Agilitykenttien ulkopuolelta

Sohvin syysloman ohjelmassa oli eilen uintia. En tällä kertaa remmiuittanut koiria ollenkaan, vaan Sohvi sai noutaa lelua. Puolet ajasta mentiin ilman liivejä ja hyvällä vedolla ja pitkällä takapotkulla Sohvi etenee. Pomppu-pakkouitettu sai uida sivun kerrallaan, hosuu ja hätäilee vielä vähän. Saimme olla melkein koko vuoron hallissa keskenämme, ihanan rauhallista ja hiljaista. Vähän ajattelin, että nyt kun halli-ja uintirutiinit on hallussa, niin pyydetään kaverikoiria silloin tällöin mukaan. Allas on niin iso, että mahtuisi polskimaan pari muutakin.

Muuten meillä ohjelmassa rentoilua, kevyitä lenkkejä ja viikonlopuna vähän nuuskuttelemaan jäljelle. Nautin syksystä ja terveistä ja iloisista koirista.Viime aikojen tiedot agilitykentillä loukkaantuneista koirista, ratojen jälkeen ontuvista kisakavereista, lihasvammoista, paukkuneista jänteistä ja nivelistä ovat taas saaneet pohtimaan koirien terveyden ylläpitoa ja harrastevammojen ennaltaehkäisyä.

Kun katsoo nykypäivän rataprofiileja erityisesti ylimmässä luokassa, koirien hurjia tehoja ja nopeuksia yhdistettynä ohjaajien välillä sumeaankin kunnianhimoon ja voitontahtoon miettii väkisin, onko turvallisuuteen kiinnitetty riittävästi huomiota. Peräänkuulutan myös tuomareiden vastuuta asiassa. Keskustelua on muun muassa käyty voitaisiinko sisähallien putkien pintaa karhentaa liukastumisten välttämiseksi.

Myös hätkähdyttävän nuorilla koirilla treenataan todella paljon ja kovaa. Palautuvatko koirat riittävästi, niin keholtaan kuin mieleltään? Kiivas tahti saattaa tulla myöhemmin vastaan epämieluisina terveyshaittoina. Koiran terveydenhuollon asiantuntijoiden mukaan vastaan tulee enenemässä määrin 4-6 vuotiata koiria, jotka on ikäänsä nähden huonossa kunnossa luu- ja tukikudosten osalta, rumasti sanottuna loppuun ajettuja koiria.

Vaikka katsonkin, että en oman rotuni ja omien agitavoitteideni kanssa kuulu ns. riskiryhmään ylikunnon osalta, olen peilaillut eri asiantuntijoiden (ell, fyssari, osteopaatti, aktiivi-agilitaaja, useampi agilitykouluttaja) mielipiteitä treenin ja levon suhteeseen. Tavoitteena räätälöidä meille sopiva malli tehdä töitä.

Mielestäni perustavanlaatuista agikenttien ulkopuolella on, että:

• agilitya harrastavan koiran tulee olla terve
• koiran peruskunnon tulee olla hyvä, koiralla ei saa olla ylipainoa
• koiran ruokinta/nesteytys on asianmukaista
• säännöllisesti agilitya harrastava koira tulee huoltaa säännöllisesti (hieronta, fysioterapia, osteopatia)
• kehonhallinnan ja hyppytekniikan opiskeluun ja ylläpitoon tulee satsata
• koiran levon ja palautumisen tulee olla riittävää, agilitysta pidetään säännöllisesti kunnon taukoja
• koira harrastaa myös muuta kuin agilityä, mielellään lajeja, joissa toimii itsenäisesti, ei ohjattuna (meillä nämä nenänkäyttöharjoitukset raunioilla ja metsäjäljellä ovat tosi pidettyjä ja tärkeitä)
• koira saa olla koira

Agikentällä pidän tärkeänä:

• turvallisia kenttiä ja esteitä
• laadukasta koulutusta, osaavia kouluttajia
• koiran motivaatiota tehdä
• systemaattista, koiran ja ohjaajan mukaan räätälöityä harjoittelua
• iloista mieltä, hyvää yhteishenkeä niin koutsien kuin kanssaharrastavien kanssa

Agility on mielestäni leikkiä koiran kanssa, yhteistä tekemistä. Herranenaikasentään, estehyppelyä koiran kanssa, ei se nyt voi olla niin kamalan ryppyotsaista puuhaa. Agility on kuitenkin ihmisen harrastus ja hupi, jolloin ihminen on vastuussa koiransa hyvinvoinnista niin radalla kuin sen ulkopuolellakin.