Käytiin Mikon kanssa vetämässä koirille helpot jäljet tällä kertaa Luukin vanhan parkkiksen läheisyyteen. Siitä koirien kanssa lenkille ja uimaan. Sää suosi vielä tässä vaiheessa. Palaillessa autolle alkoi ripsimään ja kun suunnattiin Sohvin kanssa metsään, niin satoi jo kaatamalla. Yleensä sadesäällä mamselli nyrpistelee, mutta kun liina laitettiin kiinni, niin metsään läks hän innolla. Teki ehkä parhaimman jälkensä koskaan, toki tämä oli aika helppo suora pätkä parilla kulmalla. Pysyi jäljellä hyvin (kerran kulmassa tippui, mutta haki hyvin takaisin), löysi välipalkan ja maalin. Luunsa kantoi autolle ylpeästi häntä tötteröllä.
Jätin Mikon kuivaamaan koiraa ja suuntasin takaisin metsään Poppiksen kanssa. Pompulla oli niin paljon intoa, että alkuun tarjosi jos jonkinmoista suuntaa. Vähitellen rauhoittui ja alkoi pysymään paremmin jäljellä. Lopun teki hienosti ja kantoi myös luunsa melkein koko matkan takaisin. Poppari haluaisi jäädä sitä luuta syömään metsään ettei vain hurja-mamselli tai kukaan muukaan sitä pieneltä vie.
Olin hivenen märkä, kun jäljet oli ajettu, mutta eipä haitannut mitään, kun koirat teki niin hienosti ja innolla hommia. Eikä hyttysetkään kiusannut, heh. Päästiin myös nauttimaan uuden autohäkin eduista. Häkit sai lukkoon jäljenteon ajaksi ja paluumatkalla koirat saivat syödä luunsa rauhassa. Nyt saunaan ja sivusilmällä finaaleita. Hyppärin kärki mineissä hyllytti agiradalla, joten tuloslista näytti erilaisemmata kuin odotin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti