keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Vappupalloni mun

Toipilas ei enää tiedä olevansa toipilas. Eli on toennut ihan omaksi itsekseen ja hyssyteltävää riittää. Sohvi pääsi aikoinaan omalla sterkka-sairaslomalla kulkemaan lenkit vapaana, kun köpötteli varovasti omaan tahtiinsa. Pomppu on todellakin lenkit hihnassa ja vain valvotusti pihalla vapaana, kun menoa ja meininkiä riittää jo liiaksikin.

Toistaiseksi haava on saanut olla rauhassa, mutta siteen poiston jälkeen on kurkkinut mahanalustaa siihen malliin,että yksinollessaan saa ilmatäytteisen tötterön päähänsä. Kipulääkettä annan sen 5 päivää riippumatta olosta, opiaattipohjaista kivunlievittäjää ei ole toistaiseksi tarvittu lainkaan.

Koska väistelimme kaikki vappuriennot toipilaan takia, niin nyt ei meinaa tiedostaa koko vappua. Illaksikin olen menossa normisti ratsastamaan. No, Ilmari-ilmis sentään on hankittu ja haukuttu. Josko kuplat laittaisi kylmään ja huomenna omalle brunssille.

Ihanan kuplivaa Vappua murut!

tiistai 29. huhtikuuta 2014

Silmät ristissä

Siis miten pienten lasten vanhemmat oikein jaksaa valvoa yökaupalla?! Viime yö oli toipilaalla vähän vaikea, ei oikein millään löytänyt sopivaa asentoa ja vaihtoi vähän väliä paikkaa. Eihän siinä nyt itsekään sitten osannut nukua, kun piti seurailla potilasta. Aamullakaan ei Pompulle vielä ruoka maistunut ja oli edelleen pöllämystynyt. Kipulääkkeen avulla sai sentään aamun nukuttua.

Nukkumattomana sitä reagoi vähän vallattomasti kaikkeen. Lähiapteekista meinasin oikeasti suuttua, kun oikeaa kipulääkettä ei pitkän jonottamisen jälkeen löytynytkään. Farmasisti parka. Sohvin osteopaattivuorolla oli vahingossa tuplabookkaus ja meinasin alkaa itkemään harmista. Ystävällinen kanssaihminen päästi meidät onneksi ensin ja taas itketti. Noooh, koira siis saatiin hoidettua ja Mikkokin ehti kotoa hoitsun hommista töihin.

Sohvi oli onneksi Maaren mukaan "hyvä koira", josta ei etsimälläkään löytynyt kuin pientä säätöä toisesta polvesta ja sekin hoitui helposti. Ihana asia. Seuraava kerta kesälle, jolloin läpikäydään molemmat.

Tänään paranemista onkin sitten tapahtunut harppauksittain. Ensin kirkastui silmät, palasi heiluva häntä ja sitten iski kaamea nälkä :D Koira on rauhoittunut ja nukkuu levollisemmin. Ja lähtee jo pikkulenkeille mielellään. Äsken jo onnellisena hyssyttelin koirien välistä leikinalkua.

maanantai 28. huhtikuuta 2014

# 53 Heiluva häntä

Miten voi tullakaan niin iloiseksi hännänheilutuksesta, niisk. Tultiin Sohvin kanssa Sepon treeneistä, niin eteisessä oli vastassa iloisesti suihkiva häntä. Ekat huiskutukset kotiutumisen jälkeen. Kovasti on kuitenkin neitokainen nyt ekana iltana kipeä ja yöksi pitää antaa lisälääkitystä. Ruoka ei vielä maistu, puolikkaan kipollisen söi maanittelemalla. Toivottavasti lepo ja uni parantavat pienen pian.

Treenit meni sillä tavalla hajamielisesti, keskittyminen on ollut niin vahvasti potilaan hyvinvoinnissa. Kaikki vähän sinnepäin. Tähän loppui Sepon talvikausi ja toistaiseksi me kiitämme ja kumarramme. Vinkkejä nippu takataskussa ja paljon hyviä ratoja tehtäväksi sekä uusia agilitykavereita :)

Pöllyssä

Pompun sterilointi oli varattu tähän aamuun. Surku tuli puseroon, kun piti pahnanpohjimmainen aamulla sairaalalle jättää. Tiitiäinen harasi neljällä tassulla vastaan, kun tajusi, että joutuu erilleen. Onneksi Satu oli potilastoimistolla meitä tsemppaamassa. Aamupäivä menikin hermostuneessa puhelimen tuijottelussa. Onneksi sain aika pian tiedon, että kaikki oli mennyt ihan protokollan mukaisesti ja saan hakea koiran.

Poppis liikkui paremmin kuin Sohvi heti leikkauksen jälkeen ja jopa venytteli, mutta on kyllä muuten ihan töttöröö. Silmät seisoo päässä ja koko otus on aika kuutamolla...

Pomppu pöllyissä ja hieno vaaleanpunainen sydänteippi. Sekä maailman paras lohtuviltti Bää, jota lainasin Poolle. 

Huhtikuun yhteislenksu

Vierumäeltä kipitimme suorinta tietä cairnien yhteislenkille Keimolaan, jonne 10 tötteröhäntää kokoontui lenkkeilemään. 5 km ympyrälenkillä ei tällä kertaa tullut ketään vastaan, joten siellä oli kaverusten hyvä painella. Kuuma kun tuli, niin painuivat ojanpohjalle polskuttamaan. Pompulla oli uskollinen seuralainen, kun jo viimeksi neitoon ihastunut Foksi-herra seurasi Poppista uskollisesti koko lenkin. Pompulipoo pyöritti nuortamiestä välillä aika suorasukaisestikin, mutta ihastus näytti kestävän kaiken. Sohvi ja Poo tekivät pienen piston samassa kohtaa reittiä kuin viimeksi, kyseessä on ilmeisesti peurojen tai muiden juoma-ja ylityspaikka. Tarkastusretki kesti onneksi vain hetken, kun tuli jo kiire muun lauman perään. Kiitos kaikille lenkkiseuralaisille.




lauantai 26. huhtikuuta 2014

Repovesi

Vierumäellä viikonloppua viettämässä. Mikko ajaa fillarilla tuulispäänä ympäri maakuntia ja me tytöissä keskitytään vaeltamaan ja nautiskelemaan kevätpäivistä. Pieni flunssa on kutitellut kurkunpäässä, joten olen jättänyt omat hikijumpat toistaiseksi väliin.

Vietettiin yksi päivä Repoveden kansallispuistossa.


 Olipa kiva tuttavuus tämä Repovesi, sinne pitää päästä vielä uudestaan. Monipuolisia ja vaihtelevia reittejä, jotka kiersivät vesistöjä, mistä se hyvä puoli, että koirien juottaminen ja kastautumiset on helppo hoitaa reitin varrella. Plutasivatkin melkein aina kuin mahdollista, sillä reitin nousuissa koiratkin saivat tehdä töitä ja kaikille tuli varmasti lämmin. Huikeita jyrkänteitä, riippusilta ja omatoimilossi antoivat pikantin lisän reitille.







Kulkijoita oli tietysti aika vähän, kun päästiin arkena tuo vaeltamaan läpi. Sen sijaan kaksi aika mahtavan kokoista luikeroa nähtiin, joista jälkimmäinen ehdittiin tunnistamaan isoksi rantakäärmeeksi. Poppis väisti ja varoi, Sohvi olisi mennyt kiinni, onneksi oli Mikolla liinassa.

Yövymme Vierumäki Chalets -asunnoissa, joista partsilta avautuu suora näkymä golfkentälle. Arvannette, missä kaksikkomme päivystää vapaa-aikansa.


No, kyl me vähän ehditiin löhöttäkin...



Hotlan edessä on muuten mahtava ritilämatto, jossa on vedetty muutamat alustatreenit. Mikon mukaan naapurit pitää meitä taas pimahtaneina...


perjantai 25. huhtikuuta 2014

Vesiallasharjoittelu

Käytiin kokeilemassa vesijuoksumattoa Remediumissa Petran ohjauksessa.

Vesiterapiaa käytetään paljon kuntoutuksessa, leikkauksesta tai vammoista toipuville, nivelrikosta kärsiville sekä ylipainoisille koirille. Veden vastus tehostaa työtä, mutta samalla noste vähentää niveliin kohdistuvaa raditusta, liikeradat avautuvat ja lihastyö on tehokasta. Allasta käytetään nykyisin paljon myös kisa- ja harrastekoirien kehonhallinnan ja aerobisen kunnon ylläpidossa ja kehittämisessä. Erityisen tehokkaana sitä pidetään koiran takaosan lihaksistoa kehitettäessä ja näin ponnistusvoimaa haettaessa. Usein etupainoisten agilitykoirien osalta allasharjoituksen toivotaan parantavan suoritustekniikkaa.


 Altaana Remediumissa on Ergobath-läpikäveltävä allasmalli ja veden lämpötila oli noin 27-asteista. Akvaarioon vedenkorkeutta, maton nopeutta sekä maton nousukulmaa säädellään koiran ja harjoituksen mukaan. Fysioterapeutti tutustuttaa koiran altaaseen ja seuraa koiran liikkumista tarkasti ja sopeuttaa harjoituksen koiran mukaan. Meillä Sohvi oli varautuneempi ja sillä meni kauemmin aikaa totutella altaaseen ja mattoon ja löytää rento askellus. Mattoa stoppailtiin väliin ja taas mentiin. Poppis taas mennä louskutti matolla ja sen kanssa päästiin jo ravailemaan ja tekemään kunnolla töitä. Harjoitukset ovat suhteellisen raskaita, joten harjoitusajat ovat alkuun lyhyitä. Koirat eivät vaikuttaneet väsyneiltä polskuttelun jälkeen, mutta aineenvaihdunta oli vilkasta altaan jälkeen koko päivän. Allasharjoittelu ei edellytä lämmittelyä, mutta jäähdyttelylenkki sen sijaan on tärkeä tehdä.


Menetelmän toimivuudesta on tehty yksittäisiä tutkimuksia, joita on julkaistu muun muassa Agi.fi -lehdessä (1/2013 ja 6/2013). Tutkimusten mukaan allasharjoitettujen koirien tekniikassa havaittiin parantumista, mikä näkyi aikojen nopeutumisena verrokkiryhmään verrattuna.

Meillä motiivina allaharjoittelun kokeilemiseksi oli silkka uteliaisuus. Luettuani lisää tästä voima- ja kuntoharjoituksesta ja ensimmäisen kokeilukerran jälkeen päädyin hankkimaan sarjalipun akvaarioon. Yllätys oli myös se,  että matolle saisi mennä nopealla aikataululla steriloinnin jälkeen, lähinnä vain haava ja sen paraneminen asettaa rajoitukset. Eli Pomppukin toivottavasti pääsee leikkauksensa jälkeen suht nopsasti kuntoutumaan altaalle.

Mielestäni mielenkiintoinen ja tutustumisenarvoinen harjoittelumuoto, joka on jo rapakon takana kisaavien koirien arkipäivää. Hintaa lystille kertyy sarjalipulla 25€ kerta.

keskiviikko 23. huhtikuuta 2014

Eläimellisesti

Kömmin saman tien koirien kanssa samalle sohvalle. Kuvat puhukoon päivästämme. Tuntikaupalla koirametsällä ja ratsailla, olen onnellisen puhki poikki ja pinoon.




Poo osaa kyllä näyttää ihanan urvelolta kuvissa :D
Kiipeilyreitillä. 



Skunkki on oikea mölli!

Harmittelin, kun en millään ennen sterilointia ehtinyt Popparin kanssa möllikisoihin testaamaan osaamista tositoimissa. Onneksi Gabi oli viimeisiksi hallitreeneiksi valinnut kisanomaisen harjoituksen. Virtaviivainen 20 esteen rata, jossa yksittäisiä tarkkuutta vaativia kohtia, kontakteista puomi radalla, ei palkkausta, kisanomaisesti maaliin. Normi rataantutustuminen ja sitten eikun juoksuksi.

Pompun eka möllirata kisanomaisesti. 
Ja niin se tiitta teki hienon, puhtaan radan ja laittoi ohjaajan juoksukyvyt erinomaisesti koetukselle. Meni kyllä tositosi hyvin ja olen hyvinhyvin ylpeä pienestä. Tämä tallennetaan niihin hienoihin ekoihin kertoihin :) Luulen, että etenemä on kaikkinensa Popparilla Sohvia kovempi. Tuota rataa en tajunnut ottaa nauhalle, mutta läpijuostiin rataa pätkissä toisella kiekalla, josta koottu video. Tässä meno oli jo astetta hillitympää ja alun hetsaan puomille, siksi yhteislähtö.


Hienoa päättää hallikausi tähän ja siirtyä hetkeksi tauolle ja toipumaan steriloinnista. Kiitos valkulle ja kanssareenaajille. Kesällä sitten jatketaan. Arkikuvahaasteeseen otettiin hassuttelua.

Katja the Valkku. Minna kuvaa. Kiitos asianosaisille.
Ja miksi skunkki? No koska nappula pyörähti lämppälenkillä jossain ihanassa ja tuli kiire suihkuun ennen harjoituksia. Jaiks....

tiistai 22. huhtikuuta 2014

Journal Club

Tutkijavuosinani meillä oli töissä kerran viikossa Journal club, jossa kukin esitteli jonkun ajankohtaisen tieteellisen artikkelin. Olen haaveillut samasta käytännöstä nykyisessä asiantuntijatiimissäni, kun koskaan ei tunnu olevan riittävästi aikaa perehtyä alan ajankohtaisiin julkaisuihin. Oho, otsikko lipsautti ajatukset työn puolelle.

Vuorottelun alussa päätin, etä järjestän itselleni enemmän aikaa lukemiselle. Ihan sama, mitä luen, kunhan saan lukea sieluni kyllyydestä. Kirjapinossa tällä hetkellä:



Tässä lehtikasa, jonka ajattelin hotkaista seuraavaksi.


Maanantaisin, tai siis nyt tiistaina, joka tuntuu maanantailta, ei tunnu mikään kahvimäärä riittävän. Ja miten niin lounasta ei voi korvata litralla kahvia ja paketilla riisisuklaata, häh.  

Koska tämä on koirablogi, keskityn teille pitämässäni journal clubissa koira-alan lehtiin, ja nostan muutamia aihealueita sieltä esiin.

* Canis: Operentin ehdollistamisen työpajat ovat siirtyneet kanoista maa- ja jääkarhuihin. Orsan Karhupuistossa Ruotsissa järjestetyllä kurssilla opetettiin jääkarhuja muun muassa avaamaan suunsa (hampaiden tarkastaminen), nenäkosketukseen sekä tulemaan luokse pyydettäessä. Lisäksi karhujen kanssa pelattiin muistipeliä ja tehtiin värierottelua. Kouluttautumsaa oli mukana myös Tommy Wiren, joten nähtäväksi jää kuulemmeko villieläinten kouluttamisesta Tommyltä lisää cairnien harrastepäivillä elokuussa...

Jääkarhuja elää arktisen jäämeren alueella 20 000-25 000 yksilöä ja jääkarhu onkin uhanalainen laji. Skandinaviassa jääkarhuhin voi luonnossa törmätä ainoastaan Huippuvuorilla ja Grönlannissa. Jääkarhujen luontainen elinympäristö uhkaa sulaa niiden ympäriltä ja karhut joutuvat uimaan yhä pidempiä matkoja. Taitavina uimarein jääkarhuilta taittuvat useankin sadan kilometrin uimatkat, joista tosin poikaset harvemmin selviävät. Jääkarhun tärkein ravinto on hylkeet. Jääkarhu ei vaivu maakarhujen tapaan talviuneen, mutta naaraat kaivautuvat loppukesästä lumiluolaan synnyttämään poikaset. Poikaset kulkevat emon matkassa 2,5 vuotta. Jääkarhuja on olemassa vain sen aikaa kuin arktista merijäätä on vielä olemassa.

* Canis: Koira toimii jo usein työkaverina sosiaali-, terveys- ja kasvatusalalla. Koira-avusteinen ammatillinen asiakastyö on kuitenkin varsin nuori ala Suomessa. Ammatillisena työtä voidaan pitää, jos koiran kanssa asiakkaita kohtaava työntekijä on saanut sosiaali-, terveys- tai kasvatusalan koulutuksen ja koiran mukana olo työssä on tavoitteellista.

AAT:llä (Animal-Assisted Therapy) tarkoitetaan eläinavusteista toimintaa, joka on osa kunkin potilaan hoitoprosessia, toiminta on säännöllistä, se dokumentoidaan ja sitä seurataan. AAA:lla (Animal-Assisted Activity) tarkoitetaan eläimen osallistumista potilaan tapaamisiin, mutta toiminnalle ei ole asetettu yksilöllisiä tavoitteita, eikä tapaamisista pidetä kirjaa. Nämä tapaamiset toteutetaan usein vapaaehtoispohjalta.

Koiran merkitys omistajalleen lienee kiistaton. Koiran merkitystä asiakkaalle/potilaalle on tutkittu vähän, vaikka lemmikkien uskotaan helpottavan terapeutin ja asiakkaan kohtaamista ja vuorovaikutusta. Koira-avusteista työtä tehdään niin kouluissa, lastensuojelulaitoksissa, kuntoutuslaitoksissa, päiväkodeissa, vanhainkodeissa ja sairaaloissa. Sosiaali-, terveys- ja kasvatuskoirien rotukirjo on laaja, ja koiran rodulla tai koolla ei olekaan työssä merkitystä, mutta kunkin työkoiran tulee sopia käyttötarkoitukseen ja pitää toimimisesta ihmisten kanssa. Koiran tulee olla tottunut erilaisiin ympäristöihin ja ihmisiin. Taito rauhoittua on työkoirilla tärkeä perustaito.

Koira tarjoaa monenlaista tukea. Koirakohtaamisen uskotaan lisäävän oksitosiinin määrää, tuttua mielihyvähormonia. Sosiaalisuus, avoimuus ja luottamus lisääntyy ja ahdistuneisuus lievenee. Koira mahdollistaa moninaiset vuorovaikutuskeinot ja voi auttaa sosiaalisten taitojen muodostumisessa ja lisätä itseluottamusta. Koira voi rauhoittaa tai se voi kannustaa liikkumaan. Koiran koskettaminen voi monelle olla tärkeä aisti- ja tunnekokemus. Muistisairaiden tiedetään muistavan koiran ja sen nimen, vaikka hoitajia tai omaisten muistamisessa olisi vaikeuksia.

Menovinkki: 7.-8.6.2014 Espoo, Koira ihmisen voimaannuttajana. Koira-avusteisen työskentelyn Pohjoismainen konferenssi

* Koiramme: Musti ja Mirri aloittaa ensimmäisenä Suomessa eläinruokapussien kierrättämisen Varsinais-Suomen alueella (Turku, Raisio, Kaarina ja Masku). Myymälöissä on kierrätysastiat, jonne alumiiniset, paperiset ja muoviset eläinruokapussit voi palauttaa. Kierätys ja hyötykäyttö toteutetaan yhteistyössä Lassila&Tikanojan kanssa, ja palauttajille luvataan alennusta myymälöissä.

*Koiramme: Vilin-sheltin (13wk) päiväkirjasta kymmenen häivähdystä siitä miten koira muuttaa elämää: Ilo: Iloitsen koirastani. Joka päivä. Monta kertaa. Ja kissatkin useimmiten. Eivät tosin silloin, kun jommankumman pää on kokonaan Vilin suussa. Huoli: Montako legoa se on tänään syönyt? Bilteman kuvaston etusivu on hävinnyt; onko koira syönyt sen? Miksei se opi, että pitää tulla luokse, kun huudetaan? Miksi se oppii liian nopeasti sen mitä tarkoittaa, kun jääkaapin ovi aukeaa?

*Pelastuskoira-koeohje, Rauniokoe, luokka A, hakuaika 15 minuuttia, raunioalue 1000-1500m2, 2 maalihenkilöä. Arvostellaan:
Ohjaajan käyttäytyminen
Ohjaajan taktinen toiminta
Koiran selviytyminen ongelmatekijöistä
Koiran ohjattavuus
Koiran ja ohjaajan yhteistyö
Henkilöiden ilmaisu haukkumalla tai rullalla

...

Cairnit kaulassa

Olen ihastellut työkaverini Maijan border-kaulakorua. Nyt samasta pajasta on valmistunut värikirjava cairnjoukko. Koruja saa ainakin cairnkerhon puodista tilaamalla.




maanantai 21. huhtikuuta 2014

HAUska Pääsiäinen

Silleen kaikkee. Mökkeilyä ja terassilla kilistelyä. Hullua peltojuoksua. Pitkiä aamulenkkejä. Pitkiä iltalenkkejä. Kokoajan pihalla. Aurinkokylpyjä. Tennarit, eikä hanskoja.





Minnaa ja Peleä tsemppaamassa ekoissa kolmosten kisoissa. Siitä se lähtee. Itse juoksemassa kolme kakkosten rataa Sohvin kanssa HAUn pääsiäiskisoissa ja kotiintumisina B-radalta voittonolla ja LUVA, 10 (kepit ja muuri) sekä hyl (kepit, jotka jätin korjaamatta).

B Agilityrata, mini-2, tuomari Arto Laitinen

Radoilta aihetta tyytyväisyyten ja vielä enemmän tyytymättömyyteen. Parasta kaikesta oli, että aloitin kaikki kolme rataa kakkosesteen takaa niistolla ja vanha starttivaras pysyi kuin tatti. Kepit oli huonoja joka radalla, otan syyt niskoilleni ja jatkamme harjoittelua. Juoksen kuin hirvi, kun jalka on edelleen vähän kipeä. Joogassa se irvisteli joka kolmannessa asennossa.

Laitetaan nyt tämää böönablogiosastonkin kuva. Joudun fbn puolelta kuvailemaan arkeani, joten joogastakin kuva. 
Pääsiäisenä pääsin myös pentuja lullutteleman Kasvattajalaan, superihania pallomahoja. Kaikki kauniita ja niin omanlaisiaan.

Kaapo on rohkea tosiäijä. Taisteli hyvin lelusta ja päristeli menimään. Timppa on harkitsevampi, mutta pian syliin kiipeävä itse suloisuus. Kuje jää Tarulle, valloittava ja itsenäinen tytteli. Kun pojat meni peräkanaa pihalla, niin flikka paineli omian polkujaan. Sosiaalisia ja hyväntuulisia ja niin kovin tomeroita nassikoita. Kutitin poikia ja kuiskuttelin hyvää matkaa elolleen uusissa perheissä. Kujeen saan onneksi omia aina välillä itselleni.

Huomenna on tiistai, kait.

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Kiirastorstain tuplatreenit

Kiirastorstaina lämmiteltiin siivoamalla. Popparin kanssa päivävuorolla Sporttiksella, jonne ei muita treenikavereita ilmaantunutkaan, joten puolituntia taukoineen tehtiin keskenämme hommia. Kontaktiesteet on aika kivat, keinun Poo tekee paremmin kuin Ässä koskaan. Tällaiset suorat ja helpot radanpätkät menee kivuttomasti. Rengas on nykyisin ihanan varma ja tykätty.



Kepit meillä sakkaa edelleen. Täytyy vähän miettiä, mitä sitä keksisi tuon sterkkatauon jälkeen.

Illalla seuratreeneissä kokeilemassa Sohvin kanssa oman jalan kestävyyttä rataharjoituksessa.

Mitä lie piirrellyt illalla silmät ristissä, kun 8 aita hypännyt omille teileen vitosputken eteen. Huoh. 

Sohvi teki juuri niin hyvin kuin ohjasin. Enkä oikein osannut. Yleensä niin toimivista persjätöistä yksi jouduttiin muuttamaan kökkövalssiksi (7->8). Yksi takaaleikkaus, joka saatiin ihme kyllä menemään läpi (4). Kokeiltiin nopeita vientejä kepeille, osassa ei saanut taivutettua toiseen väliin. Sopivalla hidastuksella parempi. Jotenkin kankea rata meille.

Kiirastorstai päätettiin kuumaan saunaan. Ja nyt pitkänä perjantaina käydään vähän juoksemassa mökkipihalla ja muuten nostetaan tassut kohti taivasta.

torstai 17. huhtikuuta 2014

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Puutarhaunelmia

En ole mikään viherpeukalo, mutta oma piha on ihan jees. Etenkin tietysti koirien vuoksi, mutta tokihan siellä on aurinkoisina kevätpäivinä ihan kiva hörppiä iltapäiväkahvit. Viherpiperrykset jätän rucolapenkkiin ja muutamaan kesäkukka-asetelmaan sekä satunnaisiin rikkaruohon kitkemisiin.

Ihana puutarhuri-Mari, joka muutettuamme nykyiseen kotiimme raivasi villiintyneen pihamme siistiksi ja helppohoitoiseksi, on onneksi luvannut tulla läpikäymään pihamme ensi viikolla. Kotitalousvähennykset on aina syytä hyödyntää.  Terassin ajattelin öljytä itse ja vähän katteita levitellä.

Poo ottaa rennosti kukkailujen ja palloilujen välissä. 
Kävin muuten tänään töissä juomassa aamukahvit ihanien työkavereideni kanssa ja istuin hetken työhuoneessani.  Tulen niin mielelläni palaamaan tuonne, mutta ei kuitenkaan ihan vielä....

Viikonloppuna mielensä pahoittanut alaselkäni/takareiteni vihoittelee edelleen. Uinti teki hyvää, kuntosali ei. Tuplatunti ratsastusta tänään ja nyt se vasta äkäinen onkin ;) Paree alkaa parantumaan, tässä olisi kaikenlaista. Kuten että huomenna alkaa tipuilut. Glad Påsk sitten vain.


maanantai 14. huhtikuuta 2014

# 52 Ihanat perheet pennuilla

Hairahduimme Ullan kanssa keskustelemaan kesken hyppytekniikkakoulun koirien kasvattamisesta ja kasvattien perheiden valinnasta ja yhteydenpidosta luovutuksen jälkeen ja vuosien varrella. Minusta on vallan tärkeää tietää, että Sohvin pojilla on kaikki hyvin, ja jatkossa Sohvin lapsenlapsilla.

Ja kotiin tultaessa sähköpostissa odotti tällainen kuva ja kuulumiset Sohvin Basso-pojan perheeltä. Olen ihan itkettävän onskuna noista ihanista perheistä.

Basso ja isoveljensä Burre mökkiranassa.


Ai se hyppytekniikkakoulu. Se meni hyvin. Perussarjaa hiottiin ja etäisyyden arviointiharjoitusta uutena. Poppiksesta näkyi erittäin hyvin se, että tekee ensimmäisen kerran varovasti, tutustuu tilanteeseen ja sitten seuraavat tosi hienosti. Molemmat koirat keskittyvät Ullan mukaan erinomaisesti harjoitukseen ja edistyvät (oppivat) koko ajan. Ja ovat niin intopiukkana, että murtautuvat häkistään (Sohvi) eivätkä suostu harjoituksen jälkeen koppaan (Pomppu). Tehtiin sekä eteen lähetyksenä että kutsuna. Molemmat toimivat yhtälaisesti.  Nyt meillä on hyvät harkkaohjelmat omatoimiharjoituksiin kesäksi. Välillä piipahdetaan Ullalla tsekkaamassa tilannetta.

Koska könkkään edelleen ja koirilla on jo täysi annos harjoituksia alla, niin myin illan harjoitusvuoron pois, tarjosin koirille leppoisan metsälenkin ja nyt saavat ihan lepuutella. Lähden itse selvittämään pystyykö tällä koivella uimahallissa pinnalla, pulipuli vain...




Teemu ja takareisi

Sunnuntaina oli cairnien jokavuotinen agilitypäivä, jota tällä kertaa vietettiin Teemu Linnan luotsaamana. Mukana oli 15 cairnia ja kolme muun rotuista vahvistusta. Koko päivä meillä meni, mutta oli niin mielenkiintoista ja kivaa, että hallilta ei malttanut lainkaan poistua.

Aamu aloitettiin pitkällä rataantutustumisella ja yhdessä mietiskeltiin, minkä tsiekuran mihinkin vääntäisi. Teemulla oli tarjota neljä erilaista rataa, oli helpompaa ja vaikeampaa ratakuviota. Puhuttiin eri ohjauksista ja niiden yhdistelmistä.  Puhuttiin seikoista, millä perusteella tietyn ohjauksen ja ohjauspuolen valitsee (koiran lähestyminen esteelle, koiran jatko esteeltä, lyhyin reitti seuraavalle esteelle, koiralle helpoin reitti seuraavalle esteelle, mahdolliset ansaesteet). Tässä kisaavien radat.


Koirat ja ohjaajat olivat erilaisia, kaikilla omat vahvuudet ja heikkoudet. Hämmästyttävän nopeasti Teemu pystyi näkemään kunkin koirakon osaamisen ja parantamistarpeet. Taitavat koirakot pääsivät kellottamaan eri ohjausvaihtoehtoja ja hiomaan yksityiskohtia, aloitteleville haettiin oikeita linjoja, valssienkohtia ja rytmityksen ajoitusta. Monilla Teemu yksinkertaisti ohjausta, turhat koukerot pois, pyrittiin etenemään helposti ja kivasti. Uskoisin, että useimmat saivat enemmän tai vähemmän kotiinviemistä.

Vakavaksi pistää...
Sirpa ja Elli kuulemassa palautteen. Juuri tätä ennen Teemo demosi Sirpan valssia tekemällä näyttävän valssihypyn. Harmittaa vieläkin, että en ehtinyt sitä ottamaan kuvaa :D
Paavo ja Martta, tytär isänsä jalanjäljillä.

Erityisen ylpeä olen tunnelmasta. Kaikki kannustivat kaikkia, tsemppasivat ja taputtivat. Muiden suorituksista pyrittiin oppimaan siinä missä omistakin. Ihan tosissaan tehtiin töitä, mutta rennosti ja hymyillen, jos omalta hengästymiseltään vain pystyi.

En ole vielä omia videoitani purkanut, mutta siellä oli hyvää ja vähemmän hyvää. Muutamat tiukat niistot ja pakkovalssit saatiin toimimaan Teemun mukaan tosi kivasti. Tiukoissa päällejuoksu-persjätöissä piti muistaa katseella varmistaa koiran tulo esteen yli halutulle puolelle. Yleiskommentteina, että koiraa ei tarvitse niin paljon kehua perussuorituksista radan aikana, säästetään kehut vaikeisiin paikkoihin. Lisäksi antaa koiran tehdä enemmän itse töitä, lähettää esteille, ei kuljetella pitkin ja poikin. Esteenlukitsemiskohdasta keskusteltiin yhtälailla,  mikä on se kohta, jolloin voi itse lähteä liikkeelle.

Radoista vielä sen verran, että mustien neliöiden putkien 12-13 kohta oli lempparini, kun siinä sai juosta. Juoksin kahteen kertaan ja niin lujaa kuin pystyin. Juu, ehdin hienosti, mutta hintana on uudestaan retkahtanut takareisi. Könkätessäni tänään koirien kanssa aamulenkillä, päätin, että se oli sen arvoista. 

Sylintäydeltä

Kasvattajala kasvattaa: 6-viikkoiset lapsenlapset: Black Ruby (Kuje), Black Diamond (Timppa Timantti) ja Black Sapphire (Kaapo).

Kuva Taru / Pranskter's

lauantai 12. huhtikuuta 2014

Poo osaa

Voi vitsi, taloon on tainnut muuttaa toinenkin agilitykoira. Pomppu teki tänään pitkästä aikaa radanpätkää ja pieni oli vallan mahdottoman pätevä. Tehtiin 1-luokan radasta pätkä mukaan lukien kaikki kontaktiesteet ja junnu oli varsin liukas luikku. Menee kovempaa kuin Sohvi, ei lukitse vielä niin tiukasti esteitä ja roikkuu kädessä kiinni, mutta tekee, on suht nopea ja ennen kaikkea tykkää. Hurjan kiva.



Kävin rotujärjestön vuosikokouksessa pyörähtämässä ja taas mietin, etä pitäiskö ehdottaa agijaoston tai harrastejaoston perustamista. Olin oikein ylpeä vuoden agi- ja tokocairneista sekä siitä, että mein koirien Kasvattaja valittiin yhdistyksen kunniajäseneksi, onnea Taru!

Olenko muuten kertonut, että Tarulla on pentulaatikossa kasvamassa ihana Kuje, joka on Sohvin pojantytär, minun kummilapseni ja Tarun ehkä tuleva lisäjäsen laumaan. Taru on luvannut pienen Kuje-tytön meille mummolakäynteihin. Kuje on Sohvimaisen itsenäinen ja puuhailee rohkeasti omiaan, mutta on mummoaan sähäkämpi ja armoitettu pusukone. Pääsiäisenä pääsen vihdoin pentuja näkemään.

Huomenna cairneja kokoontuu melkoinen joukkio Olarinluomaan, kun Teemu Linna vetää meille treenit.

perjantai 11. huhtikuuta 2014

Rantavedestä noutaja

Vika kevään uintikerta ja Tuovi toi meille uusia uintileluja testattavaksi. Sohvi noutaa lelut vedestä, mutta Poo ei vielä oikein tohdi leluilla vedessä, kun pienen pitää vielä niin paljon keskittyä pysymään pinnalla.

Nyt heittelin Pompulle uutta lelua hetken altaan reunalla ja palkkailin maanoudosta. Sitten siirryin heittelemään rampille veteen, josta hetken pohdittuaan haukkasi lelun vedestä. Edistystä tämä, että ylipäänsä ottaa jotain suuhunsa vedestä. Koko ajan päästiin syvemmälle veteen ja Poosta oli hauskaa. Aika pian tuon varmaan saisi hakemaan uidenkin, mutta toistaiseksi se noutaa tomerasti kahlaten.

Olin Mikon pikkuautolla liikenteessä, kun farkku on kesärenkaiden vaihdossa, ja meinasin myöhästyä, kun en muistanutkaan kuinka aikaavievää tuo autovaljaiden ja turvavöiden kanssa säätäminen on. Itse matka menee koirilla koisaten kuten häkissäkin. Mutta jos näin paljon on koirien kanssa liikenteessä, niin tilavat, turvalliset ja hiljaiset autohäkit on ihan aa ja öö. Ehkä paras sijoitus taas aikoihin noi autohäkit. Sijoituksista tulikin mieleen, että tilasin kesäksi lisää FitDogin energia- ja nesteytysjauhetta, johon olen ollut tosi tyytyväinen. Matkaan lähti myös uusia energiapatukoita koirille testattavaksi. Pitää vain varoa sekoittamasta meidän omiin energia- ja proteiinipatukoihin..

Nopsasti, mutta tarkasti

Olemme rupsuttaneet aurinkopäivinä koirien kanssa pihaa. Sohvi seurailee ympäristöä, käy hätistelemässä lintuja ja lötköttelee auringossa. Poppis taas puuhailee kanssani vähän turhankin innokkaana. Levittää tarmokkaast haravoimiani kasoja ja välillä kaivaa kuoppaa ja välillä roikkuu puutarhahanskassa. Jos käyn autotallissa, tulee mukaan, jos käyn hakemassa postia, tulee mukaan, ja ulkovarastossa pyörii jaloissa. Ihkaoikea cairn siis. Mamselli kun on se epäcairn :)

Multaisina kiiruhdimme iltatreeneihin, joissa Heidillä oli tarjota vekkulirata, jossa piti sekä edetä, mutta ohjata tarkasti. Ja katsokaa, mikä keppikulma ja niin se Mama sinne suikahti. Vain mulkoili, jos kieuin keppejä liian kauan. Opittiin ja onnistuttiin. Just niitä fiiliksiä, joiden takia tätä lajia harrastaa ja aina jaksaa lähteä hallille. Itse tekeminen ja harjoittelu on se juttujuttu.




keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Kelpo keskiviikko

Sipoonkorven reitti parkkipaikalta Fiskträskin lammelle oli helppo reilun 6 km reitti. Ensin metsäautotienpohjaa ja loppu polkuja ja ihan muutama pätkä pitkoksia. Ja perillä odotti taukopaikka ja kirkasvetinen poukama. Ja juuei, ei muita kulkijoita. Kolme erilaista perhosta (perhosbongarina: citrus, perus ja kevyet mullat), sorsia, sinivuokkoja ja leskenlehtiä, linnut elämöi ja Pomppu pääsi piehtaroimaan viimeisille jäisille polanteille.

Testasin juoksuvyötä, jonne suuri metsästäjä joutui aika-ajoin kytketyksi. Poo sai kilttinä tyttönä juosta lenksun vapaana.













Arvatkaa mitä? Nyt se ipana veti ne täydet kepit käsituella. Käytän käsiohjauksena Satu Hillin neuvomaa tapaa työntää ja vetää sivulla, tapa oli helppo häivyttää nopeasti, ainakin Sohvilla oli. Rytmiäkin tapailee. Voi äly, oppiskos se kuitenkin.

Ja ratsastustuntikin oli ihan vautsivau. Kerrankin olimme nuoren Eddie-herran kanssa samaa mieltä vauhdista, oikeat laukat nousi just toivotusti ja poika pysyi lapasessa kevyen tuntuisesti.

Nyt mä fiilistelen tätä, huomenna kaikki voi olla toisin :D