Hengittää en muistanut

Kolmen kuukauden tauon jälkeen suuntasimme toisiin kakkosluokan agilitykisoihimme. Asetimme tavoitteeksi tsekata, missä mennään lähtöjen osalta. Sohvin lähdöissä pysyminen on huonontunut pikkuhiljaa aloitettuamme kisaamisen ja viimeisin kisa syksyltä oli jo aika kaaoottinen, kun Mamselli varasti kaikki lähtönsä. Nyt asian eteen on harjoituksissa tehty systemaattisesti töitä koko kisatauon ajan ja oli aika tarkastella tilanne kisakentillä. Melkein itku pääsi, kun koira malttoi niin hienosti lähdöissä. Ei merkkiäkään aavistuslähdöistä. Hyvä Sohvi. Hyvä Me. 

Itselleni asetin tavoitteeksi hymyillä ja hengittää radoilla. Kisaseuralaiseni Minnan kanssa päätettiin, että videoilta on näyttävä hymyntapaista, vaikka väkisin. Uskoisin, että jonkinsortin irvistyksiä saatiin taltioitua. Hengittäminen sensijaan jäi vauhdikkailla ja alusta loppuun keskittymistä vaativilta radoilla ilmeisesti tekemättä, sillä sen verran puuskutin maalissa :)

Kerron huomenna, mitä muuta hihkuttavaa päivä tarjosi. Paitsi että sanon vielä, että tuomari Anders Virtanen oli erireilu. Ja että kisakaverimme Minna ja Pele nousivat upeasti kolmosiin. Yltäkylläinen päivä. 

Huomenna nukun pitkään. Piste.