Kirjallista ahmintaa, röyh

Olen huomaamatta aamun hotkinut koetoimitsija-ja ratamestarikurssin materiaalia sekä ikivanhan, mutta erinomaisen artikkelin koiran stressitasosta agilityssä. Paljon huomionarvoisia seikkoja stressin syistä, stressistä palautumisesta sekä stressiä lieventävistä seikoista, vinkkejä omaan harjoitteluun että tulevan koulutusryhmän työskentelyyn. 

Muistipaikalle muun muassa se, että asioita tulisi harjoitella yksitellen, ei liian paljoa kerralla, eikä irtoamista, nopeutta ja hallittavuutta samalla kertaa. Suurin stressiä aiheuttava tekijä on ohjaaja ja hänen käyttäytymisensä, usein esimerkiksi kontaktipinnoilla käytetäänkin sosiaalista uhkaa, jonka vuoksi kontaktiesteet voivat lisätä koiran stressiä. 

Kiinnitin huomiota myös siihen, että nenätyöskentely ja jäljestäminen nostettiin brittiläisen luennoijan seminaarimuistiinpanoissa voimakkaasti esiin koiralle luontaisena toimintana ja stressiä alentavana tekijänä. Saman asianhan nosti esiin agilitykoiria hoitava osteopaattimme viime keväänä, kun puhuimme agilityn vaikutuksista sekä koiran fyysiseen että henkiseen tilaan. En siis tältäkään kantilta turhaa rampata metsissä veriputelien kanssa...

"Ajattelevina ihmisinä meillä ei ole ainoastaan mahdollisuus, vaan myös velvollisuus pohtia sitä, mitä teemme koiriemme kanssa ja miksi. " Syväteoreetikko ja ystäväni Kaarina pitäisi tästä lauseesta, jos sen sattuu täältä huomaamaan..

Nyt maallisempiin asioihin ja kohti kauneussalonkia, Tessa pistää tänään kuonojen karvat ojennukseen.