Miten voi tullakaan niin iloiseksi hännänheilutuksesta, niisk. Tultiin Sohvin kanssa Sepon treeneistä, niin eteisessä oli vastassa iloisesti suihkiva häntä. Ekat huiskutukset kotiutumisen jälkeen. Kovasti on kuitenkin neitokainen nyt ekana iltana kipeä ja yöksi pitää antaa lisälääkitystä. Ruoka ei vielä maistu, puolikkaan kipollisen söi maanittelemalla. Toivottavasti lepo ja uni parantavat pienen pian.
Treenit meni sillä tavalla hajamielisesti, keskittyminen on ollut niin vahvasti potilaan hyvinvoinnissa. Kaikki vähän sinnepäin. Tähän loppui Sepon talvikausi ja toistaiseksi me kiitämme ja kumarramme. Vinkkejä nippu takataskussa ja paljon hyviä ratoja tehtäväksi sekä uusia agilitykavereita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti