500 kcal ja pala harmistusta

Läpi loskan taivallettiin agitreeneihin. Hallikin vuosi paikkapaikoin eikä meidän rinsessa missään tapauksessa voinut odottaa radallelähtöä sellaisessa kohdassa. Hänen korkea-arvoinen takamus siinä olisi voinut kastua. Kiemurrellen jäi sentään seisomaan starttiin.

Rata oli tosi kiva ja helppo. Mutta. Jotenkin se meni meiltä koko ajan vain sinne päin. Kontaktit tuppasivat liukumaan alas, pussiin jäätiin syömään nameja, hypyn sijaan valittiin houkuttelevampi puomi ja pari harvinaisempaa estekiertoakin nähtiin. Ja sitten häiriötä viereisen tokokurssin vinkulelusta ja loppuun komea karkumatka lähdöstä portille seuraavan vuoroon tulijoille haukkumaan. Eikun koira kyytiin ja leikki loppui siihen. Ehkä se tästä taas. Tai sitten ei, sillä nyt näyttää koira vasta palautuneen juoksuista ja valeraskauksistaan eli tämä on ehkä se normitilanne keskittymisen kanssa. Ou-nou.

Ja miten sitä itse oppisi pitämään mielen rauhallisena ja treenin hallinnassa, kun koira huitelee omiaan. Sinä alkaa väkisten ilme kurtistumaan ja poskihampaat väkisten narskumaan. No oliko jotain hyvää? Tuskin. Minttu lohdutteli, että koira sentään hakee esteitä hyvin itsenäisesti.

Muilla sen sijaan meni ihan hirveän hienosti. Alli tekee alkuun varmaan treenin ainoan puhtaan radan, hienoa Sanna!! Ja Topin kontaktit ovat mielettömän hienot, siinä meillekin tavoitetta. Mia ja Ellu vähän fiilisteli, jos Elmeri vielä innostuisi puuhasta.

Minulla oli sykemittari tänään päällä; radan rakennus, omat treenit ja yhteislenkki päälle: vajaa kaksi tuntia, melkein 120 keskisykkeellä ja kilokaloreita kului yli 500.