Avotaivutusten ja laukkaharjoitusten jälkeen vaihdoin eilen hikihatussa ratsastuskamoja tallin parkkiksella ja kaahasin seuraaviksi neljäksi tunniksi Ojankoon epiksiin töihin. Hotkin energiapatukoita ja banaanin matkalla. Rataviilausta ja loppuilta käsikellossa kisaavien radalla. 6 minuutin tauoilla seuraavan luokan tutustuessa rataan ehti juomaan kupin kahvia ja hakemaan hanskat autosta. Olin onnellinen, että Mikko hoiti koirat ja siitä, että näin seuraavana aamuna voin istua rauhassa kahvikuppini ääressä ja miettiä, mitä kivaa sitä tänään pitikään tehdä.
Okeiokei, mun on ehkä pakko myöntää. Vuokrahevostelu kolmesti viikossa, kahden koiran kanssa aktiivisesti harrastaminen ja kisaaminen sekä niihin liittyvät seurajupinat sekä oma tavoitteellinen treenaaminen onnistuu aivan mainiosti. Siis jos ei tarvitse käydä töissä. Tätä eläimellisen hauskaa ja antoisaa menoa jatkuu vielä tämä syksy. Multa on kysytty, että näin vuorottelijana nukunko pitkään ja otanko päikkäreitä. En mä raaski. Mun eka ja vika vuorottelu, mun äitiysloma, mun opiskeluvapaa, mun eläke, mun elämä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti