Yhteislenkki oli ehkä hurjin vetämäni. Koirametsän ylä- ja alamäet olivat paikoin umpijäätä. Ja maastohan on suht haastavaa metsää, kalliota ja polkua. 13 cairnia perheineen oli uskaltautunut mukaan. 30 min jälkeen oli mahdollista oikaista takaisin lähtöön ja vaikka kuinka tarjosin mahdollisuutta, niin koko revohka halusi jatkaa. Ehkä suurin syy lienee se, että koirat juoksivat, leikkivät ja nauttivat suunnattomasti olostaan isossa porukassa.
Noh, hommahan sen kuin haastavoitui, kun osittain eksyttiin ja oikaisu tunnetuimmille reiteille vaatii leveähkön puron ylityksen. Hetken pohdittuamme ryhmä päätti yrittää ylitystä. Siinä toinen toistamme auttaen koko joukkio saatiin yli. Muutama koira taisi valita noston tai hypyn sijasta uinnin yli. Onneksi ei ollut kylmä ja olimme jo kotimatkalla. Ja ihanaa, että koiraväki on superreipasta väkeä, joka ei pienistä haasteista välitä. Minua kyllä vähän hävetti, kun jengi naureskeli, että uikkarit ja kiipeilyvarusteet pitääkin seuraavaksi pakata matkaan...
Meillähän on porukassa muutama erittäin taitava lapasvaras, joka iskee heti, jos herpaannut. Alkumatkasta tapettiin yksi hanska, jonka onnistuin huijaamaan noin vartin päästä takaisin, mutta jäljellä oli enää aika vähän. Loppumatkasta meinasi käydä hassummin, kun Davo kävi varastamassa hanskan ohikulkevasta porukasta. Siinä oli pokassa pitelemistä, kun jäyhähkö doberman-isäntä palasi hämmentyneenä hanskaansa hakemaan. Luojan lykky, että tällä kertaa hanska saatiin koiralta suht kivuttomasti ja ehjänä takaisin. Ei käy aika näiden kanssa tylsäksi ei.
Mukavan palautteen sai lenkin jälkeen pariskunnalta, joka oli cairneineen vasta muuttaneet pääkaupunkiseudulle. Kertoivat, että sopivia koirakavereita oli ollut vaikea löytää ja nyt yhteislenkeillä koira oli päässyt lekaamaan kunnolla koirakavereiden kanssa. Jokaisella koiralla pitäisi olla koirakavereita ja omia leikkejä ja juttuja. Jaksan loputtomiin katsoa, kun Sohvi ja Poppis leikkivät keskenään. Aamuisin ne etsivät ensin, missä toinen on. Härnäävät toisiaan, haukkuvat kilpaa ja takaa-ajavat toinen toisiaan.
Lenkin jälkeen laitoin saunan päälle ja lauteille kömpi kolme väsynyttä, mutta ilmeisen tyytyväistä naikkosta. Meillä ei koskaan tarvitse (Mikkon versio on ei koskaan saa) saunoa yksin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti