Kaikkea kanssa

Viikonloppuun on mahtunut mahdottomasti. Perjantaina vaellettiin tytöissä Nuuksiossa uudehko reitti Haltian luontokeskukselta Haukkalammelle ja takaisin, vajaa 10 km eikä yhtään vastaantulijaa (!). Jäätä reitillä oli enää vain muutamissa kohdin. Reitti oli helppokulkuinen sisältäen lyhyen pätkän pitkoksia ja kahdet portaat. Lammet oli vielä osittain jäässä.

 

 

 

 

 

 

Lauantaina aamuaksassa molemmat juoksivat tämän radan.

Pompun kanssa ehdin valssaamaan, Sohvin kanssa en edes melkein, tuli silmät palaen niin tajuttoman kovaa! Koirat tykkäsivät ja muut ryhmäläiset olivat tosi taitavia. Päivän papukaijamerkki Raunomiehelle ja Tarjalle, superhyvin vedetty.

Kävin kääntymässä cairnien nuorten koirien katselmuksessa ja tuttujakin tuli nähtyä ja kuulumisia vaihdettua. Tunnelma oli minusta tosi kiva, rento ja kannustava, ja melkein pystyin sanomaan viihtyneeni näyttelyissä. Rokotuksia tarkastaessani tutustuin valloittavaan puolivuotiaaseen Sadie-pirpanaan Prankstersilan syyspentueesta. Tytteli oli hurjan reipas ja uteliaasti seuraili hallin tapahtumia vaikka oli ensikertaa näyttelyssä. Onnea Sadien perheelle ja kasvattajalaan hienosta ja reippaasta ensiesiintyymisestä. Ja kiitos Mintulle näyttelyremmin lainauksesta ja kaikesta tuestasi meitä noviiseja auttaessasi.

Kehän ääreltä kipinkapin Porvooseen ja aurinkoiselle kaupunkivisiitille.

PariisinVilla oli viehättävä boutique hotelli vanhassa kaupungissa ja jonne koirat ovat siis tervetulleita. Illalla söimme itsemme pulleiksi SicaPellessä ja teimme juhlasuunnitelmia ensi vuoteen... Koirat osallistuivat kaikkeen paitsi illalliselle, jolloin nauttivat omat ydinluunsa. Karvakorvat käyttäytyivät fiinissä hotellissa erinomaisesti. Varhaisella aamulenkillä pitkin vanhan kaupungin mukulakiviä melkein teki aikasiirtymän historiaan. Koirat tosin keskittyivät enemmän jahtaamaan joenvarren sorsia.

Tunnelmallisesta Porvoosta hurauttelimme kotiin ja kiireenvilkkaan rauniokamat päälle ja etsintähommiin raunioille. Kevään ensimmäisissä etsinnöissä palauttelimme mieleen työskentelyä niin maalimiehinä kuin koiran ohjaajina sekä läpikävimme ilmaisunalkeita. Sohvilla kokeiltiin ilmaisua nyt ensimmäistä kertaa ja maalimiehet pyrkivät käskyllä haukuttamaan koiraa. Aika kivasti lähti käyntiin ja molemmilta löydöiltä kuului haukku. Päivän toinen haaste oli maalimies korkealla kontissa, jonne päästäkseen koiran piti kiivetä suht kapeat ja jyrkähköt ritiläportaat. Yllättävän hyvin kaikki kiipesivät, vaikka portaat olivat selvästi aika inhottavat. Hain vielä kierroksen jälkeen omat koirat tekemään portaat muutaman kerran ylös ja alas hyvällä palkalla, ja kierros kierrokselta homma muuttui sujuvammaksi. Sovittiin harkkojen aloittaminen myös ketteryys- ja tottispuolella.

Josko vielä joogaan, saunaan ja sen jälkeen sohvalle, uups.