perjantai 28. helmikuuta 2014

# 42 Kotiinpaluut

Tulet töistä, tulet lenkiltä, tulet kaupasta. Ja aina vastassa on onnelliset otukset, jotka ovat vilpittömän iloisia, että tulit kotiin. Meillä on ylenpalttisia ja riemullisia kotiinpaluita, joissa painin pitkin lattiaa koirien kanssa. Ei ollenkaan sellaisia, mitä koirankoulutusoppaat suosittelevat.

Mietin, että tänäänkin moni on palannut yksin työpötyhjään kotiin. Ei hyvä.

Huomenna saadaan lauma kasaan, kun maailmanmatkaaja tulee vihdoin kotiin. Meillä kaikilla on jo kamala ikävä ja mulla vähän nälkäkin ;)

Onni ja omituisuudet

Olemme menossa Akaan Viialaan. Mutta sen sijaan, että menisimme tänä viikonloppuna ja nauttisimme Samuli Putron levyn julkkarista, menemme ensi viikonloppuna ja koiratanssimme. Nih.

Erinomaisen ihanaa viikonloppua teille kaikille omine omituisuuksinenne! Ja näin Onnin päivänä
# 41 Kalenterissa lukee perjantai ja ratsastus. Muistin porkkanat.

torstai 27. helmikuuta 2014

Kuule kun en mä voi sulle tässä hyväksi ohjaajaksi muuttua

Putousta en ole ensimmäisen tuotantokauden jälkeen katsonut kertaakaan, mutta hoetaan nyt silti.

Ei niin hirveän hienot harjoitukset meiltä Sohvin kanssa. Lähetyksiä ja tiukkoja käännöksiä suht pienessä tilassa. Ois pitänyt juosta ja sitten taas odottaa ja sit juosta, eli silleen kauniisti rytmittäen osata pitää koiran vauhti yllä.

Eka oma yritys sellainen kohtuullinen, varmisteleva ja esteille saatteleva. Toka toisto ohjeiden avulla paljon rohkeampi ja parempi. Mutta kolmas meni jo yliyrittämiseksi ja oli huono. Nohöh. Olisi taas pitänyt osata lopettaa siihen tokaan. Mutta kai niitä rajojaan pitää aina vähän kokeilla. Jos pysyttelee aina mukavuusalueella, niin sellaiseksi tasaiseksi hymistelyksi jää tämä. Saksalainen saatiin jo melkein osumaan oikein.

Kiva sen sijaan oli seurata Leean ja Vikin toko-harkkoja viereisellä kentällä. Kyllä oli niin hienoa nähdä pieni terrierimiäs paikkamakuurivissä.

keskiviikko 26. helmikuuta 2014

Achtung!

Keväinen lomapäivä. Käytiin katsomassa jäidenlähtöä ja ihmeteltiin aurinkoa.

Poppis ei millään malttaisi olla kiven päällä vaan yrittää hivuttautua onoff -asentoon, jota harjoiteltu juurikin samaisella kivellä aina ohikulkiessamme.

Illan treenien ohjausteemana saksalainen. Poppiksen takaakierto on suht vahva, joten siihen lisättiin päällejuoksuntyyppinen veto ja sokkari. Ihan ok koiralta. Oma liike vielä töksähtelevää, kun jään varmistamaan koiran hyppyä ja loikkaan sitten pois tieltä.

Video



Putket aika tasaisen varmat ja taisi hypätä kaikki aidatkin matkan varrella. Oikein nätti pussi, samoin puomi oli kohtuullisen vauhdikas. Gabin mukaa koira laittoi taas korvat luimuun, kun mentiin kovaa. Hassu töyhtöhyyppä, joka hyppää tasajalkaa innosta hallilla. Kai sen kanssa tätä pitää vielä jossain muodossa jatkaa.


Treenirata. Tehtiin pätkissä.
Sohvi ei oikein arvosta taukoansa. Kun toinen päivä peräkkäin pakattiin agireppu eikä kutsua autoon tullut, niin yritti väenvängällä ängetä mukaan.

maanantai 24. helmikuuta 2014

Niistoa ja vauhtia

Pompun painopistealueet Sepolla tänään. Niisto nätti, merkkauksen jälkeen voin edetä ihan reilusti ja koira hakee hypyn ja kääntyy nätisti. Tällaisen kädessäroikkumisen jälkeen otettiin etupalkalla suoria putkia, niin että saatiin koira kunnolla irti kädestä ja ohi minusta. Pomppu tykkäsi ja oli tohkeissaan. Otti lähdössä häiriötä odottavista koirakoista. Muissa harkoissa koirat ovat häkeissä tai sermin takana, joten hyvää siedätystä tämä.

Lisäksi läpikäytiin nuorien koirien hyppyharjoitusta, ns. mersunmerkkiä, jolla koiraa opetetaan tarjoamaan kaaressa olevia hyppyjä. Junnut hoksasivat jutunjuonen hienosti. Tämän otan Pompun harjoituslistalle, josko tuota estehakuisuutta saisi yhtään parannettua.

Olen tänään käynnistänyt ensimmäiset mielenkiintoiset keskustelut siitä, miten hyödyntäisin vuorotteluvapaani parhaiten agilityharrastuksen osalta. Kuulette tästä satavarmasti lisää, jos asiat etenevät.

# 38 Valo

# 39 Innostuvat
# 40 Innostavat

sunnuntai 23. helmikuuta 2014

Kaksin, kolmin tai nelin on parempi kuin yksin

Yhteislenkki oli ehkä hurjin vetämäni. Koirametsän ylä- ja alamäet olivat paikoin umpijäätä. Ja maastohan on suht haastavaa metsää, kalliota ja polkua. 13 cairnia perheineen oli uskaltautunut mukaan. 30 min jälkeen oli mahdollista oikaista takaisin lähtöön ja vaikka kuinka tarjosin mahdollisuutta, niin koko revohka halusi jatkaa. Ehkä suurin syy lienee se, että koirat juoksivat, leikkivät ja nauttivat suunnattomasti olostaan isossa porukassa.

Noh, hommahan sen kuin haastavoitui, kun osittain eksyttiin ja oikaisu tunnetuimmille reiteille vaatii leveähkön puron ylityksen. Hetken pohdittuamme ryhmä päätti yrittää ylitystä. Siinä toinen toistamme auttaen koko joukkio saatiin yli. Muutama koira taisi valita noston tai hypyn sijasta uinnin yli. Onneksi ei ollut kylmä ja olimme jo kotimatkalla. Ja ihanaa, että koiraväki on superreipasta väkeä, joka ei pienistä haasteista välitä. Minua kyllä vähän hävetti, kun jengi naureskeli, että uikkarit ja kiipeilyvarusteet pitääkin seuraavaksi pakata matkaan...

Meillähän on porukassa muutama erittäin taitava lapasvaras, joka iskee heti, jos herpaannut. Alkumatkasta tapettiin yksi hanska, jonka onnistuin huijaamaan noin vartin päästä takaisin, mutta jäljellä oli enää aika vähän. Loppumatkasta meinasi käydä hassummin, kun Davo kävi varastamassa hanskan ohikulkevasta porukasta. Siinä oli pokassa pitelemistä, kun jäyhähkö doberman-isäntä palasi hämmentyneenä hanskaansa hakemaan. Luojan lykky, että tällä kertaa hanska saatiin koiralta suht kivuttomasti ja ehjänä takaisin. Ei käy aika näiden kanssa tylsäksi ei.

Mukavan palautteen sai lenkin jälkeen pariskunnalta, joka oli cairneineen vasta muuttaneet pääkaupunkiseudulle. Kertoivat, että sopivia koirakavereita oli ollut vaikea löytää ja nyt yhteislenkeillä koira oli päässyt lekaamaan kunnolla koirakavereiden kanssa. Jokaisella koiralla pitäisi olla koirakavereita ja omia leikkejä ja juttuja. Jaksan loputtomiin katsoa, kun Sohvi ja Poppis leikkivät keskenään. Aamuisin ne etsivät ensin, missä toinen on. Härnäävät toisiaan, haukkuvat kilpaa ja takaa-ajavat toinen toisiaan.

Lenkin jälkeen laitoin saunan päälle ja lauteille kömpi kolme väsynyttä, mutta ilmeisen tyytyväistä naikkosta. Meillä ei koskaan tarvitse (Mikkon versio on ei koskaan saa) saunoa yksin.

Omituiset

Mikon mielestä on omituista, että pystyn syventymään pitkiksi ajoiksi agilityratapiirustuksiin. Luen niitä sujuvasti myös aamukahvilla ja iltalukemisiksi sängyssä. Joskus pomppaan pystyyn ja kuivaharjoittelen ohjauskuvioita, tätä tapahtuu myös lenkeillä, kun mietin tiettyä kohtaa. Kovalevy ja pilvipalvelut pullistelevat ratoja, jotka haluan tallentaa.

Seuraavaksi omituisinta on tuijottaa otsa rypyssä Sagin kisakalenteria, mutista, selata omaa kalenteria, mutista lisää ja taas tuijottaa sitä kisakalenteria. Välillä vinkaista, että nyt jo jännittää, jos ilmoittaudun.

Ei myöskään kuulema ihan normiksi voida laskea omien agivideoiden katselua, kelausta, uusintoja hidastettuna, puhinaa ja kommentointia.

Ehkä hyvä, että se mies on just nyt siellä toisella mantereella nukkumassa :D

Kisapäivä pakettiin

Palataanpas vielä kisayhteenvetoon. Kyseessä siis Tamskin kisat Lempäälässä, tuomarina Anders Virtanen. Kolme starttia (Agi, Agi, Hyp).

Täydenpalvelun tuomarointia. Anders tarjoutui kisojen päätteeksi auttamaan ja pitämään koiria, kun valokuvasin Minnaa ja Peleä. Juteltiin siinä vielä tovi ja olipa mukava ja leppoisa tuomari.

Matkaseurana meillä oli siis Minna ja Pele, sekä kisamaskottina Poppis. Mikko on työmatkalla kaukomailla, joten en raaskinut jättää Tiippaa kotiin. Junnu kulkee kaikkialla hyvin mukana, ottaa ilon irti, komentaa, jos joku tulee liian lähelle koppaa ja leikkii kaikkien kanssa, joiden saa. Nyt viereen oli parkkeerannut dalmisporukka, jossa 12,5 wk pentu mukana. Siinä hyvää seuraa Poppiduulle...

Tykkään tuosta Lempäälän hallista. Tilaa on hyvin ja saimme häkit rauhalliseen soppeen. Lämmittelyyn oli hyvin tilaa myös hallissa ja odotusalue oli hyvin rajattu, joten sain Mamsellin aika rauhallisena lähtöihin. Nyt hallissa oli riittävän lämminkin. Sohvi pysyy alustalla hyvin pystyssä, putkissa saattaa ajoittain tasapaino keikkua. Kontaktiesteet ok, vain rengas oli melkoinen häkkyrä. Minusta valmistelut sujuivat hyvin, vain ekalle radalle tuli aavistus kiire, mutta aika hyvät ja keskittyneet lämpät.

Radat eivät olleet mahdottomia, ja erityiskiitokset tuomarille tosi maltillisista lähestymisistä keinulle ja muille kontakteille. Myös kepit haettiin aikalailla suorista linjoista. Hyppyesteet olivat kuitenkin jännissä kulmissa, joiden haasteellisuuden huomasi vasta paahtaessaan koiran kanssa radalla. Ajoittain joutui tekemään hätätörkkäisyjä ja kiire tuli melkein joka radalla.

Hyppärillä kiire kostautuikin ja jäin hankalassa kohtaa koiran eteen, jolloin osuin koiraa ja siitä ansaittu 5 vp. Kun kukaan muu ei päässyt rataa virheittä läpi, niin tällä törkkäisyllä voittoon :) Olin ohjauksellisesti aivan jäässä tällä ekalla radalla, sellainen taisteluvoitto. Ainiin, Sohvi kävi haukkumassa tällä radalla ratatyöntekijän. Aika silti miinusmerkkinen.

Tulokset (mini-2, C-rata)

Agiradalla ohjaus oli edelleen aika jäykkää. Tällä radalla muutamia ansaputkenpäitä, jotka ohiteltiin vastakädellä aika kivuttomasti. Koira pysäytti kaikki kontaktit, mutta lähtö kontakteilta aavistuksen epäröivä. Tuomaria mulkaisi ja teki pienen lenkin siihen suuntaan, mutta päätti sitten jatkaa kiekuvan ohjaajansa kanssa rataa. Kohtuulliset persjätöt. Nollalla maaliin ja aikakin nippanappa miinuksella.

Tulokset (mini-2, A-rata)

Toisella agiradalla meno parasta meille. Kaksi peräkkäistä onnistunutta persjättöä sai ohjaajan hihkumaan. Nopeimmat kepit meillä tällä radalla, yes. Tämäkin rata monille vaikea, muun muassa vierekkäiset keinu ja A sai useat koirat hakeutumaan keinun sijasta A:lle. Tämä rata voitettiin, mutta aika oli jäänyt yliajan puolelle 0,27s. Tämän olisin vielä niellyt, mutta etenemä tuntui tosi hitaalta menoomme nähden. Videolta katsottuna näyttäsi, että aikamme olisi ollut muutamaa sekuntia parempi kuin ilmoitettu eli radan ajanotossa olisi ollut jotain häikkää. Mutta tämä nyt ei tee mitään. Säästän mielelläni luvat jonnekin hamaan tulevaisuuteen ;)

Tulokset (mini-2, B-rata)

Minna ja Pele korjasivat koko potin, nappasivat kaksi luvaa medien agiradoilta ja nousta päräyttivät kolmosiin. Kyllä meillä oli riemukas kotimatka :D Ainoa harmistus, etä kolmoset kisailevat eri päivinä kakkosten kanssa, joten yhteiset kisamatkat ovat nyt hetkeksi ohi.

Onnea Taitavat Minna ja Pele!

Sain kisatavaratkin purettua vasta tänään ja kaivelin palkinnot repun pohjalta. Mukavaa, että koira osallistuu harrastekulujensa kustannuksiin..


Nyt me ollaan oltu kuin ellun kanat. Paitsi, että kohta kaivellaan huomioliivit esiin ja käydään liukastelemassa helmikuun cairnien yhteislenkki koirametsässä. Sohvilla palauttelee kisojen jäljiltä ja Poppis pääsee tuuraamaan ensi viikon agiharkkoihin.

lauantai 22. helmikuuta 2014

Hengittää en muistanut

Kolmen kuukauden tauon jälkeen suuntasimme toisiin kakkosluokan agilitykisoihimme. Asetimme tavoitteeksi tsekata, missä mennään lähtöjen osalta. Sohvin lähdöissä pysyminen on huonontunut pikkuhiljaa aloitettuamme kisaamisen ja viimeisin kisa syksyltä oli jo aika kaaoottinen, kun Mamselli varasti kaikki lähtönsä. Nyt asian eteen on harjoituksissa tehty systemaattisesti töitä koko kisatauon ajan ja oli aika tarkastella tilanne kisakentillä. Melkein itku pääsi, kun koira malttoi niin hienosti lähdöissä. Ei merkkiäkään aavistuslähdöistä. Hyvä Sohvi. Hyvä Me. 

Itselleni asetin tavoitteeksi hymyillä ja hengittää radoilla. Kisaseuralaiseni Minnan kanssa päätettiin, että videoilta on näyttävä hymyntapaista, vaikka väkisin. Uskoisin, että jonkinsortin irvistyksiä saatiin taltioitua. Hengittäminen sensijaan jäi vauhdikkailla ja alusta loppuun keskittymistä vaativilta radoilla ilmeisesti tekemättä, sillä sen verran puuskutin maalissa :)

Kerron huomenna, mitä muuta hihkuttavaa päivä tarjosi. Paitsi että sanon vielä, että tuomari Anders Virtanen oli erireilu. Ja että kisakaverimme Minna ja Pele nousivat upeasti kolmosiin. Yltäkylläinen päivä. 

Huomenna nukun pitkään. Piste. 

perjantai 21. helmikuuta 2014

Näillä mietteillä viikonloppuun

Simuloidaan kisat

Pyysin kisanomaiset treenit. Saamansa piti.

Viiden minsan rataantutustuminen, jossa EI edes päässyt vaklaamaan järjestystä etukäteen. Ja kun vielä ensimmnäisenä radalle, niin meinasihan se rata unohtua puolessavälin, jolloin juoksin kuin heikkopäinen ja huusin samalla menemään, että enmuistarataaenmuistarataa. Sohvi ei onneksi antanut moisen kimityksen häiritä ja jotenkin onnistuttiin etenemään esteet oikein.




Oli kyllä erinomaisen hauska huomata, miten tällaisissa kisamaisissa suorituksissa, joissa on "tuomari, ratahenkilökuntaa ja ajanotto", ihan alkaa jänskättämään, mikä tietysti oli koko leikin juju. Sohville pojot lähdöstä ja kaikesta muustakin tekemisestä. Teki just niin hyvin kuin osasin ohjata. Yksi rima alas, kun jäin takaakierto-päällejuoksussa koiran tielle. Kaikenlaista varmistelua toki ohjaajan puolelta ja keppihipsutteluni sai "tuomarin" huokailemaan ärtymyksestä ääneen :D

Tokalla kiekalla saatiin jo ohjeistus matkaan ja kokeiltiin varsin villejäkin ratkaisuja estevälillä 5-8, joka oli radan pähkinä. Tällä toisella kiekalla jo palkkailin koiraa niin lähdössä kuin kontakteillakin. Yhdellä huonolla ohjauksellani päräytti pitkästä aikaa muurin kunnolla hajalle, jonka jälkeen hyppäsi saman kohdan todella tarkasti, että ei varmasti Mamselliin osu rämisevät muurinpalikat. Muuria onkin tehty aika vähän vaikeilla lähestymisillä, että hyvä tämäkin oli testata.

Olin joutunut ottamaan Popparin mukaan treeneihin, joten se pääsi toisten vielä tutustessa rataan tekemään muutaman kontaktin ja putkia. Ehkä intopiukkana ja Heidiltä kommentit koiran potentiaalista, jos emäntä malttaisi oikeasti keskittyä tämän nuorimmaisenkin harkkaamiseen.

Hyvänmielen treenit kruunasi Merjan ja Väiskin alkuvisiitti ja Leean ja Viksun loppuvisiitti. Leea käy Popparin velipojan Vikin kanssa torstaisin viereisellä kentällä tokoharkoissa. Siskokset pääsivät treenien jälkeen hetkeksi lekaamaaan pihalla.

keskiviikko 19. helmikuuta 2014

Boltsi

Käytiin Popparin kanssa tutustumassa doboiluun. Pompun mielestä ehkä paras laji ikinä, vähän kun pallolla teutaroi, niin sai namia. Välillä piti odotella, että mamma huhki, tasapainoili ja punnersi.

Kouluttaja sanoi, että palloon voidaan tutustua rauhassa eikä koirien tarvitse vielä nousta pallolle, ja ne pitää heti päästää alas jos niin haluavat. Pomppu juoksi kerran pallon ympäri, että mistä sitä karkkia saa, ponnisti siitä suoraan pallon päälle ja ennen kuin ehdin kummemmin reagoida, niin oli käynyt siinä pallon päällä istumaan, makaamaan, uudelleen istumaan ja antoi tassua :D Eli ilmeisesti lähtökohdat lajin harrastamiseen olisi kunnossa.

Tutustuminen kesti 45 min, välillä koira teki, välillä ohjaaja ja välillä jumppaliikkeitä työstettiin yhdessä. Tehtiin osa liikkeistä tasapainotyynyllä, jolle sainkin muutaman uuden liikkeen. Koiralle tuli selvästi lämmin jumppaillessa. Yllättävän hyvin koira hallitsi kroppansa tuossa pallolla. Pomppu kun mielestäni hallitsee peräosastonsa aika auttavasti. Peruuttaminenkin on varsin pomputtavaa.

Erityisen ylpeä olen Tiiperön keskittymisestä minuun ja tekemiseen. Isossa tilassa treenasi yhtäaikaa 5 koiraa palloineen, ja pystyin pitämään koiran huoletta vapaana koko harjoituksen ajan. Samoin pystyin jättämään sen omalle paikalle odottamaan, kun hain varusteita yms. Ainoastaan kun viereinen koira karkasi meidän luo, niin ärähti sen kauemmas.

Katsotaan, jos keväälle saisin mahdutettua alkeiskurssin Poppiduulle. Ja sitten voidaan harkita vaikka oman boltsin hankkimista.


Puitteet

Tässä etätyöpuitteet juurikin nyt.

Assareista toinen päivystää ja toinen vetää sikeitä. Taustamusana Sotshi...

Sutimatta paras

Sen verran leuto on ollut tämä talvikausi, että melkoisen iso osa siitä on tallusteltu villasukilla ja kumppareilla. Muutaman viikon ajan paukkui pakkaset ja silloin jalkaan vedettiin luottolämpimät-Sorelit. Ajattelin jo, että upouudet Icebugit jää kokonaan tältä kaudelta ajamatta sisään. Mutta pääsinpäs koeajamaan, sillä meidän lähitiet ja metsäpolut palvelevat nyt lähinnä luistinratoina.


Pakko se vain on osallistua kuorolauluun kenkien pitävyydestä. Rapsakka saundi noissa on, mutta mukavat jalassa pitkilläkin lenkeillä ja tuntuma alustaan jäälläkin hyvä. Lievää mummomaisuuttahan noissa on, mutta sonot.

Pitoa koetellaan myös illalla, kun menemme doboilemaan ensimmäistä kertaa Popparin kanssa. Tasapainotyynyt ja -levyt on koirille tuttuja ja löytyy kotoa, mutta pallon päälle ei tätä ennen ole keretty.

maanantai 17. helmikuuta 2014

Veren maku suussa

Sepon treenit oli taas kerran niin riemastuttavat. Seppo lupasi olla juoksuttamatta hammastoipilasta ja minä lupasin toipilaana olla juoksematta. Mutta unohdettiin molemmat tämä heti rataantutustumisessa :D



Valitsin sentään helpon radan, jossa muutamia hauskoja perjättöjä, joista nohevin renkaan jälkeen, jossa vedin liikkeellä koiran putkeen. Jos vilkaisinkin koiran suuntaan rintamasuunta levähti ja koira suuntasi kohti A:ta. Erittäin opettavainen kohta erotteluun ja erittäin onnistuneita toistoja saatiin. Toinen hyvä persjätönpaikka oli esteillä 11-12. Tiukoissa käännöksissä 9-10 ennakointia käännökseen. Hyvät ja meille suht nopeat kontaktit, kovalla ohijuoksulla meinaa tulla on-offin jälkeen perään. Vaatii kisaradoilla vielä rauhallisen ohjauksen kontaktilla. Lisätään tähän häiriötä sitten treenissä.

Käsky tuli myös lopettaa nyt viimeistään baby-sitteröinti ja antaa osaavan koiran mennä ja pysyä pois tieltä :)

Hyvillä mielin porisin vielä kurssilaisten kanssa ja vasta jäähdyttelylenkillä hoksin, että kaamea raudan maku suussa, hihih.

sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Kotona jääkiekkoa cairni sylissä

Siinä ne on otsakkeessa kolme (#35-37) syytä olla just nyt onnellinen.

Kotiinpaluu oli riemastunut, puolin ja toisin.

Ehdin joogaan, harjoiteltiin päälläseisontaa.

Työviikko aloitetaan huomenna klo 8:30 viidaudenhampaan poistolla. En ole peruuttanut illan agitreenejä, eiks ne kuitenkin hyvin douppaa...

Sori tämä irtonaisuus. Olo on lomalla kyllästetty.

keskiviikko 12. helmikuuta 2014

Opaskoira Elli

Tervehdys vuorilta. Olemme suunnitelmien mukaisesti laskemassa jalkojamme tärviölle. Eilinen edesauttoi asiaa, kun päivä kirkastui kahden lumisadepäivän ja huonon näkyvyyden jäljiltä. Möngimme viisi tuntia ja 50 km pehmeässä lumessa. Nyt vähän joka paikkaan koskee :) Seuraavaa dumppia odotellaan jälleen perjantaiksi, joten keräillään taas voimia hissuttelemalla iisisti aurinkoisia rinteenvierustoja.

Koiraikävää lieventää oppaamme opaskoira Elli, joka on suloinen 10-vuotias brassirouva. Merlenvärinen Elli on mukana aftereilla rapsuteltavana. Kerroin Ellille kahdesta hienosta brassipojasta, jotka asustavat Suomessa. Ja Elli lähetti alppiterveiset Pelelle ja Riolle... Koiria näkyy ranskalaisittain paljon ja kaikki kulkevat vapaana. Pieniä seurakoiria ja pitkäjalkaisia vaelluskoiria. Olemme hieman suunnitelleet kesälomareissua vuodella 2015 Keski-Eurooppaan, pääsisivät tytöt jahtaamaan alppimurmeleita. Vaihtelua tunturisopuleista.

Viestittelyjen perusteella omat karvakorvat ovat voineet hyvin. Ovat ottaneet lungisti, paitsi jos pihapiiriin ilmestyy Ossi-Orava.


maanantai 10. helmikuuta 2014

# 32 Toimivat yhteydet

# 33 Paras kaikista hoitopaikka koirille, kiitos Äiti! Ja joo, on mulla niitä ikävä. Jo lentomatkalla tihrustelin Mikolle, että hitto, kun ikävä iski jo. Olen aina jotenkin puolittainen ilman koko perhettäni.

# 34 Ranska, Alpit, tajuttoman hyvät aamukahvit ja patongit, lumilauta ja lunta, tolkuttomasti lunta. Jos saisin koirat tänne ja tilillä olisi tolkuttomasti rahaa, niin kuulkaas murut, mä jäisin tänne. Ainakin vähäksi aikaa. Vanha hiihtopummius iskee ajoittain...

torstai 6. helmikuuta 2014

Kiipeekiipee

Heidi oli lukenut ajatukseni ja tänään seuratreeneisssä haettiin kontaktiesteille vauhtia. Ja vauhti senkuin parani kierros kierrokselta. Kyllä herkuille perso terrieri juoksee tarvittaessa kovaa. A:ta katsellessa alkoi harjan ylitys loikka jo vähän itseäni huimaamaan.

Putken vääränpään ohituksissa olen nyt käyttänyt vastakättä, eikä yhtään stiplua. Mitä kummaa. Loppuun kepit mukaan radalle, minä sain sapiskaa ylivarovaisuudesta. Sohvilla hyvät sisäänmenot. Häiriöstä rytmi saattaa vielä seota. Häiriötä alettaneen lisäilemään vähitellen.

Vähän hassut mittasuhteet, kun tuo piirustusohjelman puomi ei oikein suhteudu muihin esteisiin.

Nyt ansaitulle agitauolle, kun ihmisväen on aika lumilautailla jalkansa tärviölle. Olen jo lomalla, mutta käväisin aamupäivän koirien kanssa offisella tekemässä muutamia rästihommia. Rekut olivat oikein siivosti. Huoneeni sisäikkunasta seurasivat viraston vilinää. Nyt pakkaamaan. Jos ranskalaisen lukaalimme yhteydet eivät toimi, niin kuulemme reilun viikon päästä. Haukut viihtyvät sen ajan äitini huomassa.

Poppis hajuerottelee

Juhuu. Ehkä uskallan sanoa nyt ääneen, mutta juniori on oppinut tunnistamaan purkkirivistä mausteneilikan ja ilmaisee sen menemällä maahan. Rivissä on kohdehajun lisäksi yksi häiriöhaju ja yksi tyhjä purkki. Onnistumisaste noin 90% ja niissä hasseissakin nousee itse nopeasti ja lähtee tarkastamaan purkkeja uudestaan. Pompun kanssa jatkammekin erottelun jatkokurssilla loman jälkeen.

Otan tähän teille huomenna todistuskuvaa.

Sohvi ei erottele, sen onnistumisaste on kahdella purkilla 50%. Juoksee ekalle purkille, nuuhkaisee ja menee maihin. Ja jos on väärä purkki eikä naksua kuulu, niin marisee ääneen :D Yritän pitää pokkaa ja jatkamme harjoituksia.

# 28 Mielenkiintoinen, motivoiva ja niin haastava duuni

# 29 Mahdollisuus tehdä sitä työtä myös kotoa
# 30 Töistä saatu palaute

Vähän työpainotteisia syitä olla onnellinen. Vuorotteluvapaan lähestyessä olen kokenut ajoittaista luopumisen tuskaa. Mutta uskon, että pieni hengähdystauko pian 18 vuoden työputken jäljiltä tekee vain ja ainoastaan hyvää...

# 31 Kotityöpäivieni ilot, jaloissa haalottavat tai kurrea ikkunasta jahtaavat

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Sellainen tavallinen harrastaja

Kuvailin itseäni kahdessa eri yhteydessä sellaiseksi tavalliseksi agilityn harrastajaksi. Jäin jälkikäteen miettimään, että mitähän mahdan mieltää epätavalliseksi. Ehkä sellaista, jossa koira on ensimmäisiin virallisiin kisoihin mennessä juuri kisaiän saavuttanut, komosluokan taidon omaava. Koirakko, joka nousee välittömästi kolmosiin ja aloittaa SM-nollien keräyksen. Jonka realistinen tavoite on maajoukkuepaikka. Joka tekee harjoitusvideoilla häkellyttävän paljon toistoja, osoittaen melkein konemaista osaamista. Joka kisaa melkein joka viikonloppu. Joka ei harrasta mitään muuta. Hui, vähän pelottava ajatus minusta. Maare sanoikin eilen hyvin, että määräisi kaikille agilitykoirille pakolliseksi toiseksi harrastukseksi jonkun ihan muun, esim. Paimennukseen tai nenätyöskentelyyn liittyvän.

Samalla, kun varovasti selailin kakkosten kisailmoja, niin mietin, miten hienossa vaiheessa me Sohvin kanssa olemme. Koira osaa esteet, seuraavaksi voidaan opiskella vaikeampia ohjauskuvioita perusohjauksen rinnalle ja voimme testata oppimaamme kisoihin. Kakkosten radat ovat vielä vaikeanoloisia itselleni, en rehellisesti aina tiedä, kuinka ohjata tietty kiemura. Ihailen aina ohjaajia, jotka esittelevät, että no ainahan voit tehdä näin tai näin tai jopa noin. Eli harjoiteltavaa riittää ja tämä on varmasti sitä parasta aikaa lajin parissa. Koira on vielä nuori ja ohjaajalla palava halu kehittyä. Saan harrastaa lajia taitavien ja motivoivien kouluttajien luotsaamana ja ihanien ryhmäläisten kanssa. Ykkösissä olisin halunnut juosta pidempäänkin ja kolmosissa kisailut jäisivät hyvin vähiin. Toivoisin melkein, että kisasääntöjä muutettaisiin luokkanousujen osalta  vähän valiosertien tyyppiseksi. Ensimmäisen ja kolmannen LUVAn välissä tulisi olla esim. se vuosi.

tiistai 4. helmikuuta 2014

Terve 1-vuotias keho

Sohvi osteopoitiin Maarella tänään ja kuten uskalsin hieman otaksua ja toivoa, niin perusterve koira sieltä todettiin luita ja ytimiä myöten. Sain myös sapiskaa, kun moitiskelin mamsellin aavistuksen kasvanutta painoa vaa'an lukemiin perustuen. No, eihän sitä tietysti pelkästään vaakaan voi tuijottaa. Onhan tuo vahvistunut varmaan muutenkin. Mutta silti väitän, että muutama sata grammaa voisi olla varaa keventyä. Keräsi ne nopeasti kovien pakkasten ja kevyempien lenkkien aikana. Ja ainahan voidaan syyttää vaikka meidän kokkia, jonka uskollinen assari Sohvi on....

Hoitojen keskellä Maare kysyi, että paljonko Sohvi olikaan vanha (kohta 4), johon totesi, että pelkän käsituntuman perusteella voisi arvioida koiran iäksi noin 1-vuotta. Eipä enempää perustellut, mutta totesi hämmentyneelle ilmeelleni, että se on vaan hyvä se.

Poppista ei enää jännittänyt ollenkaan, vaan pussaili ja hääräili siihen malliin, että jouduin pyytämään sen pois hoitoa häiritsemästä. Oman lyhyen hoitonsa makaili kiltisti paikoillaan. Ei huomiotavia löydöksiä sieltäkään.

Seuraava käynti joskus keväällä.

maanantai 3. helmikuuta 2014

Maanantain muuvit

Takaa, takaa, takaa, persjättöjä, päällejuoksuja, pakkovalsseja kera jaakotuksen. Ohjaaja joutui tiukoille, koira veti hyvin. Seppo jo vähän tykkäsi jostain kohdista. Kannustavat kanssatreenarit, joiden kanssa pohtia yksityiskohdat. Siitä on hyvät maanantaitreenit tehty.



Ihanan lämmin, heti lenkit venyivät pidemmiksi. Pupunjälkiä pitkin tehtiin laukkasarjoja syvässä lumessa. Kaikki hengästyivät. Huomenna Sohvin osteopatia.

Viime yönä Pops kävi juomassa ja pyysi pihalle. Sohvi änkeytyi mukaan. Molemmat kävivät pissalla, mutta sisääntulon sijaan alkoivat leikkimään. Yritä siinä huhuilla kavereita sisään, kun lumi vain pöllyää, kun juostaan kilpaa rinkiä. Lopulta sain kaksikon sisään ja tietysti ehtivät kipittämään siitä lumisina suoraan sänkyyn. Hih ja hoh. Minä hereillä ja muut alkoivat pian kuorsaamaan.
#27 Hassu perheeni.

Cairnit tutustumaan agilityyn

Kolmatta kevättä peräkkäin on aika käynnistää keväinen tutustumiskurssi cairnisteille agilityn merkeissä. Sain viikonloppuna hallivarauskyselyn matkaan ja cairnlehteen ilmoituksen kurssista. Toivottavasti saadaan kurssi taas täpötäyteen! Aiemmista ryhmistä iso osa koirakoista on jatkanut tavalla tai toisella lajin parissa.


Mielenkiintoista taas päästä tutustuttamaan uusia koiria lajin pariin. Kokeiluksi, kivaksi harrastukseksi tai jopa kisakenttien tuleviksi tähdiksi. ASB-lehdestä kun seurailin startanneiden cairnien määrää vuonna 2013, niin mukaan mahtuisi vielä...

 
Sohvin pojista äitinsä jalanjälkiä ovat lähteneet seurailemaan punainen Nero, joka opiskelee Minnan kanssa Savikon Sepon opeissa sekä Jyväskylän Basso, joka aloittaa keväällä Tuulan kanssa agilityn alkeet. Hyvä pojat, laitakaapas mammaa paremmaksi.

lauantai 1. helmikuuta 2014

Kahlaten

Aamuyöllä tullut lumidumppi takasi hyvät aamulämpät kaikille. Autoakin sai hetken kaivella esiin kinoksesta. Pikkutiet olikin jännittävästi vielä auraamatta, mutta hienosti sininen skodillaattorini puski itsensä valleista läpi. Hallille oli meidän lisäksi päässyt vain Linda ja Topiveli. Eikä edellisiäkään näkynyt, joten pääsimme himpan aikaisemmin radanrakennukseen.

Tehtiin Sepon harjoitusta muutaman viikon takaa, jossa käännetään koira puomilta taaksepäin putkeen. Samalla radanpätkällä leijeröintiä. Taaksepäin lähetys oli alkuun vaikeahko, mutta koirien tajuttua jutunjuonen homma alkoi sujumaan. Leijeröinti onnistui sekin. Pomppukin opiskeli samoja, mutta pätkissä, lisäksi kepit ohjureilla. Sujuu, vaikkei ihan yhtä vapautuneesti kuin verkoilla. Ohjureiden vähennysprojekti alkakoon, än, yy, tee, nyt.

Toisessa pätkässä muistuteltiin keinua, pöytää ja rengasta. Topivelin parhaat koko keinut ikinä, super! Sohvilla ihan kohtuulliset keinuttelut.  Jäähkälenkillä kahlattiin polkuja auki. Kauriista ei tällä kertaa jälkeäkään, joten mamsellikin sai aurata vapaana.

Nyt viety lumilauta huoltoon (alppireissu kulman takana), käyty lumikenkäilemässä pari tuntia ja nyt koirat vielä valoisalla lenkille. Kahlailut jatkukoon... Illalla aion varmistaa varpaideni lämpötilan ulkoisesti saunalla ja takkatulella ja sisäisesti juomalla viimeiset glögit pois (tipaton on ohi...).

Ainiin, pilkahdus kesää tänne lumitöiden väliin. Laitoin hallivapaakorttianomuksen kesäksi sisään. Päästäisiin harjoittelemaan sääolosuhteista (erit. helteestä) riippumatta toukokuusta syyskuun loppuun...