Tytöt pääsivät tänään kokeilemaan maastoviehettä Hyvinkään vinttikoiraradalle. Juoksukavereiksi mukaan lähti Luca ja Taco. Kyseessä Luhtilaukkaajien tiistaitreenit, jonne änkesimme vinttikoirarotujen jälkeen.
Olipas mukava uusi kokemus. Erityisen mieluisaa oli, että meidät otettiin tosi hyvin ja kannustavasti vastaan. Ja onneksi sääkin suosi, kun oli viileämpi keli. Tosin nyt koirien lämppään piti jo kiinnittää erityistä huomiota. On se aika rykäisy, jonka vetävät sata lasissa ja ne hurjat kaarteet, kun viehe muuttaa pellolla suuntaa. Pari valitettavaa loukkaantumistakin nähtiin.
Onneksi cairnit juoksivat tasapainoiset juoksut ja pysyivät hyvin pystyssä. Sohvi kiihdytti hyvin ja juoksi hienon ekan kaarteen, mutta sitten palasi luokseni. Kun lähdin itse mukaan, niin kiihdytti uudestaan, mutta palasi jälleen luokseni. Videosta näkyy tosi hienoja, nopeita pätkiä, mutta viehe ei kuitenkaan riittävästi sytyttänyt. Kouluttajien mukaan koira on niin kiinni minussa, että ei lähde kauas. Kehottivat kokeilemaan uudestaan. Itsestäni näytti ennemminkin, että viehe ei vain kiinnostanut riittävästi.
Pieni mammanmussukka Pomppu sen sijaan yllätti. Kiihtyi varsin kovin radanreunalla, jossa huusi suoraa huutoa muiden suorituksia katsoessaan. Omalla vuorollaan otti upean lähdön ja ensimmäisen kulman, sitten juoksi takaisin luokseni kuin lupaa pyytäen ja kun hihkuin, että menemene, niin juoksi hienosti hippulat vinkuen taakseen katsomatta koko radan! Ja ajohaukku vain kuului välillä. Loppuun vielä hyökkäsi vieheen kimppuun. Kyllä olin pienestä murusesta kovin ylpeä.
Pojat juoksivat tosi hienosti molemmat. Olipas mahtava katsoa, kun tekivät mallisuorituksen alusta loppuun. Katsomokin kommentoi hienoja juoksuja. Niiden kanssa ainakin kannattaa jatkaa lajin parissa.
Monet varoittelivat, että meillä on koirat seuraavan päivän aikalailla kanttuvei. Eli nyt lepuutellaan hetki.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti