Siis miten pienten lasten vanhemmat oikein jaksaa valvoa yökaupalla?! Viime yö oli toipilaalla vähän vaikea, ei oikein millään löytänyt sopivaa asentoa ja vaihtoi vähän väliä paikkaa. Eihän siinä nyt itsekään sitten osannut nukua, kun piti seurailla potilasta. Aamullakaan ei Pompulle vielä ruoka maistunut ja oli edelleen pöllämystynyt. Kipulääkkeen avulla sai sentään aamun nukuttua.
Nukkumattomana sitä reagoi vähän vallattomasti kaikkeen. Lähiapteekista meinasin oikeasti suuttua, kun oikeaa kipulääkettä ei pitkän jonottamisen jälkeen löytynytkään. Farmasisti parka. Sohvin osteopaattivuorolla oli vahingossa tuplabookkaus ja meinasin alkaa itkemään harmista. Ystävällinen kanssaihminen päästi meidät onneksi ensin ja taas itketti. Noooh, koira siis saatiin hoidettua ja Mikkokin ehti kotoa hoitsun hommista töihin.
Sohvi oli onneksi Maaren mukaan "hyvä koira", josta ei etsimälläkään löytynyt kuin pientä säätöä toisesta polvesta ja sekin hoitui helposti. Ihana asia. Seuraava kerta kesälle, jolloin läpikäydään molemmat.
Tänään paranemista onkin sitten tapahtunut harppauksittain. Ensin kirkastui silmät, palasi heiluva häntä ja sitten iski kaamea nälkä :D Koira on rauhoittunut ja nukkuu levollisemmin. Ja lähtee jo pikkulenkeille mielellään. Äsken jo onnellisena hyssyttelin koirien välistä leikinalkua.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti