perjantai 28. kesäkuuta 2013

Viikkotreeni ja sijaiskouluttaja

Sohvin seuratreeneissä kouluttamassa oli haastajatehiksen Sari Siitonen, joka oli tehnyt meille kaksi harjoitusta. Sarin ensimmäinen agikoira on ollut cairn Roope, jonka kanssa eteni kolmosluokkaan asti. Ihan tuntui Sari tykkäävään Söhvelöisestä.

Onneksi sateen jälkeen oli jo vähän raikkaampi ilma ja kentällä tuuli, sillä nyt piti jo jaksaa vähän juostakin.

Ensimmäinen rata oli meille vaikeampi harjoitus.

Ei sillä, että ei oltais päästy rataa alusta loppuun, vaan sillä, että Sohvi edelleen kääntyy hypyillä huonosti, toisin sanoen minä en osaa ohjata sitä riittävästi kääntymään. Me mennään porhalletaan täysiä esteelle ja koira loikkaa komean hypyn suoraan, jonka jälkeen vasta lenkittäen kääntää kulman.  Tämä näkyi erityisesti esteillä 3-4 ja 12-13. Saatiin taas nippu vinkkejä, miten voisin auttaa koiraa löytämään optimaalisemman vinohyppyreitin, vekin täytyy olla paaaljon nykyistä vahvempi ja suuntautua enemmän sen siivekkeen puolelle, josta koira ponnistaa. 

Toinen harjoitus oli meille sujuvampi.


Alku meni ihmeen hyvin (hups, kuvassa muuten kakksoeste on merkattu väärinpäin), en osaa noita serpentiinipätkiä ohjata, mutta onneksi Sohvi osaa mennä ne minua paremmin. Putkiin irtosi kivasti. Kympin takaakiertoon ehdin leikiten ja 11-12 persjättö oli meille iisi. Sen sijaan esteiden 12-13 velssi oli taas järkyttävän ruma ohjaus. Sitä tehtiin pariin kertaan ja parani ehkä aavistuksen.

Sohvi oli taas kerran tosi tarmokas. Möykkäsi, kun odotti vuoroaan reunalla ja kulki kuumuudesta huolimatta reippaasti. Varasti kerran lähdössä, mistä palautin. Muuten oli tosi kuuliainen pieni hilleri.

Seuraavaksi suunnataan minilomalle Tahkolle, jossa vain uidaan ja ulkoillaan sään mukaan. Ja tietty mennään kisareitille kannustamaan Mikkoa. Sohvi osaa noissa juoksu- ja pyöräilykisoissa odottaa Mikkoa tulevaksi. Silmä kovana seuraa ohilipuvaa joukkoa, kunnes bongaa omansa :)

keskiviikko 26. kesäkuuta 2013

Vaihtoehto B(olkskutellen)

Nonnih, niin on lämpömittarit tapissaan, että agitreenitkin katsottiin paremmaksi peruuttaa tältä päivältä. Onneksi työpaikalla on suorastaan kylmä, meillä kotona on viileätä aamupäivisin ja iltapäivällä pyörähtää sitten ilmalämpöpumppu päälle virkistämään.

Taidan käydä Ojangon kautta teettämässä molemmille muutaman keinun. Ja ennen kuin auton viileys ehtii haihtua, niin kaahaillaan uimareissulle. Otankin Pompulle nyt kelluntaliivit mukaan tukemaan polskuttelua.

Yrittäkää kestää, kyllä tämä tästä pian viilenee. Helle on vain niin pebasta (joojoo, lupasin olla valittamatta, mutta nyt ei pysty :)

Edit, myöhemmin. Pyörähdin Ojangossa, helle oli järkky, mutta onneksi kentällä tuuli reippaasti. Molemmat treenasivat kolme keinua ja kahdet kepit. Superpalkka, namitettu vesi, märkä frotee niskaan ja eikun lähdettiin uimaan. Just kun pääsin kirjaamaan Sohvin hitaasta keinusta, niin rouva vetäisi superhienon keinun, ihan itseä hirvitti, kun porhalsi keulille ja paukautti tyynesti keinun alas. Ehkä se siitä itsekseen nopeutuu, kun tulee varmuutta esteelle. Pomppu vetää vielä korvat luimuun, kun keinu keinahtaa, mutta pysyy tyynesti paikoillaan ja hotkii tarjottuja herkkuja eikä epäröi tulla uudestaan, joten ehkä tämäkin etenee. Sohvin kepit oli super kentälläkin, ei rytmitä vasta kuin lopussa, mutta menee muuten aika varman oloisesti. 

Uitiin koko lauma, minä vetelin keulilla, Sohvi perässä hätistellen minua rantaan ja Poppari kauhoi hännänhuippuna. Jäätelö (jaettuna) pihalla ja nyt vielä hetki töitä, kun koirat nukkuvat vilpoisissa sisätiloissa. 

Muistan ja aavistan

Ihkaensimmäisen agilitykoiran kanssa lajiin tutustuminen on ollut hieno kokemus ja tarjonnut matkan varrella  elämyksiä ja melkoisia onnistumisen tunteita. Muistan hyvin tarkasti, kun Sohvi ja velipoikansa Topiveli tekivät ensimmäisellä pentukurssillaan 3 tai 4 estettä peräjälkeen, mikä flow :D Muistan kaikkien uusien esteiden opettelun ja sen fiiliksen, kun ne alkoivat sujumaan. Ja kun koira alkoi lukemaan ohjausta ja päästiin juoksemaan ja onnistumaan yhdessä radalla.

Muistan kädestä palkatun ja käteen kiinni jääneen koiran, joka ei vielä tänä päivänäkään lähtökohtaisesti irtoa kovin hyvin. Muistan roiskitut kontaktit, kun kukaan ei alkuun selittänyt niiden merkitystä.

Muistan matkan varrella tavatut taitavat ja innostavat kouluttajat. Ja tietty ne ensimmäiset möllikisat ja vatsaakääntävän jännityksen. Muistan möllien ekan nollaradan ja ekan palkintopallisijan ja ekan voiton. Muistain tuomareiden yksittäiset kommentit palkintojenjaossa.

Muistan kontaktien uudelleen opettelun kotipihalla, kun Sohvi odotti pentusia ja aksa muuten oli jo pannassa. Ekat kontaktit radalta olivat kaikkine varmisteluineen hieno hetki. Näiden kanssa me tehdään toki töitä koko ajan.

Ja sitten muistan keinu- ja keppikammoni hyvinkin tuoreesti. Välttelin näitä esteitä turhankin kanssa, ainakaan ne eivät odottamalla muuttuneet yhtään helpommiksi. Pompulle asian olenkin korjannut ja juniori harjoittelee niitä siinä missä muitakin esteitä. Sohvi opiskeli keinun tänä keväänä ja se on tosi hidas, mutta koira kuitenkin suorittaa esteen.

Ja ne kepit. Omalle pihalle toukokuussa asennetut ja ahkerasti harjoitellut ja helposti turhauttavat. Nyt helteellä on tehty lyhyet 1-3 toistoa aamulla ennen töihin lähtöä ja myöhään illalla. Tänä aamuna ensimmäistä kertaa mieleeni hiipi aavistus, ihan hento aavistus, että voiskos toi koira jo vähän tajuta estettä, voisko se jo vähän osata ja voitaisko me kuitenkin oppia tämä este. Tässä vaiheessa Hillin Satu varmaan huokaa, hänen mukaan koira on osannut esteen jo pitkään, ja kyse on ollut enemmän ohjaajan osaamisesta ja koiran oikeasta tukemisesta esteellä. Tie varmuuteen, puhumattakaan eri lähetyskulmiin sun muihin on vielä piitkä, ehkä liiankin. Mutta olemme kuitenkin jo matkalla...

maanantai 24. kesäkuuta 2013

Hidasta edistymistä kepeillä

Tässä menoa, kun verkot on poissa. En vain osaa ohjata niin nopeasti, hidastanen itse tuota koiraa. Onnistumisprosentti ilman verkkoja noin 60-70%, muutamalla verkolla nousee huomattavasti.

Ylemmässä videossa ohjaan alempana ja alemmassa olen pystymmässä. Harjoitukset jatkuvat.  Toivottakaa kärsivällisyyttä....


Koirahotla

Tämän kesän vaellusloma häämöttää vasta seitsemän viikon päässä, mutta rakas matkanjärjestäjä-mieheni suunnittelee jo ensi kesän reissuja. Silloin tavoitteena on kärrätä koko perhe Alpeille lomailemaan ja metsästämään alppimurmeleita.

Tällainen hotelli löytyisi Ischglistä:
Koirahotelli

sunnuntai 23. kesäkuuta 2013

Kesäkuun yhteispulikoinnit

Kesäkuun yhteislenksutus järkkääntyi poikkeuksellisesti jo Juhannuksena, kun ensi viikonloppuna vaikutamme Tahkolla maastopyöräilyn merkeissä. Olin yhdistänyt lenkkiin verijäljen, mutta sain tehdä jäljet keskenäni, kun muita ei näkynyt. Olipa vähän työläämpää, kun piti merkata ja vetää jälkeä itsekseen. Sain kuitenkin ihan näpsät jäljet muutamalla kulmalla.

Olin parkkeerannut auton niin, että koirat näki, kun hiippailin kamojen kanssa metsään. Kun katosin näköpiiristä, Poppis karjui kitalakipurjeet punaisena haluavansa mukaan. Kävin muistuttamassa kerran, onneksi hiljeni. Sama muuten tapahtui, kun jäljestin Sohvin kanssa. Varsinainen kiljukaula.

Jälkien jälkeen odottelin hetken yhteislenkin aloitusaikaa ja sain kuin sainkin seuraa, kun Minna, Pipu ja Nerpaus ilmaantuivat mukaan. Tosi kiva, ettei tarvinnut yksin kierrellä. Tehtiin tunnin lenksu ja uitettiin koirat. Nero ei vielä lämmennyt puuhasta, muut sentään uivat. Pipua ei taaskaan meinattu saada ylös vedestä lainkaan, varsinainen uimari. Sohvi nouti muutaman kerran Pipun lelua ja juoksi heti rantauduttuaan palkalle :)

Sohvi jäljesti taas hyvin, tosin maalista käveli ohi ja etsi sen jälkeen vimmatusti, mihin se jälki oikein katosi. Poppis tohottaa niin kauheasti, että kestää hetken päästä kunnolla jäljelle. Herkkuina tänään kissanruokaa, ehkä parasta grillimakkaran jälkeen.

Nyt meillä makoilee kaksi taljaa pitkin pituuttaan ilmastointilaitteen alla. Sen verran ollut pitkänä viikonloppuna ohjelmaa, leikitty, aksattu, valvottu myöhään ja käyty vielä samuyön tunteina lenkeillä, että työviikon alku taitaa kulua karvakorvilla untenmailla, kroohpuuh.

lauantai 22. kesäkuuta 2013

Juhannus

Juhannus aloitettiin aaton perinteisillä agilitykarkeloilla. Aurinko haalotti kuumasti Ojangossa, kun rakennettiin rata malliin A. Savioja.


Isot koirat Sohvi ja Luukas tekivät rataa ja pikkaraiset Pomppu ja Tauno tekivät takaaleikkaus- ja persjättöharjoituksia. Minttu vinkkaili muutamastakin asiasta keinulla ja kepeillä. Keinuohjaukseni on edelleen suorastaan paniikinomainen, joten pyritiin rauhoittamaan sitä. Putkijarruja työstettiin pysäyttämällä oma liike. Kontaktit ok. Pompun keskittymiselle otti koville targetalusta, jonne karkaili iloisesti useamman kerran.

Palkitsimme koko joukon ajamalla kentältä suoraan uimaan. Minttu heitteli omille koirilleen keppejä veteen, johon tuumasin,  että meidän tyttelit eivät nouda, ainakaan Sohvi. Ja mitä tekee Sohvi; noutaa lähimmän kepin, minkä palkkaan. Jonka jälkeen ui ja hakee kaikki pyydetyt kepit. Ei ehkä pitäisi olettaa mitään, kun koira osoittaa kaikki oletukseni vääriksi. Pomppu kahlailee mielellään, mutta ui vasta pieniä pyrähdyksiä. Sille voisi kokeilla myös liiviä kannattelemaan.

Välillä kotiin viettämään Juhannusta grilliherkkujen äärelle. Ja tänään aamusta taas Ojankoon, nyt hallivuorolle. Herkuiksi oli pakattu paitsi normipalkkoja, niin pala eiliseltä jäänyttä grillimakkaraa, mikä oli tietysti parasta kaikesta. Otettiin vinohyppyjä, putkeen lähettämistä, leijeröinnin alkeita ja persjättöä.

Taas opittiin iso nippu asioita, ja tosi hyvin koirulivat jaksoivat tehdä hommia, vaikka oli toinen päivä peräkkäin harjoituksia. Kepeillä pientä tuskailua, mutta onnistumisiakin. Lenkitkin onnistuttiin ajottamaan sateiden väliin. Kiitos taas Mintulle, Richardille, Lululle ja Tauno-Eemelille seurasta ja avusta.

Nyt pieni treenitauko agilityyn. Huomenna keskitytäänkin nenätyöskentelyyn, kun yhteislenkin yhteydessä vedän jäljet metsään.


torstai 20. kesäkuuta 2013

Paparazzi

Pitäisi siivota, mutta just nyt oli aikaa avata uusin cairnkerhon jäsenlehti. Ja siellähän näkyi tuttuja :D Bongasin ainakin Sohvin, Sohvin jälkikasvun (iki-ihanan tumman Neron), itseni ja muutaman tutun sekä Suvin pienen Aunen. Luettavaakin löytyi tosi kivasti, vaikka hyppäänkin aina näyttelyosiot yli.

Mutta nyt pölyjä huiskimaan. Koirat lepuuttelevat vielä tämän päivän eilisen hieronnan jäljiltä. Pieniä jumeja siellä täällä, mutta ne saatiin hyvin auki. Pops taisi jo torkahdella käsittelyn ajan ja Sohvikin malttoi alkukiemurteluiden jälkeen kohtuullisesti toimenpiteet. Anu pitää pienen tauon työkentältä, joten yritämme löytää tähän väliajaksi toisen hierojan, joka tekee kotikäyntejä tai ottaa vastaan muualla kuin ell-aseman yhteydessä. Pyrin siihen, että koirat koplattaisiin säännöllisesti, muutaman kk välein, jotta mitään isompaa ei pääsis kehittymään.

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Salaa

Hipsin hiljaa koneelle, vilkaisin olkapäitteni yli ja varovasti avasin syksyn agilitykisakalenterin. Otin paikkoja ja pvm ylös, vilkaisin tuomarit, tein muutaman etäisyyshaun ja kirjasin ilmopäivät. Itseni tuntien kuulette lisää vasta, kun eka virallinen kisastartti on onnellisesti ohi.

Mutta ensin muutamat keppiharjoitukset, pitkä kesäloma ja vaikka mitä muuta. Joten ihan vielä ei viitsi alkaa jännittämään :D

tiistai 18. kesäkuuta 2013

Taikuutta

Käytiin piipahtamassa Sporttiksella näyttämässä Hillin Sadulle keppitilannetta. Satu katseli ja nyökytteli. Kysyi saako kokeilla ja vetäisi Sohvin kanssa vauhdikkaat täydet kepit. Ohhoh! Meni niin upeasti, että kyllä silmänkääntötemppua jo epäilin :) Eli taitavalla ohjaajalla tuon koiran kanssa voisi jo kisata. Aika huimaa.

Mutta koska myös ohjaaja opettelee, niin tarvitsemme vielä harjoituksia. Sadun mukaan olemme nyt tosi lähellä.

Otettiin toinen ohjaustapa käyttöön nykyisten itsenäisten verkkotreenien rinnalle. Siinä tavallaan vedän koiraa, ohjaan matalana ja liikkeellä tuen ja vauhditan koiraa, en kuitenkaan ohjaa pujottelemaan, vaan käsi pysyy paikallaan. Pitää muistaa ylävartalon kierto, pienet askeleet ja sisäänmenon vahvistaminen.

Jossain vaiheessa puhisin, että hitto kun tuo menee niin vauhdilla, että en ehdi mukaan. Sadun mukaan kyseinen seikka ei sitten kuulu niihin miinuspuoliin :D eli ei valiteta, vaan yritetään pysyä menossa mukana...

Ei jos kaipaatte taikuria, niin Sadun tavoittaa Hilli Agility Trainingin kautta. Suosittelen.

Koirahoitaja

Saimme alustavasti sovittua tytöille hoitajan heinäkuulle viikonloppureissumme ajaksi. Kokeilemme nyt ensimmäistä kertaa 4H-palvelua ja nimenomaan hoitajaa, joka muuttaa meille hoitojakson ajaksi.
Tosi jännää ja kivaa päästä pian tapaamaan Katia, toivottavasti kelpuuttaa meidän tytöt hoitokoirikseen...

Muutoin tämä viikko kuluu iltojen osalta tallilla, kun tutustun esteratsastuksen saloihin intensiivikurssilla. Jackie B on oikea murunen, mutta kuumuu melkoisesti esteillä, joten täysi työ on pysyä tamman kyydissä :D

Ja ollaan me kovasti yritetty Söhvelin kanssa harjoitella niitä keppejä. Tänään onkin välitsekki Sadun luona, pitäkää peukkuja. Ja huomenna tulee Anu hieromaan koirat vetreiksi. 

sunnuntai 16. kesäkuuta 2013

Litimärät jäljestäjät

Käytiin Mikon kanssa vetämässä koirille helpot jäljet tällä kertaa Luukin vanhan parkkiksen läheisyyteen. Siitä koirien kanssa lenkille ja uimaan. Sää suosi vielä tässä vaiheessa. Palaillessa autolle alkoi ripsimään ja kun suunnattiin Sohvin kanssa metsään, niin satoi jo kaatamalla. Yleensä sadesäällä mamselli nyrpistelee, mutta kun liina laitettiin kiinni, niin metsään läks hän innolla. Teki ehkä parhaimman jälkensä koskaan, toki tämä oli aika helppo suora pätkä parilla kulmalla. Pysyi jäljellä hyvin (kerran kulmassa tippui, mutta haki hyvin takaisin), löysi välipalkan ja maalin. Luunsa kantoi autolle ylpeästi häntä tötteröllä.

Jätin Mikon kuivaamaan koiraa ja suuntasin takaisin metsään Poppiksen kanssa. Pompulla oli niin paljon intoa, että alkuun tarjosi jos jonkinmoista suuntaa. Vähitellen rauhoittui ja alkoi pysymään paremmin jäljellä. Lopun teki hienosti ja kantoi myös luunsa melkein koko matkan takaisin. Poppari haluaisi jäädä sitä luuta syömään metsään ettei vain hurja-mamselli tai kukaan muukaan sitä pieneltä vie.

Olin hivenen märkä, kun jäljet oli ajettu, mutta eipä haitannut mitään,  kun koirat teki niin hienosti ja innolla hommia. Eikä hyttysetkään kiusannut, heh. Päästiin myös nauttimaan uuden autohäkin eduista. Häkit sai lukkoon jäljenteon ajaksi ja paluumatkalla koirat saivat syödä luunsa rauhassa. Nyt saunaan ja sivusilmällä finaaleita. Hyppärin kärki mineissä hyllytti agiradalla, joten tuloslista näytti erilaisemmata kuin odotin.

Sunnuntaista sillisalaattia

En muista, milloin olisin viimeksi nukkunut ilman herätyskelloherätystä. Nyt vekkarina toimi Sohvi, joka tuli tuijottamaan kasin jälkeen, että josko lenksulle ja aamupalalle lähdettäisiin. No lähdettiin me. Nyt ne makaa ihan lahnoina ulkona terassilla. Just sopivan viileänlämmintä, ihan superilma. Nyt kun ovet ovat aamusta iltaan auki pihalle, niin ei koiria paljoa sisällä näy.

Ihmeellistä, mutta kalenterissa on tälle päivälle vain verijälkiharkkamerkintä. Ja sekin tehdään ja ajetaan vasta iltapäivällä. Joten nyt on hyvä seurailla livelähetystä äsämeistä. Lähetys saatiin toimimaan vain maksiradalta, mutta kuulutusten avulla kuulee vähän väliaikatietoja myös minien ja medien radoilta. Pomppu käy välillä sylistä seuraamassa lähetystä pää pyörien.

Sunnuntai on yleensä kauneus- ja terveyspäivä. Punnitsin koirat ja aika kivoissa lukemissa tyttelit nyt on, Pomppu kevyt 7-kiloinen ja Sohvi 7,7 koogeetä. Kunto ja lihasvoima ihan kohtuullinen. Kuumat hellepäivät estivät pitkät lenkit, mutta nyt päästään taas. Uimiset noilla on lähinnä pulikointeja, mutta tänään yritän jäljen yhteydessä uittaa lelulla vähän pidempään. Ja omatkin simmarit puetaan alle, niin saadaan Mamsellikin pidemmälle uintilenkille. Illalla vielä läpikäyn koirat ja katsotaan joko on aika uusia punkkisuoja, punkkihavaintoja ei toistaiseksi ole toukokuun kuurin jäljiltä ollut. Leikataan kynnet ja pestään hampaat. Katsoin viime viikolta eläinhammaslääkärin haastattelun ja omin muutaman harjaus- ja hampaidenhoitovinkin, jotka yritän ottaa rutiiniksi meillekin.

Ihanaa alkavaa Juhannusviikkoa kaikille.

lauantai 15. kesäkuuta 2013

Saaks nyt ottaa päikkärit...

Lauantaiaamut ja -aamupäivät ovat olleet aika intensiivisiä viimeisten viikkojen ajan, kun omien agitreenien jälkeen on suoraan käynnistynyt cairnien tutustumiskurssi agiin. Häthätää ehtii omien treenien jälkeen käyttää koirat lenksulla ja taas aksataan.

Kurssi saatiin tänään päätökseen ja kyllä oli huikeaa nähdä, mitä kaikkea nuo koirat ovat viidessä kerrassa omaksuneet. Ei voinut kuin lämpimästi suositella kaikille jatkoa lajin parissa. Hyvähyvä Martta, Elli, Jerry, Ida ja Vilma ohjaajineen.

Sohvi pääse aamusta tekemään hauskaa ja vauhdikasta rataa, jossa kepit ja ensimmäistä kertaa myös keinu mukana. Kepeille laitettiin verkkoja avuksi ja keinu otettiin rauhallisesti. Myös kontaktit toimi kivasti. Kaksi hienoa rataa ja se oli siinä. Pompun kanssa jotain ihan pientä, testattiin muuri ja renksu, A:n kontaktit ja vauhtisuora. Empii edelleen noissa kontaktiesteiden ylösmenoissa, pitää vahvistaa paljon. Treeniseuralaiset Lennu, Pipu, Nero ja Topiveli työstivät omia harjoitteitaan ahkerasti.

Kun sain hallilta kamppeet kasaan ja autoon, koirien kanssa kunnon lenkin tekaistua ja pääsin kotiin, niin nyt tekisi mieli seurata karvakorvien esimerkkiä: nostaa koivet kohti kattoa ja kuorsta. Toisaalta ainahan voi seurata netin livelähetystä Kirkkonummen agilityn SM-kisoista :D Oltiin eilen paikanpäällä Mintun kanssa katsomassa kisoja ja on ne taitavia.

Ensi viikolla koirilla pientä lomaa, kun ei ohjattuja agitreenejä. Perinteiset Juhannusaaton agit me kyllä käydään hyvällä porukalla juoksemassa.

Illalla Taste of Helsinki, Bisto Omatin haukiburger vai Murun karitsamakkaraa vai molemmat...

torstai 13. kesäkuuta 2013

Juoksuvideot

Pieniä pisteitä pitkin peltoa. Laatu ei päätä huimaa, mutta saatte vähän ideaa...

Popsin veto

Lucan maasto

Taco juoksee

Startissa

Tässä muutama lähetyskuva maastovieheeltä. Videot on niin isoja, että vaativat pientä järjestelyä ennen kuin saan ne näkymään.

Minttu ja Lulu startissa. Taustalla näkyy viehettä liikuttava bensakäyttöinen kone käyttäjineen.

Minttu ja Tacoeläin.

Minä ja Sohvi.


Kalle veti joka koiran jälkeen radan mönkkärillä. Tässä Sohvin rata tehty ja viehe tuodaan lähtöön.
Pomppu odottaa omaa lähtölupaa.

tiistai 11. kesäkuuta 2013

Maastoviehe

Tytöt pääsivät tänään kokeilemaan maastoviehettä Hyvinkään vinttikoiraradalle. Juoksukavereiksi mukaan lähti Luca ja Taco. Kyseessä Luhtilaukkaajien tiistaitreenit, jonne änkesimme vinttikoirarotujen jälkeen.

Olipas mukava uusi kokemus. Erityisen mieluisaa oli, että meidät otettiin tosi hyvin ja kannustavasti vastaan. Ja onneksi sääkin suosi, kun oli viileämpi keli. Tosin nyt koirien lämppään piti jo kiinnittää erityistä huomiota. On se aika rykäisy, jonka vetävät sata lasissa ja ne hurjat kaarteet, kun viehe muuttaa pellolla suuntaa. Pari valitettavaa loukkaantumistakin nähtiin.

Onneksi cairnit juoksivat tasapainoiset juoksut ja pysyivät hyvin pystyssä. Sohvi kiihdytti hyvin ja juoksi hienon ekan kaarteen, mutta sitten palasi luokseni. Kun lähdin itse mukaan, niin kiihdytti uudestaan, mutta palasi jälleen luokseni. Videosta näkyy tosi hienoja, nopeita pätkiä, mutta viehe ei kuitenkaan riittävästi sytyttänyt. Kouluttajien mukaan koira on niin kiinni minussa, että ei lähde kauas. Kehottivat kokeilemaan uudestaan. Itsestäni näytti ennemminkin, että viehe ei vain kiinnostanut riittävästi.

Pieni mammanmussukka Pomppu sen sijaan yllätti. Kiihtyi varsin kovin radanreunalla, jossa huusi suoraa huutoa muiden suorituksia katsoessaan. Omalla vuorollaan otti upean lähdön ja ensimmäisen kulman, sitten juoksi takaisin luokseni kuin lupaa pyytäen ja kun hihkuin, että menemene, niin juoksi hienosti hippulat vinkuen taakseen katsomatta koko radan! Ja ajohaukku vain kuului välillä. Loppuun vielä hyökkäsi vieheen kimppuun. Kyllä olin pienestä murusesta kovin ylpeä.

Pojat juoksivat tosi hienosti molemmat. Olipas mahtava katsoa, kun tekivät mallisuorituksen alusta loppuun. Katsomokin kommentoi hienoja juoksuja. Niiden kanssa ainakin kannattaa jatkaa lajin parissa.

Monet varoittelivat, että meillä on koirat seuraavan päivän aikalailla kanttuvei. Eli nyt lepuutellaan hetki.

Agirotujoukkueet

Äsken tuli tieto vuoden 2013 agirotujoukkueista ja ylpeänä esittelen cairnien ALO-joukkueen:

ALO Dind Dong the Witch is Dead:
Lempi ja Suvi
Sohvi ja Anne
Pete ja Mari
Rane ja Tarja
varalla Luca ja Minttu

KIL-joukkueita saatiin kokoon peräti 4, huikeaa!


Positiivinen kierre

Vau, mikä ilma. Lämpömittari paukutti aamulla kymmentä ja meikäläinen hymyili leveästi. Hupparissakaan ei tullut kuuma. Ja eilisellä ratsastustunnilla hepatkin jaksoivat pitkästä aikaa tehdä töitä virkeinä. Eilen oli viimeinen kevätkauden tunti, jossa teimme Eddien kanssa väistö- ja puomiharjoituksia. Onneksi ensi viikolla on vielä 4-päiväinen estekurssi, jujuu.

Mukavan sään innoittamina aloitimme tämän päivän reilun kuuden kilsan aamulenkillä. Ja ennen aamupalaa otimme vielä keppiharkat pihalla. Popparilta aloitellaan nyt verkkojen vähentäminen ja Sohvi tekee tällä hetkellä 4 verkolla. Hassua, miten onnistuminen luokaan uusia onnistumisia. Sohvi teki erinomaisesti ekat kepit, hihkuin, palkkasin ja hihkuin. Koira näytti tyytyväiseltä. Joten tarjosi samanalaiset toiset kepit. Lisää hihkuntaa, superpalkkaa ja sitä seurasi kolmas erinomainen suoritus. Kyllä oli hyvä mieli molemmilla.

Katsotaan minkälaiselle kierteelle koirat vielä illalla kiertyvät, kun vuorossa on maastojuoksua vieheen perässä...

maanantai 10. kesäkuuta 2013

ÄSÄM

Ensi viikonloppuna Suomen taitavimmat agilitykoirakot kisaavat SM-titteleistä Kirkkonummella. En ole aiemmin karkeloissa käynyt, mutta nyt ajattelin lähteä katsomoon ihailemaan ja kannustamaan. Blogeista ja seurasta tuttuja nimiä löytyy lähtölistoilta useampiakin, muun muassa Sohvin kouluttaja-SatuS kisaa tuolla. Ja yhden cairninkin bongasin! Muita lähtijöitä?

Agility SM 2013

sunnuntai 9. kesäkuuta 2013

Viisi maaliukkoa löytyi

Tihrustan päivitystä puhelimesta. Olemme koirakampaajalla ja Taru työstää karvakasoja, minkä näpeiltään ehtii.

Eilen oli agiharkat mukavan viileässä hallissa. Tehtiin pieni ja vauhdikas rata, jossa niistoa, rengasta ei suoralla linjalla, puomin kontakteja ja putkijarrua. Sohvi oli hyvä ja teki moitteetta. Pomppu teki pätkissä hienosti. Lisäksi Pops teki nyt ekat kokonaiset A:t. Ylösmenossa sekä puomilla että Alla pientä epäröintiä, mutta sen kun voittaa, niin jopas mennään. Ja hienot kontaktit loppuun. Oman tunnin jälkeen vedin agikurssin cairntutustujille. Siellä työnalla pituus, A ja vauhtisuora. Hienosti taas oppivat uutta.

Hallilta kotiin vastaanottamaan joukkoa hikisiä miehiä, kun Mikko toi maastopyöräilijäkaverinsa meille saunomaan ja syömään. Koirat saivat samalla Pipsan ja Neron sekä Sylvi-chihun vieraikseen. Illan päätteeksi lelukoppa oli levitetty pitkin pihaa ja koirat olivat painileikeistä puolitajuttomia.

Tänään aamupäivä kului raunioilla etsimässä ukkoja, jotka olivat kylläkin akkoja. Kaksi kierrosta, ekalla kolme piiloa ja tokalla kaksi. Sohvi oli intoa täynnä, ensimmäisellä kierroksella kyseli aika paljon eikä irronnut pitkälle. Löysi kuitenkin maalit tarvittaessa lisäavuin. Pomppu ottaa vainun tosi hyvin ja sit mennään. Vähän arasteli alkuun jyrkkiä alasmenoja, joissa autettiinkin. Toinen kiekka molemmilla parempi, homman juju oli selvä ja sitten vain haettiin tädit piiloista. Hienoja hakuja kaikilla ryhmän koirilla. Superkiitokset kouluttaja-Hannalle kärsivällisestä ja selkeästä opastuksesta uuteen lajiin. Tätä pitää saada lisää...

Jokohan sitä kävisi kurkkaamassa uusia vilpoisia kesätukkia...

perjantai 7. kesäkuuta 2013

Ketteryyttä

Aikaista huomenta, matkalta lentokentälle. Eilen hurahti vajaa neljä tuntia Ojangossa. Onneksi oli jo viileämpää, tai no +25. Sohvin vuorolla oli kouluttajasijaisena Elina, joka veti hauskan ja meille uuden harjoituksen. Ratana suora, jonka jälkeen tuli valita mutkaputken jompikumpi pää, ohjaajan erilaisten ohjausyritysten perusteella. Sohvi valitsi kaikilla kerroilla oikean pään, vaikka minä kyllä varsinkin valsseissa olin tosi surkea, lähes poikkeuksetta myöhässä ja koiran edessä ja vaikka sun mitä. Elina totesi, että koira lukee ohjausta hyvin ja on tosi kuuliainen, pyrkien aina toteuttamaan ohjaukseni, vaikka se olisi surkeaa. Hassua, että Hillin Satu kuvasi Sohvia juurikin erittäin kuuliaiseksi koiraksi.

Agikentältä vaihdettiin lennossa peko-kentälle, jossa Hanna veti minulle ja Tarjalle ketteryysharjoitusten alkeet. Näytti ensin omalla koirallaaan, miten tehdään silta, keinu, tikkaat, pituus, putki, eteneminen epätasaisella alustalla ja pöydät. Näytti kyllä tosi hienolta kaksikon työskentely. Haettiin omat koirat ja aloitettiin harjoittelu. Poppari pääsi nyt töihin. Pieni oli kovin innoissaan ja teki heiluvaa siltaa ja keinua ongelmitta. Tikkaillakin eteni rohkeasti, vaikka takapää meinasi luiskahdella vielä alta. Epätasaisella alustallakin tuli tosi hyvin. Isoin aukko sivistyksessä meillä on tietty noi tokon perusjutut, perusasennot, pysähtymiset ja etenemiset kaukoina. Koiran tulee joka hetki olla hallittavissa, edetä käskystä, pysähtyä eri esteillä tai niiden jälkeen eri tavoin jne. Tarjan Rane teki ihan vastaavasti hyvin töitä ja vaikeat tikkaat eteni heti tosi sujuvasti, eli kyllä näistä on aika moneksi! Harjoitukset jatkuvat sunnuntaina raunioilla. Kova olisi yritys saada tämäkin harjoittelumuoto syksyllä vakiohjelmaan.

Nyt mä lähden kirjaimellisesti ilmaan, joten jatketaan...

keskiviikko 5. kesäkuuta 2013

Kuumat kontaktit

Popparin kontaktitreeneissä oli vaatimattomat 30 celsiusta plussanpuolella. Pidettiin lyhykäiset treenit. Ensin puomin kontaktit ja sitten keinu. Kastelin koirat ja saivat harkkojen välissä viilennysloimen tai märän froteen selkäänsä. Ja namitin veden, että maistui joka välissä. Pomppu teki oikein oikein kivasti. Vähän kouluttaja ja yleisö tiirasi, että tuleeko puomilla niin vauhdilla alas, että myös takapää irtoaisi hetkeksi kontaktilta, mikä olisi tietysti takaisin asettuessaan virhe. Mutta saatiin kuitenkin puhtaat paperit. Keinulla Gabi ehdotteli, että nyt pöydät jo pois. Joten Popi pääsi koko keinulle, vähän hidastelin vielä.

Sohvilla ihan lyhyesti puomin kontaktit ja kepit (6), että pääsi nyt piipahtamaan kentällä. Säälittävästi inisee, jos vain Popsia haetaan treenaamaan. Minun vuoro mankuna vain kuuluu.

Nyt me maataan viilennyslaitteen alla kaikki ja suostutaan liikkelle vasta, kun on taas pakkasta.

Pomppu treenaa

Alla kooste viimeviikon treenistä teemalla takaaleikkaukset, rengas ja pussi.

Poppis_ HSKH_29.5.2013

tiistai 4. kesäkuuta 2013

Kepukat

Käytiin tänään Hillin Sadulla näyttämässä keppiosaamista/osaamattomuutta. Satu laittoi meidät kylmän viileästi ensin vinokepeille ja sitten suorille eikä verkkoja. Katseli hetken mielestäni hyvinkin takkuista menoamme ja totesi, että koira osaa pujotella, verkot ovat tehneet oman osuutensa ja nyt ne pitäisi saada kiiruusti pois. Sain taas ämpärillisen tarkkanäköisiä kommentteja ja vinkkejä. Omasta ohjaamisesta karsittiin koiraa turhaan häiritsevää pois. Nyt siis vähän muutettiin kurssia ja seuraava tarkastuspiste kahden viikon päähän. Niin, ja teki se Sohvi tuolla elämänsä ensimmäiset 12 keppiä ilman verkkoja. Olin niin keskittynyt, etten edes tajunnut koko hommaa ennen kuin Satu siitä ystävällisesti mainitsi :)

Loppuun vähän paukuteltiin keinoa ja todettiin lievää keinukammoa ohjaajalla, ei koiralla :D

Näillä opeilla taas etiäpäin. Satu on vaan niin pro.

Kerään tähän viestiin kesäkuun keppitreenien kulun:
Aiemmin tapahtunutta: Toukokuussa kepit omalla pihalla, verkkoja vähentäen, etupalkka (6 verkkoa jäljellä)

Koulutus ti 4.6. erilliset muistiinpanot

Ke 5.6. aamu: 6 keppiä, 4 virheetöntä toistoa (ohjaus vain oikealta), vauhti rauhallinen, ensimmäisen kerran jälkeen muistin pitää oman katseen kepeissä. Huomasin, että koira vilkaisi välillä minua. Haki hyvin oikeaan väliin, kiihdytti mukavan oloisesti viimeisillä toistoilla. Tehtiin ajatuksella eikä sählätty yhtään. Rauhallinen, miellyttävä treenihetki. Annettiin koiralle tilaa ajatella. 
Iltatreenit Pompun treenien ohessa Ojangossa. Rauhallinen vauvakenttä, kuusi keppiä. Eka ok, sitten kaksi kertaa kolmannelta kepiltä ulos. Otin hihnalla ja avitin ja hurjat kehut. Vika ilman hihnaa ja ok. Vähän tuo koira muuttuu epävarmemmaksi, kun tulee stipluja. Ja varmaan alan itse jännittämään ja koira vaistoaa sen. Jotenkin ihmeellinen este opiskella, toisinaan tuntuu, että kyllä tämä tästä alkaa jo sujumaan ja toisinaan tuntuu, että tätä me ei opita ikupäivänä. 

To 6.6. aamu: jatkettiin samalla teemalla, 6 keppiä, mutta nyt laitoin yhden verkon tukemaan kohtaa, josta tuli eilen ulos. Meni verkolla tosi hyvin, luo koiraan jotenkin varmuutta. Verkko pois ja heti huti. Otettiin uudestaan ja kaksi onnistumista. Sivusilmällä katsottuna koira vilkuili tekiessään aika lailla minua. Yritin kovasti itse olla rento ja rauhallinen. 

Uups, bloggeri oli hävittänyt tästä viikon treenit. Mutta siis palattiin 4-5 verkkoihin, jotta saatiin hommaan ryhtiä. Hallilla tein 6 kepillä ilman verkkoja ja 12 muutaman kerran. Koira tosi hidas ja välillä yhtä kysymysmerkkiä. Itsellä meinasi usko loppua joka toinen kerta. 

Viime viikolla teki tosi hyvin 3 verkolla. Vauhtia tuli pikkuhiljaa taas lisää. Vilkuilua aina vain vähemmän. Nyt Juhannusviikolla vähennetiin verkot kahteen. Muutama hutilointi per treeni, mutta 70% onnistuu. Alkuun hitaammin, itsevarmuuden lisääntyessä nopeammin. Vähitellen olen itsekin ottanut pikkuhölkkää vierellä. Huomenna välitsekki Sadulla.

18.6. Sadulla välitsekki. Satu näytti uuden, harjoituksia tukevan ohjaustyylin, jossa koira tavallaan kuin vedetään mukaan (käsi pysyy paikalla, ei kouki eikä työnnä). Tätä voi tehdä ilman verkkoja tai ottaa verkot tukemaan hankalia kohtia. Tämän jälkeen jätin verkot oikeastaan kokonaan pois.

Harjoitukset jatkuivat Juhannuksena siinnikkäästi. Alhaalla ohjatessani ja oman vauhdin pysyessä koira teki joka harjoituksessa muutaman hienon ja muutaman stiplun. Noustessani ylemmäs ja antaessa koiralle enemmän tilaa, niin teki itsenäisemmin, mutta vauhti laahasi.

22.6. Hallilla pientä turhautumista, kun ei verkkotuesta huolimatta jotenkin osannutkaan. Helpotettiin ja saatiin onnistuminen palkattua.

Kiinnitin entistä enemmän huomiota omaan liikkumiseeni, pieniin, nopeisiin askeleisiin.

Ke 26.6. tuntui jonkin sortin välietapilta. 3 toistoa aamulla, 2 kentällä ja 3 illalla. Kaikki puhtaita ja suht reippaita. Ei vilkuilua, ei epäröintiä, menee jopa edelle, jos jään jälkeen. Rytmi löytyy melkein jo alusta alkaen.  Jonkinsortin loksahdus voidaan merkata tälle päivälle. Ensimmäistä kertaa uskoin, että me ehkä opitaan tämä este.

Merkittävää on mielestäni ollut omien keppien tuoma mahdollisuus harjoitella lyhyesti, mutta usein. Toinen merkittävä seikka on ollut ulkopuolisen kouluttajan käyttäminen. Käynnin Sadun luona ovat aina vieneet harjoituksia eteenpäin ja erityisesti luoneet uskoa epävarmaan ohjaajaan.

Nyt lähdetään hakemaan varmuutta esteosaamiseen. Viimeinen tsekkikerta Sadulla vielä elokuun alussa. Loptean tämän erillisen päivityksen tähän, mutta palailen varmasti keppeihin normipäivitysten yhteydessä.




 

Simmarit esiin

Tänään lähti talviturkki meikäläiseltä, kun käytiin tytöissä uimassa Halkolammella. Pomppuhan ui jo huhtikuusta alkaen ja Sohvikin Vierumäellä pari viikkoa takaperin. Pops harjoitteli noutamaan keppejä, pitääkin muistaa kaivaa uimalelu sille seuraavaksi mukaan. Tulipa raikas olo ja kun vielä pilviverho ja kevyt tuuli teki lämmöstä siedettävämmän, niin koiratkin innostuivat pitkästä aikaa painimaan pihalla ja minäkin uskaltauduin viilennyslaitteen välittömästä läheisyydestä pois. Posti toi viime viikolla kasan kesäpipoja. Luitte oikein. Voisin käyttää pipoja ympäri vuoden, joten nyt vain odotellaan piposäitä :D

Tälle viikolle on joka illalle ohjelmaa + viikonloppu ihan buukattu. Ja tietysti justiinsa nyt tuli kutsu luovuttamaan verta, hätäverivarastot olivat päässeet hälyttävän alhaalle. Eipä auttanut kuin käydä tekemässä oma osuutensa. Toivottavasti pysyn tolpillani illan agilityharkoissa.

sunnuntai 2. kesäkuuta 2013

Queenia kuuskyt vuotta

Nopea tervehdys Lisbethiä juhlivasta Lontoosta. Kotimatka on jo alkanut ja reissu on ollut mitä mainioin. Erityisesti sää on suosinut, ihanan vilpoista ja raikasta kesäsäätä. Ollaan kierrelty ja kävelty miljoona kilometriä, syöty itsemme pulleiksi intialaisella ruoalla (Moti Mahal oli taas niin hyvä) sekä tehty täydennyksiä vaate- ja kenkäkaappiin. Vaikka tämä nyt meneekin böönablogailuksi, niin just nyt kannattaa tsekata Boxpark, Happies love it ja ainavarma Laaden. Lisäksi raahattavana on tiiliskiven painoinen baskialueen ruokaopas...

Koirahoitolaan eli äidilleni olen viestitellyt ahkerasti. Siellä voidaan hyvin ja helleajat löhötään vilpoisissa sisätiloissa. Vähän huolestuneena silmäilin kotimaan 10 vrk sääennustetta. Eips auta kuin siirtää pitkät lenkit aamuvarhain ja iltamyöhään, käydä ahkerasti uimassa ja vääntää ilmastointilaitetta kovemmalle. Onneksi meillä on yksi viikkotreeni ilmastoidussa hallissa, niin pääsee juoksemaan ilman vaaraa lämpöhalvauksesta. Tytöillä on kampaaja viikon päästä, molemmat saavat virkistävän nudelookin...

Nyt kohti kotia...