisia vastaan niin seuramerkeissä kuin kaupallistenkin koulutusten kautta. Huomasin, että koirakkona meille sopi toiset paremmin kuin toiset. Kaikilta saan edelleen lähes joka kerralta hyviä vinkkejä, mutta toisten tapa teettää treenit ja antaa palaute (hyvässä ja huonossa) sopii meille paremmin kuin toisten. Lisäksi arvostan suunnattomasti kouluttajia, jotka näkevät koiran ja menevät meidän ehdoilla, eivätkä yritä vääntää meistä jotain ihan muuta. Näkevät meidän vahvuudet ja heikkoudet ja keskittyvät kehittämään meitä koirakkona, parantamaan meidän omaa käsialaa.
Tällä hetkellä meillä on ihan loistotilanne, kun seuratreeneissä olemme päässeet Heidin koulutukseen molempien koirien kanssa. Motivoitunut, tarkka ja lempeän tiukka koutsi, jonka ryhmä pysyy vuodesta toiseen samana. Kiitos Te, että pääsin ryhmään mukaan. Lisäksi eilen tehiksen ruoriin vaihtunut Ville on super. Olin Villen koulutuksessa kerran viime kesänä. Katsoi yhden vedon meiltä ja totesi, että "Mä tykkään sun koirasta,". Sen jälkeen mä tykkäsin Villestä ;) Ville on niin ope, ja keskittyy aina myös siihen, mikä meni hyvin. Oikeastaan lähtee liikkeelle siitä, ja sen jälkeen onkin helpompi ottaa muukin palaute vastaan. Linkittelen pian radan ja ne fysiikkatreenit. Viereiseltä kentältä sateli kommentteja, kun vedettiin mittarimatoina ympäri kenttää ;)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti