Ostin hevosen. Hullua, menetät viimeisenkin vapaa-ajan ja rahasi, sanoivat. Minä mitään menetä, kuulkaas te. Kun on tämä yksi elämä. Jos vaikka elettäisiin se.
Hevoinen on kaunis. Vähän kiivaskin. Opetusmestari. Vanha ja pikkaisen raihnainen. Kiertänyt vuosikausia uraa opettaen kymmeniä, satoja. Nyt on sen korkea aika saada loimi useammin niskaan, joku rapsuttamaan sieltä, mihin ei itse yletä, päästä useammin tarhaan kavereitten kanssa, metsään kuljeskelemaan ja tietty syömään omenoita. Oman ihmisen kanssa. Rescue-heppa, sanoo mies.
Tänään se pyöritti piponi tupsua koko sen ajan kun hoidin sen kinttuja. Vaikutti tyytyväiseltä. Sai puoli kiloa porkkanoita. Näytti erityisen tyytyväiseltä. Höristä hörpöttikin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti